Vaahteraan puhkeavat kukat ja sen viereiseen pönttöön pesän perustamista aikova kirjosieppo ilahduttavat, kun katson keittiön ikkunasta ulos. Lintu räpistelee siipiään ja uhoaa toiselle koiraalle, joka on iskenyt silmänsä samaan pönttöön. Pönttöasia on tärkeä, sillä koiraan esittelemän kodin perusteella myöhemmin Suomeen saapuva naaras valitsee itselleen puolison.
I'm happy to see pied flycatcher planning on nesting beside my maple again. The little bird house in the tree's shadow is popular every year!
Kirjosieppokoiras on niin aggressiivinen puolustamaan omaa pönttöään, että se tulee jopa ärhentelemään omalle peilikuvalleen keittiön ikkunassa. Ensin ihmettelin, mitä se siinä oikein karjuu – vaatii kenties parkettilattiaa pönttöön?
Ransu vietti tämänkin kuuman päivän lempipaikallaan verannan kiikkutuolissa. Pilvenhattaraakaan ei näkynyt koko päivänä.
It's been hot!
Näistä pienistä asioista olen iloinen ja onnellinen. Luin artikkelin, jossa pohdittiin yrittäjän jaksamista. On totta, että työ seuraa mukana päivän jokaisena tuntina, viikonloppuisinkin. Aina on tunne, että pitäisi, pitäisi. Artikkelissa kehotettiin mm. pitämään kiitollisuuden päiväkirjaa siksi, että havaitsisi asioita jotka ovat hyvin. Mietin, että blogin pitäminen on oikeastaan kiitollisuuden päiväkirjan pitämistä. Kun kuvaa asioita joista iloitsee ja kirjoittaa niistä, niiden aiheuttaman ilon huomaa entistä selvemmin.
Lopuksi kuva, joka liittyy
Tuutusen basaarin (kissaneiti Unna Tuutikki Penninrahan oman blogin) viimeisimpään kirjoitukseen aamuista ja vällyjen lämmöstä. Helle ei estä Ransun osallistumista pieneen petausleikkiin. Huomaa tassujen tiukka ote patjan reunasta: Varokaa hurjaa Tiikeriä! Se hyökkää kohta!
.JPEG)
.jpg)
Kaikkien olisi varmaankin hyvä pitää kiitollisuuden päiväkirjaa, silloin huomaa että monikin asia on hyvin. Monesti takertuu niihin huonoihin asioihin, eikä hyvää huomata. Miten pienistä asioista se kiitollisuus voikaan koostua... Kiitos sinulle Saila näistä ihanista luonto,- ja Ransu kuvista! Näillä on päivä mukava aloittaa ;D
ReplyDeleteKirjosiepot on kovia räyhäämään, mulla on useampi pönttö siis linnunpönttö pihapiirissä ja tietenkin olen ne vähän niinkuin tiaisia varten (joita koko talven syötän) laittanut, että hoitaisivat sitten oman osuutensa tuholaishyönteisiä napsimalla. Usein jo valmiiseen ( jonka tiainen on tehnyt) pesään tulee/yrittää tulla kirjosieppo rinnat röyhistellen, usein onnistuen, ja minua vähän harmittaa. Mutta sitten se viritää laulun, joka on todella kaunis ja annan sille anteeksi röyhkeyden.
ReplyDeleteIhania kuvia tuossa alhalla taas Ransusta ja Mustista, ne on niin suloisia.
-Tuija-
Hieno ja lähelle tuleva ajatus tuo kiitollisuuden päiväkirja, vaikken ole tullut ajatelleeksi. Sitähän minäkin tavallaan pidän. Ransusta on tuossa blogin otsikon alla mahtava kuva, jossa hän makaa reporankana selällään ja varmaan metrin pituisena. Untuvamasu hellyyttää. Mukavia kirjosieppiuutisia, kiitos niistä!
ReplyDeleteTää patja ja paikka on mun - et vie sitä :-). Tässä iltana eräänä Säde oli asettautunut isännän peiton päälle ja kun isäntä yritti peittoa saada itselleen, kuului sellainen surkeaa miiiiiiiu - ääni. Niin jäi isäntä ilman peittoa, ei hennonnut toista siirtää..
ReplyDeleteBlogin pitäminen tuolla ajatuksella on hieno juttu! Ja ylipäätänsä pitäisi muistaa nauttia ja olla kiitollinen ihan pienistäkin asioista!
Mä olen tota yrittäjyysasiaa pohtinut muutaman vuoden, mutta vielä en ole uskaltautunut. Ihana Ransu <3 Aurinkoista torstaita toivotan, vaikka säätiedotuksen mukaan to-su tuleekin vettä. Mutta eipä tuo haittaa menoa yhtään. Ja luonto kaipaa pientä virkistävää sadetta. Mä lähden nyt töihin! :)
ReplyDeleteKiitos ihanista kommenteista! Mietinkin, että jotkut varmaan tietoisesti miettivät kiitollisuuden ja ilostuttavien asioiden merkillepanemista. Itse en ollut tullut ajatelleeksi, että blogin pitämisessä voi olla tämäkin puoli, monien muiden puolien lisäksi. Mietin, että sitähän esim. Kirsikka, Paula, Tuija ja monet muut oikeastaan tekevät, mutta ovatkohan hekään tulleet tätä ajatelleeksi.
ReplyDeleteKirjosiepoilla on tosiaan ihana laulu! Minusta on hauskaa, että niillä on pönttö ja heti sen vieressä ruokapuu - ne käyvät napsimassa hyönteisiä vaahterasta vähän väliä.
