Valkokukkaisen tarhajouluruusun menettäminen vuoden takaiseen jääkenttään on harmittanut.
Niinpä hankin nyt mantereen-reissulta kaksi uutta. Sääntö kun on, että jos yhden lempikasvin menettää, on hankittava vähintään kaksi uutta tilalle. Se kompensoi. Kahden yhteishinta 30 euroa on kyllä kova, mutta jouluruusut ovat kalliita. Niiden kasvattaminen on hidasta.
Kuvassa taimet ovat vielä ruukuissaan japaninlehtikuusen alla. Kovassa tuulessa oli vaikea saada pidettyä taimet pystyssä niin kauan, että sain niistä kuvan.
Kuvassa vilahtaa myös japaninlehtikuusen alla kasvavia 'S. Arnott' -lumikelloja. Tutustutaan niihin ensin lähemmin.
Paikka on aurinkoinen eikä maa tänä talvena jäätynyt. Otin tämän kuvan yli kuukausi sitten, kun S. Arnottit olivat jo hyvässä nousussa. Ensimmäiset versonpäät ja nuput löysin 22.2.
Olen istuttanut lumikelloja ojan (kevätpuron) molemmin puolin. Tuolla kauempana, rytöisemmällä puolella, on tavallisia puistolumikelloja.
Tänne päin puutarha jatkuu kosteana kevätniittynä, jota myös kansoittavat lumikellolämpäreet.
'S. Arnott' on tavattoman siro ja kaunis.
Tänään auringossa kukat olivat auki ojan molemmin puolin.
Istutin uudet jouluruusut tänään rytöisemmälle puolelle ojaa, jossa on kesällä aika korkea kasvillisuus. Valkokukkaisia jouluruusuja olisivat toki myös vaaleajouluruusut, mutta en pidä niistä niin paljon. Tarhajouluruusu on korkeampi ja kaunislehtisempi ja sen kukat kiinnostavampia.
Tarhajouluruusuissa on muun muassa näitä pilkulliskukkaisia, joista pidän oikein erityisen paljon. Olen aiemminkin ostanut tällaisen, mutta se ei ole enää elossa. Jospa tämä nyt eläisi pidempään.
Riskejä toki on. Voi taas tulla sellainen talvi, että tässä on 10 cm jääkuori, kuten viime vuonna. Tässä on myös melko märkä maa, ainakin nyt – kesällä ei enää niinkään. Lisäksi huomasin, että jalkani uppoaa välillä myyrän tunneleihin – tässäkin on perhanan vesimyyriä. Onneksi uusi myyränloukkuni on pyydystänyt jo viisi (tai 4 vesimyyrää ja yhden peltomyyrän), mutta on niitä varmasti vielä kymmeniä myllertämässä tuolla maan uumenissa upottavista paikoista päätellen.
Toivottavasti jouluruusu ei kuulu niiden ruokalistalle!
Tässä vielä tämä raikas kerrottu valkokukkainen. Siirsin tänne myös pari etelänkevätesikon jakopalaa. Olin niin aiemminkin tehnyt, mutta en nyt enää löytänyt niitä. Voi olla, että se jääkansi vei nekin. Niitä onneksi löytyy tästä läheltä, ei tarvitse kuin kaivaa ja siirtää.
Tässä entisen saunan nurkan takana on myös pihani paras esiintymä leskenlehtiä. Ne ovat niin suloisia, eikä tuossa mitään tärkeämpää kasva, niinpä annan niiden mielellään elellä tuossa ja tuottaa ruokaa aikaisille pölyttäjille.
Niitä ei ole edelleenkään näkynyt, mutta olen tässä ihastellut iloisesti tirskuttavaa kottaraisparvea jo pari päivää.
Niin keväistä!
