Kurjenmiekkakausi

 Kukinta on parasta koskaan!

Ensin toukokuun puolella avasivat kukkansa matalat kääpiö- ja pikkukurjenmiekat. Jälkimmäiset ovat jalostettuja lajikkeita ja niihin lukeutuu esimerkiksi tämä, jonka lajiketta on tiedä, sillä tämä ei ole se 'Banbury Ruffles', joka taimi nimilapun mukaan oli.

Sitten alkoi avautua siperiankurjenmiekkoja. Tämä kauniin sävyinen on 'Kleiner Schmetterling'.

Muutama vuosi sitten Lappalainen etelässä -blogin Nila lähetti valkokukkaisesta siperiankurjenmiekasta keräämiään siemeniä. Niistä sain kasvatettua yhden tavanomaisen sinikukkaisen kasvin ja sitten tämän kaunottaren, jonka kukkia sai odottaa useamman vuoden. 

Ensikukintaan nousi vain yksi kukkavarsi pari vuotta sitten, mutta peura kävi syömässä sen. Seuraavana vuonna riivin taimen vahingossa maasta sen ympärillä kitkiessäni ja taimi jakaantui samalla kahdeksi pieneksi. Istutin molemmat osat uudelleen kahteen eri paikkaan.

Odotus palkittiin, kukka on aivan ihana! Ja nyt näitä vaaleita kukkia on tosiaan kahdessa paikassa, mikäpä sen ihanampaa.

Joitakin vuosia sitten törmäsin taimistolla niin ihanan väriseen siperiankurjenmiekkaan, tai tämä taitaa olla jo sen jalostetumpi versio loistokurjenmiekka, että taimi lähti matkaani saman tien. Lajike on 'Drink Your Tea'. Kukat ehtivät kuihtua matkalla kotiin, eikä seuraavana vuonna kukkia tullut. Onneksi kasvi kuitenkin keskittyi juurtumaan ja kasvattamaan massaa.

Ja nyt kukkia ja nuppuja on hurumykky! Ihana 'Drink Your Tea' kasvaa ruskopenkissä. Edessä on tarhaidänunikko 'Cedar Hill' ja taustalla tarhakullero 'New Moon' sekä kultapäivänlilja.

Vielä yksi kuva, kerta kiellon päälle... ai että voi kukka olla täydellisen kaunis ja ihanan värinen!

'Wealden Butterfly' on jo vuosikausia sitten tilattu Englannista, olen jakanut sitä myös tähän paahdepenkkiin, jossa verikurjenpolvet viihtyvät.

'Wealden Butterflyn' alkuperäinen kasvupaikka on kosteikkopuutarhan reunalla, missä se viihtyy hyvin, vaikka viime talvi tuntuu sitä kurittaneen. Juurakko saattaa olla liian pinnassa, jolloin pakkanen pääsi puremaan. Tai sitten jokin muu syy.

'Hohe Warte' on ihan uskomattoman korkea, mitä varmaan nimikin tarkoittaa. Korkeimmat kukkavarret nousevat minun korkeuteeni! En toki ole hujoppi, mutta silti.

Tämäkin on tavattoman kaunis, ihana haileanvaalea, kukissa on violetteja suonia. 

'Hohe Warte' pitää vahtia naapuriin vievän portin pielessä. Kohta sen juurella avaa nuppunsa valtavakukkainen vaalea kiinanpioni.

Ransukin pitää vahtia! Ransun vahtivuorolla ei koiria tähän pihaan todellakaan tule. Muut ovat tervetulleita.

'Colonel Mustard' on myös siperialaistyyppinen (tai siperialaisen perimää omaava) loistokurjenmiekka. Hankin juurakot kaksi vuotta sitten ja nyt saamme nauttia ensimmäisistä kukista. Kolmesta taimesta kaksi on tulossa kukkaan. Ensimmäinen kukka avautui juuri.

Voi vietävä, mikä väri! Onneksi tämän kohdalla tuli juuri se lajike, jota ostinkin, sillä tämä on namupala. Olisi ollut katkera pettymys katsella jotakin perusviolettia kukkaa tämän sijaan.

Sitten muihin iiriksiin, toisin sanoen parrakkaisiin, joista juttu aloitettiinkin. Aikaisten matalien DB:ien (dwarf bearded) jälkeen kukkivat helluntai- ja tarhakurjenmiekat (joita usein virheellisesti saksankurjenmiekoiksi kutsutaan). 

Helluntaikurjenmiekka eli IB (intermediate bearded) on matalien ja korkeiden väliltä niin kooltaan kuin kukinta-ajaltaankin. Tämä on 'Red Zinger'.

'Louvois' on tarhakurjenmiekka eli TB (tall bearded) ja aloitti kukinnan samaan aikaan edellisen kanssa, mutta jatkaa edelleen. 

