Sunday 29 September 2024

Myrkkyliljojen vertailua

 Lopputulemana taas kerran: mitä enemmän erilaisia, sitä parempi.

Myrkkyliljat nimittäin kukkivat vähän eri aikaan. Tämä muotopuutarhan loistomyrkkylilja "Steven" on edelleen aika hyvässä vedossa, vaikka oli ensimmäisiä, joka nousi maasta ennen syyskuun puoliväliä. 
Kaksi viikkoa hyvän näköisenä on aika hyvä saavutus! Kuivilla keleillä voi olla osuutensa asiaan. Sadettahan meille tuli runsaammin vasta torstain ja perjantain välisenä yönä. Sekin pidentää kukintaa, että kukkavarsia on näin paljon. Niitä on noussut koko ajan lisää.
Ehkäpä nostan mukulat varovasti talikolla, kun kukat lakastuvat, ja istutan ne vähän harvempaan. Olisi ihanaa saada useita tällaisia mättäitä. 
Harmaanvihreä koiruoho on hyvä väripari loistavan pinkeille myrkkyliljan kukille.

Tämä mätäs on ystävältä saamaani vanhaa myrkkyliljaa, joka on selvästi tarhamyrkkylilja eli loistomyrkkyliljan jalostettu versio. Se on yhtä roteva kuin edellinen. Tätä minulla oli alun perin kahdessa paikassa, mutta myyrät veivät toisen kasvuston.
Kuva on viikon takaa, nyt kukat ovat jo aika lakastuneet. Tälläkin on sinivihreää väriparina, nimittäin valkokuusi 'Sander's Blue'.

'William Dykes' on melko ohutvartinen risteymä ja se kaatuilee syysmyrkkyliljojen tapaan. Tämän siirsin viime syksynä, samalla istutin mukulat harvempaan, jalopähkämön sekaan. Williamit selvisivät siirrosta hyvin. Sivumukuloita tosiaan kehittyy vieri viereen, kuten aiempien kuvien mättäistä voi päätellä.

Tästä päästäänkin syysmyrkkyliljoihin. Niillä on ohuehkot varret, kukat kaatuvat liiankin herkästi – etenkin kerrotut kukat, kun ne ovat painavia. Silti tämä kerrottu valkokukkainen 'Alboplenum' on minusta ehkä kaunein myrkkylilja. Sen vieressä kasvaa japaninhiirenporras.

Siinä on myös syysvuokko 'September Charm', jonka viimeistä kukkaa olen ihastellut vaikka kuinka kauan, kun sitten on aina avautunut vielä uusi viimeinen kukka! Kukkanuput ovat samanlaisia pallukoita kuin ohikukkineista kukista jääneet mykeröt, eikä pikaisesti vilkaisemalla aina huomaa, onko joukossa vielä uusia nuppuja.

Olen istuttanut 'Alboplenumin' myös läheisen vaahteran alle, sieltä se nousee aina vähän myöhemmin 'Florentinum' -keltapeipin seasta. Vaahteran alla taitaa olla hitusen liian kuivaa, muttei niin, että myrkkylilja olisi menehtynyt. Se vain ei oikein kukoista.

Yksinkertainen valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' kukkii runsaana muotopuutarhassa tarhakurjenmiekan keskellä. Istutin toissa syksynä mukulan myös saniaistarhaan kuusen alle. Se ei kukkinut vielä viime syksynä, mutta nyt kukkii. Havaitsinkin lehdet keväällä ja olin iloinen. Niistä näkee mukavasti, että myrkkylilja on elossa, vaikka kukkia ei ole kuulunut.
Tämän ympärillä maanpeittokasvina on itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Se on niin täydellinen, kun hoitaa itse vihreytyksen ja kukkiikin ahkerasti.

Tässä on sellainen myrkkylilja, jonka lehtiä olen katsonut kevät toisensa jälkeen, mutta kukkaa vain ei ole kuulunut: loistomyrkkylilja 'Atrorubens'. Paikka metsäpuutarhassa mäntyjen alla ei varmaan ole ihanteellinen, sillä tässäkin on kuivaa. 
Tilasin 'Atrorubensin' mukulan Hollannista syksyllä 2019 ja samalla myös kirjavakukkaisen 'Harlekijn' -lajikkeen, jolloin ne kukkivat yhdessä ruukussa kaupunkiparvekkeella. Istutin mukulat kukinnan jälkeen maahan, eikä kumpikaan ole sen jälkeen kukkinut. Tällä kertaa taisin muistaa lannoittaa niin tätä kuin muitakin myrkkyliljoja siinä vaiheessa, kun ne tekivät lehdet eli keväällä.

