Päätin ryhtyä terveelliseksi ja ostin porkkanamehua. Lasin jo tyhjennyttyä Musti tuli viereeni pöydälle, nuuhki lasia, kastoi tassun lasin pohjalle ja nuoli tassun. Hyvää, se tuumasi, ja teki saman uudestaan. Kaadoin siis Mustille oman porkkanamehuannoksen pieneen kippoon.
Isoveli on seonnut, tuumaa Ransu.
Terveellisen välipalan jälkeen porkkanapantteri siirtyi nauttimaan auringon voimauttavista säteistä.
Yeah, Kalifornian auringon alla on hyvä olla.
Tuesday, 1 March 2011
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Voi hyvä tavaton! Ehkä Ransu on kuullut, että porkkanoiden nauttiminen auttaa ruskettumisessa?
ReplyDeleteWow... Pitäiskö mun kokeilla, mitä Verneri tuumaa esim. tyrnimehusta :)
ReplyDeleteMeidän Miiru-kissavainaa oli kova syömään tuoretta kurkkua. Se pisteli sitä pala toisensa jälkeen. Ne on sellaisia ihmeolentoja!
ReplyDeleteEhkä Mustin vakuuttava rusketus onkin peräisin porkkanoista!
ReplyDeleteLapsuudenystäväni perheen kissa Hessu oli myös hulluna kurkkuun. Se meinasi puraista sormetkin, kun sille tarjoili kurkkua!
Meilläkin on kurkulle perso kissa, huomattiin kun ihmeteltiin mihin häviää nahistuneetkin kurkut pöydästä. Porkkana ei ole vielä maistunut, tosin mehua en ole edes kokeillut kun se on vaan niin pahaa :)))
ReplyDeleteTaloudessa voi silti olla joku, jonka mielestä se on tosi hyvää :-D
ReplyDeleteNo jopas! Aika terveelliset on välipalat.
ReplyDeleteEdellisen postauksen lampaat on ihan ylisöpöjä.
Meillä myös oli ennen kaksi kisua, jotka fanittivat kurkkua. Lisäksi toiselle maistui tomaatti ja toiselle paprika. Mutta erikoisin intohimo toisella oli raa'at perunankuoret! Aina perunoita kuoriessa löytyi keittiön lavuaarista perunankuorten seasta yksi karvainen rouskuttaja :)
ReplyDeleteVimmatun komea Musti!
ReplyDeleteMustikin aikonee osallistua kolmiläikkään, tulevaan auringonoton olympialajiin kissoille. Unna ja Musti taitavat siis toistaiseksi muodostaa Suomen edustusjoukkueen.
Lyyti-täti vaatii aina siipaleen tuorekurkkua, minkä lisäksi myös ketsuppi ja marjakiisseli ovat superhyviä, jos niistä voi hieman salaa syödä ihmislautaselta.
Musti on ehkä päättänyt hoikistua uimahousukuntoon kesäksi? Kolmiläikkäkisan innokas osallistuja ilmoittautuu!
ReplyDeleteTässähän paljastuvat kaikkien kissojen salaiset paheet! :-D Paprikaa, ketsuppia, perunankuoria... mitä vielä?
Meidän ihmisversio Mustista tykkää porkkanan mausta, kylläkin ihan sellaisenaan tai raasteena. Mehua en ole kokeillutkaan. Ehkä siksi, etten itse ole sen fani...
ReplyDeleteHuoh, kyllä Musti osaa sitten olla KISSA.
Ihmisversio Mustista :-)
ReplyDeleteMinun mielestä Eden-porkkanamehu on HYVÄÄ. (Ja Mustin). Olemme molemmat varmaan kesän koittaessa terveen päivettyneitä ja hoikkia. Niin, siis olisin jos korvaisin tuolla mehulla juustokeksit iltaisin ;-) Ehkä voisimme harrastaa Mustin kanssa yhdessä myös joogaa.
Ihania kissakavereita! Edesmennyt Juise-kissani rakasti porkkanankuoria, tuli sekopäisenä pyörimään kinttuihin kun porkkanankuorinta oli menossa=) Nykyinen vasta puolivuotias Hippunen ei ole vielä osoittanut moisia intohimoja kuin koiran silmien nuolemiseen. Perunankuoriminen on mukavaa puuhaa ja sitä pitää seurata tarkasti vierestä, mutta maku ei ilmeisesti ole innostanut, kuoria vain pyydeystellään ja levitetään pitkin kotia.
ReplyDeleteEdesmennyt Niilo-neitimme loikki aina miukuen paikalle, kun kuorin porkkanoita. Joskus annoin sen nuolla kuorittua porkkanaa, mehua tai raastetta en tajunnut tarjota.
ReplyDeleteOutoja ovat kissojen makunystyröiden tiet!
Johan on mielenkiintoista! En tiennytkään, että porkkana on näin monen kissan mieleen.
ReplyDelete