Varoitus: tämä kirjoitus sisältää tuotesijoittelua sekä kuvamateriaalia joka saattaa järkyttää vesimyyrien ystäviä.
Ransu on hoitanut sankarin lailla velvollisuutensa pitää ruusuni ja omenapuuni elossa. Se metsästää vesimyyriä ja siinä ohessa muutaman tavallisenkin myyrän vaikka ulkona sataisi. Arjen sankari!
Kaikkia ei toki jaksa edes syödä. Vesimyyrä eli -rotta on rotan kokoinen eli valtava. Musti syö usein loput isoveljen velvollisuudella.
On jännää, miten Ransu murisee Mustille ja tarttuu äkkiä myyrään tiukalla purennalla, jos Musti tulee katsomaan mitä Ransu on saalistanut. Vaikka kaikessa muussa Musti on pomo ja omistaa tilat, maat ja mannut, Ransun saaliita se ei omista yhtään!
Ransu saa ansaitut kehut joka kerta kun se on saalistanut myyrän (vaikka sen ei olisi ihan pakko tuoda niitä aina eteiseen, mutta se on vielä vähän vauva). Sitten se vetäytyy pötsi piukeana sohvalle. Ihan poikki! Kun Ransu nukkuu, sen naama on kuin vanhalla ukkelilla: leuka rentoutuu jotenkin samalla lailla ja naama venyy, jos näette mitä tarkoitan.
Untuvamasu ♥
Vähän poikki olin minäkin eilen, kun käänsin kasvimaan. Jyrsimellä, siis, en käsin! Tuumasin juuri, että jos joku kysyisi minulta lempikodinkonetta niin vastaisin että jyrsin. Rakastan sitä. Saan ohjailla ja määrätä tahdin, kun kone muokkaa maata talikon syvyydeltä asti. Ihana apuri!
Pidän lankkuja aina kasvimaalla kulun helpottamiseksi, sillä maani on savea ja se tarttuu kengänpohjiin – vaikka ylempänä jo kai selvisi, että eteiseni ei ole hohtavan puhdas... silti. Nyt laitoin lankkujen alle paksun kerroksen sahanpurua, jos se pitäisi rikkaruohot poissa. Nostan sitten lankut aina kevätmuokkauksen ajaksi pois paikoiltaan. Sahajauhot saavat muokkautua maahan, savimaa tarvitsee kasviperäistä ainesta sillä savi on hienon hienoa mineraalia. Maasta puuttuu humusta eli eloperäistä ainetta.
En ehtinyt eilen kylvää, sillä tuli kiire ruuanlaittoon – olin luvannut ruokkia naapurinkin. Siemenperunat, istukassipulit ja punajuuren siemenet ja, mikä pahinta, puutarhapäiväkirjani johon piirrän joka vuoden kylvökartan, jäivät kasvimaan pientareelle.
Muistin ne vasta tänään, kun olin laivassa matkalla Nauvoon postiin ja sataa tihuutti.
Sain nimittäin postissa mukavan yllätyksen! Puutarhamuistikirjan, jonka sisältöä ystäväni puutarhasuunnittelija Carlo Contesso on ollut konsultoimassa. Tämä kuuluu Moleskin-tuoteperheeseen. Alla oleva Taika-kirja on nykyinen puutarhapäiväkirjani, jonka sisältö ei onneksi sitten sulanut tämän päivän sateessa.
New garden journal
Well done and a big thank you Carlo. This is a fab product, absolutely! You should have seen me nodding at the clever organisation and notes, and then I found your name on the front page... well I should have guessed. Brilliant, dear chap, brilliant!
(And it seems to be your handwriting on the sample page, caught you, ha ha!)
I'm thrilled to bits!
Puutarhamuistikirja on jaettu välilehdin viiteen eri osaan: kasvio, tarvikkeet, suunnitelmat, vierailut ja oman puutarhan huomiot. Kirjan loppuosa on jaettu viidellä tyhjällä välilehdellä, joihin voi itse kirjoittaa teemat oman mielen mukaan. Tässä kuvassa on sivu kasvio-osasta, johon voi laittaa kuvan lisäksi kasvuvaatimukset, ongelmat, mistä on saanut kasvin, koska kylvänyt tai istuttanut pihalleen ja esim. minkä kanssa se on edukseen.
