Keväinen lumikello-oja on vielä aika alkukengissään, mutta kyllä se tästä!
Tältä se näyttää, kasvillisuus vain on vaisua. Viime talvi tuhosi paljon, kun tässä oli monen viikon ajan paksu jääkansi, lähemmäs kymmenen senttimetriä.
Toissa kesänä olin nostanut ja jakanut pari tiiviiksi kasvanutta tupasta puistolumikelloa. Istutin sipuleita harvempaan toivoen jonkinlaista laajempaa kukkaloistoa jo viime keväälle. Mutta sitten tuli se jääkansi. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta myöhemmin keväällä lumikelloja kyllä nousi. Olivat selvästi harventuneet, mutta eivät kuolleet kokonaan. Yksi niistä kauemmas siirretyistä lumikelloista jopa kukki jo viime keväänä.
Onneksi tämä kevät on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Nämä ensimmäiset, vanhemmat tuppaat ovat edelleen elossa, ja olen laskenut toissa kesänä siirretyistä jo kuusi kappaletta tulossa kukkaan. Sinnikkäitä ovat!
Haaveissa on tähän myös esikoita, jouluruusuja ja talventähtiä, mutta ainokainen jouluruusu, jonka tähän olin hankkinut, kuoli jääkannen alle. Etelänkevätesikko, jota olen tähän siirtänyt, kärsi myös viime talven koettelemuksista. Talventähtiä en ole vielä huomannut, mutta niitäkin alueella on, ainakin ojan kuivemmalla puolella.
Ylempänä rinteessä, saniaistarhassa, nousee talventähden reippaita koukkuja maasta. Ne oikein nostavat kuohkeaa karikemaata yltään – jotenkin tulee mieleen paukkumaissit kattilassa.
Kevätpuron partaalla maa on ylärinnettä kylmempi, kun se on märkää. Täällä kevät etenee hitaammin.
Kevätpuron päässä, mutapuutarhan laidalla, kasvaa puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'.
Puro tulee ylärinteestä nurmikkoisen pihatien ali salaojaa pitkin. Se haarautuu kahtia: pääuoma näkyy kuvassa ja toinen oja, johon johtuu vähemmän vettä, menee lehtikuusen takaa vasemmalle.
Tässä kohdassa lumikelloja on molemmin puolin puroa: puistolumikellot oikealla ja japaninlehtikuusen alla vasemmalla 'S. Arnott' -lajiketta. Onneksi niiden puolelle kertynyt jääkenttä oli ohuempi ja kesti vähemmän aikaa, niin tuhoa tuli vähemmän.
'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.
Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa.
Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.
Hyvää naistenpäivää!
Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Puistolumikello Galanthus nivalis
Puuteripaju Salix gracilistyla
Talventähti Eranthis
'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.
Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa. 
Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.
.jpg)
.jpg)
Kukkaisaa naistenpäivää sinulle!
ReplyDeleteMiten ihana tuo vaaleanpunakissainen paju:)
Kiitos! Se on aivan ylettömän ihana.
DeleteIhanaa naistenpäivää ja keväistä sellaista! Tänään kun ajelimme hiukan ympäriinsä, niin näin jo useammalla pihalla krookuksia täydessä kukassa.
ReplyDeleteKiitos! On ollut ihan kamalaa ajatella, että siellä ne kevään ensimmäiset krookukset sun muut saattavat avautua juuri, kun en ole näkemässä. Se on oikeasti ihan hirveän raastavaa :-D
DeleteHyvää naistenpäivää sinulle myös!
ReplyDeleteTuo puuteripaju on kyllä niin suloinen. Eihän siitä saa silmiä irti!
Minä olen joskus laittanut meillekin lumikelloja, mutta ei niitä koskaan mistään nouse🙁Minne lie kadonneet. Täytyisi kokeilla laittaa lisää. Tänään verkottelin piippoja meillä pihassa, ettei ihan kaikkia pisteltäisi poskeen. Myyrä (ilmeisesti) oli käynyt mylläämässä kylmälavan ruukuissa. Alkaa tätä eläintarhaa olla pikkuisen liikaa minun makuuni!
Kiitos!