Leskenlehti Tussilago farfara
Puistolumikello Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus
Vaaleajouluruusu Helleborus niger
.JPG)
.jpg)
Hyvä motto tuossa aloituksessa. Jos lempikasvin menettää, on ihan asiaankuuluvaa hankkia ainakin kaksi uutta😀
ReplyDeleteOnpa tuolla pilkullisella tarhajouluruusulla kauniit "kasvot"!
Nuo pilkulliset ovat aivan hurmaavia!
DeleteNiin kauniita nuo tarhajouluruusut! Uskomatonta, että ne voi jo istuttaakin. Luulisi, että niille tulee vilu... mutta ei kai niille sitten tule, kun ovat muutenkin aikaisia. Minä en ole vielä nähnyt yhtään leskenlehteä.
ReplyDeleteParempi niillä on olla ulkona kuin liian lämpimässä sisällä. Sitä paitsi lajitoverit ovat jo nostamassa nuppuisia varsiaan hyvää vauhtia.
DeleteUpeita lumikellolämpäreitä. Tuossa näkymässä olet jo reilussa matkassa kokonaiselle lumikellomatolle. Kohta joudut miettimään, mihin jalkasi asetat.
ReplyDeleteOlen ostanut Helsingin pt-messuaikaan kahdestikin noita 15 euron tarhajouluruusuja, jotka ovat edelleen elossa. Ne ovat aika kookkaita verrattuna jouluisin myytäviin valkoisiin jouluruusuihin. Olisiko siinä yksi syy, että menestyvät hyvin puutarhaan istutettuina?
Hyvä loukkusaalis, vaikka tietenkin toivoisi, ettei myyriä olisi ainuttakaan. Ei loukussa eikä varsinkaan maassa tuhoa tekemässä.
Kannatettava motto: menetetyn kasvin tilalle kaksi uutta! Allekirjoitan mielelläni.
Kevätniityllä ei parane kävellä, kun siitä nousee kaikenlaisia muitakin sipulikukkia. Persiansinililjoja ja krookuksiakin siinä on jo kukassa. Ajan sen ruohonleikkurilla vasta keskikesällä, siihen asti siinä on kävelykielto. Ja kesäkuussa ei voikaan siinä kulkea, kun se on polvenkorkuista heinikkoa :-D
DeleteVarmaan se on tämä vuodenaikakin, keväällä ne saa pian maahan ja pääsevät heti kasvattamaan uusia uudessa kasvukaudessa. Niitä jouluksi kukitettavia on myös voitu käsitellä, että kukkivat juuri silloin. Jouluna kyllä usein myydään vaaleajouluruusua, joka on matalampi luonnostaankin.
Jostain luin vuosia sitten, että jouluruusu menestyisi paremmin keväällä istutettuna ja isokokoisena. Ongelmana oli löytää se iso taimi keväällä, jolloin kaikki on lilliputteja. PT-nikkareilta sellaisia vihdoin löysin. Olet oikeassa vuodenajan suhteen.
DeleteSe on ihan loogista, kai useimmat kasvit menestyvät paremmin, kun pääsevät kasvattamaan juuria syksyyn asti. Paisti tietysti, jos istuttaa kasvin juuri kesän pahimpaan helle- ja kuivuusaikaan, mutta nyt on maassa hyvin kosteutta tarjolla. Ihan ensimmäiset tarhajouluruusuni ostin Puutarhanikkareilta kevätmessuilla ja ne kukoistavat edelleen – ja ovat tuottaneet kymmeniä jälkeläisiä.
DeleteNiin upeita jouluruusuja. Taisin menettää molemmat viime vuonna istutetut rusakoille, kun en tajunnut suojata jouluruusuja. Vielä helmikuulla näkyi nuppukin eli ainakin toinen olisi kukkinutkin. Nyt ei näy enää mitään. Mutta sitä vaan mietin, että jos uusia istuttaisi nyt heti aikaisin keväällä, niin söisivätkö rusakot jouluruusun makuun päässeinä nekin? -q
ReplyDeleteSe olisi yllättävää, että rusakko olisi juuretkin syönyt. Kyllä jouluruususi varmaan nousee, vaikka kukkavarret ja lehdet olisikin syöty.
