Koska muurari-Anne nukkuu keittiössä siinä kohdassa, jossa työhuoneeni yleensä on, olen siirtänyt pienen työpisteeni makuuhuoneen ikkunanurkkaan. Pöytä on oikeasti lasten kaluste, joten se on matala. Onneksi nyt ei ole kovat työkiireet.
Työnteko makuu-huoneessa ei yleensäkään ole minusta hyvä. Aivan työpöydän vieressä on vaikea unohtaa työasiat ja nukkua. Tosin viime öinä nukkumisongelmia on aiheuttanut tietty levottomuus, johon on sisältynyt murinaa ja vinkumista. Arvasitte oikein: Vanni ja Lávvi olivat taas hoidossa!
Ransu on nauttinut täysin siemauksin koirien pompotta-misesta. Kun ne tulivat, ei Ransu päästänyt poppoota kuistilta sisälle, vaan seisoi keskellä oviaukkoa ja sähisi. Ruokakipon äärellä Ransu ei tahdo päästää koiria samaan huonee-seen. Olen myös moneen otteeseen nähnyt Ransun ottavan askelia koiria kohti ihan vain pelotellakseen niitä.
Vanni:
Vink vink, olen kiva koira, näetkö häntä heiluu, ja olen varsinkin tosi kivaa ruokaseuraa!
(Lávvi yrittää olla niin huomaamaton kuin mahdollista.)
Ransu:
Murrrrr....
Vanni:
Huokaus. (Asettuu makaa-maan. Lávvi istuutuu viereen.)
Ransu:
Rousk rousk... Murr... Rousk rousk...
Lávvi on todellakin oppinut kunnioittamaan Ransua. Toissa iltana, kun olimme käymässä nukkumaan, kömpivät koirat uimareissusta väsyneinä sängyn alle. Ransu tuli sängyn päälle, hiipparoi reunalle ja kurkkasi:
Ahaa! Koiran pehva pisti ulos sängyn alta. Seuraavassa räpäyksessä Ransu veti ilmaveivin ja koira säntäsi ulisten karkuun.
Pihalla on kaikenlaista ihanaa, mistä ei välttämättä ennätä nauttia-kaan. Magnolia 'Susan' avasi nuppunsa ja kukka oli ruskistunut ennen kuin tajusin käydä katsomassa sitä. Tämä valkokukkainen tuoksu-kurjenpolvi on avannut kukkiaan viime päivinä.
Ehkä huomisen jälkeen ehtii taas paremmin pihapuuhiin, käyn huomen-aamulla hakemassa viimeisen lastin tiiliä. Sitten alkaa noin parituhatta tiiltä olla kasassa. Niistä riittää pihaprojekteihinkin, ostin mökin rakentaneen pariskunnan ylijäämätiilet, joita oli reilusti sillä mökistä tuli aiottua pienempi. Onneksi huomaavainen ihminen on lainannut minulle nelivetoisen pickuppinsa, sillä ovat lastit kulkeneet hieman hankalan metsätien takaa. Kiitos Knatte!
Valkokukkainen tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum 'Album'
.JPEG)
.jpg)
Meillä oli lapsuudenkodissani aikoinaan lapinporokoira Teno ja Misu-kissa. Tulivat hyvin toimeen keskenään ja Teno kissan jälkeen tulleena osasi tosiaankin Misua kunnoittaa.
ReplyDeleteMisu jos kuka osasi huvitella koiran kustannuksella. Ensin hiippaili makaavan koiran viereen istumaan. Sitten nyppi - räp-räp - tassullaan koiran häntää. Ja jos koira ei hievahtanutkaan, niin kauan, että lopulta tuli hurttaan eloa ja sitten alkoi ralli. Koko talon läpi kissa edellä ja koira perässä ja kun kissa sai tarpeekseen, seurasi aina sama loppuhuipennus: Misu heilahti salamannopeasti nurkan taakse piiloon, levitti käpälänsä ja koira juoksi AINA ja joka kerta piikkirukkaseen. :-)))) Kauheeta, mutta ei voi olla nauramatta.
