En yhtään tiedä, miksi
Euphorbia-suvulle on Suomessa viskattu niinkin ruma nimi kuin tyräkki. Kasvit ovat vallan kelpoja, vaikkakin useimmat niistä meitä paljon eteläisempien, kuivien seutujen kasveja (kuten huonekasvi
E. milii eli piikkikruunu).
Joitakin tyräkkejä voi silti suomalaisessakin pihassa viljellä. Muutama vuosi sitten löysin Sofianlehdon puutarhalta Helsingistä 'Chameleon'-tyräkin, jonka laji on
E. dulcis, ei suomenkielistä nimeä. 'Chameleon' on hurmaavan tummalehtinen. Olen jo ehtinyt kokeilla sitä mäki-meiramin, pallerolaukkojen ja vihreäraitatulppaanien vieruskasvina – toimii!
Nyt se kasvaa mustasipulien etualalla, mukana on myös vahinkonarsissi (kuvassa vasta nupulla). Taustalla nouseva 'Nippon Beauty' -pioni punaisine versoineen on mukava toisinto tyräkin väristä.
Viisi päivää sitten laukkojen lehdenkärjet olivat kellastuneet kuivuudessa. Takana oleva kattotiili suojaa alppikärhön tyveä paahteelta, kärhöt eivät yhtään pidä auringon säteistä tyvellään.
On ollut niin viileää, että nämä narsissit eivät vieläkään ole auenneet.
Saman villin kukkapenkin etualalla kukkivat 'Manly'-narsissit ja oranssi keisarinpikarililja, jonka vierellä on toinen 'Nippon Beauty' -pioni tummine versoineen. Harava tuli tukemaan narsissia, joka tahtoi kaatua. Tässä kukkapenkissä on vain voimakasjuurisia selviytyjiä, sillä heidän joukkoonsa sallin myös puna-ailakit, niittyleinikit, ojakärsämöt ja mäkikuismat. Ja ehkä melkein vahingossa pari koiranputkeakin.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Vahinkonarsissi:)???Aioin juuri kommentoida edellistä ihanaa pamppupostaustasi,kun pläsähtikin uusi postaus.Tosi mahtava sun mini-Keukenhoff:)Melkein viime syksynä hankin hyasintin sipuleita,mutta rupesin sit miettimään,että jos ei ne täällä pohjoisessa jaksakaan kukkia,kun joidenkin tulppaanilajikkeidenkin kanssa on ollut ongelmia,esim viridiflorat.Nyt kyllä yritän:).Ja näsiästä kävitte myös keskustelua,johon ajattelin kantaa korteni kekoon.Mulla on kolmatta kevättä pieni näsiäntaimi ja se kukkii nyt ekaa kertaa,kolme pientä kukkaa,ihana tuoksu...Siellä mä kyykistelen nenä pitkällä nuuhkimassa sitä:).Niin,ja se pikku ihanuus on hankittu Särkän Perennataimistolta kuten niin moni meidän pihan asukas.Heillä on myös postimyyntipalvelu,winkwink...
ReplyDeleteKiitos Tiina winkwink, googletin aiemmin tänään näsiää myyviä taimistoja ja mikäs muu se sieltä pongahti esiin kuin Särkkä, sieltä löytyy AINA jos etsii jotakin erikoista, siis ihan aina! :-D Ihana taimisto! En yhtään ihmettele että olet kanta-asiakas.
ReplyDeleteJa minäkin kyllä kävisin nuuskuttamassa näsiää monta kertaa päivässä - nenä pitenisi varmaan monta senttiä :-)
Vahinkonarsissi on sellainen, että en oikein tiedä mistä se on ilmestynyt. Mitä todennäköisimmin vanhempieni pihalta, josta kaivoin palan tuota lempparityräkkiäni mukaan kun talo myytiin. Narsissi näyttää eniten 'Tahitilta'. Mutta en kyllä muista niitä vanhempieni pihassa olleen! Äitini puutarhassa Etelä-Ranskassa kylläkin. Yhä mystisemmäksi menee. Pitäisi ehkä kutsua Poirot selvittämään.
Hyasinttia kannattaa varmaan kokeilla, ei siinä montaa euroa mene hukkaan jos huonosti käy.