'Abkhazia' on upea, lämpimän keltainen tarhakurjenmiekka, ihanaa ruosteen sävyäkin löytyy.

Sille näyttää käyvän nykyään aina näin. Se on varmaan extra tall, large-flowered ja floppy bearded (ETLFFB), sillä kukkavarret ovat jälleen laonneet. Sama on kyllä tapahtunut myös oikealla näkyvän ihanan ruosteensävyisen tarhatulikukan kanssa.

En oikein tiedä, missä vika piilee. Valon puute ei voi syynä olla, sillä paikka on vanhan talon eteläseinusta, äärimmäisen paahteinen. Mutta ehkä jokin tuuli tai rankkasade, tai molemmat yhdessä, aiheuttavat lakoamisen. Tämä on tuulinen paikka.

'Abkhazia' on toki hyvin kaunis laonneenakin, kukat vain nousevat oudossa kulmassa vaakasuorasta varresta.

Ihastuttava 'Louvois' kasvaa myös ruskopenkissä ja kukkii runsaampana kuin konsanaan. Olen kovasti ihastellut sen yhteensointuvuutta 'Enkan' -japaninvaahteraan. On muuten jännä juttu, että ankara talvi ei mitenkään häirinnyt japaninvaahteroitani.

Tarhaidänunikot ovat 'Cedar Hill' ja tuntematon, siemenestä kasvatettu hempukka.

Kun tulin kaupunkireissusta viime viikolla, hieraisin silmiäni muotopuutarhan kulmalla. Ihana vaalea iiris aivan täynnä kukkia tuolla vastapäisessä kulmassa!

Tarhakurjenmiekka 'White City' ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Siinä on parhaillaankin lähemmäs kymmenen kukkaa. Mirrinminttu on sille ihana kumppani. Viileä pariskunta.

'White City' ei ole aivan valkoinen, vaan hyvin vaalean sinertävä, erittäin hienostunut. Ja suurikukkainen.

Muotopuutarhassa elää myös vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari", mutta se kärsi talvesta tai myyristä eikä kuki kuin yhdellä kukkavarrella. 

Myös tämän lähellä elävä loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' on henkihieverissä, siinä on hädin tuskin pari lehteä! Onneksi joitakin uusia versoja sentään nousee maasta. Ja eilen löysin muotopuutarhasta vielä yhden kurjenmiekan verson, jonka luulin talven hävittäneen.

Juhlaan on aihetta. Tätä kurjenmiekkaa olen kasvatellut ainakin kymmenen vuotta. Siirsin sen tähän ruusu-heinätarhaan saamaan paremmin aurinkoa, kun eivät nämä parrakkaat ilman sitä kuki. Lajikkeen piti olla 'Indian Chief', mutta se tämä ei ole, se olisi ihana punasävyinen. 

Tämä miekka suostui viimein tulemaan kukkaan toissa vuoden syyskuussa, mutta erittäin huonosti ajoittunut kaupunkireissu aiheutti sen, että missasin kukat. Nupuista ja lakastuneista kukista kyllä jo silloin näki, että kyseessä on jokin sinikukkainen tarhakurjenmiekka.

Tässä taustalla on amerikanpioni, joka ehti jo kukahtaa siinä, missä kurjenmiekat vain kukkivat ja kukkivat! Pionit vievät kyllä tavattomasti tilaa ja kukkivat vain hetken. Vaikka on tämä pioni etenkin tavattoman kaunis.

Tässä penkissä eli ruusu-heinätarhassa myllersivät ja lyllersivät vesimyyrät viime talvena oikein urakalla. Paljon kasveja on hävinnyt, mutta tämä parivaljakko osoittaa jo aiemminkin uumoillun seikan todeksi: ilmeisesti myyrät eivät syö pioneja ja pötkyläjuurisia kurjenmiekkoja. Vaikka luulisi paksujen, mehevien juurakoiden kovinkin houkuttelevan.

"Tuntematon sininen" on todella kaunis. Tuoreet kukat ovat tummempia ja kukka haalistuu vaaleansiniseksi vanhetessaan.

Otin vielä kuvan kauempaa, tässä näkyy isojen kukkien etu: ne näkyvät pitkälle!

Astutaan vielä lopuksi tuon oven läpi ylös kasvimaatasanteelle.

Kasvimaan reunalla on kukkapenkki pengermän päällä, punahevoskastanjan alla. Taatankurjenmiekkakin on tuuheammassa kuosissa kuin koskaan! En edes tiennyt, että yksi kurjenmiekkakasvi voi tuottaa näin paljon kukkia.

Amerikanpioniksi kutsutan siementaimea, joka on usean lajin risteymä

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Taatankurjenmiekka Iris variegata

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakullero Trollius Cultorum-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tarhatulikukka Verbascum, risteymälajikkeet

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum