Kurjenmiekkafestivaali jatkuu. Toissa keväänä Ruissalon kasvitieteelliseltä puutarhalta ostettu kaunokurjenmiekka
Iris setosa ssp.
canadensis on avannut ensimmäiset kukkansa, ja nuppuja on paljon! Tuoksu on hennon lakritsamainen, niin kuin kurjenmiekoissa usein on. Oikealla taka-alalla kasvaa palmusara.
I just love irises...
Pari iltaa sitten telkusta tuli retrouusinta Syksyn sävelestä vuodelta 1972, ja siitä pitäen on päässäni soinut nuoren blondi-takatukkaisen Markku Aron Oo mikä nainen. Eikä tämä kukka ole mitenkään vähentänyt tuota biisin hyräilyä.
Viikko sitten pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem' kukki näin ihanasti. Tuossa edessä on kohoamassa tarhakurjenmiekka 'Kent Priden' nuppuja, ne eivät ole vieläkään auki. Opiskelin ja asuin aikoinaan Kentissä noin viisi vuotta ja ihstuin tähän jännittävän ruskeaan tarhakurjenmiekkaan jo siellä.
Kentiä edustaa myös kovasti nuppuja tehnyt siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', joka aikoo kukkia kaunokurjenmiekan tapaan nyt ensimmäistä kertaa! The Weald on tasanko Kentissä, kahden kukkulajonon välissä. Niinpä sekin edustaa entisiä kotiseutuja. Tällaisiakin merkityksiä voi kukilla olla.
Kurjenmiekoilla on aika pitkä kukinta-aika, kun niitä istuttaa monia eri lajeja. Keltakurjenmiekkani ei ole vielä edes nupulla. Ostin nyt Järvenpään pihapalvelusta sen valkokirjavalehtistä 'Variegata'-lajiketta, vaikka en ole varma pidänkö siitä – se on vähän levoton. Mutta kyllä tälle pihalle mahtuu. Minulla on savinen, paikoin kostea piha, johon tarvitaan erityisesti märkyyttä sietäviä lajeja, keltakurjenmiekka on yksi parhaista. Palmusara on myös erittäin hyvä!
Yksi kosteista paikoista on saunan nurkalla. Kaivoin siitä eilen ikivanhan nokkospöheikön pois ja istutin tilalle sen viirulehtisen keltakurjenmiekan, toisaalta tontilta kaivettua rusopäivänliljaa, kuningassaniaisen ja purppurapikkusydämen. Ja särkyneensydämen, mutta se on paras siirtää muualle syksymmällä, sillä se ei kuulemma kestä talvikosteutta. Olinkin aikonut sen toiseen paikkaan, mutta kun tähän tuli tilaa...
Ransu on viettänyt kuumia päiviä rappusilla varjossa vahtien, ettei meille tulee enää lisää koiria.
Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Palmusara – Carex muskingumensis
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-ryhmä
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Voi miten ihania <3<3
ReplyDeleteGooglasin sen 'Kent Priden' ja ihastuin sen erikoiseen väriin. Toivottavasti sekin ilahduttaa sua kohta kukillaan. Suloinen on myös pikkukurjenmiekkasi väri Laitan ehdottomasti omalle hankintalistalleni tuon!
Ransu lienee onnellinen, mutta mitäs Musti tuumasi kavereiden lähdöstä? Eikös hän viihtynyt koirakamujen kanssa ihan hyvin?
Mekin näimme täällä Porissa kurjenmiekkoja kun Paula-siskon kanssa tutustuimme Kirjurinluodossa olevaan perennapuistoon, Hanhipuistoon, jota ylläpitää Satakunnan vihertietokeskus, joka sijaitsee siinä vieressä. Paula otti sieltä varmaan ainakin (ainakin!) sata kuvaa. Suosittelen tutustumista, jos olet joskus tulossa Poriin. Se on upea paikka. Sen rakentamisessa on käytetty purettujen talojen kivijalkoja ja katujen entisiä kiviä ja jalkakäytäviä. Hyvää viilenevää viikkoa. Ei mua ainakaan yhtään haittaa...
ReplyDeleteKurjenmiekat ovat niin ihania....
ReplyDeletesiperiankurjenmiekat ovat innokkaita kukkijoita, saksankurjenmiekat sen sijaan; mitenkähän ne saisi uudelleen kukkimaan???
Ovatkohan minulla liian rehevässä kasvualustassa...
Aika ihana juttu, sinulla kurjenmiekkoihin liittyy henkilökohtaista tunnearvoakin....
Ransulle terveisiä, pidä vaan koirat loitolla.... meidän kisuille kävi huonommin; teekkari koirineen muutti meille koko kesäksi!!! Ja Ruusa on alkanut merkkailemaan terassin nurkkia koiran merkkien päälle.... ongelma taitaa tässä asiassa koskea lähinnä meitä henkilökuntaa, ei ole kovin nautinnollista nautiskella aamukahveja moneen kertaan merkatulla terassilla....
