Asiat tapahtuvat tässä blogissa joskus hitaasti, mutta pääasia kai on että tapahtuvat. Vaaleanpunakukkaisesta rönsytiarellasta ja marmori-lehtisestä keijunkukasta pyydettiin taannoin kuvia näytille.
Tässä ensinmainittu,
Tiarella cordifolia 'Oakleaf'. Vaaleankeltainen kukka on amerikankullero. Hankin tiarellan Hollannista ja kulleroita Kevätpuutarhamessuilta Tommolan tilan osastolta. Nämä on kaikki jo istutettu puolivarjoon.
Amerikan-keijunkukka 'Marvelous Marble' on tämän kevään löytö Plantagenista.
Syreenit alkavat kukkia. Olipa ihana päästä kotiin tänään, vaikka se tarkoitti sietämät-tömän aikaista aamua lyhyiden yöunien jälkeen. Mutta pakko oli tulla heti kun pääsin, sillä maanantaina tulee muurari! Ta-daa! Merimiehen talon restaurointi edistyy tänä kesänä tuvan muurin korjauksella ja vintin vasikan uudelleen muuraamisella.
Pieni 'Moskovan Kaunotar' on tehnyt lupaavan paljon nuppuja kun ottaa huomioon, että se on vasta viime vuonna istutettu. Pari kukkaa on jo auki.
Unelmatädyke, täysin nimensä veroinen, on alkanut kukkia. Kiitos tästä ihanuudesta Ninalle
Min Edeniin! Se ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä kretliinin vuorijumaltenkukan kanssa, tädykkeen hailakan vaaleansininen herkkyys jää huomaamatta jumaltenkukan voimakkaan värijyrän vieressä. Tädyke kaipaisi ehkä vaaleankeltakukkaisen kaverin nostamaan sineä esiin. Mutta menköön. Ehtii noita siirtää myöhemmin-kin, ja mielummin syksyllä eikä kukkivana!
Omenapuu on täydessä kukassa. Autossani muuten matkusti pelkääjän paikalla parimetrinen purppuratuomi, löysin sen Järvenpään piha-palvelusta, kerrassaan mainio taimimyymälä. Sieltä löysin vihdoinkin myös näsiän!
Matkalla oli taas tiivis tunnelma, kun mukana oli taimien (myös noin viisitoista puksin tainta ja erinäisiä esikoita ja pelargoneja, saniaisia ja peippiä, särkynytsydän sekä keltainen humala ja ruotsinköynnös-kuusama) lisäksi noin kahdeksan maalitonkkaa, viemäriputken osia, ja ne tavalliset eli mm. pyykit, ruuat ja Pojat. Mutta hyvin meni. Ja nyt pääsee maalaamaan.
Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Amerikankullero – Trollius laxus
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia
.JPEG)
.jpg)
Purppuratuomen haluan meillekin. Upea puu. Tavallistakaan tuomea ei meillä kasva kuin ojassa, mutta siirrän niiden taimia heti kun niille on paikka pihassa.
ReplyDeleteMonenlaista ihanuutta pihalla - syreenistä olen kateellinen :)
ReplyDeleteMeidän pihassa tulee kaikki aina vähän jälkijunassa, mikä tarkoittaa muun muassa omenapuun kukinnan aikaa. Meillä nimittäin on vasta tulossa kukkaset puuhun! Osa on jo auennut, mutta täydessä kukassa se on vasta jonkin ajan kuluttua :)
Beautiful pictures!...Have a wonderful weekend!
ReplyDeleteKaunista on ja hienoja uusia lajeja olet löytänyt. Mutta mika on "vintin vasikka"?
ReplyDeleteNiin, mikä on se muurattava vasikka? Hormi?
ReplyDeleteMinusta on ihanaa, että kuvailet kukkiasi ja näytät niitä meille. Kiitos. Sydämestä sen sanon.
Puutarhurien jälkeläisenä olen jotenkin riippuvainen näistä kauniista kasvavista asioista, mutta kun oma piha (ja taidot) on pieni (ja vajavaiset).
Voi mitä suloisuuksia!
ReplyDeleteKiitos kaikille ihanista kommenteista!
ReplyDeleteKatja; Purppuratuomeen ihastuin vasta pari vuotta sitten, mutta suhde on kai jo kehittynyt rakkaudeksi ;-) Muutama viikko sitten keksin vihdoin, mihin voin sen istuttaa pihallani. Pihani ei nimittäin ole valtavan suuri (toisin kuin eräillä!) ja vanhoja, suuria puita on jo aika paljon. Mutta yhden vielä koht nuoren vaahteran kaatamalla saan rakastamani puun pihalle!
Purppuratuomi ei tee vesoja kuten tavallinen tuomi, jota pitää vähän vahtia. Jos sen alimmat oksat kaartuvat maahan saakka, ne juurtuvat ja puu alkaa levitä usein vähän liikaakin.
Marika; Syreeni on niin ihana, ja sen tuoksu kuuluu alkukesään erottamattomasti. Onhan se kiva, ettei kaikki aukene samalla rysäyksellä :-)
Heidi; Thank you. Have great weekend too!
Taina ja Liina; Vasikka on hormi, joka kulkee vinossa. Omalla vintilläni se yhdistää kammarin kakluunista tulevan hormin varsinaiseen savupiippuun parin metrin päässä, eli keittiön muurista suoraan ylöspäin. Onhan se vähän niinkuin vasikka emon kupeessa ;-)
Ja kiitos kauniista sanoistasi Liina, ne lämmittivät sydäntä. Kun kasveja ja pihaa rakastaa, sitä haluaa jakaa. Ihanaa että juttuni ilahduttavat.
