Sunday, 1 September 2024

Muutamat näkymät ja pohdinnat

 Elokuun alkupuolella loppuun saadun laudoitus-, listoitus- ja maalausurakan jälkeen olen taas ehtinyt tepastella puutarhassa tuumimassa yhtä sun toista.

On mukavaa, kun talon uudistettu yläosa näkyy vähän joka puolelle. Tässä olen ruusutarhassa.

Kun otin kameran juhannuksen aikaan ylös vintille, silloin kun seinä oli auki, oli näkymä sieltä tällainen. Heleäorjanruusu oli täydessä kukassa, kun nyt se on täydessä kiulukassa.

Ruusupergola näkyy tässäkin kuvassa liiterin nurkan takana. 

Olen ollut todella tyytyväinen lahon liiteri/saunarakennuksen ulkonäköön sen jälkeen, kun kuorin seinälaudat ja aaltopeltikaton pois. Nyt siitä näkee läpi, mikä on ihan mahtavaa. 

Siellä on preeria pikku navetan edustalla.

Vielä on ratkaisematta liiterin seinustan rehevä kasvusto. Olen tehnyt tähän salaojan, kun se on helpompi pitää siistinä kuin entinen avo-oja. Olisi kätevää, jos saisin ruusu-heinätarhan istutukset jatkumaan liiteriin asti, tosin siihen tippuu katolta vettä. Pärekatto ei tosin laske vettä sellaisella voimalla kuin peltikatto.
Nyt laitoin tuohon naapurilta saadun paksun pressun tukahduttamaan kasvustoa, olkoon siinä nyt jonkin aikaa.
Tällainen ojainen, paikoin kostea alarinteen tontti on vähän hankala näiden reheväkasvuisten rehotuskohtien takia. Isoja kiviäkin on niin, että ruohonleikkuu ei monissa paikoissa ole mahdollista. Vielä on niitä rehottavia avo-ojiakin, kuten tämän liiterin nurkan takana. Pohdintojen paikkoja.

Tässä näkyy saman rakennuksen toista päätyä, entistä saunaa. Siitä en ole vielä purkanut sisäseiniä ainakaan kokonaan. Edessä on ruusu-heinätarhan ihana kiiltoluppio 'Purpurea', siitä on tullut muhkea ja se on myös tänä vuonna tavallista korkeampi.

Samassa penkissä on ensimmäistä kertaa kukkaan tuleva tarhakurjenmiekka, jonka piti olla 'Indian Chief'... Ei se sitä ole, sen voi jo nupulla nähdä. Se olisi punasävyinen. En nyt enää muista, tuliko tämä purkkitaimena vai juurakkona pussissa, mutta kummassakin tapauksessa sattuu vääriä lajikkeita, se on aiemminkin nähty.
Tilanne on siinä mielessä kuumottava, että lähdin kaupunkiin eikä nuppu suostunut avautumaan ennen lähtöäni. Oli lämpimiä päiviä, mutta nuppu vain pysyi supussa. Tämän kuvasin lähtöpäivänäni reunasta ihan varovasti hieman auenneena. 
Nuppuja on samassa varressa neljä. Elän toivossa, että jos ne ovat näin hitaita, ehdin ehkä nähdä jonkun niistä kukassa vielä palatessani. Olisihan se ihan kivaa, kun olen tämän kasvin kukkia odotellut yli kymmenen vuotta!

Toimettomana ei onneksi tarvitse olla, vaikka kesän talonkorjausprojekti valmistuikin. Tässä on menossa monityömaa, lienee monelle muullekin puutarhurille tuttu käsite. 
Siistin viidakoitunutta länsireunaa apinan raivolla, tyhjensin kompostia, jotta saisin sen viimein käännettyä – oli tarkoitus tehdä jo kevätkesällä – ja sitten päätin myös siirtää kuparivaahteran. 
Olin pitkin kesää saapastellut pihalla miettien sille sopivampaa paikkaa. Lopulta päädyin kompostin viereiseen alueeseen, jossa on tähän asti ollut ystävältä saatua lännenpensaskanukka 'Flavirameaa'. Sen pienet pistokkaat olivat juurtuneet hyvin, mutta puskat peittivät nyt vähän turhankin ison alueen ja lempikanukkani, keltalehtinen 'Aurea', oli joutunut kasvamaan vinoon.
Ensin ajattelin poistavani vain yhden, mutta kun puuhaan ryhdyin, ne lähtivätkin kaikki. Enkä poistanut niitä siksi, että ne ovat vieraslajeja, vaan siksi, että halusin vielä hienomman vieraslajin tilalle, heh!