Nettihaun perusteella Moleskin-tuotteita myy Suomessa ainoastaan Stockmann/Akateeminen.
Sori mainostus, mutta olen tästä tosi innoissani!
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Näyttää tosi hienolta puutarhakirjalta ja käytännölliseltä, mä jo toivoin, että sitä olisi ollut Elsan lempituolissa myytävänä.
ReplyDeleteAi oho, no pitääpä miettiä, kun tutustuin tuotteeseen vasta tänään!
ReplyDeleteRrransu, sinä upea karvahousu, pörrömassu ja suurmetsästäjä! U-P-E-A saalis, en itekään jakas saaliita tätieni kanssa siis olettaen, että mulla ois saaliita. Huikaisevan urhea ja velvollisuudentuntoinen Sankari <3<3<3
ReplyDeleteTerkuin Unna Tuutikki
Hei!
ReplyDeleteMä lähetän sulle ton lopun postissa!
♥
Hrrakas.
*Pusku*. *PUSKU*. *PUKS!* *MOISK!*
Siis toi oli MUN kommentti!
ReplyDeleteRANSU
Voi mikä suloinen untuvamasu <3
ReplyDeleteMeidän kissoille ei kelpaa vesimyyrät syötäväksi asti. Saalistavat kyllä ihan innoissan ja leikkivät tappamiseen saakka, mutta sitten ne jäävät. Tiedä sitten onko saalista niin paljon ettei ihan kaikkea jaksa :)
Minä aina haaveilen puutarhapäiväkirjasta, mutta en jaksa alkaa pitää. Hienoa kun teet sellaista!
Sirkku kysäisi blogissani käykö sinulla jyrsimen kanssa puuhailu hartioihin? Ihailtavat voimat sulla on, itselläni ei se vekotin pysy käsissä lainkaan.
Hurrrmuri <3 *puss*
ReplyDeleteKiitos myyrästä jo etukäpälään. En käsitä miten tääl on niin huono myyräkanta olohuoneessa ja parvekkeellakin?? Vissiin näitten ihmisten myyräplantaasi on jotenki epäonnistunu tai ns. myyräpeukalo puuttuu?
*pusku*
Unna Tuutikki
Selvää myyräporopeukaluutta!
ReplyDeleteIlman muuta jokaiselle sisäkissalle pitäisi tarjota vähintään myyräpitoinen parveke, ja Ransulle vesimyyräpitoinen kosteampi versio, kun se rakastaa mehukkaita vesimyyriä yli kaiken.
Katja; halusin alkaa pitää puutarhapäiväkirjaa heti kun hankin tämän paikan, niin näen minä vuonna olen mitäkin istuttanut, tässä alkavat jo mennä vuodet sekaisin vaikka niitä on vasta viisi. Enkä muista kasvimaan istutuksista mitään enää kahden viikon päästä.
Vastasinkin jo blogissasi, varmaan samaan aikaan kuin sinä täällä, siihen hartiakysymykseen. Mulla kieltämättä on kipeät hartiat usein, mutta tiedä johtuuko se esim. seinien maalaamisesta, ikkunoiden paikoilleen laittamisesta vai mistä. Joudun käymään hierojalla kaupungissa ollessani, ja se olisi täälläkin paikallaan.
Ei tuo jyrsin minusta mikään mahdoton pideltävä ole, sen enempää kuin kauramoottorilla käyvä heponenkaan olisi, välillä joutuu tätäkin kiskomaan ja sanomaan "ptruu"!
Kissat ovat niin ihania kun tuovat saaliin aina kotiin. Meilläkin oli silloin hiiriä odottamassa oven edustalla kun oli vielä ulkokissoja. Miiru-vainaakin toi usein monta päivässä mutta ei kyllä vesimyyriä, ihan vaan hiirulaisia. Meillä taas ihmiset keskittyy hiirien vainoamiseen. Vuosi sitten talvella loukutimme autotallista 15 hiirtä, tänä vuonna 6 yhteensä.
