Friday 13 May 2011

Näin aika kuluu

Vanhoja kuvia selaillessa tuli vastaan kuva makuu-huoneestani helmikuulta 2007. Heti ensimmäi-sellä kerralla kun avaimen haltijana tulin tänne kesäkuussa 2006 siirsin sängyn tähän huoneeseen, joka alku-peräisen huonejaon mukaan on olohuone. Mutta suuri parisänky, jonka edelliset omistajat olivat huomaavaisesti jättäneet, oli liian suuri varsinaiseen makuuhuoneeseen. Sitä paitsi tämä huone on mukavasti pohjoisen puolella ja siinä voi nukkua pää ylämäkeen päin (ja kohti pohjoista). En tiedä feng shuista mitään, mutta minusta tämä tuntuu mukavalta.
Koska sänky oli valkoinen ja huone vaalea, siirsin makuuhuoneeseen myös pari vaaleaa kaappia eteisestä ja alkuperäisen omistajan itse ehkä poikana tekemän valkoisen tuolin. Se on hauska, jämäpaloista tehty ja krouvi, siis omaa persoonallista luonnetta. Valkoiset pitkät verhot minulla oli sattumalta ennestään.
Mattokin oli täällä jo, vanhat hyvin tehdyt räsymatot ovat aarteita. Paavo Tynellin lamppu oli katossa, oikea salongin lamppu, mutta ei pahenna makuuhuonettakaan.

Helmikuussa 2009 makuuhuonejoukkoihin oli tullut vahvistus: pieni Ransu (tässä 4 kk)! Kokoero Mustiin on valtaisa. Ja tassut valtavat, katsokaa tuota koipea!

Marraskuussa 2009 makuuhuone oli jo täyttynyt aika lailla. Koska olin alkanut kerätä tähän huoneeseen kaikkea vaaleaa ja valkoista, laitoin seinälle kirjahyllyiksi kaksi aiemmin antiikkivalkoiseksi maalaamaani puuhyllyä. Nurkassa on isäni joskus kirpputorilta ostama korituoli, jonka olen maalannut samalla maalilla. Ovea vasten nojaa peili valkoisissa puukehyksissä ja kuvan oikeassa reunassa näkyy toinen eteisestä siirtämistäni kaapeista. Makuuhuoneesta näkyy olo-huoneeseen.

Viime kesän helteissä piti nukkua pelkillä lakanoilla. Ikkunakulmaan on tullut lasten pöytä ja tuoli entiseltä kesähuvilalta, nekin olivat valmiik-si valkoiset. Matalan kaapin päälle ostin valkoisen renginkaapin Juvilta.

Viime talvi meni puolestaan kunnon vanhanajan tiiviin ja painavan viltin tuomalla lisälämmöllä täkin lisäksi. Ruusunnuppupelargoni on talvisin valon puutteessa aivan vaaleanvihreä ja tekee pitkiä versoja.

Tällaista meillä. En ole tietoisesti haalinut vaaleaa sisustusta, mutta kun sellainen makuuhuoneesta sattumien kautta tuli, on pakko sanoa että vaaleassa makkarissa on ilmava tuntu. Kaupunkimakuuhuoneeni on tumma ja tunnelmaltaan kuin vuorattu pehmeä pesä, täällä puolestaan on olo kuin pilvenhattaralla avoimen taivaan alla. Kumpikin on viihtyisä ja tunnelmaltaan rauhallinen.
Kaikkein ihanin on tietysti Ransu, makuuhuoneen vakiovaruste, ja Musti, joka vetää pantteripäikkärit ennen kuin painuu taas ulos seikkailemaan.

19 comments :

  1. Erittäinkin ihana sänky! Olipa kiva, että se tuli talon mukana.

    ReplyDelete
  2. Upean valoisa huone, varmasti rauhaisia ja voimaannuttavia unia tarjoava:) Neiti Nökömme kanssa katselimme Ransun kuvia ja ovat kasvoja lukuunottamatta hyvinkin samanoloisia meidän Kostimme kanssa, tyylikin sama;) Staileja katzeja.

    ReplyDelete
  3. Veljekset kuin ilvekset :) Ihana Ransu-vauva ja vähän karskimpi isoveli. Ihana toi pöytä ikkunan edessä.

    ReplyDelete
  4. Tykkään tuollaisesta sisustustyylistä, jossa oman (tai muiden ihmisten) elämän eri vaiheista peräisiä olevia huonekaluja kootaan yhteen ja rakennetaan niistä yhteensopiva kokonaisuus. Sellainen on persoonallista, siinä on taustaa ja historiaa. Vanhaa eri vuosikymmeniltä ja tarpeen mukaan ehkä uuttakin. Sellainen on koti.

    ReplyDelete
  5. Kiitos kivoista kommenteista!
    Karski isoveli tuli tähän koneen viereen puskemaan, ei se oikeasti niin karski ole ;-)
    Ransu ja Kosti ovat varmaan aika samanlaisia! Ransulla on pitkänenäinen ja isokorvainen norjalaisen naama :-D Ja raidat ovat aina muodissa.
    Viime aikojen unet ovat, kiitos, olleet erityisen sikeät, kun päivisin on ollut niin paljon remontti- ja pihanhoitopuuhaa, viimeinkin kun talvi loppui! Iltaisin kaadun sänkyyn ja aamulla kun herään tuntuu että olen nukkunut koko yön kuin tukki. Se on mukavaa.
    Tiina, joskus kun täällä on ollut rakennusmiehiä olen ottanut tietokoneen makkariin tuolle pöydälle, jotta mahdumme kaikki keittöön syömään. Koska ne ovat lasten kalusteet, olen sitten tehnyt hommia hampaat polvissa :-D Mutta on ihanaa, että lapsuuden lastenkalusteet kesähuvilalta ovat tallessa.

