Vanhan, restaurointia tarvitsevan taloni muuri näytti tältä kun ostin paikan 2006. Katto oli vuotanut savupiipun vierestä ja rapauttanut muuria. Talon takana kasvoi hurja vesakko, josta oli tullut lähes metsä.
Ensin korjattiin katto, sitten raivattiin metsä ja kohonnut maa kaivettiin pois niin, ettei se enää ota hirsiin kiinni. Alimmat hirret piti silti vaihtaa tällä ylämäen puolella taloa ja paikoitellen muuallakin.
A bricklayer specalised in restoring old ovens is coming tomorrow and probably works all June at my house. How exciting! Another project is starting and starting to get done...
Muuria oli pakko purkaa, jotta hirsiä pääsi vaihtamaan. Tämä on iso projekti eikä tämän kesän aikana muuta tapahdukaan, paitsi että loppu talo saa lautavuorauksen, tällä hetkellä ainoastaan länsipääty on laudoitettu. Seinän yläosan huonokuntoiset paneelit pitää myös joskus vaihtaa ja laittaa rimat lautojen välien päälle, kunhan saan kulmat viistettyä, sillä sellaiset ne vanhatkin olivat.
Onneksi kamarissa on kaunis ehjä kakluuni jolle ei tarvitse tehdä mitään!
Lopuksi pari kuvaa erään vanhan korppoolaistalon tulisijoista, kävin talossa viikko sitten.
Kamarin uuni, tämä on suurempi kuin minun, sillä minun uunini on pyöreä.
Keittiön leivinuunia.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Hellyydellä ja vanhan talon persoonaa kunnioittava kunnostus sekä korjaus palkitsee aina. Kuvistasi ja kirjoituksestasi tuli lämmin läikähdys vanhojen ja rakkaudella kunnostettujen talojen ihailijalle.:)
ReplyDeleteIhania vanhoja tulisijoja! :)
ReplyDeleteSullahan onkin melkoisen suuret remontit meneillään Saaripalstalla! Kerrotko lisää... Yleensä talon/talojen historiasta, pihasta, miten päädyit sinne, remontin edistymisestä, kuvia.. No enpä paljon pyytänytkään! Ei olisi moni uskaltanut tuohon hommaan lähteä! Ja minä kun luulin että meidän mökissä oli suuret remontit..
ReplyDeleteKova urakka sinulla siinä on, mutta palkitsevaa puuhaa - ihana, kun vanha talo saa uuden elämän taitavissa ja kunnioittavissa käsissäsi. Kaunis on tuo muuri, tuleeko uusi samanlainen vai kävitkö luurailemassa mallia siellä naapurissa?:)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeletePitsit sekaisin; Kiitos! Samanlaisia tuntoja minullakin on, kun joku on ajatuksella ja kunnioituksella korjannut, ymmärrän hyvin tuntosi. Joskus minua hirvittää miten paljon taloa joutuu purkamaan, mutta se oli mennyt niin huonoon kuntoon. Kaikki mitä talossani on säilynyt ehjänä (lattiat, listat, ikkunat) laitetaan takaisin paikoilleen.
Sirpa ja Kollo; Kiitos ja raputukset!
Kirsikka; Etpä vähään tyydy tosiaan! :-D Olen joskus kirjoittanut paikan historiasta ym., mutta pitänee kirjoittaa uudestaan. Ja toisaalta, onhan tämä blogi sitä varten. Yritän kirjoitella vähissä erissä, sillä juttua on ihan valtavasti.
Inkivääri; Kiitos! Toivon että talon henki säilyy (ja että henget eivät suutu, yritän kunnioittaa heidän työtään ja elämäänsä). Tarkoitus olisi tehdä uusi samanlainen, mutta siitä on purettu esim. osa talvihormia ja se on kai vaikea/mahdoton muurata näin jälkeenpäin. Kun muurari on tänään katsonut paikkaa tarkemmin olemme paljon viisaampia. Niin että katsotaan mitä voidaan tehdä.
Mutta ainahan sitä tulee luurailtua vanhojen talojen tulisijoja ;-)
Nuo muuraushommat onkin niitä sotkuisimpia töitä remontissa.
