Terveyskeskusreissuun olisi mennyt koko loppupäivä, sillä Korppoon, Nauvon ja Houtskarin päivystys on Paraisilla eikä Saaristolääkärien vene toimi vielä viikonloppuisin (hassua, sillä saaristossa on tähän aikaan viikonloppuisin paljon enemmän porukkaa kuin viikolla). Medi-heli ei todellakaan lähde lentämään näin vähäpätöisen asian vuoksi.
Parin puhelun jälkeen saarelta löytyi yksi pelastava enkeli jolla on sairaanhoitajan koulutus, vaikka hän ei skalpelliaan löytänytkään. Nyt sai syntymäpäivälahjaksi saamani tuliterä Marttiinin pienehkö puukko näyttää mihin pystyy (kiitos tarpeellisesta työkalusta, Johanna-serkku!). Päänahkaan piti tehdä viilto, jotta koukku saatiin pois. Terä leikkasi hyvin, potilas puristi patalappua ja puri hammasta, me kaksi katsojaa irvistelimme ja puristelimme käsiä nyrkkiin ja Carita-enkeli teki tarkkaa työtä leikatessaan potilaan päänahkaa keittiön pöytäni ääressä.
Huh!
Jälkeenpäin puukkoa pestessäni mietin, että piti tämäkin päivä nähdä: minun puukkoni naapurin miehen veressä.
Pääsin viimein toteuttamaan siistiytyneen nurkan istutuksia, kasvithan olivat jo valmiina! Nuo betonikivet tulevat vielä siistimään vieressä olevaa pientä korkeuseroa niin, että siitä tulee pieni porras. Paikassa on nyt epämääräisiä maasta nousevia kiviä, joita pitää varoa ruohoa leikatessa ja se on hankalaa.
Pesun jälkeen naamani kaipasi after sun -voidetta. S'on kesä ny! Aurinkoista viikonlopun loppua!
.JPEG)
.jpg)
Eipä ihme jos joskus Ransua makoiluttaa kun taistelee moisia myyränrötköjä vastaa.
ReplyDeleteMinä olen joutunut irrottamaan vastaavan koukun Otto-kissan tassusta. Pojat oli jättäneet onget huolimattomasti eteiseen ja Otto oli heti kiinnostuneena paikalla. Ja hetken päästä sitten koukku tassussa ja tietysti läpi. Eikä koko talossa pihtejä joilla saisi koukun poikki ja pois. Onneksi naapurissa oltiin kotona ja omistettiin hyvät pihdit. Pääsi Otto pälkähästä. Kaikkea sitä sattuukin :)
Ouh, ouh. Ei varmaan ollut mukava eikä helppo hoidettava. Tässä oli koko koukku päänahan sisällä, ja kun siinä on se väkänen niin ei voi poiskaan vetää (auuuh, pelkkä ajatuskin). Kyllä meillä oli kylmähermoinen nainen veitsen varressa!
ReplyDeleteNe vesimyyrät ovat niin valtavia, että korkeakin kissa joutuu kantamaan sellaista pää ihan pystyssä.
Onpas ollutkin tapahtumaa ja yllätystä yhdelle päivälle! Loppujen lopuksi kaikki hyvin, onneksi! Ransu on melkoinen saalistaja, hyvännäköinen kuva Ransusta vaikka onkin takapuolelta, hieno huiskuhäntä :D Mukavaa viikonloppua Saaripalstallekin!
ReplyDeleteRansulla on tapana kulkea häntä pystyssä :-D Sillä on niin hassut untuva-polvihousut!
ReplyDeleteVitsit ku magee häntä! :-D
ReplyDelete*huh* mikä tilanne! Onneksi puutarhuri-hoitsu väläytti "skalpellia" tarpeellisen määrän :) Voit seuraavaksi tilata käyntikortin tittelillä Pumpunkorjaukset - pienet korjausleikkaukset - hoidetaan asiantuntemuksella. Jos olisi olleet pikkuisen nuoremmat potilaat olisin heti aistinut romanssin mahdollisuutta, hih.
ReplyDeleteKasvisi ovat juuri sellaisia joita itsekin himoan alati, apua. Saako esittää kainon pyynnön niiden kuvien esittämisestä..? Olisi ilo ainakin Keijunkukasta & Tiarellasta.
Kivet ja tuulisuus, jotenkin niin tuttua maisemaa olen aistivinani kuvistasi vaikken saaristossa asukaan. Upeita maisemia. <3
Partsipuutarhuri; Ransu kiittää!