DeleteVoi olla, että rusakko tulisi pihaasi hakemaan uusia herkkuja, jouluruusut tuntuvat olevan jänisten mieleen. Mutta ainakin täällä on jänis jo alkanut pysyä metsässä. Tai sitten merikotka vei sen, joka kävi pihassani joka yö vielä pari viikkoa sitten.
Joo, eivät sentään juuria kaiva. Lienevätkö siihen liian laiskoja? ;) Mutta urbaanit rusakot ovat vähän turhan hyvin sopeutuneet ihmisasutuksen liepeille. Pyörivät pihalla kesälläkin ja saattavat käydä terassiltakin syömässä kukkia ja yrttejä ruukusta. Ja niitä ei paljoa hätkäytä ihmisen lähestyminen. Loikkaavat ehkä pari metriä sivuun tai nurkan taakse. Mutta ennen korvaavia istutuksia on hyvä ensin odotella, että jouluruusut lähtevät säiden lämmettyä uuteen kasvuun. Sitten voi istuttaa vaikka lisää. Ja ensi syksynä täytyy muistaa verkottaa jouluruusutkin. -q
DeleteRusakko on kyllä viheliäinen verrattuna metsäjänikseen, joka on niin paljon arempi. Verkottaminen on varmasti tarpeen! Minäkin yritän syksyllä muistaa, kun on nuo pari jouluruusua, jotka yleensä kukkivat keskellä talvea, jos on suotuisa talvi. Ne syödään lähes aina.
DeleteMukavalta kuulostaa tuo uusien tainten hankkiminen menetetyn tilalle. Jouluruusut on kyllä ihania, toivon miekin näkeväni pilkullisen kukkijan tuolla mehtäalalla! Lumikellot on viehättäviä ja aikanaan ne lisääntyy, niinkuin tuollakin maatilalla. Aitanpäädyssä vaahteran alla. On ihan mattona useampi neliö. Hyvä kun oot myyriä suanu loukutettuu, pois tuhoja tekemästä. Kauniita on leskenlehetkin keväällä.
ReplyDeleteIhanalta kuulostaa tuo lumikellomatto. Toivon, että täällä minunkin puutarhassani olisi sellaisia joskus! Jonkin verran niitä täytyy auttaa, jakaa mättäitä ja istuttaa harvempaan. Näin sitä mattoa tulee toivottavasti vähän nopeammin.
DeleteIhana kuvitella myös metsäpuutarhaasi, jossa jouluruusut kukkivat!
Ihanaa, että sinulla on tehokas loukku myyrille ja vesimyyrille - siitä saavat kun ovat tulleet väärälle tontille! Nuo tarhajouluruusut ovat kyllä suloistakin suloisempia ja erinomainen sääntö, jonka otan heti käyttöön tuosta menehtyneiden taimien hankinnasta! Voiko jouluruusu nukkua vuoden tai pari maan alla ja sitten herätä kasvuun, minusta tuntuu että minulla yhden kanssa on niin käynyt...?
ReplyDeleteTänäänkin loukku oli napannut yhden, pienemmän tavallisen peltomyyrän tosin vain. Niistä on huomattavasti vähemmän harmia kuin vesimyyristä.
DeleteEn tiedä, mutta on kai mahdollista, että jouluruusukin välillä uinuu vuoden yli. Kun muutkin kasvit saattavat tehdä niin.
Onpa ihana pilkullinen ja kerrottu jouluruusukaunotar! Nätti on kyllä tuo vaaleampikin, mutta pilkut tekevät kukasta jotenkin niin söpön. Voisin allekirjoittaa itsekin tuon, että menetetyn kasvin tilalle pitää saada kaksi uutta, mutta muu perhe saattaisi soveltaa samaa sääntöä ties mihin roinaan. Hyvä, että myyränloukku toimii.
ReplyDelete