Nyt 'Atrorubens' on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa avomaalla! Tällä on upea, tumma väritys.

Arvaa vain, kuinka monta kertaa päivässä käyn muotopuutarhassa tarkkailemassa 'Harlekijnin' kasvupaikkaa. Sekin voisi ehkä viimein tulla kukkaan viiden vuoden odottelun jälkeen. Elossa se nimittäin on, tiedän lehdistä.
Sen kanssa samassa penkissä kasvava tarhamyrkkylilja 'Waterlily' taitaa juuri nousta, löysin äsken sen nenänpään mullan pinnalta. Se on aina ollut myöhäinen puutarhassani. 

Hienon sävyinen on myös tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder', joka on nyt vasta nousemassa metsäpuutarhan katajapenkistä. Tämän ensimmäisen tiedustelijan lähellä näkyy paljon maasta nousevia, kalpeita nupun kärkiä. 
Oikealla on vaaleajouluruusu, jonka tummat lehdet sointuvat mukavasti myrkkyliljoihin siinä missä sinivihreätkin kasvit.

Minulla oli aiemmin risteymälaji Colchicum × agrippinum. Se hävisi sinä talvena, kun vesimyyrillä oli huippuvuosi ja ne söivät siitä muotopuutarhan penkistä lähes kaikki kukkasipulit. Keväällä oli enää kuoppia ja onkaloita jäljellä.
Hankin viime syksynä uuden mukulan ja istutin sen metsäpuutarhaan lähelle kaivoa. Talvella tämän ja viereen istutetun valkokukkaisen syysmyrkkyliljan päälle kertyi jääkenttä.

Ihme kyllä, kumpikin myrkkylilja teki kevään tullen lehdet! Voi olla, ettei se valkoinen kukikaan, mutta se on samaa, jota on tässä jutussa jo esitelty; joko yksinkertainen tai kerrottu valkoinen. Mutta tämän ruutukuvioisen lajin kukinnasta olen äärettömän iloinen! C. agrippinum on aivan ihmeellisen ihana, eikä tämän mukuloita tunnu olevan koskaan Suomessa myynnissä.

Koska myrkkyliljoja täytyy ostaa joka syksy vähintään yksi uusi mukula, hankin nyt 'The Giant' -tarhamyrkkyliljan. Se oli ainoa, jota kaupasta löytyi ja minulla ei vielä ole (tai luulen kyllä joskus istuttaneeni mäntyjen alle, mutta se ei koskaan noussut).
Istutin sen saman tien kaupungissa ruukkuun ja kastelin hyvin, jotta saan sen kukkaan mahdollisimman pian. Eikä muutenkaan ole pöllömpi ajatus pitää myrkkyliljaa ruukkukukkana rappusilla ensimmäisenä syksynään, sillä tästä kukka todella huomataan.

Olen yrittänyt istuttaa myrkkyliljoja paikkoihin, joissa ne näkyvät ikkunoista. Syksyn sateilla tulee oltua enemmän sisällä. Makuuhuoneen ikkunasta en vielä näe yhtäkään, sillä tontin reunalle joskus istuttamani valkokukkaiset eivät koskaan nousseet ja sen yhden vanhan tarhamyrkkyliljan veivät myyrät. Syy niiden valkoisten kanssa voi olla siinä, että ostin mukulat loppusyksyn alennuksesta ja ne olivat jo liian kuivuneita.
Jopa tapauksessa nyt keksin, että istutan tämän uuden kaverin ruskopenkkiin. Pinkki kukka ei suoranaisesti ole ruskopenkin kelta-ruskeaa värimaailmaa, mutta siellä se on näkyvällä paikalla. Myrkkyliljoja pitää olla puutarhan joka osassa, sillä niistä on niin paljon iloa syksyllä!

Niin, ne kukkimisajat. Paljon riippuu varmasti siitäkin, kuinka valoisalla tai varjoisalla paikalla ne kasvavat, onko kuivuutta tai kosteutta ja niin edelleen, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että monia eri lajeja istuttamalla näidenkin kukinta-ajasta (siis yhteensä) saa paljon pidemmän, aivan kuten kaikkien muidenkin sipulikukkien kohdalla.