Oi. Tulikin aivan hirveän kauhea ikävä edemenneitä eläinkavereita. :-(
Ransu pitää koirat tassun ja kynnen alla.
ReplyDeleteHurja kissa. Ihan nauratti lukea. Poloiset koirat! :-D
ReplyDeleteOnko muurari sinun tuttusi muutenkin, vai nukkuvatko muurarit ihan yleensäkin asiakkaan luona? Tämä kiinnostaa mua siksi, kun muinoin seurustelin rakennusrestauroijan kanssa, joka aina tunki asiakkaiden koteihin nukkumaan. Hän oli tosi närkästynyt, kun eräs rouva kerran osoittikin yöpymispaikan ladosta. Minusta se vieraissa kodeissa nukkuminen oli aina tosi outoa juttu ja olin varma, ettei kukaan muu tee niin.
Kissat ja koirat - ne on kuin kissat ja koirat:D Useimmat koirat olisivat vissiin kissien kanssa kavereita, mutta kissat ei ala koiralle? Onpa ihan tuo tuoksukurjenpolvi - minulla kukahti joku unikko niin, että huomasin kukan juuri auenneen eräänä aamuna ja puolen päivän aikaan kun menin ottamaan kuvaa olivat terälehdet jo maassa...
ReplyDeleteRansu - ISÄNTÄ!! Tykätään! <3 Kyl pitää tietää arvojärjestys!
ReplyDeleteKiitos kommenteista! Simahdin illalla välittömästi tämän jutun kirjoitettuani. Ja nukuin kuin tukki, sillä omistaja haki Vannin ja Lávvin illalla kotiinsa. Ihana, rauhallinen yö! Ransukin on taas ennättänyt kodinvartiointihommista takaisin leipätyöhön eli myyrästykseen. Koirien lähdön jälkeen eteisessä on rouskuteltu kolme vesimyyrää.
ReplyDeletePartsipuutarhuri; Voi että miten ihania muistoja. Eläinten touhuja on niin kiva seurata, vaikka joskus niille käy vähän köpelöstikin. Onneksi ei pahasti kuitenkaan. Vai juoksi Teno aina piikkirukkaseen :-D
Sirpa ja Kollo; Kyllä! Mustista ei tässä suhteessa ole mitään apua, sillä se hyväksyy koirat (ainakin tutut). Ransulle on koti ilmeisesti hyvin tärkeä paikka kun sitä pitää niin kiivaasti puolustaa!
Susanna; Täällä taas on niin päin, että ei voi ottaa sellaista työn tekijää, joka haluaisi päästä kotiin joka yöksi. Yhteysalus ei kulje niin, että saareen pääsisi aamulla ja illalla taas pois, ainakaan läheskään joka päivä. Ja jos kulkisi omalla veneellä, niin en ainakaan minä suostuisi korvaamaan niitä bensakuluja, sillä vaikka tekijä tulisi Korppoon pääsaarelta niin sinnekin on vähintään puolen tunnin venematka. Siinä palaisi bensaa jo viikon työrupeamassa ihan hurjasti.
Jos tekijöitä on ollut useita, olen lainannut ystävän asuntovaunua yösijaksi. Tämä on tietysti vähän tiivistä tunnelmaa eikä työn tekijöihin välttämättä ehkä haluaisi tutustuakaan niin läheisesti... mutta tähän asti he ovat kaikki olleet kiinnostavia, mukavia ja kunnollisia ja tunnelma on ollut loistava. Hyvä tuuri, mutta toisaalta jo työn tekijää valitessa pitää olla antennit koholla. Muutaman kirvesmiehen olen jättänyt valitsematta hommaan, kun on tuntunut, että tämä on ihan toiselta planeetalta - varsinkin talon restauroinnin kannalta. Ja samahan se on heilläkin, kyllä hekin ottavat itselleen sopivimman kuuloiset asiakkaat ja kohteet.