Juupa, mitä pahaa tyräkki on tehnytkään, kun noin ruman nimen on kaunis kasvi saanut???
ReplyDeleteNiinpä :-D
ReplyDeleteIhanan värinen tyräkki, monivuotisia tummalehtisiä täälläkin pärjääviä olisikin hakusessa:)
ReplyDeleteEn yhtään tiedä tämän tyräkin talvenkestävyydestä muualla kuin omalla pihallani ja vanhempieni entisellä pihalla Helsingissä. Molemmissa näissä paikoissa kestävyys on ollut erinomainen, mutta kieltämättä ovat vähän etelässä ;-).
ReplyDeleteSe on upeeta kun on tietoa.. Meidän pihalla on lähinnä sattuman pohjalta valikoituneita (lue: tuttujen pihoista saatuja) maatiaisperennoja, mutta niidenkin osalta olen törmännyt ongelmiin. Kun en ole tiennyt varautua esim. liialliseen leviämiseen; syysleimu on valloittamassa koko kukkapenkin, päivänkakkara leviää ja leviää, samoin unikko, joka paljastui vielä myrkylliseksikin..
ReplyDeleteNiin, ja herranjestas, vaikka alaa on opiskellut ja työskennellyt nyt jo kymmeniä vuosia, ei silti tiedä paljon mitään, sen huomaa. Koko ajan tulee markkinoille uusia lajikkeita ellei peräti lajeja, kasvit vaihtavat sukua, ne eivät kukikaan silloin kun piti (sillä maa onkin kylmempää tai kuivempaa), tai leviävät holtottomasti, tai eivät leviä vaikka niiden pitäisi (ja kaikkialla muualla ne leviävät) jne...
ReplyDeleteNiin, siihen tosiasiaan törmää jatkuvasti, että ollaan tekemisissä elävän materiaalin kanssa omine oikkuineen! Ei siinä auta teoriatieto kuin pikkuisen alkuun.
Tyräkki on kyllä sanana ihan kammottava. Tekee koko kasvista ihan pelottavan. =8-o
ReplyDeleteNäin on! Sukuun kuuluu myös Euphorbia horrida :-D Sen nimi voisikin olla kammotustyräkki, mutta oikeasti se on suomeksi piikkityräkki tai kaktuseuforbia, se on nimittäin kaktus.
ReplyDeleteJuu, piikit ja kuivakka karu kasvi tulee nimestä mieleen! Mulla on muovipussissa kaksi perinteistä kultatykäkin mätästä istutusta vailla. Anopilta sain. Juuri nyt kyseinen perenna onkin kauneimmillaan.
ReplyDeleteKultatyräkki onkin hieno! Se, niin kuin minunkin tyräkkini, on upea vieruskasvi monelle kukalle :-) Esim. tulppaaneille!
ReplyDeleteTyräkit aiheuttaa jonkinsortin ikävän mielleyhtymän...ehkä viimevuoden kuvastotuotteeseemme kultatyräkkiin, jota suorastaan inhoan enkä käsitä, miksi ihmiset niitä selkä vääränä kantoivat kotiinsa :DD Kai se on niin, että "ostin ku halvalla sain"... Tänä vuonna ne ostaa onneksi ketoneilikkaa :P
ReplyDelete:-D Niin, joitakin kasveja kohtaan vaan tuntee vastenmielisyyttä. Minä kyllä pidän kultatyräkistä (ks. ed. Marian kommentti ja vastaukseni siihen), mutta on joitakin kasveja, joita en TOD haluaisi nähdä pihallani, kuten ryhmäruusut (kaikki), punatähkä ja useimmat nauhukset. Miksi, en vaan tiedä.