Haisukurjenpolvi Geranium robertianum
Jalopähkämö Betonica macrantha
Japaninhiirenporras Athyrium niponicum
Keltapeippi Lamium galeobdolon
Koiruoho Artemisia absinthium
Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Syysvuokko Anemone hupehensis
Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä
Vaaleajouluruusu Helleborus niger
Valkokuusi Picea glauca

18 comments :

  1. Ihana kattaus erilaisia myrkkyliljoja. Olen istuttanut lähes joka vuosi ainakin yhden myrkkiksen. Aina niitä ei tahdo löytää mistään. Jotkut nousevat joka vuosi, osa on ottanut hatkat.
    Juttuasi lukiessa heräsi kysymys, millainen paikka olisi otollisen myrkkiksille? Ilmeisesti kovin kuivassa ne eivät viihdy? Entä valo-olosuhteet? Olen istuttanut omani yleensä lähemmäs istutusalueensa reunaa, jotta mahdolliset korkeammat kasvit eivät piilottaisi kukintaa. Tärkeäähän on päästä myös ihailemaan kukintaa. Ajattelin siirtää yhden Waterlilyn kukinnan päätyttyä, kun nuokkuluppio on kasvanut liikaa myrkkiksen päälle. Uppoaako myrkkisten sipuli ajan myötä yhä syvemmälle, kuten liljojen sipuleille näyttää käyvän? Etten vain halkaisisi sipulia sitä kaivaessani.
    Hyvä idea istuttaa myrkkylilja syksyllä ensin ruukkuun ja siirtää se vasta kukinnan jälkeen maahan. Kuten sanoit, ehtii ihailla kukkaa ja samalla miettiä sille sopivaa paikkaa puutarhassa. Paikka, jossa kukinta on nähtävissä myös sisältä, olisi kyllä tosi hyvä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On harmi, etteivät ne kaikki asetu taloksi, mutta suurin osa onneksi kumminkin. Itsekin mietin tuota paikkaa, enkä oikein tiedä. Minulla niitä kasvaa puolivarjossa, varjossa ja paahteessakin. On tiukkaa savimaata ja sitten karikkeisempaa. Kai niille periaatteessa se karikkeisempi, humuspitoisempi, on mieleisempää. Mutta kaikissa noissa edellä mainitsemissani paikoissa niitä on ja viihtyy. Ja sitten on niitä, jotka ovat hävinneet, samanlaisissa paikoissa.
      Sanoisin tämän perusteella, että ihan tavalliseen puutarhamultaan ja tavalliseen kukkapenkkiin, varjoon tai aurinkoon, ei väliä.
      Tuo onkin hyvä, että siirtää ne, jotka eivät näy. Näin tein viime syksynä William Dykeseille ja olen siirtoon todella tyytyväinen - siksikin, että mukuloita oli useita ja nyt niitä on aiempaa laajemmalla alalla.
      Nostoon kannattaa käyttää talikkoa mielummin kuin lapiota, se on aina sipuleiden kanssa turvallisempaa. Sillä ei niin helposti saa niitä halki. En nyt muista, olivatko kovin syvällä, ei varmaan niin syvällä kuin liljat ajan mittaan.

      Delete
    2. Kiitos ohjeista! Toimin siis jatkossa myrkkisten kanssa kuten jouluruusujen. Istutan niitä mielestäni sopiviin paikkoihin luottaen siihen, että ainakin jossain ne viihtyvät. Kunhan ovat riittävän hyvin nähtävissä kukinnan aloittaessaan.
      Tänään mittari on hieman miinuksella, mutta päivän mittaan pitäisi taas lämmetä. Siirrän Waterlilyn, kun maa on kuitenkin vielä sulaa - talikolla.

      Delete
    3. Kun lukee tähän juttuun tulleita kommentteja, vahvistuu ajatus siitä, että myrkkyliljat viihtyvät aika monenlaisilla kasvupaikoilla. Jos eivät viihdy, voi ongelma olla kai mukulassakin, ei kasvupaikassa.
      Täällä Waterlily on vasta noussut 3 senttiä maasta :-D

      Delete
  2. Kuule Musti, onko myrkkyliljat kovin myrkyllisiä vai mistä nimi? - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun asuin Ranskassa, kuulin, että ne tosiaan ovat myrkyllisiä. Siellä niitä kasvaa luonnostaan esim. laidunniityillä, ja jos lehmä syö myrkkyliljan, se saattaa menehtyä. En sitten tiedä, oliko tuo urbaani (tai siis ruraali) legenda, mutta kyllä ne tietääkseni myrkyllisiä ovat. Musti ei niihin koske.
      Vastasin Mustin puolesta, koska se on alkuiltaunilla peiton alla.