Viivi; Voi Säde, pieni miiiiu ♥
Sellaista on elämä kissojen kanssa... kissat ensin...
Hyvää työpäivää kaikille!
Tuo onkin hyvä, kiitollisuuden päiväkirja - minunkin blogi on juuri sellainen, haluan pitää sitä mukavien asioiden paikkana, ei niitä koskaan liikaa muisteta. Hauska sieppo sinulla siellä8]
ReplyDeleteNiin, joskus voi olla muunlaistakin asiaa, ei aina tarvitse hymistellä "ai kun on ihanaa" jos siltä ei tunnu. Inhorealistina minua jopa ärsyttää joskus liiallinen "ihanuus", silloin tuntuu että vaaleanpunaisia näppylöitä alkaa nousta otsaan ;-)
ReplyDeleteMutta kyllähän näihin blogeihin tulee silti kirjoitettua monenmoista ihastelun aihetta, ja hyvä niin. Ja ennen kaikkea kukin omalla tavallaan!
Kiitos ajatuksesta kiittää:) Yritän juuri kirjoittaa kotiläksyesseetä työhyvinvoinnista pienyrityksessä.. joten ajatus tuli hyvään saumaan. Ja muutenkin, touhua on aina touhun perään, ja kun yhden saa valmiiksi, harvoin muistan pysähtyä ihailemaan kunnolla ja kiittämään itseäni hyvästä työstä, vaan syöksyn seuraavaan.
ReplyDeleteNo mutta sehän kiva jos tästä oli apua!
ReplyDeleteTiedän tunteen. Tässä nyt yrittäjänä vietän kevätlomaa ja silti joskus kalvaa mielessä ajatus että pitäisiköhän jotain tehdä ja tarkistaa sähköpostit, mutta sitten läpsäsen itteäni ja sanon että LOMA! Puutarhassa ollessa kyllä loman tunteekin kun on vähän kauempana tietokoneesta :)
ReplyDeleteKiitollisuuspäiväkirja on ihana juttu, itse olen pitänyt sellaista varmaan jo 3 vuotta. Joka päivä ylös vähintään 5 asiaa joista on kiitollinen, ja nimenomaan sellaisia pieniä juttuja. Ajan myötä huomaa tuota tehtyään että oppii paremmin huomioimaan ns. itsestäänselvät asiat ja saa niistä valtavasti iloa. Samalla vetää puoleensa aina vaan enemmän ilon aiheita. Kissa söpöilee aina vaan enemmän ja kasvit kasvaa paremmin... :D Terkut Ransulle!
Moi Ransu <3
ReplyDeleteEn oo ikinä saanu olla pettaamassa sänkyä tai vaihtamassa lakanoita, mut toi näyttää kyl siltä, että voisin heti tulla mylläämään peitteitä sun kanssa! *pusku*
Terkuin Unna Tuutikki
Linda; Voi hiisi, olet pitänyt päiväkirjaa jo monta vuotta! Oletkin, luulen, sen tyyppinen ihminen joka huomaa pienet asiat (kuten keijut ja muut öhveltäjät) ja jolla on mielikuvitusta nähdä asioissa monta puolta.
ReplyDeleteAi päiväkirjan pitämisellä on NOIN konkreettisia vaikutuksia! Jopas jopas. Olenkin kiinnittänyt huomiota Ransun erityiseen söpöyteen viime aikoina... siis viimeisen 2,5 vuoden aikana ;-)
Unna!
Mitä???
Ykköshommaa! Tänne ja heti! Tän päivän peti on vielä petaamatta. Voit olla varma siitä että kun mamma nostaa peittoa heilauttaakseen sen suorempaan (tätä kutsutaan meilläpäin petaamiseksi) niin mä lennän häntä suorana peiton alle vaikka olisin ollut homman alkaessa toisessa päässä pihaa!
PARASTA!
*puks*
RANSUSI
Kiitollisuusaihe on pyörinyt minunkin mielessä viime aikoina. Pitkän talven jälkeen mieli on virittynyt näkemään ja kokemaan elämän ihmeitä taas vahvasti ja sisällä pulputtaa kiitollisuuden virrat.
ReplyDeleteAsioita voisi tosiaan raapustaa muistikirjaan. Hyvä oivallus tuo, että blogi toimii ikään kuin muistikirjana juuri kaikista elämän pienistä hyvistä asioista. Itse tykkään kirjoittaa 'ihanaa' ja jättää muut asiat blogin ulkopuolelle, mutta liiallista marenkia, siirappia ja vaahtokarkkeja on syytä vältää; niistä kun pukkaa tulemaan äklö olo ;D
Jee hyvä Suomi, hieno matsi Norjaa vastaan!
ReplyDeleteNiin, en tarkoittanut aiemmalla kommentilla sitä etteikö pelkkää ihanaa saisi kirjoittaa. Kukin tekee blogiaan täysin niin kuin itse haluaa. Mutta itse olen huomannut kaipaavani realismia, en pelkkää hymistelyä.
Mutta sinullehan puutarha onkin juuri sitä ihanaa, eikös. Vastoinkäymisiä puutarha-asioissa kutsutaan "haasteiksi" ;-)
Aika hieno tyyppi tuo kirjosieppo, tulee jotenkin pikkuveljet mieleen. Ransu, meillä on ihan samisharrastukset!
ReplyDeleteAi sun pikkuveljet on kirjosieppoja? :-D Tai muuten vaan sieppoja, hernesieppoja?
ReplyDeleteTeillä tuota kai kutsutaan myyräleikiksi. Ransu harrastaa myyräleikkejä ulkona. Täällä peittoleikin nimi on Luolatiikeri.