ReplyDeleteJuu, onneksi lattiakin on nostettu varastoon niin ei oikeastaan tarvitse pelätä minkään sotkeentumista. Sitä muurarikin sanoi; onneksi ei ole lattiaa, sillä kyllä harmittaisi jos se olisi juuri laitettu. Sitä paitsi hänen pitää katsoa myös ovatko muurin perustukset kunnossa. Sitten voikin alkaa tehdä eristyksiä ja lattiaa! On tämä jännittävää kun vuosi vuodelta homma etenee. Lattia on ensi vuoden projekti, varasin työmiehet jo.
ReplyDeleteKyllä se on vaan niin että vanhoilla taloilla on sielu!! Sen näkee siinä sun talossakin. Mutta kyllä myös pitää nostaa hattua että joku (sinä) jaksaa ylläpitää sitä vanhaa!
ReplyDeleteVoi ihanaa kuulla että Porslins Veronica kukkii, se on niin ihana jotenkin.
Tjing tjing :)
Niin on. Ihastuin tähän vanhaan taloon heti, ja hyvin säilyneeseen saaristokylään, joka on kokonaisuutena todella upea.
ReplyDeleteKiitos ihan lempikukasta (siis yhdestä monista lempikukista ;-))
Voi ihanuus mitä kuvia!
ReplyDeleteNiin hienoa, kun korjaat taloasi pieteetillä! :)
Ihanan näköistä :)
ReplyDeleteSiellä onkin ollut erityisen jännää! Tsemppiä vaan :)
ReplyDeleteHienoa, hommat edistyvät! Tuo eka kuva on todella tunnelmallinen, ihana valo, tiski(?)pöytä ikkunan alla ja vanha jyhkeä muuri. Torpastasi kuoriutuu helmi.
ReplyDeleteKävimme muuten katsomassa sitä meidän lähistöllä olevaa isoa pohjalaistaloa, se on myytävänä. Aika oli pysähtynyt vuosikymmenten taa, vaikka viimeinen asukas oli muuttanut pois vasta kolme vuotta sitten. Siskoni etsii kohdetta, jossa saisi laittaa restauroijan opit käytäntöön.
Oi, se olisi siskollesi täydellinen!!!
ReplyDeleteKiitos Maria ja kaikki muutkin ihanista kannustavista kommenteista!
Tuvassa oli tosiaan ihana valo, joka siivilöityi takarinteen vesakkometsän läpi. Se vesakko on nyt pois, mutta silti sitten kun ikkunat saa taas paikoilleen, tuonne paistaa niin kaunis ilta-aurinko. Näkymät ovat edelleen vehreät ja ikkunat suuret. Ikkunan edessä on veduloota (stadin slangiksi, siis halkolaatikko). Se on suuri ja siinä on kolme eri osastoa! Maalaan sen ja kunnostan hieman hajonnutta pohjaa, ja se pääsee takaisin paikoilleen kun lattiat saadaan takaisin. Hyvin säilynyt veduloota onkin yksi taloni aarteista :-)
Tällä hetkellä vintin ikkuna-aukosta lentää ulos vasikan (hormin) vanhoja tiiliä, muurari aloitti heti!
"Imuri" pani heti hösseliksi :-D Tuleeko sieltä ikkunasta ihan roskaa ulos vai pystyykö tiilet uusiokäyttämään jossakin / jonakin muuna?
ReplyDeleteSinulla tuntuu olevan oikea asenne talosi korjaamisessa. Vanhaa taloa pitää korjata hiljaa, siihen ensin tutustuen ja kaikki mahdollinen uudelleen hyödyntäen. Eniten virheitä tehdään liian nopeissa projekteissa ja uuden veroiseen pyrittäessä. Vanha saa olla vanha, uurteineen ja kulumisineen. Myös kaikki detaljit, ovien ja ikkunoiden helat, ikkunalasit, listat, kynnykset, verhoilut... kertovat talon historiasta, usein eri ajoistakin.
ReplyDeleteKyllä vanhoissa taloissa on sitä oikeaa tunnelmaa. Lopputuloksesta tulee varmasti kaunis! :)
ReplyDeleteIntopii, Imuri :-D ... joo. Nuo tiilet mitä vasikkaan oli käytetty eivät olleet parhaita mahdollisia, niinpä ne tulevat puutarhakäyttöön. Saan uusia hyviä tiiliä toisaalla saarelle rakennetun muurin ylijäämäkuormasta.
ReplyDeletePäivi: Toivottavasti! Onneksi tontilla on talo jossa asua kun vanhaa taloa korjataan, niin ei ole tulenpalavaa hoppua saada valmista, vaan pystyy odottamaan myös sitä, että saa parhaat työntekijät, jotka osaavat korjata vanhaa.
Olen ihan samaa mieltä siinä, että olisi hölmöä ostaa vanha paikka jos siitä haluaisi uuden näköisen. Vanhassa talossa saattaa olla sellaisia aarteita jotka ajattelematon korjaaja tuhoaa ikiajoiksi: tietoa menneistä rakennustavoista ja taidoista.
Elina; Tulee, olen varma siitä!
Onneksi on saanut vanha talo arvoisensa asukkaan, joka jaksaa huoltaa ja korjata.
ReplyDeleteKuulin juuri Koski Tl:ssä, että joku vanhoihin uuneihin erikoistunut muurari oli ollut tekemässä uunia erääseen vanhaan maalaistaloon. Ei noita hyviä asiantuntijoita varmaan kovin paljon Suomessa ole. Sinulla on iso hanke mutta mielenkiintoinen ja palkitseva. Myötätuulta hankkeellesi!
ReplyDeleteKiitos Taina ja Paula!
ReplyDeleteNyt on niin kuuma päivä, että muutaman tiili- ja laatilastin haettuamme olemme kohta valmiit menemään kaivokselle (ent. kalkkilouhos, jossa on makea vesi) uimaan. Olo on pölyinen ja hikinen ja tukkakin seisoo pystyssä, vaikka sen eilen pesin.
Tsemppiä sinne urakan keskelle! Ihana, että talokaunotar on saanut hellän huolehtijan :)
ReplyDeleteKiitos Vaahtera-Maria! Huh hellettä, vaikka kävimme vähän aikaa sitten uimassa, on nyt taas hikikarpalot otsalla ja tukka liimaantunut päälakeen kiinni. Harmittaa etten pitänyt tiukkaa punttisalitreeniä talvella, sitä tarvittaisiin nyt...
ReplyDeleteEi sinullakaan nuo remonttiprojektit tunnu ihan heti loppuvan :)
ReplyDeleteEi! Tämä on vasta alkua. Tai en tiedä, mutta näissä suurissa projekteissa vasta ollaan.
ReplyDeleteOih, tuota tekemisen iloa - tai vain sen katselemisessa (kun toiset tekee)!!! Tuossa talossa ei aika käy pitkäksi!
ReplyDeleteHyvät remontti-ilmat, ehkäpä vähän "liian hyvät"!
-Pia-
Kiitos Pia, nyt on todella aika kuumat remontti-ilmat. Mehua kuluu litratolkulla. En itse osaa tehdä läheskään kaikkia restaurointivaiheita, mutta onneksi osaavia tekijöitä löytyy. On kiinnostavaa olla avustamassa "oppipoikana".
ReplyDeleteVaikka työmäärä on varmasti huikea, niin jotenkin minulla on sellainen tutina, että lopputulos on myös huikea ja se kiitos siellä lopussa seisoo!
ReplyDeleteKiitos Viivi! Lopputulokseen kuluu vielä vuosia, mutta tämä prosessikin on mielenkiintoinen ja palkitseva. Enkä oikeastaan tiedä tuleeko tällaiselle prosessille koskaan päätepistettä, mutta näitä suuria operaatioita ei varmaan tarvitse enää tehdä.
ReplyDeleteSaila, oletko tulossa Juthbacka markkinalle tänä vuonna? Mulla on nimittäin nämä Förgätmigej tuhansia tuhansia, ja revin joka päivä pois niitä kun niitä on joka paikassa. Vosisin kerään niitä sulle jos haluat!
ReplyDelete/Nina
Ou... ooo... ihanaa... Juu suunnittelen nimenomaan Juthbackan-reissua tänä vuonna! Sinun pihasi lemmikit olisivat mahtava lisä pihalleni. Antamasi vaaleansininen ritarinkannus (riddarsporre) on hyvässä nousussa!
ReplyDeleteVanhan talon korjaus näyttää vaativan tuhdin annoksen pitkäjännitteisyyttä ja rakkautta <3
ReplyDeleteKamarin tulisija vei sydämeni.. Olen heikkona näihin, niinkuin varmasti moni muukin..
Vanhat uunit ja muurit ovat niin kauniita. Ja niissä on sellainen massa tiiltä, että kun ne on saanut lämpimäksi niin lämpöä riittää pitkään.
ReplyDelete