Isäntäpantteri kotipihalla, tyytyväisenä viiksenkärjistä hännänpäähän saakka, nuuhkien kotimaan rakasta multaa.
Kuka siellä liikkuu? Tarkkana kuin porkkana!
Tuon kuvan ottamisesta on jo kolme viikkoa. Silloin tuossa kostea niitty -viritelmässäni kukkivat posliinihyasintit. Nyt alkavat jo kirjopikari-liljatkin vedellä viimeisiään.
Mutta on mante-reella silti kevät edemmällä, kuten aina. Vaahteroissa on paljon suurem-mat lehdet ja syreenit kukkivat, minun pihallani ne ovat vasta tiiviillä nupuilla. Jo Korp-poon ja Nauvon suurten saarten sisäosissa, puhumattakaan mantereen puolelle saapumisesta, suuren eron rehe-vyydessä vielä huomaa. Keskikesällä eroa ei enää ole ja syksyllä saarissa saa sen takaisin mitä on keväällä menettänyt. Vihreää voi olla vielä joulunakin, kun meri lämmittää niin kauan kuin se pysyy sulana. Vaikka ei minua se haittaa yhtään, että kevät kestää pidempään. Mutta se saisi alkaa aiemmin!
Meri on sellainen patteri. Keväällä se on kylmäkalle, syksyllä kuuma-kalle. Joskus loppusyksyllä muistan startanneeni aamuvarhaisella omalta pihalta auton mittarin näyttäessä nollaa. Nauvon sisäosissa, useiden kilometrien päässä rannasta mittari laski -7:ään nousten taas nollaan lossirannassa. Paraisten päässä mittari laski taas lossirannasta sisämaahan ajettaessa, painuen Salon kohdalla alle -10:n. Niin suuret voivat erot olla.
Jos Musti saisi valita, ei kotoa lähdettäisi ikinä mihinkään. Enkä minäkään sitä pistäisi pahakseni.
Musti:
Hei joku! Tulkaa pelastamaan mut täältä! Mut on kidnapattu!!
Ransu:
Voisko joku tulla poistamaan ton häirikön tästä vaunusta.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Voi apua, voi Musti parkaa. En ole kyllä vielä sellaista kissaa tavannut, joka innostuisi matkustamisesta. Ilmeisesti Ransu ei kuitenkaan pane yhtä pahaksi. Meidän Ruskan saa ainakin toistaiseksi helposti koppaan ja kopan oven kiinni, mutta kyllä sekin aika tuskaisen näköisenä kopassa oli ja välillä maukui, onneksi ei kuitenkaan oksentanut. Mukavaa matkaa joka tapauksessa teille kaikille! Toivottavasti olette taas pikaisesti kotisaaressanne ja Musti saa isännöidä tyytyväisenä maitaan ja mantujaan.
ReplyDeleteLisäsinkin Ransulle repliikin kuvastamaan sen tuntoja. Ransulle käy kaikki paitsi yksin jättäminen.
ReplyDeleteOnneksi ihan kohta päästään taas takaisin kotiin. Mutta silti: nyt siellä jylläävät viholliset, Vippe-kollit sun muut kun kukaan ei vahdi!
Voi heitä pikkumatkalaisia!
ReplyDeleteSe on totta mitä puhuit meren vaikutuksesta. Itse asun niin lähellä merta, että linnuntietä tästä on varmaan just kilometri meren rantaan. Työpaikkani sijaitsevat kymmenen ja viidentoista kilometrin päässä meiltä, siellä on aina ihan eri lämpötilat kun täällä.
Kyllä Mustillekin tulisi siellä Saaripalstalla Mammaa ikävä ennen pitkää!
ReplyDeleteAlin kuva rupes naurattamaan :D Ransun ilme on varsin paljonpuhuva :DDD
ReplyDeleteMeri on sellainen valtava massa, joka jäähtyy ja lämpenee hitaasti. Mutta eivätpähän ehdi kevätkukat lakastua nopeasti.
ReplyDeleteMustille on joskus tullut ikävä mammaa kun olen ollut pois ja jättänyt kissat luottoremonttimiesten hoitoon. Ransu on ollut olosuhteisiin suht tyytyväinen mutta Musti häipyi näkyvistä kunnes tulin takaisin, huhuilin ja löysin sen naapurin kuusen alta - ja voi sitä saarnan määrää.