Mukavaa viikkoa sinulle ja pojille, minulla on ensi viikko vimppa työviikko taimistolla, toivottavasti vähemmän helteinen kuin kulunut viikko...
Kiitos kommenteista!
ReplyDeleteIntopii; Ihania ovat, lempikukkasi... Kent Pridessa oli viime vuonna yli kymmenen kukkaa ja tänä vuonna tulee vielä enemmän. Molemmat tilasin Englannista Aulden Farmilta. En vielä raaski jakaa omistani (ja olen ajatellut, että kun raaskin, niin oikeastaan laitan niitä lisää toisaalle samaan pitkään paahdepenkkiin... mutta ehkä joku vuosi voisin irrottaa myös pienen alun iiriksille sydämensä menettäneelle ystävälle...)
Musti pitää Vannista kovasti, mutta vannin ADHD-pentu Lávvi on Mustin(kin) mielestä vähän rasittava. Niinpä Musti vietti vähin äänin nuo kolme koirapäivää pikkuisen syrjemmällä, käyden vain noin kerran päivässä moikkaamassa minua.
Auli; Kävin Kirjurinluodon puistossa toissa kesäkuussa! Se on upea paikka. Hieno lummelampi ja kaikkea! Toivotaan viilenevää, niin nuo kukatkin kestäisivät vähän kauemmin. Ensimmäiset kaunokurjemiekan kukat kestivät vain vuorokauden, mutta onneksi niissä on paljon nuppuja ja joka päivä aukeaa uusia.
Marja; Minulla on saksan- ts. tarha- ja pikkukurjenmiekat hyvin laihassa ja kuivassa maassa, oikein paahteisessa paikassa. Ne pitävät siitä. Eli ihan toisenlainen paikka kuin siperialaisille, joilla saa olla kosteaakin. Kasvualusta on minulla ihan sitä tavallista parantamatonta savimaata mitä täällä on, joka on nyt suunnilleen betoniksi kuivunut... ja hyvin menee. Hiekka kävisi myös oikein hyvin. Ei liikaa humusta ;-)
Voi teidän Ruusaa, ymmärrän hyvin ja Ransu vielä paremmin! Se repisi untuvahousunsa jos meille muuttaisi koira koko kesäksi.
Hyvää viimeistä työviikkoa!
Niin kauniita! Minä olen vielä muutamaa kukkaa vailla keskeneräiseen penkkiin ja nythän yksi ainakin löytyi! Kiitos jälleen sinulle tiedoista!
ReplyDeleteTerkut vielä Mustille ja Ransulle ;D
Tuo vika kuva, grrr, siitä voisi tehdä upean taulun! Ihana Ransuliini. Vähänkö kaunis tuo Palmusara! Hitsit kun meillä on niin kuivaa. Ihastuin ihan täysin tuohon saunanedustapenkkiisi. Kuulosti niiiiin hyvältä.
ReplyDeleteMulla on noita kurjenmiekkoja myös ja olen päättänyt siirtää niiden paikkaa, jahka tästä muilta kiireiltäni ehdin. Ne on ihan liian kuivassa paikassa tällä hetkellä ja kukinta on aika kituliasta. En tiedä onko sekään paikka tarpeeksi kostea, mutta ainakin se on varjoisempi, ja kunhan lisään reilusti kompostimultaa, niin on niiden siellä parempi köllötellä.
ReplyDeleteVäinöllä on ollut hankala viikko, kun on niin kuumaa, pitemmät lenkit ollaan tehty aamulla ja illalla, muuten vaan körnötetty sisätiloissa.
Mukavaa jo vähän viileämpää kesäviikkoa sinulle ja Ransulle ja Mustille.
Kirsikka; Ole hyvä :-) Nämä ovat ihania. Siperiankurjenmiekat ovat varmaan kestävimpiä monenlaisilla kasvupaikoilla.
ReplyDeleteHortensia; Ransuliini on aina ihana <3 Sarat viihtyvät kai lähes kaikki enempi kosteassa, joten en uskalla luvata että palmusara pärjäisi kuivalla pihalla. Ihanan vaaleanvihreä ja jotenkin viidakkomainen se on.
Tuija; Huuh, suurissa kurjenmiekkakasvustoissa onkin aikamoinen kaivaminen! Siperialaiset ainakaan eivät pidä liian kuivasta.
Ransu on ollut Väinön linjoilla sisällä ja viileissä paikoissa. Nyt jaksaa taas vähän riehuakin ;-)
Vaikka sitä sadetta odottelen edelleen! Äsken tuli mutama pisara, mutta ei se vielä mitään kastellut. Lännestä näyttäisi vielä tulevan vaaleanharmaata, toivottavasti sataisi - täällä on rutikuivaa.
Minä näin tosiaan Porissakin kurjenmiekkoja, niin kuin Auli jo kertoi. Porissa niitä on muuten ennen vanhaan ja vielä minunkin lapsuudessani kutsuttu miekkaliljoiksi. Eräs blogini kommentoija muistutti. Koskella Särällä mieheni kotipaikassa oli runsaasti yhtä lajia miekkaliljaa, ihania. Nuo matalat sinivioletit pikkukurjenmiekatkin ovat suloisia väriltään ja olemukseltaan.