Inkivääri; Sanos muuta, kissa ja koira! :-D
Onneksi nämä helteet loppuvat, ei muuten, mutta siksi että kukat kestäisivät hiukkasen pidempään.
Musta ja Harmaa; Ransu nauttii koirien pompottamisesta varmaan siksikin, kun Mustia se ei voi pompottaa, Mustihan ojentaa Ransua aina tämän tästä. Kyllä Musti on Isäntä, Ransu on renki... Mutta urhea pieni renki se kyllä on <3
Oi koiria, oi Ransua <3
ReplyDeleteTänään Oton kanssa lenkillä kohtasimme miltei Vapun näköisen kissan, joka tassutti kauempana tiellä. Otto alkoi häntä vispaten kytätä kissasta pelikaveria ja sanoin sille "annetaan kisun mennä rauhassa". Sanan "kisu" kuultuaan kissa käänsi kurssinsa välittömästi ja alkoi maukuen astella meitä kohti. Lopulta jouduin kiskomaan Oton mukanani välttääkseni arvaamattomia seurauksia, joita kissan ja koiran "leikkihetkestä" olisi voinut aiheutua.
Voi ei, kisun nimi ehkä olikin "Kisu"! :-D Niin, ei vieraista eläimistä koskaan tiedä.
ReplyDeleteVoi Ransua :-D Pitäähän sitä omaa aluetta puolustaa!
ReplyDeleteVoi Ransua! Taas on ollut paljon hommaa kun on pitänyt olla valvontatehtävissä :)
ReplyDeleteRansu on puolustanut kotia taas reippaasti ja antaumuksella, sekä pitänyt huolta etten vahingossakaan suosi enkä helli koiria. Eilen se lähti helteessä jopa lenkille mukaan viemään roskia, sillä koiratkin lähtivät. Ei voi antaa mamman mennä yksin koirien kanssa! Kannoin läähättävää Ransua osan paluumatkasta, raukka meinasi antaa kaikkensa ;-)
ReplyDeleteIhana kasa karvaisia kavereita...:)
ReplyDeleteRansu on varsinainen epeli kun tuollaisilla ilmaveiveillä koiria kurittaa. Hauska kertomus kissojen ja koirien kommunikoinnista. Olen saanut sen käsityksen, että kissat yleensä panevat koirat kuriin eikä päinvastoin.
ReplyDeleteKarvaiset kaverit ovat todella ihania, mutta on pakko myöntää, että on myös ihanaa saada nukkua ilman vähän väliä kuuluvaa vikinää (koira haluaa sänkyyn tai huomiota) ja murinaa (Ransu sanoo ettei tule kuuloonkaan).
ReplyDeletePidemmän päälle ne varmasti tottuisivat ja oppisivat sietämään toisiaan. Lávvi on vasta vuoden vanha ja haluaisi leikkiä kaiken kanssa mikä liikkuu, eihän mikään kissa sellaista siedä, paitsi ehkä kissanpentu.
Kissa kai useimmiten tosiaan kertoo koiralle kaapin paikan. Mutta jos kissa lähtee karkuun, tulee koiralle siitä vastustamaton kimmoke lähteä perään. Musti selvästi välttelee koiria nyt, kun Lávvi on tullut kuvioihin. Aiemmin se suorastaan rakasti Vannia, mutta Lávvi on vähän sellainen ADHD-lapsi, niinpä Musti on pysytellyt sivummalla omassa rauhassaan. Ransu ei! Se ei luovuta kotia koirille, koskaan eikä missään tapauksessa :-D
Vahtikissa ransu :D
ReplyDeleteVoin kulla tänne asti sen murinan, sitä osaa hurjinkin koira varoa.
Näihin sinun juttuihin jää ihan koukkuun ja odottaa jatkokertomusta:) Meillä elävät kissat ja koira hyvässä sovussa ja kyllä, koira tyytyy kissan näyttämään kaapin paikkaan<3
ReplyDeleteLavvi ontyypillinen murrosikäinen porokoira. Kohta se ehkä saa leikkiäkin kissojen ja nimenomaan kissanpentujen kanssa. Voipi tulla mielenkiintoiset säpinät!