    ReplyDelete
  6. Ihana suuri pilvenhattarahuone! Valoisa pöytänurkkaus on kaunis. Meidän sisälämpötila on noussut jo 7 astetta, pitäisi vaihtaa peitot kevyempiin. :)

    ReplyDelete
  7. Paula, kommenttisi tuli samaan aikaan kuin kirjoitin mutta en ehtinyt saman tien vastata, kun oli pakko katsoa jännän jääkiekko-ottelun viimeinen erä (ja kyllä se kannattikin katsoa! Vaikka en edes seuraa jääkiekkoa enkä tajua sitä mitään).
    Olen ihan samaa mieltä kanssasi; koti on yhtä kuin rakkaat tavarat, aarteet ja muistot, ja kissat. Varsinkin tällaiseen 40-50 -lukujen taloon sopivatkin vanhat kalusteet kuin nenä päähän.

    Tuire; Kiitos! Minäkin nukun vielä talvipeitolla mutta ilman sitä villahuopaa, kun yöt ovat olleet viileät. Tai niin ainakin kuvittelen. Mutta villasukat olen jättänyt pois, ainakin viime yöksi. On niin ihanaa kun on lämmin. Ihan tuntuu kesältä jo!

    ReplyDelete
  8. Vanhoissa huonekaluissa on ihan oma ihana tunnelmansa! :)

    ReplyDelete
  9. Niin on, kotoisa tunnelma.

    ReplyDelete
  10. Viehättävä makuuhuone, siellä tosiaan näyttää helpolta hengittää:)

    ReplyDelete
  11. Ihana makuuhuone! Se on kumma asia tuo mihin suuntaan pään pitää nukkessa olla. En minäkään tiedä mitään feng shuista, mutta joskus vaikka matkalla jossain hotellissa tulee vaan sellainen tunne, että nyt on pää väärään suuntaan! Vaikea selitellä sitä, mutta näin vain tapahtuu! Olipas ihana kuva myös Ransusta ja isäntäpantterista!

    ReplyDelete
  12. Kiitos Inkivääri ja Naukulan Mamma!
    Kiva huomata, että "Inki" ja "Naukulan" ovat hävinneet ja vanhat identiteetit tulleet takaisin. Karmeita tällaiset identiteettikriisit!

    Vaaleassa huoneessa on tosiaankin ilmava olo, se on mukavaa. Talvella tunnelma on viileä, mutta sitä voi korjata esim. peitteellä. Eri verhot voisi vaihtaa talveksi jos viitsisi, mutta toisaalta pidän noista jotka päästävät paljon valoa lävitseen.

    Pään suunta -homma on mielenkiintoinen! Englannissa kuulin, että sänkyä ei saisi sijoittaa niin, että jalat osoittavat ovea kohti, sillä se liittyi vainajan kantamiseen talosta jalat edellä tms. Mutta muulla lailla sängyn laittaminen on usein vähän mahdotonta. Ja hitsi mitä taikauskoa, äh.
    Mutta pään ilmansuunta, tai olisko se suunta "rauhallisemmalle puolelle" on tärkeä! Täälläkin ylämäessä (pään puolella) on metsä, alamäessä (jalkopäässä) taas kylätie. Hmm. Ja vaikka talo ei ole vinossa, tää mäki jotenkin vaikuttaa asiaan myös.

    ReplyDelete
  13. Jäin oikein miettimään, että miten minä olen aina valinnut tietyn suunnan miten päin nukun ja pysynyt siinä eli asuntokohtaisesti. Lapsuudenkodissa nukuin pää kohti huoneen ovea. Seuraavassa osoitteessa nukuin pää poispäin huoneen ovesta kohti ikkunaa. Nykyisessä asunnossa nukkumissuunnan määrää se, miten päin sängyltä voi parhaiten katsella televisiota ilman että on mitään edessä, paitsi ehkä joskus kissa. :D

    ReplyDelete
  14. :-D Kissa edustaa aina omasta mielestään laadukkainta ohjelmaa!

    ReplyDelete
  15. Tämä kaikki on niin ihanaa ettei pysty muuta kuin huokaisemaan. Kyllä on kissoillakin hyvät oltavat moisessa ympäristössä!

    ReplyDelete
  16. Kur!
    Terv. Musti pantteripäikkäreiltä sängystä
    Mau!
    Terv. Ransu, joka juuri lähti ulos. Ransulla on nyt asiat vähän huonommin, kun siankylkiviipaleet lopuivat taas – miksi ihmeessä niitä ei tarjoilla AINA? Pitää hakea itse ruokansa, kun tarjolle laitetaan vain pahoja ruokia.

    ReplyDelete
  17. Täytyy sanoa, että kuvissa heti silmään tarttui tuo karvaturri:) En ole "sisustaja", välillä vaihtelen järjestystä, ostan uutta, vanhaakin, mieleistä meidän porukalle, se riittää...vaaleasta toisin tykkään (kesää kohti vaalennan), mutta meillä asuu muitakin, mies tykkää tummmista sävyistä eli ..

    ReplyDelete
  18. Mo! Pakko laittaa tähän, etttä edellin kommentti tuli minulta..koneellani on käynyt joku muukin..

    ReplyDelete
  19. :-D Hyvä hämäys! Katsoin, että velimatti joka puhuu sisustuksesta ja miehestä... hmm... no ei nimi ketään pahenna ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!