This is my future office.
Tässä on tuleva työhuoneeni. Päätin jo testata sen ominaisuuksia pystyttämällä sinne ikkunoiden ja uuninluukkujen restaurointipajan. Tosiasiassa muualla ei olisi tilaakaan tehdä näitä hommia sateelta suojassa.
Ikkuna-aukoista tulvii juhannusruusun tuoksu eikä pieni veden roiskuminen lattialle haittaa mitään. Työhuone on vallan toimiva!
Sohva on siskoni aarre suvun entiseltä kesähuvilalta, mutta se on minulla säilytyksessä, kun ei mahdu siskon luo. No, näköjään ei oikein tännekään, mutta meneehän tuo tilapäisesti tuossa.
Restoring oven locks and other iron bits of my kitchen stove.
Tupani leivinuunin luukku oli ruosteessa, mutta muuten hyväkuntoinen, kuten koko uunikin. Vähän teräsharjaa, akkuporakoneeseen asennettua monen muotoista harjasosaa, vielä kerran teräsharjaa, messinkiharjaa ja sitten liesimustaa sienellä vähän kerrallaan hinkaten.
Tulos:
Tadaa! Kuin uusi. Naapurillani on muuten BMW nro 2. Olen vähän kade, mutta ihan vähän vain. En ole koskaan ollut bemarityttöjä.
Päivän kuva muotopuutarhasta rintamamiestalon edessä kylätieltä nähtynä. Valkokukkaiset sormustinkukat alkavat kukkia oikealla. Etualan puskat ovat vanhaa mustaherukkaa. Vasemman puolen penkki istutettiin vasta viime loppukesällä, sen kasvit eivät ole vieläkään oikein lähteneet kasvuun. Oikealla talon edessä (omenapuun luona) on viimeiseksi syksyllä istutettu penkki, se vasta aneemiselta näyttääkin. Ja neljäs lohko, vasemmalla talon edessä ei ole vielä edes aloitettu. Niin, tuo seinäkin pitäisi maalata. Siinä on vasta pohjamaali, jota sävytin kahdessa eri tummuusasteessa mallatakseni sävyä. Ja kattokin alkaa olla maalausvuorossa. Hoh.
No niin, touhukasta juhannusviikkoa!
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Puuhaa riittää :)
ReplyDeleteUpean sait uuninluukusta. Meillä vaatis kaikki luukut saman käsittelyn.
Bmw on tuttu juttu uuninluukuista, sellaiset on ainakin salin pönttöuunissa :)
Haa, teillä on bemariluukkuja! :-D Ei tuo kovin vaikeaa ole eikä edes kestä kauaa, kun laittaa harjan porakoneeseen pyörimään.
ReplyDeleteMinullakin saavat rintamamiestalon luukut vielä saman käsittelyn, kun joku on maalannut ne joskus hopeanvärisellä maalilla, joka hilseilee pois rumasti. Ihmeellinen idea maalata luukut! Ja vielä hopeaisiksi. Mielenkiintoinen ratkaisu...
Todellakin, uuninluukku on kuin uusi. Ja kuitenkin vanha. Siitä voi päätellä jo, kuinka hienossa työhuoneessa jonain päivänä teet töitä, ja kuinka hieno ja tunnelmallinen koko talostasi tulee.
ReplyDeleteJuu, kyllä työhuoneestakin kiva tulee. Työpöydät tulevat ikkunoiden ääreen, mutta tuosta ikkunasta jonka edessä pöytä nyt on, aukeaa sitten näkymä kylpyhuoneeseen. Se tulee kuistin jatkoksi. Sitten joskus.
ReplyDeleteIhmeen uuden näköinen luukusta tosiaan tuli! Olen liesimustannut rintamamiestaloni hellalevyjä, mutta en hionut - enkä ole saanut noin sileää jälkeä.
Ihailtavan työn olet tehnyt luukkuhommassa ja työhuoneen tunnelma on jo nyt erittäin lupaava:)
ReplyDeleteBemarit pannaan!
ReplyDeleteHögforsista sen sijaan tuli hieno. On kiva lukea, mitä kaikkea siellä nyt tapahtuu. Ja kuinka paljon!
Työhuoneesi on oikein elegantti. Siellä on hyvä valo. Ja ilmeisesti myös tehokas ilmastointi.
Kiitos Zelda ja Intopii! Täytyy myöntää, että työhuone on aika viihtyisä vaikka siinä ei ole lattiaakaan, muista tilpehööreistä nyt puhumattakaan :-D
ReplyDeleteSiellä on vauhti päällä edelleen, hienoa nähdä, miten torppa edistyy! Uuninluukusta tuli komea ja noista työhuoneenkin ikkunoista virtaa mahtavasti tuo luonnonvalo. Tuota huonettahan tekee melkein mieli jo sisustaa mielessään!
ReplyDeleteJaa vauhti... hmm, voisi se nopeampikin olla! Mutta hiljaa hyvää tulee (näin ainakin väitetään).
ReplyDeleteNiin, pitäisiköhän jättää akkunat asentamatta kun valo ja ruusun tuoksu ovat niin hyvät!
Rauta on hieno materiaali. Pelastin kerran koulumme kotitalousluokasta remontin kouritsa parikymmentä Rosenlewin ruosteisia ja rasvasta härskiintyneitä paistinpannuja jotka meinattiin pistää metallikeräykseen! Tein niistä kotona aivan upeat ja jaoin kaikille mahdollisille, jotka niitä halusivat. Vaati vaan hankaamista ja öljyä ja kuumentamista hellalla ja niistä tuli ihansia kiiltäviä. Ärsytti niin, että joku pönttö olis pistänyt ne metallikeräykseen !