Ransu nukkuu mielellään matkat, mutta eihän se onnistu kun toinen karjuu ja vinkuu!
Musti siis saarnaa sekä silloin, kun joutuu koppaan, että silloin, kun ei joudu! Voi Mustia, rankkaa on. Ensi kerran kun lähdette saaresta, laitatte siksi ajaksi Vipen koppaan, niin se ei yritä vallata Mustin maita.
ReplyDeleteEi päästetä koskaan Mustia ja Cisua matkaamaan yhdessä, perille tultaessa kuski olisi kuuro ja hermoraunio!
:-D Ehkä Musti ja Cisu järkyttyisivät toisistaan niin, että hiljenisivät! Vaikka ei Musti niin paha ole kuin Cisu, Mustin purnaus on äänekästä mutta vain ajoittaista eikä ikinä kestä yli puolta tuntia yhteen menoon. Niitä puolituntisia saattaa kyllä tulla muutama matkan aikana...
ReplyDeleteMustin mielestä asiat eivät aina mene niin kuin pitäisi. Mutta se muistaa aina kertoa miten niiden pitäisi mennä. Eihän ihminen muuten opi.
Mustin turkki kiiltää upeasti kilvan auringon kanssa, on se hieno pantteri! Ihastuttava kuva kirjopikarililjoista, minäkin onnistuin saamaan tänä vuonna kukkaan useamman kuin yhden.
ReplyDeleteTäällä on melkein maansuru, Olga on taas hukassa. Tulin just etsintäkierrokselta, ei näy, ei kuulu. Viime kerrastahan on vain muutama viikko ja Olga tuli kotiin omin avuin. Olen toiveikas, että niin käy nytkin ja toisaalta pelkään jo jotain sattuneen...
Voi Olga! Se on vähän liian nuori ja utelias. Eiköhän se taas kotiudu, mutta ei sen tarvitsisi häipyä pitkiksi ajoiksi. Toivotaan parasta!
ReplyDeleteJaaha, reissukissat on taas lähteneet matkaan. Tervetuloa mantereen puolelle. Ei täälläkään nyt ihan pönttöä ole, varsinkin, kun huomenna pitäisi olla ihan "Musti-sää" (hellettä ja aurinkoa). Toivottavasti kaupunkireissusta tulee mukava!
ReplyDeleteKiitos. Onneksi Mustilla on parvekkeella oma lampaantalja jossa voi ottaa päikkärit sateella ja helteellä.
ReplyDeleteEi täällä pönttöä ole, täällähän on kaikenmaailman taimikauppoja ja muuta mukavaa. Katsotaan jos ehtisin käymään monessakin ;-)
Olipa ihanan hersyvät tarina ja kuvat karvaisista kavereista. Jotain tuollaista oletan omien ukkeleittenikin päissä pyörivän, kun niitä yritän tunkea koppiin. Välillä tuntuu, että kopasta löytyy enemmin emäntä kuin kaksi karvaista kollia. Hyvät kuvat ja kirjoitus. Kiitos ja niiaus.:)
ReplyDeleteIlmeet kyllä eivät jätä paljoa arvailujen varaan - hei palvelija, vaihdetaanko paikkoja? Tuu sä tänne, niin mä otan susta kuvia... :-). Näyttää niin kovin tutuilta ilmeiltä...
ReplyDeleteVoi noita matkalaisia - mutta niinhän mekin ollaan erilaisia reissussa, jollakulla on aina kaikki huonosti ja toinen ottaa lungisti:) Meri muuttaa paitsi maisemaa myös säätä, yllättävän isot onkin lämpötilaerot!
ReplyDeletePitsit sekaisin; Nämä on varmaan aika yleisiä ilmeitä, teilläkin tuttuja. Kissojen koppaan saaminen on välillä mahdottoman hankalaa :-D Se vasta olisikin, että huomaisi itse joutuneensa sinne!
ReplyDeleteViivi; Hyvin ilmaistu :-D
Inkivääri; Niin on, luonteissa on suuria eroja. Ja lämpötiloissa!
Noi tummat kukat voisivat olla kukkien Musti.
ReplyDeleteAi kah, enpä ollut tajunnut. Pidän kovasti kaikista merkillisen tummista kukista, mutta en ollut koskaan huomannut yhtäläisyyttä! Minulla on myös lähes mustia (Mustia!) tulppaaneja. Nehän sointuvat Mustiin lähes täydellisesti.
ReplyDelete