Kuparivaahtera uudella paikallaan – ainakin sillä on tilaa! Taustalla kasvaa pyökkipensasaita. Maanpeittokasvina tässä pitäisi olla ystävältä saatua mansikkaa, sekin oli pahasti jäänyt kanukoiden jalkoihin, mutta myös päivänkakkaroiden ja muun kasvuston. Nyt on loistavasti tilaa istutella myös narsisseja!
Verkko on vesimyyrien takia. Se jatkuu 20 cm maan sisäänkin, sillä vesimyyrät kaivavat tunneleita ja syövät juuria, ja tämä on puutarhani vesimyyräisimpiä paikkoja. Pensasaitaan täytyy taas tilata uusia pyökkejä kuolleiden tilalle.
Kasva hyvin, pieni ihana vaahtera!

Kuparivaahterasta pitäisi kasvaa ehkä viisimetrinen pieni puu / iso pensas. Sen edellinen kasvupaikka oli tässä. Olin tullut istuttaneeksi sen vain reilun metrin päähän kolmiokasta ajatellen, ettei kumpikaan ehkä kasva. Kolmioka varsinkaan, sillä olen kasvatellut kahta kolmiokaa jo kohta viisitoista vuotta, kerran jo siirtänytkin.
Mutta nytpä tämä isompi kolmioka on lähtenyt kasvuun! Se on kuvassa vasemmalla ja jo yli minun korkuiseni. En halua, että se jää vaahteran taakse, vaan on kauniisti esillä, tai että kumpikaan kauniista erityiskasvista kasvaa sumpussa toisen kanssa.
Kolmas ihana kasvaja on kuvassa oikealla mustan puunympäryspenkin sisällä. Kiinanpunapuu on kasvanut mielettömän hienosti. Kun istutin sen muutama vuosi sitten, se oli tuskin penkin korkuinen. Sen takana on rusotuomipihlaja, niinpä punapuun kokoa ei oikein erota – se on vaaleamman vihreä ja noin 150-senttinen. Kovissa tuulenpuuskissa puut lisäksi heiluivat ja lopputulos on vähän epäselvä.

Tämmöistä täällä. Onneksi pääsin lempipuuhaani maan ja kivien kaivuuseen myös ystävien puutarhaan, kun istutimme saarnikujaa ja muuta.
Aurinkoista syyskuuta!


Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kolmioka Gleditsia triacanthos
Kuparivaahtera Acer griseum
Lännenpensaskanukka Cornus alba ssp. stolonifera
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

30 comments :

  1. Kyllä urakkasi onkin tosi onnistunut! Kelpaa nautiskella siitä ja puutarhanäkymistä. Terkut Pojille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pojat kiittävät! On ihan kiva, että kerrankin sain jotain toivottavasti pysyvää aikaan.

      Delete
  2. Minäkään en lakkaa ihailemasta talosi ulkonäköä. Reheväkasvuinen rehotuskohta - tosi hyvin sanottu. Meillä on semmoisia kohtia myös; ihana raivata se ja ihailla kaunista ja siistiä lopputulosta. Kun käännät selkäsi, se on kasvanut taas umpeen.

    ReplyDelete
  3. Voi miten kaunis kunnostamassa talon yläosa ja kivat muutkin näkymät.
    - Pirkko

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa saada aikaan näkyvää lopputulosta. Talo näyttää taas paljon suoremmalta, vaikka ei se siitä aiempaa suoremmaksi tullut. No, vääntyilleet seinälaudat vaihtuivat toki suoriin.

