Verenpisaroiden helmi

 Olen kuvannut kauneinta verenpisaraani pitkin kesää, mutta kertaakaan se ei ole päässyt blogijuttuun.

Kesäkuun alussa ihastelin 'Whiteknights Pearl' -verenpisaraani keittiön ikkunalla vasten alkukesän raikasta vihreyttä. Kuviin ei vain saa sitä täydellistä raikkautta, sillä valoa vasten verenpisarasta tulee tummempi kuin miten silmä sen näkee.

Juhannuksen aikaan oli jo enemmän kukkia auki.

Heinäkuussa. Pienikokoinen verenpisara sai viettää koko kesän keittiössä työpöytäni kulmalla, missä siinä voi lepuuttaa silmiään vähän väliä kirjoitustöiden lomassa.

Verenpisara on edelleen kukassa eikä ole edes taukoa pitänyt. Olin jo kirjoittamassa, että sen kukinta on loppusuoralla, mutta tutkin tarkemmin; on siinä kymmenisen kukkaa ja useita nuppujakin vielä. 

Minulla ei ole taipumuksia lannoittaa, saattaa olla, että keväällä olen kaatanut tämän ruukkuun jotakin ravintoa kasteluveden seassa. Mutta sillä tämä pikkuinen on koko kesän porskuttanut.

Tämän kauniin verenpisaran perimässä on tietääkseni siroverenpisaraa valkokukkaisena, ja se näkyy hienostuneen siroissa pikku kukissa. Kasvutavan ei kuuluisi olla kääpiö, vaan pystykasvuinen puska. Ehkä koolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en vieläkään ole istuttanut tätä sen isompaan ruukkuun kuin missä se tänne muutama vuosi sitten tuli paketissa Ruotsista. Mutta minulle sopii tällainen verenpisarabonsai paremmin kuin hyvin. Se osuu kauneushermoni ytimeen.

Ihastuin 'Carmel Blue' -verenpisaran kukkien väriin vuosia sitten, sitten hankin sellaisen itselleni, mutta en ole ollut siihen kovin tyytyväinen. Se kukkii huonosti (kai nyt tällä hoidolla!) ja kukat ovat liian kookkaat makuuni, vaikka eivät mitään jumboja olekaan. Joten voi olla, että heitän tämän kompostiin, jos sielu antaa myöten, ja keskityn pienikukkaisiin jatkossa.

Ihana väri ja ah, niin pikkuiset kukat ovat riippaorvokilla! Tämä on vielä ulkona, olen vasta alkanut kantaa pelargoneja sisään, niistäkin vasta puolet.

Tämä kuva on kesäkuulta, jolloin olin aloittanut sisäkasvien kantamisen ulos. Tuntuuko jostakusta muustakin siltä, että juuri, kun kaikki sai ulos, sai aloittaa niiden kantamisen sisään?

Kuviakaan en ole näistä juuri ottanut, vaikka lähes kaikki pelargonit taisivat kukkia jossain vaiheessa. Toinen kukkahyllykkö on jäänyt tyystin kuvaamatta. 

Ulkona kukkii kesällä koko ajan jotakin, ja puutarha ja sen istutusalueet ovat kiinnostavampia kuin ruukkukukat.

Sisällä ei tule kesällä juuri oltua, paitsi töissä ja nukkumassa. Niinpä ei sisällä kasvejakaan tarvita, kun niitä ei olla ihailemassa, paitsi siinä työpöydän ääressä.

Kasvikuosia on silti kiva olla. Ostin ja ompelin makuuhuoneen ja eteisen väliseen oviaukkoon kesäverhon, sillä ovea on mukava pitää yöllä auki silloin, kun on helle, mutta en halua hyttysiä sisään.

Ihan ohut puuvillakangas päästää ilmavirran kulkemaan viileästä eteisestä, eikä kissoillekaan tarvitse availla ovea, kun pääsevät liikkumaan verhon alta. 

Oi, olisipa kesä vielä. Eilen vaihdoin oviverhoksi paksun villahuovan, sillä eteinen on kylmää tilaa eikä yksi ovi sen ja makuuhuoneen välissä eristä tarpeeksi talvella.

Tämäkin kasvi vietti koko kesän sisällä, sillä en jaksanut setviä sen lonkeroita irti olohuoneen verhotangosta. Passiflora morifolia on ihana, pienikukkainen kärsimyskukka, se kukki loppukesällä. Nyt kukkiin on kehittymässä pieniä minihedelmiä.

Riippaorvokki Viola hederacea 

Siroverenpisara Fuchsia magellanica