Olen kuvannut kauneinta verenpisaraani pitkin kesää, mutta kertaakaan se ei ole päässyt blogijuttuun.
Minulla ei ole taipumuksia lannoittaa, saattaa olla, että keväällä olen kaatanut tämän ruukkuun jotakin ravintoa kasteluveden seassa. Mutta sillä tämä pikkuinen on koko kesän porskuttanut.
Tämän kauniin verenpisaran perimässä on tietääkseni siroverenpisaraa valkokukkaisena, ja se näkyy hienostuneen siroissa pikku kukissa. Kasvutavan ei kuuluisi olla kääpiö, vaan pystykasvuinen puska. Ehkä koolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en vieläkään ole istuttanut tätä sen isompaan ruukkuun kuin missä se tänne muutama vuosi sitten tuli paketissa Ruotsista. Mutta minulle sopii tällainen verenpisarabonsai paremmin kuin hyvin. Se osuu kauneushermoni ytimeen.
Tämä kuva on kesäkuulta, jolloin olin aloittanut sisäkasvien kantamisen ulos. Tuntuuko jostakusta muustakin siltä, että juuri, kun kaikki sai ulos, sai aloittaa niiden kantamisen sisään?
Ulkona kukkii kesällä koko ajan jotakin, ja puutarha ja sen istutusalueet ovat kiinnostavampia kuin ruukkukukat.
Kasvikuosia on silti kiva olla. Ostin ja ompelin makuuhuoneen ja eteisen väliseen oviaukkoon kesäverhon, sillä ovea on mukava pitää yöllä auki silloin, kun on helle, mutta en halua hyttysiä sisään.
Ihan ohut puuvillakangas päästää ilmavirran kulkemaan viileästä eteisestä, eikä kissoillekaan tarvitse availla ovea, kun pääsevät liikkumaan verhon alta.
Ihan ohut puuvillakangas päästää ilmavirran kulkemaan viileästä eteisestä, eikä kissoillekaan tarvitse availla ovea, kun pääsevät liikkumaan verhon alta.
Oi, olisipa kesä vielä. Eilen vaihdoin oviverhoksi paksun villahuovan, sillä eteinen on kylmää tilaa eikä yksi ovi sen ja makuuhuoneen välissä eristä tarpeeksi talvella.
Tämäkin kasvi vietti koko kesän sisällä, sillä en jaksanut setviä sen lonkeroita irti olohuoneen verhotangosta. Passiflora morifolia on ihana, pienikukkainen kärsimyskukka, se kukki loppukesällä. Nyt kukkiin on kehittymässä pieniä minihedelmiä.
Riippaorvokki Viola hederacea
Siroverenpisara Fuchsia magellanica
Suloinen tuo pikkuinen verenpisara!
ReplyDeleteSe on! Pari ensimmäistä vuottaan se oli hyvin pieni ja hento, mutta nyt siitä on tullut hyvin kauniin muotoinen ja kannattelee oksiaan nätisti.
DeleteSinulla on kaikkea ihanaa myös sisäkukkana. Minä olen alkanut jo kantamaan pelargonioita kellariin. Sisälle mökkiin jää joitakin.
ReplyDeletePelargonit pitäisi kyllä saada jo sisälle. En vain ehtinyt ennen mantereelle lähtöä muutama päivä sitten, joten osa on yhä ulkosalla. Verenpisarat sietävät vähän paremmin kylmää, mutta pitää sitten heti kotiuduttua kiikuttaa kaikki sisälle.
Delete