ReplyDeleteHortensia; Siis huom. huom. minä en sitä puukkoa heiluttanut, ei minusta ole viiltelemään toisten päänahkoihin edes sentin mittaisia viiltoja!
Laitan kuvia kun kasvit ovat pikkuisen suurempia, tai siitä tiarellasta onkin ollut kukkivana joku kuva tässä viime aikoina, se on nyt kukinnan loppuvaiheessa. Yritän ottaa siitä lähikuvan huomenna, mutta kukat ovat jo aika kuihtuneet.
Ai kauheeta! Lumouduin Ransun hännästä niin, että kiirhedin ensin sitä kommentoimaan ja nyt vasta luin tuon verisen puukkoseikkailun! :-/ On teillä sitten ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, eikä koukku ollut esim. silmässä!!
ReplyDeleteJustiinsa sitä silmämahdollisuutta minäkin kuvittelin ja voin pahoin :-/
ReplyDeleteSielläpäs oli omatoimista terveydenhuoltoväkeä. Täällä Lapissa on vähän samanlainen meininki myös. Yleensähän se koukku tulee helpoimmin pois, kun työntää kärjen läpi ja katkaisee koukun sitten, mutta vannoutuneet kalamiehet kun eivät anna katkoa koukkuja parhaista vieheistään... :D
ReplyDeleteSiellä on jo ihan ihanan keväistä. :) Täällä ei vielä puhettakaan...
Ei se tuntunut tulevan helposti läpi, oli aika syvällä. No, joka tapauksessa minusta ei olisi ollut sitä koukkua myöskään päänahan läpi työntämään! Loppu hyvin kaikki hyvin.
ReplyDeleteVoin kuvitella, että Lapissa on samanlaista kuin saaristossa, kun välimatkat ovat pitkiä. Joutuu tekemään itse ja keksimään keinoja.
Perhon tekijä vähän siinä nieleskeli, kun hieno supikoiran karvasta tehty perho piti leikata, kun sen takaa ei tahtonut nähdä missä koukku siellä päässä on!
Oikein kaunis hemulinvärinen hämyvuokko! Ja tietysti vieläkin kauniimpi puuhkahäntä <3
ReplyDeletePuukkoseikkailu oli vertahyytävä! Hyvä, että hommaan löytyi apu ja saivatpahan miehet uuden miehisen tarinan kerrottavakseen. Terveyskeskusreissuhan on aika laimeaa kamaa siihen verrattuna, että "minuapa kerran leikattiin puukolla päästä!" Tuota tosin taitaa sattua kalastelijoille useamminkin, koska muistan itsekin nähneeni tk-vastaanotolla kaverin, jolla oli uistin selässään... Auts.
Huh, kaikkea voi sattua kalastaessa. Ihan kylmät väreet menee selkää pitkin.
ReplyDeleteOnneksi löytyi tarkka- ja vakaakätinen sairaanhoitaja irroittamaan koukkua ja löytyi sopiva työväline siihen työhön!
Ronskai menoa teillä siellä saaressa! Onneksi Musti ja Ransu pitävät päät kylminä! Itte en kyllä vois myyriä pyydystää, vaan kastelisin vaan touhujansa - kenties runon luikauttaisin ja köllähtäisin aurinkoon torkuille.... Mukavaa sunnuntaita!
ReplyDeleteSulo; Runo myyrälle, mainiota! Hahaa, hauskaa sunnuntaita!
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Minäkin tulin siihen tulokseen, että kalastus on vaarallinen harrastus!
Ella; Hemulinvärinen! Kiitos!
Ransu on niin ihana, mietin sinua ja Unnaa tänä aamuna kun Ransu pussaili ja pörisi tapansa mukaan: aamuhellyydet on hoidettava yhtä antaumuksella joka ikinen aamu. Mietin, että mitenköhän tätä saisi blogiin teidänkin iloksi. Ransun untuvainen pehmeys pitäisi saada mukaan, kun sitä on niin ihana silitellä ja upottaa nenää rintakarvoihin. Kovaääninen pörinä pitäisi saada kuuluviin, ja ihanat muikeat ilmeet.
Puukkoseikkailu oli kirjaimellisesti vertahyytävä ;-)
Ransun askel takaapäin katsottuna näyttää mukavalta, ei mitään kiirutta, mutta tässä sitä mennään pussihousut jalassa ja määränpää selvänä... Tunnistan tuon astunnan.
ReplyDeleteTietokoneet tietysti muuntaa värisävyjä, mutta sanoisin tuota hämyvuokkoa sinivioletiksi (enemmän sineä kuin punaa).