ReplyDeleteSori, taas nuo kauheat kirjoitusvirheet: miksen koskaan opi olemaan huolellisempi: jo äiti sanoi, että olen huithapeli. :(
ReplyDeleteIHANAN näköistä! Työhuone näyttää jo nyt ihan täydelliseltä, ihanan levollinen ja inspiroiva tunnelma. Et vuokraisi sitä toimistoksi? ;)
ReplyDeleteHienolta ja mukavalta näyttää - nykyisen kotitalosi pihapiiri. Ja nostan hattua osaamisellesi..!
ReplyDeleteTyöhuone on hurmaava ja ilmava! Högforsista tuli hieno. Mulla on ruosteiset vanhat penkinjalat kellarissa odottamassa lautoja päälle. Luulen, että jätän ne ruosteisiksi, ovat niin nättejä. Siskosi sohva on kaunis. Kyllä olet ollut ahkera.
ReplyDeleteSulla on "vähän" enemmän juhannuspuuha kuin mulla... ajattelin koota yhden pienen lipaston juhannuksena ja olen nyt jo ihan uuvuksissa ajatuksesta. Eix joku muu vois? Mulla on kirjoja kesken...
ReplyDeleteAuli; Vai huithapeli :-D No, kirjoitusvihreitä sattuu meille kaikille...
ReplyDeleteJenni; Hmm.. talvella voisit olla toista mieltä, kun hirsien alta ja ikkuna-aukoista virtaa pakkasilmaa.
RosaG.; Kiitos! Ei tässä mitään erityistaitoja tarvita, en minäkään ollut koskaan aiemmin harjannut porakoneen avulla.
Tuire; Eikös olekin! Ihanan vehreä tunnelma. Ruosteinen on kyllä kauniskin, mutta hellan osien haluan kestävän, niinpä hion niistä ruosteen pois. Liesimusta suojaa ruosteelta.
Zepa; Ehkä en nyt ihan kaikkea tuota saa tehtyä tässä ennen juhannusta ;-) Mutta jos edes jotakin. Esimerkiksi irrotettua lasit seuraavasta vanhasta ikkunasta...
Niin, olenkin miettinyt, miksi en oikein saa kirjoja luettua. En sentään ole niin paha kuin muurarini Anne, joka on jo kahtena aamuna herännyt valo päällä ja kirja nenänsä päältä :-D
Haa, meilläkin on BMW -luukkuja! Mutta meillä on myös Porin Valu -luukkuja, hellauunihökötyksemme (kyllä, nimenomaan hökötys) on sellainen jostain purettu ja meille tuotu sekametelisoppa.
ReplyDeleteTuli meinaan komia uuninluukku! Vau!
PS. Me ei tarvitakaan majoituspaikkaa, juhannussuunnitelmat hieman muuttuivat.
Minullakin on rintamamiestalossa Porin valut, ja olohuoneessa on Porinmatti. BMW:tkin taitaa olla Porissa, siis Björneborgissa tehtyjä.
ReplyDeleteHyvää juhannusta, ehkä telttailu mun raksatyömaapihalla ei ole se kivoin vaihtoehto jos säät on näin epävakaiset!
Mahtava luukku! Vanhassa kodissamme joka oli myös rintsikka, oli ihana vanha "Siro" puuhella. Sitä aina liesimustalla hoidettiin ja käytettiin ahkerasti. Sitä on oikeasti ikävä. Nykyinen rintsikka on sen verta enempi "kaupunkilainen" että tänne ei ole jostain syystä asennettu puuhellaa lainkaan :-O Vanhanajan pönttöuunikin on muurattu paikoilleen vasta tällä vuosituhannella ;) Unelma puuhellasta elää yhä. Tee työhuoneeseesi sellaiset ikkunat että ne saa helposti kesällä auki ruusuntuoksua tulvimaan ja talvella hyvin kiinni pakkasen suojaksi. Nostan hattua, olet uskomaton sissi! Työniloa projekteihisi ja hyviä ilmoja puuhasteluun!
ReplyDeleteKitos R&T, en kyllä ole sellainen sissi että nyt vielä tuossa talossa asuisin, vaan sen edustalle rakennetussa rintsikassa! Puuhella on hyvä juttu, on ihana herätä aamulla, laittaa pesään tuli ja kahvipannu siihen päälle. Se on kunnon aamu se.
ReplyDeleteTyöhuone juhannusruusun tuoksulla - joo', voisin viihtyä muutamankin etäpäivän :-)
ReplyDelete:-) Työpöytä, jonka ääressä seistään on muutenkin mukavan ergonominen, puhumattakaan tuoksun tuomasta työssäviihtyvyydestä.
ReplyDeleteIhana paikka! Hyvää juhannusta toivottaen romulyyli-riitta.
ReplyDeleteKiitos Riitta Sinikka ja hyvää juhannusta!
ReplyDeleteHyvänen aika ihan rinnasta ottaa tuo sun työmääräs joka ei ihan heti taida loppua, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Työheesta tulee varmasti upea aikanaan nyt ehkä hieman vetoisa:)
ReplyDeleteps.et satu oleen kotoisin Hämeenlinnasta!? Näytät tutulta mutta saatat olla kaksoiolentokin, niitähän on:)
Hei Henrietta, en ole Hämeenlinnasta, mutta olen ennenkin kuullut että kaksoisolentoja on liikkeellä ;-)
ReplyDelete