Ihanan lämmin! Nautiskelua haittaa hieman se, että riippumattoa ei enää ole. Kaadoin sen toista päätä kannatelleet vaahterat, jotta sain purppuratuomen istutettua. Tuomi on niin ohut riuku, ettei se edes kunnolla näy: se on tässä kuvassa ihan risusäleikön vasemman reunan kohdalla... Riippumatto siirtyy nyt jäljelle jääneen vaahteran toiselle puolelle, missä maton toisen pään voi kiinnittää talon seinään. Kunhan ehdin.
Matossa loikoilua haittaa myös se, ettei ehdi. Viime päivät ovat kuluneet tiilien roudaamisessa, laastin hissaamisessa vintille ynnä muussa muurarin apupojan hommassa. Ja aina välissä kasvimaan kitkemisessä.
The conduit in the attic is now repaired!
Restauroijamuurari Anne Nordling eli "Uuni-Anne" on ollut akerana vintillä. Ensin vanha, halkeillut vasikka purettiin. Vasemmalla on tuvan muurista ylös tuleva savupiippu, joka jatkuu katon läpi. Oikealla on kamarin kakluunista tuleva hormi.
Anne mallaa teräshormia, joka tulee vasikan sisään. Uudesta tuli paloturvallisempi kuin vanhasta, jossa ei ollut teräsputkea. Putken ympärillä on myös palovillat.
Vasikan pohjan tueksi tuli kaksi kulmarautaa siinä, missä vanha vasikka oli rakennettu lankun päälle, niin kuin ennen oli tapana. Tässä vasikan pohja on valmis ja siinä on palovillakerros, joka jää hormiputken alle.
Lopuksi Anne rappasi valmiiksi muuratun vasikan. Ja sitten menimme uimaan! Vanhan kaivoksen järven vesi on jo ihmeen lämmintä.
Seuraavaksi on vuorossa tuvan muuri. Leivinuuni on kunnossa, paitsi sen vasen seinä puuttuu, se on jouduttu purkamaan hirsien vaihdon tieltä. Hella ja tavallinen uuni olivat niin pahasti kärsineet savupiipun tyveltä vuotaneesta katosta, että ne pitää suurimmaksi osaksi uusia. Yläosa on onneksi suurimmalta osaltaan kunnossa kauniine kaarevine kulmineen.
Kun kaivoin puretun kuistin paikalle kasvanutta ohdakepöheikköä, silmiini osui vanha kupariraha. Se on viisi penniä vuodelta 1915. Sen vieressä myös kuparinen vanha esine, ehkä jonkin hevosen varusteen osa?
Kolikon toisella puolella on Nikolai II:n symboli "N II" ja kirjaimen päällä kruunu. Se voi olla kuistin rakennusvuosi, sillä se löytyi ihan kuistin kivijalan vierestä. Jalan päälle asetetaan usein sen vuoden raha, jolloin rakennus rakennetaan. Talossani (joka on siis rakennettu 1870) ei välttämättä ollut aluksi lainkaan kuistia.
.JPEG)
.jpg)
Hienon näköistä työtä! Uiminenkin varmaan tuli tarpeeseen. Voisin kuvitella varsinaiseksi urakaksi tuota hommaa! Myös aputytön. :D
ReplyDeleteIhana label: kannatti ostaa talo. Mutta tosiaan kannatti, arvaan. Kiitos kiinnostavasta ja opettavaisesta kuvasarjasta! :) Tsemppiä urakkaan!
ReplyDeleteNaismuurari, cool! :) Täällä ei ole vielä keritty talviturkkia heittämään vaikka säiden puolesta sen kyllä jo vois tehdä ;)
ReplyDeleteMinustakin oli tosi upea nähdä nuori naismuurari. Hyvä hyvä! Vaikutti mielenkiintoisalta mutta, aika, sanoisinko, haasteelliselta hommalta. Aarteet oli milenkiintoisia; ne varmaan päätyvät jonnekin kunniapaikalle kun kaikki on valmista. Työniloa, helteistä huolimatta tai juuri sen tähden!
ReplyDeleteKiitos kaikille tsempistä!
ReplyDeleteUimista tarvitaan, ettei sula! Se jähmettää olemuksen takaisin ihmismuotoon ;-) Olen arvellut, että minusta leviää veteen mennessäni bensan tapainen likavana veden pinnalle.
Anne on opiskellut rakennusrestaurointia ja sanoi, että hänen kurssillaan suurin osa oli naisia. Mutta monikaan heistä ei erikoistunut muuraamiseen.
Kivoja löytöjä. Ja onpa mahtavaa, kun ammattinainen on työssään!
ReplyDeleteTsemppiä muurin kunnostamiseen. On tosiaan hienoa että Suomesta löytyy nuori Naismuurari ja noin taitava. Tuo kolikko on muuten AARRE, hieno löytö. Olikohan aikoinaan kolikon laittamisella talon kulman perustuksiin että se tuo vaurautta ja rikkautta taloon tai onnea? Nyt en oikein kunnolla muista mutta tuohon suuntaan taisi mennä. Joten Saila hyvät ajat ovat edessä :))
ReplyDeleteIhania löytöjä ja kiva kuvasarja muutenkin!!! Ahkera olet ollut!
ReplyDeleteAarteesi toivat mieleen: Kun olin ala-asteikäinen, eli joskus.. varmaan -97, isäni uusi puisen ok-talon ulkolaudoituksen. Vanhan laudoituksen alta löytyi vaikka mitä aarteita, vanhoja sanomalehtiä, pulloja, rahoja jne. Me laitoimme ne paikoilleen, ja lisäsimme oman aikakapselimme. Siellä on sen päivän turun sanomat, perhepotretti meistä, sekä jotain pientä sen aikakauden roinaa :) Toivotaan vaan ettei se talo koskaan pala :P
ReplyDeleteKuumaa puuhaa olla välikatossa! Hienolta näyttää jo nyt vasikan kanssa. Löytyneestä rautaesineestä ei tietoakaan mitä se voisi olla, kaunis on kuitenkin.