ReplyDeleteKirjenmiekat ovat niin kauniita <3
ReplyDeleteKirkkonummella vanhempieni luona kasvaa keltaisia kurjenmiekkoja villinä.. Tuo sininen viehättäisi kovin...
Ihania ovat, kurjenmiekat ja kissat :)
ReplyDeleteSiellä on ollut vipinää; muurausurakkaa ja koiravieraita. Kuumuus on saanut kukat kukkimaan vauhdilla, liian vauhdilla. Joko siellä sataa? Täällä on tullut upeasti vihmoen koko päivän, odotan jo pääseväni kitkemään kosteaa ja tuoksuvaa maata.
Sinulta saatu palmusara on jo muuten hieno pehko suihkulähteen reunalla, pääsen jo vaikka jakamaan. Ja olen löytänyt myös kaksi ihanaa varjoliljan alkua, (niin iloinen niistä)! Valitettavasti se pioni oli menehtynyt, maatunut juurakko löytyi, kun aloin varovasti kaivella...
Ransu mainostaa aika kivannäköstä pienoiskasvihuonetta ;) Ihania kurjenmiekkoja!
ReplyDeleteKauniit nuo kissakuvat, aivan kuin olisit oikein etsinyt tietynlaisen maiseman ja pyytänyt sitten kissat poseeraamaan. :)
ReplyDeleteSinulla on varmaan upea piha! :) Tulee mieleen mummoni, joka lapsuusvuosinani piti mökillä puutarhaa ja kasvimaata ja siellä sekä viereisellä niityllä oli ihana vaeltaa ja ihastella istutettuja ja luonnonkukkia sekä muita kasveja. <3
Jaahas. Että niitä on sitten useammankinlaisia ;) Naukulassakin on yksi äidiltä peritty ja se viehättää kovin. Täytyy sitten vissiin vähän tarkkailla mikäs se näistä kaikista olisi. Ei ole ainakaan tuo pieni. Kauniita ja ihania ovat <3
ReplyDeleteMur, mikä beast ilme Ransulla.
ReplyDeleteMusti on niin söden lempeä tuon paholaisen rinnalla ;)
t.Leena ja Pojat
Kiitos kommenteista!
ReplyDeletePaula; Vai miekkalilja? Olen itse tottunut siihen, että gladioluksia kutsutaan miekkaliljoiksi. Iiriksissäkin on kieltämättä miekkamaiset lehdet. Ja sukulaiskasveja ne ovatkin.
Kati; Niin ovat :-) Tälläkin saarella kasvaa keltakurjenmiekkaa, sieltä olen omani hakenut. Siniset ovat kauniita.
Maria; Täällä on hikistä eikä ole vieläkään satanut! Odotin sadetta kovin uusia istutuksia kastelemaan, mutta ei tullut kuin noin kymmenen tippaa aamulla. Höh. Maa on ihan betoniksi mennyt, oikein halkeilee.
Palmusara on ihana kasvi! Mietinkin varjoliljaasi, kun olen katsellut omiani. Tuon sinulle sitten uuden pionin. Se kasvaa täällä aika kuivassa paikassa, ehkä se tykkäisi esim. hiekan sekoittamisesta multaan? Ei ainakaan maatuisi sitten ;-)
Tiina; Ransu osaa naisille mainostamisen kikat: vetoa tunteisiin ja näytä söpöltä ;-)
Heidi; Kiitos... kissat ovat niin kuvauksellisia. Tästä paikasta taitaa joillekuille muillekin tulla mieleen mummola!
Naukulan Mamma; On näitä, mutta se mitä teillä on, on tietysti Naukulankurjenmiekkaa!
Leena ja Pojat, Ransuhan onkin hurja Kodinpuolustajapeto! Musti on rauhaa rakastava pyknikkopantteri.
ReplyDeleteNämä herrat ne ovat niin kuvauksellisia. Ottaisin kumman tahansa noista kuvista seinälleni jättiposterina oitispaikalla :D Ransulla on tärkeä virka, vaikka Musti tietenkin tietää, että isännän tulee suvaita monenlaisia vieraita koirat mukaan lukien.
ReplyDeleteOvat nämä komeita herroja <3
ReplyDeleteMusti osaa olla diplomaattinen, Ransu ei yhtään :-D
Nyt jo vähän viileni vahtikissoillakin! Vieläkö ne koirut on vai kävikö ne vaan?
ReplyDeleteKoirut lähti onneksi jo perjantaina. Olivat kolme päivää aiotun kahden sijasta, ja jos olisivat olleet vielä pidempään niin Ransu olisi jo tarvinnut psykiatrin apua selvitäkseen traumasta.
ReplyDeleteNo niinpä tietenkin *lyö otsaansa kädellään* Naukulankurjenmiekkaahan täällä. Mitäs muutakaan ;D ?
ReplyDeleteHehe :-) Kuvassasi se näyttää kieltämättä eniten siperiankurjenmiekalta.
ReplyDelete