ReplyDeleteKuvauksesi kissan nukkumisilmeestä oli hauska. Itsekin olen huomannut vastaavaa; kissa on ihan oudon näköinen kun naama oikein rentoutuu...Saman olen huomannut myös inhimillisessä petikaverissani, siis siinä "vanhassa ukkelissa" ;)
Ransun takatukka on ihan määkä <3 Sillä on samanlainen "pappaefekti" kuin Nikillä. Alaleuka on jotenkin hieman lorpollaan (lisäksi se on Nikillä vähän ryppyinen "niinko vanha isännä leuka" kuten isä sanoo). Hei voi kääk!! Tommosta tuotesijoittelua. Apua, mä tarvitsen jostain tommosen päiväkirjan ja vähän äkkiä! Viime vuonna oli semmonen samanolonen, välilehdillä ja jaettu jne hmm...... Mulla on kyllä ihan tavallinen kovakantinen kierrevihko, mutta olishan toi nyt ainakin tsiljoona kertaa hienompi!
ReplyDeleteJa joo hei!!! Otat sitä myyntin Elsan lempituoliin niin voi kätevästi tilata. Meikäläinen kun aika heikosti liikkuu ok-seudulla.
ReplyDeleteUpeaa toimintaa Ransulta! Tekee rankkaa ja ah, niin palkitsevaa työtä! Toivottelit tuossa aiemmin hyvää työviikkoa, mutta tämä mammapa onkin tämän viikon lomalla! Vähän häiritsen neitien päiväuniaikaa, joten jonnekin pitää taas kohta lähteä!
ReplyDeleteKissat tekevät ansiokkaasti työtään ja on siitä syytäkin elvistellä.
ReplyDeleteNiin, nukkuessa naama näyttää ihan erilaiselta. Siinä huomaa, miten kasvojen lihakset ovat koko ajan töissä valveilla ollessamme. Minulle tulee Ransun nukkuvasta naamasta myös mieleen junaan nukahtanut mies, kun sen leuka on loksahtanut rennosti alaspäin. Niki kuulostaa samanlaiselta (ja Aulin mies ;-))
Hmm Tiina, luulen että näitä muistikirjoja pitäisi tilata niin valtava määrä jotta hinnat olisivat kilpailukykyisiä, ei minulla oikein ole varaa tilata noita rekkalastillista... mutta otanpa selvää.
Ai niin Naukulan Mamma, ethän sinä olisi ollut linjoilla kommentoimassa jos töissä olisit. Mukavaa lomapäivää, ja antoisia päikkäreitä tytöille ;-)
Kyllä on Ransu oikea metsästäjä<3
ReplyDeleteei tulisi Ransun rouvalle nälkä paitsi jos olisi yhtä mustis ruuisaan kuin Mustille.
Tuota jyrsijävekotinta minäkin tarvitsisin kasvimaan mylläyspuuhiini, ajattelin, että sen voisi vuokrata. Uskon, että se on tytön paras ystävä tähän aikaan vuodesta. Mulla on toinenkin; akkuporakone, sitä on kannattanut opetalla käyttämään ( naapurin mies opetti ) kun oma porari ei ollut saatavilla, laitoin omin pikku kätösin hyllyt seinään ja kyllä oli herra Karlssonilla siinä ihmettelemistä. Ei sitä olla niin avuttomia kuin luulevat, paitsi että joskus kannattaa näytellä olevansa avuton. ....;) heh.heh...
Halit teille kaikille sinne saaristoon, taitaa olla teilläki jo meri vapaana.
-tuija-
Hieno puutarhamuistikirja ehkä kannustaisi muistiinpanojen tekemiseen - pitääpä harkita. Ruutuvihkoon merkitsemiset kun loppuivat lyhyeen. Tosin on lajivalikoimakin pihallani varsin vähäinen. Dahliota aion tänä vuonna ekaa kertaa istuttaa - ja kuviesi kannustamana jouluruusuja...
ReplyDeleteOoh, vesirottien ylimpänä ystävänä olen kauhistuksissani!!!
ReplyDelete(Oikeasti; hyvä Ransu, The Great Hunter!)
Minun puutarhapäiväkirjani on kadonnut talven aikana. Olen ihan onneton. Mitä uutta kasvaa missäkin, tiedä en.
Vaikka istuttaisi kuinka vähän, on istutusten merkitsemisestä suurta apua. Varsinkin syksyn istutuksista ei enää nyt keväällä muista yhtikäs mitään eikä siis tiedä, mihin voisi nyt istuttaa ja mistä pitäisi kytätä esiin nousevia piippoja. On myös kiva, että lajikkeet ovat tiedossa: minäkin istutin vime syksynä pihalleni kolmea erilaista narsissia ja vaikka muistankin paikat, en muistaisi mikä lajike meni mihinkin ellen olisi merkinnyt sitä muistiin.
ReplyDeleteKoneen apu on niin ihanaa kun pystyy tekemään itse, ei tarvitse odottaa että saisi jonkun avuksi!
Meri oli täysin auki jo viikko sitten kun tulin. Kyllä se oli merkillistä, kun kolmea viikkoa aiemmin kuljin jään päällä ilmatyynyaluksen kyydissä ja työnsin maitokärryä kiroten puolisäären korkuisessa hangessa pihalla, jotta sain tavarat ja tilausten paketit rantaan ja alukseen.
Oi, anteeksi Liina ;-)
ReplyDeleteToivottavasti kirja löytyy pian, ei se ikuisesti kadonnut voi olla! Vai voiko? Ei kai?!
Voi jestas Ransu :)
ReplyDeleteHaisteletkos Saila kissojen varvasvälituoksua...?
Varsinkin pitkäkarvaisilla se tuoksu on ihana! Tuli vaan tuo asia mieleeni, kun kuvittelin miltä Ransun varpaat kastuneena mahtaa tuoksuakaan..
Ja mahtava diary! Sulla on kivoja tuttuja.
t.Leena omituisten otusten kerhosta
Käytätkö kissojen veskissä pellettejä?
ReplyDeleteMe heitetään purut aina kukkamaahan ( tai nurtsille yms. Typpeä ( ymmärtääkseni )siinä on kovasti ja ekana vuonna, kun oltiin vaihdettu kissanhiekasta pellettiin ja viskottiin sitä maahan, kasvun kuuli ihan korvissa.
Tää nyt tais olla sulle tuttua juttua.
t.Leena ja Pojat ( omituisten otusten kerhosta)
Hei Leena ja omituiset otukset!
ReplyDeleteNo TOTTA KAI haistelen, mutta en välttämättä juuri silloin kun Ransu on kotiutunut ojanpohjalta... antaa sen ensin pestä varpaat ja kuvatella niitä hieman. Sitten ne tuoksuvat ihanlita! Mustinkin tassuissa on hieno aromi :-)
Ransun masua on myös ihana nuuskutella.
Ransu on omasta mielestään viehättävimmillään silloin, kun se on juuri syönyt eteisessä tuoreen myyräpaistin. Sitten se tulee luokseni ja haluaa kauheasti pussailla.
No juu, mutta täällä saaressa pojat tuskin käyttävät sisävessaa, siitä syntyy häviävän vähän "käymäläjätettä". Pojat käyvät hoitamassa lannoituksen suoralla toiminnalla perunamaalla.
ReplyDeleteKaupungissa käytän puupohjaista hiekkaa tai pellettejä, mutta en kyllä ala roudaamaan sieltä jätöksiä tänne saareen! :-D
Ihana Ransu! Ja Musti myös :)
ReplyDeleteJos saisin joltain kissojen lampunhengeltä kolme toivetta, toivoisin että:
ReplyDelete- Kissat ymmärtäisivät jättää lahjansa ulos, eivätkä toisi niitä sisään asti.
- Kissan ilmavaivat tuoksuisivat ruusulta.
- Loiset ja punkit jättäisivät kissat rauhaan.
Ehkä olisi myös kiva, jos kissat tietäisivät eron linnunpojan ja myyrän välillä, mutta se olisi kai jo liikaa vaadittu. :)
Tosiaan, mutta mikään ei saa olla liian täydellistä. Emme kai rakastaisi kissojamme niin paljon elleivät ne olisi sellaisia raivostuttavia riiviöitä välillä!
ReplyDeleteTuleeko tavallisista myyristä vesimyyriä, jos plantaasilla käytetään viljelymenetelmänä vesiviljelyä?
ReplyDeleteTerv. Vesimyyräpeukalo keskellä kämmentä
Hmm, joo, kannattaa kokeilla :-DD Vesimyyrät elävät veden rantatöyräillä ja ojien pientareilla (siksi Ransulla on aina tassut kurassa). Jospa rakentaisitte parvekkeelle sellaisen mutaisen rinteen, siihen voisi vaikka valmiiksi porata muutamia koloja?
ReplyDeleteRansu on tänäänkin ollut niin tyytyväinen itseensä ja myyräsaaliisiinsa, että mulla rusahti nenä kun se tuli puskemaan ja pussaamaan niin innolla. Tuskin sentään mitään pysyvää vammaa kuitenkaan ;-)
Terv. Nenä poskella
Voi ihanaa myyräjahtaajaa pää märkänä ja sitten pörrövatsa pömpöllä ruokalevolla <3
ReplyDeleteSe on kyllä joskus (siis lähes aina) ihan mahdottoman söpö, vaikka henki usein haiseekin myyrältä!
ReplyDeleteVoi pientä myyräparkaa! :D
ReplyDeleteJoo, anteeksi vain myyrä ja kaikki myyrien ystävät!
ReplyDeleteIhana muistikirja!!! Tuossa olikin hyviä muistiinpanoideoita. Olen huono muistamaan tuota kirjaamista, mutta se olisi erityisen hyödyllistä ja jälkikäteen muistiinpanoja on myös tosi kiva lukea. Ryhdistäydyn!
ReplyDeleteKannattaa kirjata muistiin! Juuri tänään mietin, tulinko tosiaan ostaneeksi 'Chocolate Wings' -valeangervonkin sieltä Sainion taimistolta, ja sieltähän se oli (tieto löytyi puutarhapäiväkirjasta). On tosi kivaa pistää muistiin sekin, mistä kasvit ovat. Ja visiiteillä muiden pihoilla, jos ei tule ottaneeksi kuvaa tai vaikka tulisikin, on hyvä kirjata ihanimmat kasvit ja loistavat yhdistelmät.
ReplyDeleteEi ehkä kannata tähdätä tekevänsä täydellisiä selontekoja, vaan ihan pienen pienistäkin merkinnöistä on iloa ja hyötyä.
Kissojen keskinäisiä suhteita on mielenkiintoista seurata. Kuvasit tässä hauskasti, että kaikessa muussa Musti on pomo ja omistaa tilat, maat ja mannut, ilmeisesti myös talot ja tavarat, niin Ransun saaliita se ei omista yhtään!
ReplyDeleteOn se mielenkiintoista. Nyt täällä kylässä rymyää taas saaren toisessa päässä asuva leikkaamaton kolli. Se tulee tänne ja isottelee ja kuvittelen, että se voisi olla aggressiivinen ja vahingoittaa Mustia. Äsken kuulin kovaa kissakarjuntaa navetan luota ja kun menin katsomaan, juoksi Vippe äkkiä naapurin puolelle. Mietin, että pitää tarkistaa onko Musti kunnossa. Mitä vielä: se juoksi häntä suorana Vipen perään ja ajoi sen naapurinkin pihalta eteenpäin. Kuitenkin kuvittelen aina, että leikattuna Musti jäisi alakynteen, mutta eivät nuo näytä tappelevan, kiroilevat vain kauhean kovaan ääneen.
ReplyDeleteSe kissojen äänekäs kiroilu on kyllä aika pelottavaa ja joskushan voi tulla tositappelukin, jos jompikumpi oikeasti hyökkää. Hyvä että nämä vain kiroilevat. Ja hyvä että Musti osasi olla vakuuttava, piti puolensa ja ajoi Vipen tiehensä, ehkä sai hiukan taustatukea sinulta, kun menit katsomaan. Toivottavasti Vippe pysyy poissa vähän aikaa.
ReplyDeleteSitä minäkin, mietin, että Musti sai varmaan minusta taustatukea. Yleensä se nimittäin tulee kotiin kun Vippe vierailee - tosin selkäkarvat pystyssä ja matalasti tyytymättömänä muristen.
ReplyDelete