ReplyDeleteHuh, mitä hommia, hiki tulee jo kuvia katsellessa. Kolikkojuttu oli erityisen mielenkiintoinen, sillä en ole tuollaisesta tavasta tiennytkään!
ReplyDeleteKiitos kaikille. Välitän kehut tekijälle; minä en ole ahkeroinut muuta kuin raijaus- ja siivoushommissa. Nyt onkin viikonlopun ohjelma jo tiedossa ;-) - työpaikan siivousta ensi viikon hommaa varten. Kyllä siinä saa nopea olla jos meinaa näpsäkän tekijän apuna häärätä.
ReplyDeleteVarmaan kolikolla on ollut joku merkitys, tosiaan! Vähintään se, että sillä on viestitetty rakennusvuodesta. Hauskasti kerroit Kukkahattuneiti seinään kätkemistänne aarteista!
Onneksi tuolla vintillä ei ole ollut kovin kuuma, ulkona on kuumempi. Betoniset kattotiilet eristävät jonkin verran. Peltikaton alla olisi varmaan toisenlainen tunnelma. Ja hirrelle puretun talon sisällä on suorastaan viileää. Eikä sinne tarvitse hissata laastiämpäreitä niinkuin vintille, ikkunan kautta, sillä rappuja ei vielä ole - sinne kuljetaan seinän yläosassa olevan luukun kautta. Se asetti ehdot työn tekijän valintaan: ei saa olla laiska eikä lihava ;-D
Mielenkiintoista seurata remonttiasi. Enpä ole koskaan tuollaista hormisysteemiäkään nähnyt.
ReplyDeleteHuh-huh mikä urakka! Mutta tuollainen rankka työ jossa ilmeisesti roiskuu kun rapataan ja muutenkin, on palkitsevaa aivan erityisellä tavalla. Palkintona on valmis työ ja vaikkapa se, että pääsee suihkuun tai uimaan - ja illalla nukkumaan.
ReplyDeleteMahtavia nämä kunnostusprojektit. Tulee ihan ikävä niitä aikoja. Upea tuo vanha uunisi ja onneksi pyöristetyt kulmat säästyvät ne ovat kerrassaan silmiä hivelevät yksityiskohda. Aika namupala tuo raha-aarteesi - äitini olisi vanhana pankkivirkailijana varmasti aivan innoissaan nähdessään löytösi =) Mukavia remppapäiviä
ReplyDeleteRaakki; Nykytaloissa kai vaaditaan joka tulipesästä tulevalle hormille oma horminsa savupiipussa, plus että hormi ei saisi kulkea viistoon lähellä vaakatasoa, mutta vanhoissa taloissa näitä näkee. Ja ne saa onneksi korjata ilman, että kattoon tarvitsisi puhkoa reikiä uusia savupiippuja varten!
ReplyDeletePaula; On kai rankka, kun taloa pitää monin paikoin korjata niin perusteellisesti. Mutta on se kivaa kun projekti etenee, se on palkitsevaa.
Jori; olen miettinyt (nyt jo!) sitä, että tulen varmaan kaipaamaan näitä restaurointiaikoja ja mukavia tekijöitä. Tämä on niin mielenkiintoista.
Kiitos toivotuksista!
Mahtavan mielenkiintoinen kirjoitus!
ReplyDeleteHeh, jos sinusta jää bensavana veden pinnalle, minusta jäisi vain dieseliä... ei kulje kone näillä helteillä, ei. Puu-uh.
Voin vain kuvitella miten läkähdyttävän kuuma muurarilla oli kyyristellä vintillä. Varmaan ihana tunne, kun työ etenee ja homma hoituu.
ReplyDeleteKivat aarteetkin löysit! Tuollaisia ei löydy uuden talon rakennuksilta, ei.
Hieno maalöytö! :) On saatettu kätkeä sinne aikoinaan tuottamaan onnea.
ReplyDeleteOi mikä löyty! Minä varmaan kehystäisi sen ja pistäisin sitten uuden tuvan seinälle. :)
ReplyDeletePorukoiden taloa remontoitiin joskus -90 luvulla. Sieltä löytyi lattialautojen alta lappu jossa oli päivämäärä ja ulkolämpötila, se oli joku hurja pakkaslukema. :D Toisen lattian alta löytyi lapsen kouluvihko. Me taidettiin kanssa laittaa lattian alle uusia juttuja vanhojen kaveriksi. :)
Intopii; Nyt ei parane menon hyytyä. Tämä bensamoottori käy nyt hakemassa vielä viimeisen satsin tiiliä laina-pickup-ooppelilla, ennen kuin sen omistaja palaa huomenna.
ReplyDeleteRva Pioni; Onneksi vintillä ei ollut kovin kuuma! Kyllä uusistakin rakennuksista tulee joskus vanhoja, ja sitten nykyrahakin on aarre :-)
Sirpa ja Kollo; Kiitos, niin varmaan: onnea ja vaurautta...
Sea; Kehystämistä mietin minäkin. Täältä löytyy kyllä vaikka mitä jatkuvasti, maata kaivaessa, vinteiltä jne. Eilen löysin taas hevosenkengän kun raivasin talon vierustalle kasvaneita nokkosia.
Onpa hienoa, että vanhat kauniit muurinosat voi säilyttää! Olet löytänyt aarteenkin:)
ReplyDeleteOn, upea juttu. Olen tosi iloinen, että tämän ja naapurisaaren tyylinen muurin yläosa säilyy.
ReplyDelete