Tapahtumarikas päivä

Ransulla on joka päivä yhtä paljon hommaa. Taas ollaan menossa ojaa kohti. Äsken se toi valtavan vesimyyrän eteiseen ja söi sen: arvioisin että nenästä hännän-päähän myyrä oli 25 senttiä pitkä! En kyllä ryhtynyt sitä mittaamaan, vaikka Ransu ei minulle saaliistaan murisekaan.

Hämyvuokko avautui! Tämä on kummallinen väri. En osaa päättää onko se punertava vai sinertävä. Violetti siis, ehkä? Mutta jotenkin ei sitäkään. Kaunis, suloinen kumminkin.

Olin kasvimaalla istuttamassa sipuleita, kun naapurin pojat (viisi- ja kaksikymppiset) tulivat kysymään onko minussa sairaanhoitajan vikaa. Perho oli lentänyt pahasti ja koukku mennyt lippiksen läpi takaraivoon, vaikka miehet ovat kokeneita kalastajia.
Terveyskeskusreissuun olisi mennyt koko loppupäivä, sillä Korppoon, Nauvon ja Houtskarin päivystys on Paraisilla eikä Saaristolääkärien vene toimi vielä viikonloppuisin (hassua, sillä saaristossa on tähän aikaan viikonloppuisin paljon enemmän porukkaa kuin viikolla). Medi-heli ei todellakaan lähde lentämään näin vähäpätöisen asian vuoksi.
Parin puhelun jälkeen saarelta löytyi yksi pelastava enkeli jolla on sairaanhoitajan koulutus, vaikka hän ei skalpelliaan löytänytkään. Nyt sai syntymäpäivälahjaksi saamani tuliterä Marttiinin pienehkö puukko näyttää mihin pystyy (kiitos tarpeellisesta työkalusta, Johanna-serkku!). Päänahkaan piti tehdä viilto, jotta koukku saatiin pois. Terä leikkasi hyvin, potilas puristi patalappua ja puri hammasta, me kaksi katsojaa irvistelimme ja puristelimme käsiä nyrkkiin ja Carita-enkeli teki tarkkaa työtä leikatessaan potilaan päänahkaa keittiön pöytäni ääressä.
Huh!
Jälkeenpäin puukkoa pestessäni mietin, että piti tämäkin päivä nähdä: minun puukkoni naapurin miehen veressä.

Haaverista huolimatta pojat halusivat auttaa pyörittämään viimeisen betoni-renkaan taloni nurkalta, kun olivat luvanneet sen tehdä. Sitten he painuivat perhos-laastari taka-raivossa takaisin kalaan. Pojat ovat poikia!
Pääsin viimein toteuttamaan siistiytyneen nurkan istutuksia, kasvithan olivat jo valmiina! Nuo betonikivet tulevat vielä siistimään vieressä olevaa pientä korkeuseroa niin, että siitä tulee pieni porras. Paikassa on nyt epämääräisiä maasta nousevia kiviä, joita pitää varoa ruohoa leikatessa ja se on hankalaa.

Istutettava paikka on loiva rinne kohti kosteaa painannetta ja se on muutaman metrin päässä olevan vaahteran varjossa. Muutama suuri kivi jäi rinteeseen niille sijoilleen. Tähän päätyivät pisamaiset orvokit, kolme jouluruusua, vaaleanpunakukkainen rönsytiarella 'Oakleaf', amerikankullerot, syysvuokko, keltaviiruinen hakoneheinä, keijunkukka 'Marvelous Marble' ja tummakurjenpolvi 'Samobor', muun muassa.

Pesun jälkeen naamani kaipasi after sun -voidetta. S'on kesä ny! Aurinkoista viikonlopun loppua!