      Delete
  4. Varmasti kiva tepastellakin, kun on saanut paljon aikaan. Tiedän tunteen, kun pääsee lempipuuhiin jonkun tiukemman urakan jälkeen.
    Olen saanut pihani rehotuskohteisiin istutuspaikkoja, kun olen niittänyt ”niityn” ja jättänyt niitetyt heinät vuodeksi pariksi sellaisiin korkeisiin kasoihin sopiviin paikkoihin, vähän kuin kompostikekoja siellä täällä. Parin vuoden päästä niissä on ollut sitten alue, jossa ei ole kasvustoa. Pressu on tietysti vähintään yhtä tehokas. Sellaisia saa aikaan myös jättiruukuilla nurin päin, joiden päälle voi laittaa kesäksi istutusruukun oikein päin. Jonkun aikaa olen todennut tuollaisten plänttien pysyvän rikkaruohottomina, niin kauan, että perennat pääsevät vauhtiin.
    Pihaasi mahtuu yllättävän paljon erikoispuitakin ja silti siellä on viihtyisästi paljon avaria näkymiä.
    Preerialle osuu kaunis valo söpön navetan edustalla. Kiitos :-), juurikin aurinkoinen syyskuu olisi paras syyskuu!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se ihanaa, kun voi taas poukkoilla pihalla.
      Hyviä vinkkejä. Luulen, että en ole kerännyt riittävän kokoisia kasoja, sillä tuota kasamenetelmää olen minäkin kokeillut, mutta siitä on tullut nokkoset lopulta läpi.

      Delete
  5. Jännään kanssasi tuota kurjenmiekkaa. Mikähän yllätys sieltä paljastuu. Kääpiökurjenmiekat järjestivät täällä jo toista kesää peräkkäin yllätystä kukkimalla elokuun puoliväliin asti lähes taukoamatta. Ne ottivat tämän tyylin, kun jaoin niitä ja sinun blogisi vinkkejä seuraten istutin jakokasvit paahdepenkkiin. Kasvusto on siinä uudessa paikassa myös kovasti runsastunut.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saattaa olla sellainen ihan tavallinen perus-tummanvioletti. Olen joskus ostanut 'Night Owl' -lajikkeen, mutta sitä en muistaakseni ole siirtänyt mihinkään. Luulen, että se on kitunut kuoliaaksi siinä kohdassa, jossa se alun perin oli, ennen kuin ehdin siirtää.
      Ihanaa, ja ihan uskomatonta tuo kurjenmiekkojesi kukinta!

      Delete
  6. Kiva, että kuparivaahtera sai nyt tilaa kasvuunsa, toivotaan sen viihtyvän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi vaahtera ei tee paalujuurta, vaan taimen juuristo oli aika pinnassa. Toivottavasti sain kaiken katkomatta juuria. Taimi oli tosi pieni sen ostaessani, hyvin se on kasvanut, toivottavasti jatkaa kasvuaan. Hieno ruskea kuori rungossa näkyy jo näin nuoressa kasvissa.

      Delete
  7. Paljon olet taas saanut aikaan; hyvä sinä. Voisit tulla meillekin kaivelemaan maasta kiviä kun se on lempipuuhiasi. Meillä mökillä jos mihin tahansa kohtaan aikoo jotain istuttaa, niin aina lapio kalahtaa kiveen eikä hyviä istutuskuoppia pysty helpolla kaivamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa tutulta. Ei ilman rautakankea saa kuoppaa maahan oikein missään kohdassa.

      Delete
  8. On siellä vaan niin ihanan näköistä, ihan joka puolella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähitellen alkavat jotkut paikat näyttää kivoilta, onhan tässä 18 vuotta maata kaivettu :-D

      Delete
  9. Onpa jännittävä kurjenmiekka, toivottavasti näet sen kukan🤞Minä käytän hankalien kohtien 'ruohonleikkuuseen' siimuria, mutta pakkohan nokkoset ja vuohenputket on lopulta kitkeä, jos haluaa päästä niistä kokonaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihana nähdä kukka tosiaan.
      Siimuri olisi ihan hyvä, mutta olen tosi allerginen sen äänelle, siinä menee hermo :-D Sitä paitsi haluan ainakin tuohon kohtaan istutuksia, en nurmikkoa. Se kun aina kasvaa ja haluaa levitä kukkapenkkiin.

