Väärinkäsityksen oikaisu ja talventähtiasiaa

Tämän blogin kommenteissa on ilmennyt ajatus, että Ransu olisi pelkästään mamman kainaloinen eikä metsästäisi ollenkaan. Tämähän on aivan hirmuinen väärinkäsitys! Ransu on Suuri Metsämies (ellei ole liian pakkanen tai helle). Nyt kun myyrät ovat sopivasti tulleet esiin lumen alta, on Ransulla manulinpäivät.

This is proof that Ransu does hunt and does catch, if the weather conditions are suitable.

Tänään puuhailin pihalla ja Ransu seuraili minua tapansa mukaan. Sen tarvitsi vain poiketa hieman pihatieltä heinikkoon ja jo oli myyrä vainaa ja suussa.

Ylpeä saalistaja ja aimo saalis, vaikkakin huomattavasti Ransun lempisaaliita vesimyyriä pienempi. Ransu poseerasi mielellään saaliinsa kanssa, otin kuvia monesta suunnasta.

Tänään jatkoin viime vuonna kootun pihakeinun päällystämistä. Yksi kerros sammalta on kuiva ja puoliksi lentänyt tiehensä, joten keräsin paksuja sammalmattoja pihaltani ja laitoin toisen kerroksen entisen päälle. Selkänojaan en vielä keksinyt ratkaisua, sammal ei siinä ehkä toimi kovin hyvin, tai sitten uusi kerros verkkoa ja sammalta ehkä toimiikin. Täytyy kokeilla.

Kaavin lapiolla nurmikon sammaleisista kohdista pintamaata pois, ja tässä on nyt mukulaleinikkejäkin mukana. Ja multaa. Oli silti pakko testata istumista. Ihan mukava, mutta pehva tuli märäksi.

Ransu esittelee päivän työmaata.

Sain viimein kivettyä kohdan, johon keinu tulee. Olipa ihanaa päästä pihanrakennushommiin! Muutama neliömetri kiveystä tosin vei voimat, huomaan, miten talvi on vaikuttanut voimiin ja kestävyyteen – ne ovat lähes nollassa.

Lopuksi reunustin kiveyksen betonilla, jotta reunakivet pysyvät paremmin paikoillaan. Laitoin vanhoja hirsiä laatoitusalueen reunaksi, sillä tuossa vieressä on ihan heinittynyt alue, siistimisvuorossa joskus tulevaisuudessa. Tai sitten siitä tulee hieno niittymäinen alue Raakkilan tapaan.
Keinu tulee siirtymään hirsireunan viereen ja haluan ohjata siihen jonkun kärhön kasvamaan, keinuun kun on olemassa katosrakennekin.

Vaikka yö oli kylmä, tuli päivästä lämmin, kiitos tyynen sään. Sääsket tanssivat, kuvasta niitä on vaikea erottaa.

Mikään uusi kukka ei tänään puhjennut kukkimaan, niinpä keskityn esittelemään talventähtiä tarkemmin, niistä kun oli puhetta tässä aiemmin. Talventähti ei ole kovin tuttu monelle, eikä sitä yleensä tiedetä, että sitäkin on olemassa useita lajeja.

Italiantalventähti (Eranthis hyemalis) on meillä yleisesti myynnissä olevista kahdesta lajista yleisempi. Se on kova tekemään siementaimia. Sillä on vihreä varsilehtien kaulus heti kukan alapuolella. Kukka on sitruunankeltainen. Kasvi viihtyy lehtometsän olosuhteissa kosteutta pidättävässä (mutta ei märässä) kuohkeassa mullassa, kesälläkään maa ei saisi kuivua sen kasvupaikalla.

Turkintalventähdellä (Eranthis cilicica) on selvästi hienojakoisemmat varsilehdet, nekin ovat heti kukan alapuolella. Lehdissä on selvä kuparinsävy, etenkin vastapuhjenneina. Varressakin on ruskeaa. Kukka on tummemmankeltainen kuin italiantalventähdellä, tosin ainakin minun on hirmu vaikea erottaa näiden kahden kukkien sävyjä toisistaan. Turkintalventähtikin leviää nopeiten siementaimilla ja viihtyy kuivemmalla kasvupaikalla kuin italiantalventähti.
Kummallekin lajille on tärkeää, että mukulat eivät pääse kuivumaan ennen istutusta tai sen jälkeen, sillä kuivina ne eivät edes harkitse kasvuunlähtöä. Mukuloita voi liottaa kädenlämpöisessä vedessä vuorokauden ennen istuttamista, ja istutuksen jälkeen kasvupaikka kastellaan hyvin ja usein, elleivät syyssateet pidä siitä huolen. Mukuloilta voi kulua välivuosi tai kaksikin maan uumenissa mietiskellessä, joten ei kannata lannistua, jos istuttamista seuraavana keväänä ei nouse montaakaan kukkaa. Mukulat kannattaa istuttaa mieluummin liian syvään kuin liian pintaan.

Nämä kaksi lajia luetaan joskus samaksi lajiksi, sillä niissä on niin pienet erot. Kasvitieteilijät eivät ole päässeet asiasta yksimielisyyteen. Minusta näissä on eroja, ja myös Viljelykasvien nimistömme lukee nämä kaksi eri lajeiksi.
Nämä lajit on tietoisesti risteytetty Van Tubergen -taimitarhalla, ja tuloksena on risteymä, jota kutsutaan nimellä Eranthis ✕ tubergenii, jos kaksi edellämainittua luetaan omiksi lajeikseen, tai nimellä Eranthis hyemalis Tubergenii-Ryhmä, jos ollaan sitä mieltä, että turkin- ja italiantalventähti ovat molemmat Eranthis hyemalis -lajia. Tämä tuskin kovin montaa kiinnostaa, mutta itse yritän pysyä kärryillä kasvien nimeämiskäytännöissä!
Kuten risteymien kanssa joskus käy, on Tubergen-risteymä steriili eli ei tee siementaimia.