Karvaversot kuuluvat sulkavaleangervolle 'Chocolate Wing'. Hankin sen viime kesäkuussa Sainion taimistolta Vaasan ja Laihian väliltä. Kun kasvista ei tänä keväänä näkynyt mitään, ajattelin sen jo kuolleen. Olen nimittäin yhden valeangervon jo onnistunut menehdyttämään, ensin se oli liian paahteessa ja sitten siirsin sen kosteaan, joka olikin liian (talvi)kostea.
Savimaa on keväällä pitkään kylmä ja kasvit alkavat versoa vasta sitten kun sen sopivaksi kokevat. Huraa!
Nuo valeangervon ympärillä olevat pyöreät lehdet kuuluvat mukulaleinikille, jota kasvaa tontillani vähän joka paikassa. Se on oikein tyypillinen kostean savimaan kasvi. Se ei ole varsinainen rikkaruoho, vaan häviää kesäksi eikä käsittääkseni haittaa koristekasveja juuri ollenkaan, niinpä en sitä kitke. Mukulaleinikin kirkkaankeltainen kukinta on jo ohi.
I'm so glad my Rodgersia pinnata 'Chocolate Wing' has decided to come up after all. It has been very slow and I feared the plant had died. My garden is quite heavy clay soil that keeps cold long in the spring. Plants take their time.
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia
.JPEG)
.jpg)
Hienoa! Minulla on ihan tavallista liuskavaleangervoa, Sainiolta sekin ;)
ReplyDeleteTuo vuorijumaltenkukka on tavattoman kaunis, taitaa päätyä ostoskoriini, kun tulee vastaan. Sainiolla sitä oli ainakin viime kesänä. Tänä vuonna heillä ei ollutkaan valkovuokkoa, kävin jo kyselemässä.
Vuorijumaltenkukka on tosiaan tavattoman kaunis, samalla eksoottisen näköinen ja toisaalta kotoisaa karpaloamme muistuttava kukka. Värikin on huimaavan vahva purppura ♡
ReplyDeleteSe tuli minulle oikeastaan iloisena vahinkona, kun ostin Billnäsin taimistolta kasvin joka oli nimetty punalatvaksi, jota halusin tähän paikkaan. Taimi oli varmaan laitettu väärään laatikkoon, tai sitten ne kaikki oli nimetty väärällä kyltillä. Yllätys oli melkoinen kun pian istuttamisen jälkeen siihen tulivatkin nämä kukat!
Viime kesänä ostin sitten uuden punalatvan, joka päätyi sinulle :-D Ja sitten loppukesästä vielä yhden, ja NYT se kasvaa kukkapenkissäni. Sekin versoi varsin myöhään ja ajattelin jo, että päälläni on sekä valeangervo- että punalatvakirous. Vaan eipä ollutkaan, kun molemmat ovat nousussa!
Ankkureita puussa ja ällötyksiä maassa, varsinainen maisema-arkkitehdin puutarha. ;D Mutta hyvältä näyttää kaikki. Mua tosin alkaa naurataa kauheasti aina kun kuvittelen, miltä ne ankkurit livenä näyttävät. Oikea saaristo-omenapuu. :)
ReplyDeleteHavaintoja puutarhamyymälän henkilökunnan näkökulmasta: meiltä viedään syysleimut käsistä, ihmisiltä on kuolleet vuosia vanhat isot leimut. Veikkaan talvimärkyyttä, koska meidän kuivassa mäessä ei ole mitään ongelmaa. Espanjankurjenpolvista tosin ei ole vielä mitään havaintoa ja näyttää aika heikolta. Samoin mustialanruususta jouduin leikkaamaan lähes KAIKEN, muutama hassu oksa jäi sinne tänne.
ReplyDeleteMistä ankkuripuun taimia saa? Laitatko mulle pistokkaan tulemaan? :-))
ReplyDelete:-D Hmm, pitää yrittää ottaa pistokas. Tuli ihan mieleen, kun lapsena unelmoin siitä, että jos laittaisi nameja maahan niin niistä versoisi puita joiden oksat kantavat namihedelmiä! Olisin kylvänyt maahan ainakin dominokeksejä ja geisha-suklaata, ja varmaan jokusen marenginkin.
ReplyDeleteVoi voi Tiina, ainahan niitä menetyksiä tietysti on. Toisaalta aika usein sitä tuomitsee liian varhain. 'Black Lace'-seljassani on kuin onkin yksi pieni sentin pituinen verso, jota olen tarkkaillut monta päivää ja kyllä - se venyy mutta vauhtia millin kahdessa päivässä! Joskus kasveilla tosiaan kestää.