      Delete
  10. Talon pääty näyttää uudistuksesi jälkeen tosi hyvältä. Mielestäni vanhan rakennuksen ei tarvitsekaan olla täysin suorassa, vaan aika ja vuodet saavat siinä näkyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei siinä taida olla yhtään viivasuoraa kohtaa muutenkaan :-D

      Delete
  11. Monityömaa kuulostaa tutulta;) Siis sellainen, että joku kohta jää kesken kun keksii jotain muuta tosi tarpeellista tekemistä ja sitten niitä keskeneräisiä on siellä sun täällä...
    Hyvä että kuparivaahtera sai nyt paikan, missä pääsee loistamaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sellaisiakin työmaita on, mutta näköjään myös samassa paikassa voi keksiä useita rinnakkaisia töitä niin, että paikka on hyrskyn myrskyn – ja yleensä vielä monta päivää.
      Toivottavasti taimi selvisi siirrosta, monta vuotta kun oli juurtunut edellisellä paikallaan.

      Delete
  12. Monityömaa on erinomainen ja kuvaava termi, jos vain olisi hiukan enemmän aikaa - mistähän sitä voisi tilata? Keskeneräisiä paikkoja on täälläkin ja suunnitelmia paukkuu päässä ihan koko aika! Mutta onneksi on lämmintä, vaikka yös ovat olleet viileitä ja kostean sumuisia - vähän kai kuin Englannissa. Mutta ihanaa aikaa kuitenkin ja kukkasipuleiden kulta-aika on käsillä! Tuo kuparivaahtera kuulostaa hyvin kauniilta!
    Lämmin kiitos kirjeestäsi, suuri ilo koittaa keväällä kukinnan aikaan! Mulla olisi kaukasianpionin siemeniä, jos haluat?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aikaa olisi ihana saada jostakin lisää! Etenkin toukokuita tilaisin heti kaksi putkeen ;-)
      Kiitos, täältä löytyy kaukasianpioni, en kaipaa siemeniä. Sinä olet sitä paitsi lähettänyt minulle ihania siemeniä monena vuonna ystävänpäivänä, lämmin kiitos niistä!

      Delete
  13. Monityömaa! Nyt tuli kuvaava sana sille, mitä täällä on harrastettu viime aikoina (tosin enemmän sisällä kuin ulkona). Yhteen asiaan keskittyminen onkin aivan yliarvostettua :D
    Toivottavasti kuparivaahtera viihtyy uudessa paikassaan. Kyllähän se kannatti siirtää, jotta ei ole liikaa erikoisuuksia samassa sumpussa. Saavat kaikki ansaitsemansa huomion.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hah haa, yhteen asiaan keskittyminen on yliarvostettua :-D No, pääasia, että johonkin suuntaan on kehitys menossa ;-)
      En tiedä, mitä ajattelin, kun istutin ne noin lähekkäin, tosin eri aikoina. Aika moni istuttamani kasvi ei kasva, ja kun kolmiokat tuntuivat pysyvän vuodesta toiseen polvenkorkuisina, ajattelin varmaan, että se on pysyvä olotila.

      Delete
  14. Seinästä tuli juuri niin kaunis, kuin alkukin antoi ymmärtää. Tuo reunus ja etenkin ikkuna ovat suosikkejani (hmmm. minulla on suosikkeja sinun pihallasi :) ). Saat kyllä röyhistää rintaa tuon projektin valmistumisesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on oikein hyvä suosikki! Tekee minut iloiseksi. Kiitos! <3

      Delete
  15. Vaikken itse osaa kuvata "rakennettua ympäristöä" - niin sinun ympäristöjä, rakennettuja jaksan ihailla kuvista sydän pakahtuen. Siellä on todella palanen Preeriaa, huussin sydän ja talon päädystä nyt menee niin sanattomaksi... niin upea kuin puutarhasi onkaan, niin minä tukin hirsien kuvioita zoomilla!! Kiitos tästä voimaannuttavasta postauksesta!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!