Pari viikkoa sitten lossilla Norrskatan Olofsnäsistä Korppoon Galtbyhyn näytti tältä. Kauhakuormaaja kauhoi jääkimpaleita Galtbyn satamassa, jotta lautat ja Ahvenanmaan-laiva pääsivät laituriin.
Näkymä lossista Olofsnäsiin päin kaksi viikkoa sitten.
Sama näkymä nyt! Lossi ei enää kynnä hitaasti jäälohkareikossa vaan liikkuu jo hyvin, ja jääkimpaleet keinuvat vedessä lupaavan irtonaisesti sen sijaan, että liikkuisivat yhtenäisenä tahmeana klönttinä.
Lossimatka oli mielenkiintoinen. Oltiin upeassa auringonpaisteessa, kun viisi kilometriä lännempänä Houtskarissa pyrytti. Lumipyry kiersi etelän kautta Nauvoon niin, että kohtasin sen myöhemmin siellä. Tai sitten se oli toinen pyry.
Korppoon Retaisin lossirannassa on jo näin iso sula!
Tuntuu hassulta tehdä pitkä lenkki kun kohta matkaan taas kohti länttä, tällä kertaa Helsingistä. Kaikkein hulluimmalta tuntuu silloin, kun laiva lähtee Turusta: se ylittää saman Olofsnäs-Galtbyn lossiväylän mistä olen mennyt noin neljä tuntia aiemmin. Silloin tosiaan tuntuu, että elämä polkee paikallaan samaa pientä ympyrää.
.JPEG)
.jpg)
Vettä! Sulaa vettä! Jeeeee :D Samaa elämän kulkua minäkin aina mietin yhtä tiettyä risteystä ylittäessäni. Jos olisi oma auto, niin siihen menisi kotoa 20 min mutta kun bussilla matkataan, niin olen lähtenyt kotoa yleensä jo n 1,5 tuntia aiemmin.
ReplyDeleteOhhoh, jopas on pitkä lenkki risteykseen joka on ihan kodin lähellä.
ReplyDeleteOn ihanaa, sulaa vettä, sininen meri!!! Jeeeeeee...
...eeee....
...eeeeeee...
!!!!!!!!!
:-D
Jee, ihana saaristomatkapäivitys!
ReplyDeleteJEE, KEVÄT!!!
Kyllä se vaan nyt on, kevät! Kuvissa huomaa muutoksen lyhyelläkin aikavälillä. "Alku aina hankalaa..."
ReplyDeleteTämä kevät etenee kyllä ihan kauhean hitaasti. Tänään tuli taas lisää loskalunta!
ReplyDelete