Syksyinen Rohan

 Suojauksia ja ruusunnuppuja

Austin-ruusut vain kukkivat ja kukkivat, mikäli niitä ei syödä. Edellisen jutun ihasteltu oranssi Lady of Shalott on myös Austinin ruusuja. Rohanissakin niitä on muutama. 

Tänä kesänä The Prince on ollut reipas. Korkea se ei vieläkään ole, mutta kukkia tulee lisää. Kaverina sillä on helminukkajäkkärä, siitä saa viitteen koosta: polvenkorkuinen. Austinithan ovat suunnilleen pensasruusun ja ryhmäruusun välimaastoa, tosin niissä on isoja lajikekohtaisia eroja.

Prinssi on tummanpunainen, kuten jo nupusta näkee. Se kasvaa tummanpunaisten ryhmässä, jossa toinen on William Shakespeare 2000, ihana purppurakukkainen ruusu. Sopivasti se lopettaa, kun Prinssi aloittaa. Shakespearen taustalla kukkii tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Kolmantena tummanpunaisena on Falstaff, mutta se on pieni. Niin pieni, ettei näy kurkkuyrttien alta, mutta välillä raotan niitä ja tarkistan: siellä se on.

Istutin Falstaffin viime syksynä. Ensin preerian reunaan, mutta sitten ajattelin värejä ja Shakespearea (Falstaff on tuttu hahmo useasta Shakespearen näytelmästä) ja siirsin Rohaniin. Onneksi siirsin, sillä jo samana syksynä ruusua kaivaessa tuntui, että sen juuristo oli pienentynyt. Talven mittaan vesimyyrät söivät preerian reunalta paljon raunioyrtin juuria ja kukkasipuleita ja samalla tekivät selvän vuosia kituuttaen eläneestä mustatupelosta. 

Täytyy katsoa, jos Vakka-Taimesta löytäisi uuden tupelon. Siinä on puu, jolla olisi upea syysväri ja joka olisi muuten talvenkestävä, se vain eli myyrien mylläyskohdassa, josta aiemminkin oli syöty koristeomenapuu ja puistosyreeni, tai siis niiden juuret. Silti tupelo sinnitteli siinä varmaan seitsemän vuotta.

Puista puheen ollen, nyt alkoi verkotus. Ruusuja en suojaa, sillä ne eivät siihen kuole, että peura syö kukat, mutta on kasveja, joista haluan puita tai joiden kukinta ensi vuonna menetetään, jos niitä ei suojata. Tällainen on etualan näsiä. 

Taempana on japaninmagnolia, joka on jo sen kokoinen, että voisi ensi vuonna ekaa kertaa kukkiakin. Uskomatonta, että tuo on sama alle polvenkorkuinen piiska, jonka istutin vuosia sitten!

Magnoliasta oikealle on tummalehtinen peruukkipensas 'Royal Purple'. Tämä on kolmesta puskasta kookkain, hassusti tämä parhaiten kasvava elää varjoisammassa päässä Rohania. Mutta voihan olla, että viihtymiseen vaikuttaa muukin seikka kuin varjo, vaikkapa myyrien käytävät. Peruukkeja en vielä verkottanut. Muistelen, että viime talvena niillä ei ollut verkkoja ollenkaan. Elän vaarallisesti.

Tässäkin päässä kukkii upea puska valkokukkaista kurkkuyrttiä, ihanaa, että peura ei ole niitä vielä löytänyt. Oikealla on taas helminukkajäkkärä, yritän tuoda yhtenäisyyttä tähän pitkään penkkiin toistamalla peruskasveja.

Poiketaan Rohanista ruskopenkkiin, sillä siellä on kiinanpunapuu kasvanut niin reippaasti, että tämä sai jo tiiviin verkon ympärilleen ja myös päälleen, jotta peura ei pääse yläkauttakaan katkomaan latvaa. Haluan tästä nimittäin kunnollisen puun enkä mitään monihaaraista puskaa.

Mutta eikö ole ihanan reipas pikku puu jo! Pari vuotta sitten hankittu korkeintaan 30 cm korkuisena. Metallirinkula on penkki, eli siitä saa mittakaavaa. Alussa puu ei yltänyt edes penkin korkeudelle. Nyt ohuen rungon alaosassa voi jo nähdä tyypillistä kanelinväristä kaunista kuorta.

Takaisin Rohaniin. Sen keskivaiheilla elelee tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' ja sen alla pari vaaleaa ruusua, joista neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, mutta tämä Austin-ruusu Winchester Cathedral vain kukkii ja kukkii. Sillä ei tuntunut olevan taukoa ollenkaan tänä vuonna. Joka aamu olen herättyäni katsonut, ovatko kukat ja nuput tallella.

Ja ovathan ne olleet! Tämäkin ruusu on tavattoman kaunis. Punastuneet nuput avautuvat valkeiksi täydellisiksi ruusunkukiksi.

Vähän matkaa eteenpäin alkaa tummanpunaisten/purppuraisten ruusujen ja Shakespeare-teeman vyöhyke, jota koristaa myös 'Madame Julia Correvon'. Eipä tällä ansioituneen sveitsiläisen puutarhuri-kasvitieteilijän rouvalla ole tekemistä Shakespearen kanssa, mutta etunimi ja kukan väri sopivat.

Rohan päättyy tummalehtiseen 'Diabolo' -purppuraheisiangervoon. Sitä ei ole enää tarvinnut suojata pariin vuoteen. Alkuvuosina peura söi sitä, mutta aita on auttanut vähentämään niiden vierailuja sen verran, ettei puskan typistäminen enää ole haitannut sen kasvua.

Metallikartion alla on muuten ihmeitä: kaksivuotisen 'Beaujolais' -purppura-alpin siementaimia on itänyt tällä alueella oikein monta. Osassa on ehkä kukkavarsikin nousemassa. Toivon, että ne ehtivät kukkia ja siementää ennen talven tuloa, tai että lehtiruusukkeet kerrankin talvehtisivat! Niiden elo on vähän hankalaa, kun tämän alpin lehtiruusukkeilla on taipumus olla vihreänä talvella ja ne eivät tunnu kestävän meidän lumettomia pakkasiamme juuri lainkaan. 

Purppura-alpi kukki tässä vuonna 2018 ja sen jälkeisinä parina vuonna löysin jokusen siementaimen, mutta ne menehtuivät aina seuraavaan talveen. Viime vuonna en muistaakseni enää löytänyt taimia.

Niinpä on suuri ihme, että siemeniä oli vielä maassa ja joku viime talvessa aktivoi nekin itämään! Iloisia itämisyllätyksiä kun olen raportoinut muitakin, enkä nyt tarkoita sitä kiertotatarta. 

Vielä ihana ruusu Rohanin vierestä ruusu-heinätarhasta. Austin-ruusu Abraham Darby kukkii vielä. Se on todella matala, kukka lähes maassa ja tämänkin ruusun lähes jyrää iso puska valkoista kurkkuyrttiä. Mutta eikö ole ihana, ja tämän kasvamista isommaksi ja runsaskukkaisemmaksi kelpaa odotella.

Kävin muuten toissapäivänä taimistolla nuuhkimassa Austin-ruusujen tuoksuvia kukkia, mutta en vielä ostanut uutta. Oikeastaan kiikarissa olisi pari muuta köynnösruusua.

Austinin ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Mustatupelo Nyssa sylvatica

Näsiä Daphne mezereum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Purppura-alpi Lysimachia atropurpurea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtisen lajikkeet

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä