Ensinnäkin olen mahdottoman iloinen tästä näystä. Varjohiipat kuuluvat ihan lempilajistooni, mutta minulla on niitä vasta yksi: viime kesänä Taimimoisiolta Porista hankittu tarhavarjohiippa. Varjohiipat ovat keveitä metsäpuutarhan ja varjopaikan kasveja; kukat suloisissa ryöpsähdyksissä, lehdet usein sydämenmuotoisia ja saavat vielä kauniin syysvärinkin.
Tämä on ensimmäinen kerta kun tämä kaunotar kukkii pihallani, esikko- ja vuokkopuutarhassa (metsäpuutarhan aion perustaa joskus myöhemmin koivikkoon). Takana kukkii ujosti nuori palloesikko ja varjohiipan vieressä on toinen hämyvuokko! En muistanut, että olin jakanut taimeni kahteen ja istuttanut ne vähän erilleen. Olipa iloinen havainto.
I just love epimediums. This is my first, sweet red little flowers.
Viime päivät olen viettänyt vintin ikkunan parissa. Keskimmäinen ikkuna kolmesta oli lahonnut ja hankin syksyllä uuden varaosapankista, mutta se piti ensin kunnostaa ja maalata. Niinpä pääsin vaihtamaan sitä vasta nyt keväällä.
Kun otin lahon ikkunan pois huomasin, että karmi on ikkunan alapuolelta laho. Otin ensin mitat uutta (vanhaa, varaosapankista) varten, mutta seuraavana päivänä tajusin, että koska karmi on täysin symmetrinen, voin yksinkertaisesti kääntää sen ja vieläpä laittaa sen ylösalaisin niin, että laho kohta tulee sisälle ja yläosaan. Siellä se ei haittaa ketään. Vinttini on kylmää varastotilaa eikä tuplia siellä ole eikä tule.
Karmin irrottaminen ei ollut pikku juttu, sillä se oli antaumuksella lyöty suurilla nauloilla kiinni niin, että naulojen kannat oli isketty oikein syvälle puuhun. Joku oli antanut vasaran paukkua railakkaasti! Irrottamiseen meni kaksi päivää. En pudottanut karmia varpailleni vaikka olin siihen henkisesti varustautunut.
Haasteet eivät siihen loppuneet, mutta enpä tiedä ketä kiinnostaa lukea yksityiskohtaista työselostusta. Lyhyesti: kaiversin taltan avulla saranoille uudet syvennykset, rapsutin ja maalasin karmin ja ikkunat hyvin ja vietin muutaman ikkunattoman päivän. Sadetta oli luvassa, mutta ei auttanut. Pellavaöljymaali kuivuu hitaasti.
Eilen myöhään iltapäivällä sain saranat ja ikkunat paikoilleen. Juuri sillä hetkellä sade alkoi ripsottaa. Nyt olen laittanut kapean pellin ikkunoiden alapuolelle johtamaan valumaveden pois niiden alta. Antaa sataa!
Attic window repaired – I'm so pleased! It was a bit rotten and I feared the wall would get rain water damage too. Rain started as soon as I got the repaired windows in place. Perfect timing.
Hämyvuokko – Anemone nemorosa 'Robinsoniana'
Palloesikko – Primula denticulata
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Saturday, 14 May 2011
Tyytyväistä hurinaa ja täydellinen ajoitus
Tunnisteet:
anemone
,
epimedium
,
ikkuna
,
korjausrakentaminen
,
perennat
,
primula
,
rintamamiestalo
,
vuokko-esikkopuutarha
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Oho mikä rotjake makaa bannerissa, ihana ♥
ReplyDeleteOlet ollut ahkera, keväällä onkin kaikenlaista touhua pihalla ja mökeissä.
Ihanat kasvit.
Luonto on juuri muutamassa päivässä puhjennut kukkaan, ihanaa!
Iloista kevättä sinulle ja kesän odotusta ja kisuille :)
Oi, sadetta! Olisipa nyt täälläkin. Tuuli on kyllä kova, ehkä se tuo sadepilviä myös Naukulaan. Saat sinäkin ahkera sitten pitkän kaffepaussin jos siellä sataa :)
ReplyDeleteVau. Olen taas niiiiin vaikuttunut sun taidoista. Juuri pari päivää sitten tutkailin työhuoneeni eteläpuolen ikkunoita, jotka ovat todella pahassa kunnossa ja melkein ahdistuin, kun niille ei osaa itse mitään tehdä.
ReplyDeleteKeväällä on tosi paljon puuhaa kun vihdoin pääsee hommiin! Ikkunoitakaan ei voi vaihtaa talvella kun näpit (ja talo) jäätyy.
ReplyDeleteRansu-rotjake on ihana ♡
Ihan just äsken kävelyllä mietin, miten viikossa kaikista puista (paitsi saarnista, ne on aina viimeiset) on tullut vihreät! Nyt kukkivat kaikki kevätkukat samaan aikaan, kun olin tarkoittanut että ne seuraisivat toinen toistaan.
Sade loppus jo! Nyt onkin satanut varmaan yhtäjakoisesti eilisestä lähtien, niin saa jo riittää.
Kiitos pidin kaffepaussin just, kun naapuri soitti kahville ja tuoreille munkeille :-) Tuli kiire! Tekstiin jäikin muutama kirjoitusvirhe jotka korjasin vasta nyt, sori!
Susanna; kyllä säkin muutaman vuoden päästä tiedät ja osaat tehdä yhtä sun toista, usko pois! Se onkin sitten kivaa kun ahdistus väistyy tyytyväisyyden tieltä, se on mukava tunne sitten kun sen joku päivä huomaa.
Tarkennus. Sade (tai oikeastaan sare) loppus jo = loppui.
ReplyDeleteTurkkua!
Oletpa ollut ahkera ja taitava, kun olet saanut ikkunan korjatuksi. Ja hieno oivallus tuo karmin kääntäminen. Siinä se taas palvelee!
ReplyDeleteVoi mahdoton, sinullako jo varjohiippa KUKKII? Minulla ne ovat hädin tuskin pienenpienet lehdet saaneet työnnetyksi ylös mullasta. Ja kun lehdet ovat vielä sellaiset... maksanruskeanpunertavat, niitä ei edes kunnolla mullasta erota :-/ No, ehkä joku päivä täälläkin kukitaan. Valkoisena tässä tapauksessa.
Syystäkin olet tyytyväinen.. Pitäisi minunkin uskaltautua puutyöjuttuja yrittämään mutta kynnys on niiiin korkea. Edes porakoneen kanssa en ole tullut sinuiksi. Tarhavarjohiipat metsäpuutarhan kasveja - mahtavatko viihtyä samankaltaisessa maapohjassa missä mustikka..?
ReplyDeleteSinun varjohiippa on varmaan hieman myöhempään kukkivaa sorttia. Ihania ovat kaikki joka tapauksessa! Minäkin olin yllättynyt kun tämä kukkii jo, en oikeastaan edes tiennyt koska tämän kuuluisi kukkia. Huhtikuussa Hollannissa kukkivat sitruunankeltaiset E. perralchicumit (ilm. ei suomenkielistä nimeä?).
ReplyDeleteJuu oivallus tuli, niin kuin usein tulee, yhden nukutun yön jälkeen. Ja koska olen 50 % hämäläinen, saattaa siinä kulua useampikin yö, vaikkapa 365...
Ihan tosi, kun laho ei ulottunut edes karmin keskiosaan niin katsoin, että tämä sisäpuolihan on yhtä hyvä kuin uusi, eikun ympäri vain. Ei tarvinnut odottaa että käyn taas kaupungeilla, jee!
Hei Rosa G, rohkeasti vain!
ReplyDeleteKyllä voisi hiippa hyvinkin viihtyä varpukasvillisuuden kanssa, mutta koska se ei ole meillä luonnonkasvi, pitää katsoa, etteivät sitä ympäröivät kasvit eivät jyrää tulokasta alleen. En tiedä kaipaako se maaksi hapanta vai kalkkia. Minulla on aika kalkkinen maa täällä.
Aika veikeä on näkö ja nimi kasvilla.
ReplyDeleteSaat kyllä täydet ahkeruuspisteet sen ikkunan kanssa! Ja hoksauspisteet, meillä olisi karmi lentänyt pihalle ja sitten olisi ihmetelty uutta tilalle. Kun tosiaan kääntämällä saa uudenveroisen!
Sitä hoksaa kun miettii, miten ihmeessä saisin tämän tehtyä nyt eikä vasta ensi kuussa kun olen taas käynyt kaupungissa. Ja uusiokäytetty karmi sopiikin erinomaisesti sodanjälkeiseen pula-ajan taloon!
ReplyDeleteSä oot kyllä melkonen remonttinainen! Pumpusta ikkunaan... Mun pitää häpeäkseni tunnustaa, etten ole kertaakaan käynyt Taimimoisiolla :/ Ehkä teen retken tänä kesänä :) Täällä on tullut koko päivän vettä, alkoi puoli kymmeneltä ja loppui joskus kuudelta. Kykin puutarhassa sadetakki päällä koko sen ajan. Kun tulin sisälle, oli sadetakin alla ollut hupparikin jo ihan märkä. Meni vesi takista läpi.
ReplyDeleteHieno on ensimmäisen kuvan näkymä ja aikamoinen nikkari saa olla että ikkunan noin nätisti saa paikoilleen! Mahtavaa :)
ReplyDeleteKevään jokainen kukka tuo kovasti iloa, niin kuvissa kuin kotonakin!
ReplyDeleteSä oot oikea Handy-women :)
ReplyDelete/Nina
Tack tack, kiitos!
ReplyDeleteSitä ikkunaa nakuttelinkin suuntaan ja toiseen, ensin karmia isolla vasaralla puukapulan kanssa oikein voimalla, se oli tiukka. Sitten ikkunoita varten vintiltä löytyi ikivanha suuri puunuija, se on söpö! Ja kätevä. Pitää varmaan kuvata sekin tänne blogiin...
Tiina; Taimimoisiolla kandee käydä pelkästään heidän näytepuutarhan takia! Se on hieno ja käytännöllinenkin, sieltä on helppo katsoa miltä mikäkin näyttää, ja minkä vieruskasvin kanssa jne.
Voi sua, nyt lämpimäään saunaan, ja sitten jännittämään euroviisuja.
Hyvää viisuiltaa kaikille!
On reipasta ja taidokasta menoa!
ReplyDeleteKiitos kannustuksesta Rva Pioni! Kun tajusin, että taloni on tehty itse niillä taidoilla ja materiaaleilla mitä on ollut, madaltui kynnys itse remontointiin. Toki kaikki olisi helpompaa jos tietäisi miten asiat kuuluu tehdä, mutta ehkä ei näin hauskaa (eikä kuuluisi näin monta kirosanaakaan ilmoille).
ReplyDeleteHienoa, että onnistuit ikkunan korjauksessa. Nostan kyllä hattua taidoillesi!
ReplyDeleteAi hurjaa, minkälainen rakennusnainen olet, kuinka ennätätkään kaiken! Oli hienosti hoksattu kääntää koko hoito. Minäkin tykkään varjohiipasta, se on aivan ihana kauniine lehtineen, pitäisi ostaa sitä(kin) lisää, kun se näyttää selviävän hengissä, mutta ei leviävän omatoimisesti.
ReplyDeleteKiitos Auli ja Inkivääri!
ReplyDeleteOn hienoa, että pystyy edes jonkinmoisesti remontoimaan taloaan.
Varjohiippa saisi minun puolestani levitäkin, vaikka kuinka paljon ;-) Mutta pitänee jakaa sitä sitten.
Minäkin pääsin taas blogeja katsomaan. Onnea vain siitä että sait ison urakan tehdyksi! Ja siitä, että ajoitus oli oikea ja vieressä huristiin tyytyväisinä. Tai ehkä olet itse oppinut hurisemaan.
ReplyDeleteOlin itse niin tyytyväinen että taisin hurista!
ReplyDeleteKiitos Paula.