Jenni; tervetuloa katsomaan ja nauramaan livenä!
Ällön? Ovathan Ransu ja Mustikin karvaisia ja sellaisina oikein somia <3 Täällä kannatetaan karvaisuutta myös kasveissa, sillä monet mielenkiintoisimmista chileistä ovat karvalehtisiä ja -vartisia.
ReplyDeleteTuon sulkavaleangervon lehvästö on niin mahti selkeä ja yksinkertaisen kaunis moneen niin rönsyilevään puutarhakasviin verrattuna. Todella herkkua katseltavaa. Niin myös tuo alimmainen vuorijumaltenkukka, josta enole aiemmin edes kuullut. Näyttää kiehtovalta
ReplyDeleteElla; Kyllä minullakin on taipumusta pitää kaikesta karvaisesta, mutta versoja ihastellessani tulin ajatelleeksi, että ehkä JONKUN MUUN mielestä nämä ovat oikeastaan aika ällöttäviä!
ReplyDeleteJori; Valeangervot ovat justiinsa niitä tuikitärkeitä välikasveja - kukista viis, kun kaikki tämän vieressä näyttää hyvältä (tällä hetkellä tämän vieressä on akijeila 'Nora Barlow' ja palmusara). Ja ihan pelkästäänkin tämä on hieno kasvi.
Vuorijumaltenkukka on matalahko, herkkä ja vielä perinnekasvikin, joten hops sitä hankkimaan vanhan kansakoulun pihalle ;-)
No eivät nuo kyllä ole kovin älyttömän ällöttäviä... :-D Valeangervot ovat minusta aivan mahdottoman hienoja, mutta meidän tontilla niille ei ole olemassa sopivaa paikkaa. Harmi! Ottaisin niitä mielelläni vaikka useammankin somistamaan istutusalueita.
ReplyDeleteMinun 'Black laceni' paleltuu sydän- muttei onneksi juuriaan myöten joka talvi ilman järeää talvisuojausta, jota kokeilin männätalvena. Ihanat tummanpuhuvat versot nousevat kyllä joka vuosi, mutta koska myös paleltuvat, pensaasta jää se olennainen - jumalaisentuoksuiset kukat - kokematta. Siksi olen päättänyt yrittää suojata pensaan jatkossa pakkaspeittein. Haluaisin vielä nähdä sen kukkivan <3
Minullakaan 'Black Lace' ei ole koskaan kukkinut. Joka vuosi se ehtii tehdä noin metrin korkeuteen venyvät versot, jotka oikeastaan sopivat vallan mainiosti viereisille perennoille. Mutta tosiaan ne kukat olisi joskus kiva nähdä.
ReplyDeleteNo niin SINUSTA ei varmaan mikään enemmän tai vähemmän karvainen mullasta työntyvä epämääräisyys ole ällöttävä :-D Mutta et ehkä ole normikansalainen (tässä suhteessa, huom.)
Minustakin valeangervot ovat ihania, ja nyt kun olen saanut yhden pysymään hengissä voin luvata ettei tämä jää tähän! Englannissa syvästi rakastuin sormivaleangervoon (aesculifolia, ja kyllä - kuten maasta kasvava hevoskastanja! Meinasin pyörtyä onnesta kun näin sen) Sitä on pakko saada kans!
Hanki isompi piha ystäväiseni! Eiku miten niin ei ole sopivaa paikkaa? Kai sen nyt johonkin voi sijoittaa?
Minäkin ihastelin tuota vuorijumaltenkukkaa Muhevaisella, olin jo melkein ostamaisillani, mutta sitten rupesin miettimään, että minkäköhän laisessa paikassa se viihtyy.? Aivan ihana, taidan sitten kuitenkin hakea, sitä oli myös valkoisena. Kaunis.
ReplyDeleteTeillähän vihertää jo kummasti siellä saaristossa, eikö niin Saila, että nyt saisi kesän tulo hiukana jarruttaa, kun kielot ja sireenit kukkii melkein yhtäaikaa. Ei kiva...
Aurinkoista ja lämmintä viikon aloitusta teille sinne.
Huomenta Tuija!
ReplyDeleteTäällä eivät vielä syreenit eikä kielot kuki, mutta ihan totta, kevät saisi pikkuisen pidätellä (nyt ukkostaa, ehkä tämä on sitä jarruttelua sitten).
Vuorijumaltenkukka ei varmaan ole kovin vaatelias, kun se on perinnekasvi.