ReplyDeleteVoi sitä Ransua :D Kyllä kissa koiran voittaa, kun puolustaa omaa reviiriään. Meilläkin Kisu antaa kyytiä siskoni koiralle, kun tulevat käymään. Muutaman kerran on pitäny mennä väliin, ettei se ihan pöllyyttäisi sitä koiraa karvattomaksi.
ReplyDeleteHeipat Saaripalstalle ja Ihanata kesää!
ReplyDeleteKuule, sain tässä vieraaillessani idean kysyä asiaa sinulta... Mun juhannusruussa on hirveesti nuppuja, ja nyt kaikista nupuista on niskat poikki, ihan katki. Yhyy.. Osaatko arvella onko joku tuholainen syyllinen?
Terkkuja paljon Kissalta teidän komeille,
:)
Ransu on aikamoinen isäntä :DDD Hyviä noi sun niiden suuhun laittamat repliikit :)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteKatja; Olen usein miettinyt, että ei olisi kiva olla kissan vihollinen. Sähisevä, irvistävä ja muriseva kissa on todella hurja näky!
Taina; Kiitos! :-) Eläimet oppivat varmasti yhteiselon, niin nämäkin oppisivat jos jäisivät samaan huusholliin.
Kirsti; Ai niin! Jukka jo kertoikin, että koirat saattavat tulla sinne. Voin vain kuvitella sitä tantereen töminää! Kutsun Lávvia ja Vannia "täystuhoksi ja sen mutsiksi"...
Puutarhuri; Kissa ei kai tunne mitään armoa koiraa kohtaan, joka on tunkeutumassa sen reviirille :-D
Helly; Voi ei! Yhyy! Kuulostaa joltakulta tuholaiselta, mm. vattukärsäkäs munii ruusun kukkanuppuihin ja puree nupun poikki. Ruiskuta kasvi tuholaistorjunta-aineella.
Kiitos tyttöterveisistä! *pusk*
Hei Tiina! Juu Ransu ei luovuta. Se on rasisti ja luupää :-D
ReplyDeletePaula-sisko oli täällä eilen ja luki postaustasi ja nauroi ääneen koirien ja kissojen touhuille. Toiseksi alemmassa kuvassa koiran korvista jo näkyy kunnioitus! Ne on sellaisessa nöyrässä asennossa...
ReplyDeleteKyllä noille sai ihan livenäkin nauraa :-D Ransu on niin hassu, kun se on niin kovin tosissaan.
ReplyDeleteRanSu, kyllä mä ymmäRRän että oot vähän pelottava. Ne kynnet, ne kynnet....mut noi kaMut näyttää tosi kilteiltä, älä kiusAA liikaa! Sä oot kuiteski pomo siellä. Onko Musti vaan ulkonA kun noi on hoidossa?
ReplyDeleteMoista muisteloista tuli mieleen mummon kertoma. Hänellä oli pienenä kisu justus, joka laski talvella itsekseen mäkeä! Ja muutti naapuriin kun löysi sieltä likkakamun, mutta naapurin täti heitti Justuksen ulos viikon päästä - ei halunnu ruokkia kahta nassua. Justus kosti pissaamalla naapurin tädin matolle, joka oli tuulettumassa. Mummon äiskä joutu maksamaan kiltisti pesulan. Justus oli suuri persoona, jota mummo muistelee vieläkin....
ReplyDeleteKaLLe, ne lähti jo! Eikä tarvii tulla takas!!!
ReplyDeleteRANSU
Musti on koirien vierailun aikana käynyt kotona kääntymässä ja huomannut, ettei ruoka- eikä kotirauhaa ole ja lähtenyt takaisin ulos. Se on sellainen rauhaa rakastava kaveri.
Justus kuulostaa olleen tosi suuri Persoona!
Koiruuksia kylässä.. ne on hyvä pitää kurissa ja nuhteessa!
ReplyDeleteNe on olleet tosi kurissa ja nuhteessa! :-D
ReplyDelete