Inkivääri; Eikös olekin :-) Aurinkoista sunnuntaita!
Kuulostaa suht.työntäyteiseltä pyhäpäivältä...:)
ReplyDelete:-D Juu ei sentään yhden päivän ohjelma, vaan ohjelma seuraaville viikoille: talojen ja venevajan maalaus ja istutushommat ynnä muut.
ReplyDeleteTänään pitää vielä siivoilla ja valmistella muurarin työpisteet.
Ja tuo kaikki mahtui autoosi? Olet kyllä pakkaamisen asiantuntija :)
ReplyDeleteKyllä tässä alkaa vähitellen olla auton pakkaamisen mestari :-D Voisin osallistua MM-kisoihin, jos sellaiset järjestettäisiin. Olen etenkin erikoistunut pieniin autoihin (omani on Toyota Yaris). Taimistolla pari pientä poikaa pysähtyi hymyssä suin katsomaan, kun asettelimme taimiston sedän kanssa tuomea autoon. On se varmaan ylikin kaksimetrinen.
ReplyDeleteKiitos kuvista!
ReplyDeleteMistähän se johtuu, että pihoissa
näkyy enemmän lilan/violetin värisiä syreenejä kuin valkoisia?
Onko muut huomanneet saman jutun?
Siksipä tuo kuva Moskovan kaunottaresta oli ihana!
Jarppaan mahtuu vaikka mitä kuulemma
( Yarikseen), kun sen osaa pakata, ( sanoo systeri). Meidän perheen kesälomakamat ei mahdu ainakaan meikäläisen pakkaustekniikalla; miehen perhokalastuskamat( vavat, boxit),
mun käsityökassit ja kirjakassit
( sisustus-, käsityö-, puutarhakirjat ja dekkarit), vaatekassit ja POJAT tarvikkeineen.
Siksipä olikin parempi muuttaa maalle :)
Mukavaa sunnuntaipuuhapäivää ja pojille haleja,
t.Leena ja Pojat
Hei Leena ja Pojat!
ReplyDeleteVioletti syreeni on siksi yleisin, että se on perusmuoto. Valkokukkainen (yksinkertaiskukkainen) ja vaaleanpunainen ovat jalostettuja erikoislajikkeita, ja sitten on vielä nämä muut lajikkeet kuten oma kerrannaiskukkainen valkoiseni 'Moskovan Kaunotar'.
:-D Onneksi muutitte maalle!
Hienon näköistä! Jätkille terkkuja!
ReplyDeleteKiitos Sulo, kerrotaan! Jätkät ovat tällä hetkellä ulkona omissa puuhissaan. Valvontaa, partiointia jne. tiedät varmaan.
ReplyDeleteIhanan näköistä! Ja alkoi heti hihityttää, kun kuvittelin, millainen matkaseurue teitä on ollut, puu ja kaikki sulassa sovussa. Vai oliko Mustilla vastalauseita? En ihmettele, jos hän hieman kommentoi. :)
ReplyDeleteMinuakin hihitytti, kun puu oli selvästi apukuskin paikalla. Mustilla oli tietysti sanottavaa aika moneenkin kertaan. Varsinkin sitten, kun laiva alkoi pysähtyä saarissa eikä mikään niistä ollut vielä oikea saari!
ReplyDeleteNo on sulla ollu täys auto. :D
ReplyDeleteTekee se purppuratuomiki juuriversoja, ainaki vähän, mutta ei ehkä haitalle asti. Minä kaivoin sen omani tuosta parin kilometrin päästä yhden talon pihasta isomman tuomen alta. :) Ootko sinä muuten tulossa parin viikon päästä sinne Pihakutsujen kesätapahtumaan? Olishan se kiva nähdä ihan oikeesti millasia ihmisiä täällä blogien takana asustelee. ;)
Olisi kiva tavata, mutta ymmärsin, ettei siellä oikeastaan palaveroida Oma pihan tiimoilta. Niin että kun se on kumminkin parasta aikaa hommailla pihalla ja minulla on tuo muurarikin täällä hommissa, niin en taida irtautua kotoa Suonenjoelle asti ;-) Ymmärrät varmaan!
ReplyDeleteAhaa, hyvä tietää, että purppuratuomikin tekee juurivesoja. Niitä pitää sitten jonkin verran poistaa, mutta varmaan vähemmän kuin tavallisen tuomen kanssa. Tuomia pitää vahtia!
Oijoi, mä olisin halunnut olla autosi kyydissä osana lastia. Se on niin herkkua matkustaa tuoksuvien puiden ja kasvien kanssa! Nuo shoppailusi kuulostivat kyllä pelottavan hyviltä, keltahumala ja tuomi <3 Sinulla on muutenkin niin mahtava perennakokoelma siellä.
ReplyDeleteKiitos Hortensia :-) Perennakokoelma on mielestäni vielä aika pieni... Sillä kasveja joita haluan vielä pihalleni on vaikka kuinka!
ReplyDeleteSinun olisi sitten täytynyt olla hyvin hyvin pieni mahtuaksesi autoon :-D Rakastan puksien tuoksua, vaikka monien mielestä ne haisevat kissanpissalta. Niistä lähti tämänkertaisista matkustajista voimakkain haju.