DeleteLumikellot ovat hankalia, sillä niiden sipulit ovat usein elinkelvottomia siinä vaiheessa, kun ovat pussissa kaupan hyllyssä. Ne pitäisi saada istutettua jo elokuun alussa, jolloin niitä ei vielä kaupoissa ole. Ne ovat niin herkkiä kuivumiselle. Jos saisit joltakulta tuttavalta niitä esim. keväällä kukkimisen jälkeen, ne lähtisivät varmasti kasvuun.
Voi että tuota eläintarhaa. Toivottavasti myyrä ei saanut kasvejasi kokonaan hengiltä.
Oi mitä esikkoaarteita olet löytänyt. Puron varsi kuulostaa varsin sopivalta paikalta niille. Puuteripaju on ihana, vesipisarat ovat kuin pieniä helmiä.
ReplyDeleteIhanaa, kun satuin löytämään noita gold laced -esikoita, niitä ei usein näe. En ehkä uskalla istuttaa niitä paikkaan, joka saattaa jäätyä. Ja kesällä tuossa on vähän liian rehevä ja korkea kasvillisuus, hukkuisivat sekaan. Mietin niille sopivaa paikkaa. Aika monta tuollaista samanlaista esikkoa on jo minulta hävinnyt, mutta yksi on nyt pärjännyt pari vuotta ruskopenkissä. Ehkä istutan nuo sen kaveriksi, ryhmä näyttää kivemmalta kuin yksinäinen.
DeleteTuo puuteripaju on todella suloinen! Ajatus lumikelloin, esikoin ja jouluruusuin kukkivasta pikkujoen pientareesta ilahduttaa suunnattomasti! Viime talvi oli kyllä sellainen tappotalvi, toivottavasti se ei toistuisi! Onneksi jotain säilyi kuitenkin! Teit hyvän saalistusretken!
ReplyDeleteMukavaa Naistenpäivän iltaa!
Toivon, että visioni ojanpientareesta joskus toteutuu. Kesällä se onkin ihanan rehevä, mutta kaipaan siihen kevättunnelmaa. Toivottavasti samanlaista hirmuista jääkautta ei enää nähdä kuin vuosi sitten oli. Pienten lumikellojen sinnikkyys hämmästyttää.
DeleteKiitos!
Huvitti mielikuva sinusta vaanimassa Mustin tapaan saalista. Teillä on onneksi vähän erilaiset saalistuksen kohteet ja saalistusmaastot, niin ei tule tappelua ;)
ReplyDeleteHarmi, että viime talvi tappoi osan ojan partaan lumikelloista. Siellä olisi voinut varmaan olla jo aika runsaat näkymät tänä keväänä. Onneksi nyt ei ole ollut sellaisia jääkansia, niin saavat lumikellot tilaisuuden kerätä voimia ja runsastua.
Olisitpa nähnyt, millaisella pantteriloikalla hyökkäsin noiden esikoiden ääreen, kun ne puutarhamyymälässä huomasin ;-)
DeleteViime vuonna oli ensimmäinen kerta lähes 20 vuoden aikana, että tuohon kohtaan tuli karmea jää. Niinpä uskallan varmaan taas hankkia siihen jonkun jouluruusun. Haluaisin valkosävyisen tarhajouluruusun, joten joudun ostamaan ja ne ovat aika kalliita. Tai sitten tyydyn istuttamaan niitä epämääräisen punasävyisiä omia siementaimia. Vihreäkukkainenkin olisi kiva, mutta sen värisen siementaimista ei ole vielä kertaakaan tullut vihreää, kun punakukkaiset kasvavat ihan vieressä.
Voi ihanuus siellä kevät edennyt hyvin ja niin ihana katsoa kuvia, että
ReplyDeleteei ole lunta. Odotan niin sitä hetkeä, kun täälläkin kaikki sulaneet pois.
Mutta onneksi se kevät on edessämme ja ihmis mielessäkin huomaa, on paljon enemmän virtaa, kun tietää mitä on edessä kohta kaivattu kesä.
Hyviä saalistuksia olet saanutkin kaupungista.
Mukavaa sunnuntai päivää!
On niin ihanaa, kun on niin keväistä. Varmasti pian sielläkin!
DeleteKiitos, mukavaa sunnuntai-iltaa sinullekin!
Voi suloisuutta tuota puuteripajua! Kuvauksellinen.
ReplyDeleteSe on tämän ajan kuvatuimpia kasveja, kun aloittaa koreilun jo helmikuussa.
Delete