Näin aika kuluu

Vanhoja kuvia selaillessa tuli vastaan kuva makuu-huoneestani helmikuulta 2007. Heti ensimmäi-sellä kerralla kun avaimen haltijana tulin tänne kesäkuussa 2006 siirsin sängyn tähän huoneeseen, joka alku-peräisen huonejaon mukaan on olohuone. Mutta suuri parisänky, jonka edelliset omistajat olivat huomaavaisesti jättäneet, oli liian suuri varsinaiseen makuuhuoneeseen. Sitä paitsi tämä huone on mukavasti pohjoisen puolella ja siinä voi nukkua pää ylämäkeen päin (ja kohti pohjoista). En tiedä feng shuista mitään, mutta minusta tämä tuntuu mukavalta.
Koska sänky oli valkoinen ja huone vaalea, siirsin makuuhuoneeseen myös pari vaaleaa kaappia eteisestä ja alkuperäisen omistajan itse ehkä poikana tekemän valkoisen tuolin. Se on hauska, jämäpaloista tehty ja krouvi, siis omaa persoonallista luonnetta. Valkoiset pitkät verhot minulla oli sattumalta ennestään.
Mattokin oli täällä jo, vanhat hyvin tehdyt räsymatot ovat aarteita. Paavo Tynellin lamppu oli katossa, oikea salongin lamppu, mutta ei pahenna makuuhuonettakaan.

Helmikuussa 2009 makuuhuonejoukkoihin oli tullut vahvistus: pieni Ransu (tässä 4 kk)! Kokoero Mustiin on valtaisa. Ja tassut valtavat, katsokaa tuota koipea!

Marraskuussa 2009 makuuhuone oli jo täyttynyt aika lailla. Koska olin alkanut kerätä tähän huoneeseen kaikkea vaaleaa ja valkoista, laitoin seinälle kirjahyllyiksi kaksi aiemmin antiikkivalkoiseksi maalaamaani puuhyllyä. Nurkassa on isäni joskus kirpputorilta ostama korituoli, jonka olen maalannut samalla maalilla. Ovea vasten nojaa peili valkoisissa puukehyksissä ja kuvan oikeassa reunassa näkyy toinen eteisestä siirtämistäni kaapeista. Makuuhuoneesta näkyy olo-huoneeseen.

Viime kesän helteissä piti nukkua pelkillä lakanoilla. Ikkunakulmaan on tullut lasten pöytä ja tuoli entiseltä kesähuvilalta, nekin olivat valmiik-si valkoiset. Matalan kaapin päälle ostin valkoisen renginkaapin Juvilta.

Viime talvi meni puolestaan kunnon vanhanajan tiiviin ja painavan viltin tuomalla lisälämmöllä täkin lisäksi. Ruusunnuppupelargoni on talvisin valon puutteessa aivan vaaleanvihreä ja tekee pitkiä versoja.

Tällaista meillä. En ole tietoisesti haalinut vaaleaa sisustusta, mutta kun sellainen makuuhuoneesta sattumien kautta tuli, on pakko sanoa että vaaleassa makkarissa on ilmava tuntu. Kaupunkimakuuhuoneeni on tumma ja tunnelmaltaan kuin vuorattu pehmeä pesä, täällä puolestaan on olo kuin pilvenhattaralla avoimen taivaan alla. Kumpikin on viihtyisä ja tunnelmaltaan rauhallinen.
Kaikkein ihanin on tietysti Ransu, makuuhuoneen vakiovaruste, ja Musti, joka vetää pantteripäikkärit ennen kuin painuu taas ulos seikkailemaan.