ReplyDeleteKetoneilikka on ihana! Onneksi elän saarella jossa on aika monipuolinen tienvarsikasvillisuus, niinpä olen ottanut omani tien poskesta. Vielä halvemmalla siis ;-D
Menee hiukan sivuun keskustelusta tyräkistä. Inhosin pensasta, jota kotonani Porissa sanottiin spireaksi. Se levisi kuin rikkaruoho ja valloitti puoli pihaa. Mutta kun kuulin sen suomenkielisen nimen - pihlaja-angervo - se muuttui mielessäni kuin taikaistusta hyvin miellyttäväksi pensaaksi, aloin katsella sitä ystävällisin ja suopein silmin. Samoin idänsinililja antaa ihan eri kuvan kasvista kuin scilla, jota nimeä paljon käytetään. Lapsuudenkodissani oli joskus sellainen huonekasvityräkki, kaktusmainen ja korkea, kasvoi kasvamistaan, että mielestäni se oli ihan tyräkin näköinenkin. Mutta nuo punertavat lehdet kukkapenkissäsi näyttävät erilaisilta, en osaa mitenkään yhdistää siihen patsasmaiseen tyräkkiin.
ReplyDeleteLempparityräkin Keski-Uudenmaan kaima lähettää terveisiä: täälläkin kasvetaan pontevasti, tuulesta huolimatta.
ReplyDeleteMinustakin tyräkki on kauniille kasvilajille hassu nimi. Miksikähän siitä ei ole tehty euforbiaa, joka ainakin sanottuna ääneen on ihan kivan kuuloinen nimi kasville. Kirjoitettuna se näyttää kyllä - pakko myöntää - vähän pahemmalta suomalaiseen siilmään. Lisäksi se tietysti voi vääntyä vaikka euforiaksi (ei huono) tai eufobiaksi, jolloin siitä tulee eu-fobia...
Minä muuten luulin inhoavani kultatyräkkiä sydämeni pohjasta, kunnes näin sen kukkivan sopivassa ympäristössä, hieman tummalehtisten tai purppuraisten kasvien lähellä. OU WAU mikä väriyhdistelmä! Kultatyräkin keltainen kun on ihan jotain muuta kuin pliisu peruskeltsu. Lisäksi se on upea näky kaukaa(kin) katsottuna, kun se loistaa sekä aurinkoisena että pilvisenä päivänä ja jopa iltahämärässä kuin kultainen tarjotin. Ja minusta se on hieno myös syysvärissään. Tykkään siis nykyään siitä tosi paljon (ellei asia edellä muuten käynyt selväksi :-D).
Hienon väriset nuo 'Nippon Beautyn' nuoret versot. Upea sävy, kerrassaan.
Paula; Spiraeat tai pensasangervot ovat minunkin inhokkilistallani, mutta pihlaja-angervo on monia muita kauniimpi (sitä paitsi se ei ole Spiraea vaan Sorbaria). Siitä on viime aikoina jopa tuotu markkinoille kiinnostava suurempikukkanen lajike 'Maia'. Nimellä on myös tosiaan väliä!
ReplyDeleteTeidän lapsuuden huonekasvityräkki oli ehkä juuri se piikkikruunu, se kasvaa kasvamistaan.
Kun opettajani Englannista tuli katsomaan miten vaihto-oppilasvuoteni Barcelonassa sujuu, hän ei meinannut millään uskoa, että sikäläisessä kaktuspuistossa, jonne hänet vein, oli tyräkkejä - aivan erilaisia kuin ne rento- ja kultatyräkit ja E. characias ssp. wulfenii, mitä Englannissa yleisesti näkee. Ovat ne kuin eri kasvit. Kun vielä miettii, mikä into kasvitieteilijöillä on muutella kasvien sukuja jatkuvasti, ihmetyttää miksi ne eivät ole jakaneet Euphorbiaa ainakin viiteen eri sukuun :-D
Arvannet varmaan Intopii; kyllä minä sinua ja Tukholman-tuliaistasi ajattelin, kun tämän kirjoitin.
Olen jo miettinyt jakavani hiukkasen varovasti kasviani. Olosuhteiden pakosta se on joutunut noin viisivuotisen elämänsä aikana muuttamaan jo kolme kertaa paikasta toiseen, mutta ehkä se kestäisi palasen nakertamista muualle - kovasti haluaisin sitä enemmän, kasvi kun on niin ansiokas. Ja tosiaan natsaa saletisti tuohon maksanpunaiseen pionin versoonkin.
Tosi on, että monen kasvin kauneus tai kauheus on vierustoverista riippuvainen.