Kun aloin lukea koukkujuttua, sijoitin sen ensin pumppuosastoon. Ai että nyt tapahtumarikkaana päivänä Saila joutuu korjaamaan vielä jonkun naapurinmiehen päänkin, kun just hiljattain korjasi pumpun. Mutta ei sentään, hyvä että oli sairaanhoitaja hälytettävissä paikalle.
En pysty edes kuvittelemaan, minkälainen tulee tuosta uudesta kukkamaasta, kun kukat alkavat kasvaa ja joka kukka kukkii omassa tahdissaan ja omana aikanaan. Varmaan tulee kaunis kokonaisuus.
Ihana Ransu <3 Onpas siellä hurjaa touhua!! Huhhuh... Rusketuksesta puheen ollen, nyt kun mulla on tämä polkkatukka ja etuletti roikkuu tossa otsalla, mulle on kehittynyt aika mielenkiintoinen rusketusraja, joka kulkee viistosti keskeltä otsaa ylhäältä alas :D Taidan tänään vetää hiukset pannalla taakse tai jotain...
ReplyDeletePaula; kissojen rennon joustavaa kulkua on ilo katsella! Varsinkin, kun puuhkahäntä heilahtelee tahdikkaasti samalla. Ransussa on keikarin vikaa ;-)
ReplyDeleteTuo kukan kuva on minun ruudullani ihan just sen värinen kuin kukka onkin, mutta sehän riippuu ruuduista tietysti. Sinisyttä siinä on tosiaan paljon. Mietinkin, että jos heteet olisivat valkoiset niin se menisi sinivuokosta. Nuo keltaiset heteet sekoittavat...
Tiina; rusketuksesi kuulostaa varsin epäilyttävältä :-D Mulle kävi yksi kaunis kevätpäivä jonain männä vuonna niin, että jyrsin kasvimaan toispuoleinen toppi ylläni (silloin oli kai tosi lämmin, ja hommassakin tulee lämmin). Minulla oli sen jälkeen selkä puoliksi punainen, puoliksi valkoinen vinottain kulkevalla rajalla eroteltuna!
Tapahtumarikas päivä näyttää olleen sekä ihmisillä että kissoilla.
ReplyDeletePiti googlettaa minkä näköinen vesimyyrä on. Ei niitä oikein tule vastaan kun asutaan ihan kaupungin reunalla. Varmaankin pyörtyisin jos kissa toisi sellaisen minun eteen.
Kerran näin kuolleen rotan kellottavan selällään kadun reunalla ja karvat nousi pystyyn. Puistattaa vieläkin...huh. Piti kiertää rotta kaukaa, vaikka eihän se kuolleena olisi minulle mitään tehnyt, liekö edes elävänäkään... :)
:-D Se olisi varmaan puikkinut karkuun sinua!
ReplyDeleteKyllä ne ovat suuria otuksia, mutta kieltämättä näen niitä ehdotoomasti eniten kuolleina.
Ja onpas kaunis pylly täälläkin! Juuri kehuskelin Toton pyllyä K-Blogissa :) Hui mitä tapahtumia! Onneksi löytyi kylmähermoisia apureita!
ReplyDeleteHehee! Ransu edustaa pehmo- & lökäpyllykulttuuria.
ReplyDeleteKirurgi oli varsin kylmähermoinen ja taitava!
Huh huh, täällä heikompaa hirvittää, vaikka vaan istun kotikoneen äärellä! Elävästi kerrottu kaiken lisäksi ;)
ReplyDeleteItseä kanssa mietitytti joskus, että "mitäjos" jotain mökkisaarella tapahtuisi... Noh, on siellä sentään mökin koordinaatit seinässä.. Eikä tuo nyt ihan niin kaukana ole :P
Ai anteeksi jos oli liian elävää kerrontaa ;-)
ReplyDeleteKyllä nuo asiat oikeastaan ovat jälkikäteen mietittyinä aina pahempia, eikä sivustakatsojanakaan ole kiva olla (vaikka kaikkein vähiten kivaa on aina sillä kenelle haaveri on sattunut). On hyvä olla lääkäriveneiden ja medihelien puhelinnumerot jossain valmiiksi ylhäällä, eikä koordinaateista ainakaan haittaa ole! Silloinpa niitä tarvitaan. Lääkekaappiin kannattaa hankkia kainelaista (esim. skalpelli!), vaikka se kaappi on varmaan teillä on ihan kunnossa.