      Delete
  3. Kauniit kukkaset. En olekkaan noita myrkkyliljoja nähnyt täällä myynnissä. Taitaa olla myrkyllinen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myrkkyliljoja tuntuu olevan vain varsinaisissa puutarhaliikkeissä, ei esim. rautakauppojen kukkasipulivalikoimissa. Harmi vain. Netin kautta niitä toki voi tilata. Tietääkseni ne ovat myrkyllisiä.

      Delete
  4. Olen muutaman myrkkyliljan istuttanut, jonkin löysin rustasta. Puutarhaliikkeiden valikoimasta pari. Piti loppukesällä tilata mutta työkiireiden takia unohtui. Yhtään kukkaa ei ole tänä vuonna näkynyt,lehtiä kyllä. Toivon että jonakin vuonna kukkiakin taas näkyy. Tähän aikaan taitaa olla turha enää kukkia täällä Turun seudullakaan odotella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva tietää, että Rustastakin voi löytyä myrkkyliljaa! Toivottavasti ne kukkivat vielä tänä syksynä. Tai viimeistään ensi vuonna. Täällä minun puutarhassani Korppoossa osa vasta nousee maasta.

      Delete
  5. Onpa siulla ussiita sorttii myrkkyliljoja. Eivät taija olla kovin ronkeleita maan suhteen. Meillä tuo valakonen kerrottu 'Alboplenum' ol kesän kuivassa paikassa, ei monesti vettä suanu. Vaan elähän tiiä, miten vuan ponkas näkyville maasta ja monen kukan voimin kukkii vieläkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuosta tuli hyvä tieto, että ei niille maan laatu ole niin olennaista. Täälläkin tuntuvat viihtyvän monenlaisilla paikoilla.

      Delete
  6. Nyt täytyisi paneutua ensimmäisiin ja viimeisiin eli lumikelloihin (yritin jo ja kellot mullassa nimilapun kanssa)ja näihin viimeisiin eli myrkkyliljoihin ja syyssahrameihin - molemmat kukkivat jo ja ovat ihanan poikkeuksellisia sävyiltään versus ruska. Tuo kerrottu valkoinen on kyllä suloinen! Sipulikukkatilaukset tulevat vain niin myöhään että onko sipulit jo menetetty ennen niiden saapumista 🤔

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on niin totta, että ensimmäisistä ja viimeisistä kukista iloitsee eniten. Silloin ei ole paljon muuta kukassa. Näin syyspuolella sentään enemmän: astereita ja ruusuja ainakin. Puna-ailakkikin tuon yhden Atrorubensin kyljessä koreilee.
      Täällä syyssahramit nousevat aina todella myöhään, useun vasta marraskuun puolella. Saisivat vähän aikaisemmin kukkia! Silloin eivät kukat enää edes välttämättä avaudu.
      Myrkkyliljat eivät kai kasvata juuria vielä syksyllä, ne voi pitää kukkimassa vaikka lautasella - kuulemma. Kaipa juuret tulevat vasta keväällä lehtien myötäkin. Kaikki, mitä itse olen tilannut Hollannista, ovat olleet hengissä kyllä. Nytkin sieltä on vielä tulossa jokin uusi myrkkylilja.

      Delete
  7. Syysmyrkkyliljat ovat kyllä mukavia väriläiskiä syksyisessä puutarhassa. Meilläkin oli näköjään muutama kukka ilmestynyt maan pinnalle tarhamyrkkyliljasta. Tuo ruudullinen versio on upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että teiltäkin näitä löytyy! Valikoima saisi tosiaan meillä laajentua. Kun on jo hankkinut ne kaikki, on aika tylsä voidesta toiseen katsella samoja pusseja kaupoissa.

      Delete
  8. Olen vieläkin lähtöviivalla näiden ihanuuksista kanssa. Käväisin Plantagenissa, mutta se oli kiinni…hiukan tylsää, kun yksi kasvikauppa on lähdössä kartalta pois. -Kasvitietokin kuitenkin tuo minulle jo aina hyvää fiilistä; kasvia saa fanittaa, vaikkei vielä omassa penkissä kasvaisikaan!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei tosiaan, Plantagenit lopettavat. Todella surullista, kun niitä on ollut mukavasti eri puolilla maata! Toivottavasti löydät oman myrkkyliljasi ennen pitkää. Joku kirjoitti kommentissa, että oli löytänyt sitä myös Rustasta!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!