Sunday, 6 March 2011

Pioneja – ja yksi jota odotan

Siinä on puolensa, että on kohta viiden vuoden ajan ehtinyt laittaa pihaa ja istuttaa. Pionit ovat hitaita asettumaan, mutta viime kesänä niistä kolme ehti ensimmäistä kertaa kukkaan. Tummanpunainen 'Nippon Beauty' on hankinta Viher-peukaloilta neljän vuoden takaa, Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjan innoittamana. Ihastuin kukkaan kuvassa, ja oikeasti se on jopa vieläkin kauniimpi.

Pidän näistä ilmavista, maljamaisista pioninkukista. 'Bowl of Beauty' kukki ennätysnopeasti, sillä istutin sen tälle paikalleen vasta viime keväänä, jolloin tein muotopuutarhani ensimmäisen kukkapenkin. Heinäkuussa se avasi pari nuppua. Olin pitänyt pionia maassa toisaalla ja yritin kaivaa sen juuripaakun mahdollisimman suurena ylös – se kannatti!

Tämä huussin viereinen on Saaripalstan ensimmäinen kukkapenkki neljän vuoden takaa. Se syntyi yksinkertaisesti, kun huussin jätökset kaivettiin maahan. Kirsikkapuun edustalle muodostui ovaalin muotoinen puolivilli kukkapenkki, jossa kasvaa mm. narsisseja, siperianunikkoja ja luonnonkukkia. Koiranputkia ja mesiangervoja kitken pois eniten, ja nokkosia. Tähän istutin ensimmäiset pionit, tuon ylläolevan 'Nippon Beautyn' ja alun perin vanhempieni pihalle istuttamani tillipionin, joka ei ollut siellä vielä kukkinut.

This semi-wild flower bed is the first in my garden and was created four years ago when the neighbouring privy needed emptying. The bed is oval shaped and has a lovely umbella-shaped cherry tree at the far end. Last summer we had the first peony flowers! I do not remove all weeds since some of them – silenes, ranunculus and cow parsley are quite lovely when in bloom.

Tillipioni on aikainen kukkija. Sekin kukki viime keväänä ensimmäistä kertaa ja avasi kukkansa jo toukokuun 25. päivänä, kukkien yhdessä puna-ailakkien, ojakärsämöiden ja siperianunikkojen kanssa.

Kesäkuun alussa alkaa villin penkin maasta kohota kiinanpionien lehtiä... Tuo punertavalehtinen on 'Nippon Beauty'. Mutta kirsikkapuun katveessa on vielä yksi, jota odotan... se on tiheään kerrannainen valkokukkainen 'Duchesse de Nemours', joka kuulemma tuoksuu. Ehkä tänä kesänä!

Juhannuksena villissä penkissäni kukkivat mm. jättilaukat, niittyleinikit, koiranputket ja puna-ailakit. Niitä ei raaski kitkeä niin kauan kuin ne kukkivat. Kukinnan jälkeen verotan niitä hieman, että muutkin mahtuvat. Taustalla on remonttitaloni ilmansulkupaperi-paketissa, mutta tulevaisuudessa tulen katsomaan tätä kukkapenkkiä keittiön pöytäni äärestä.

22 comments :

  1. Ihania pioneja! Maljamaiset ovat kauniita ja kerrotut myös. Puutarhamessuilta aion hankkia erilaisia. Kevät saa tulla, laskiainen on jo laskettu!

    ReplyDelete
  2. Ensin, on ihana kuva sun vanhasta talosta (koti työn alaa-kuva). Siinä on juhannusruusuja mahtavasti. Olen huomannut tuon saman pioneista. Mulla kukki yksi pioni ensimmäistä kertaa kans viime kesänä. Kolmantena kesänä siitä kun istutin sairaalan pihalta otetun alun. Tuo on kiva idea, että voi laittaa, istuttaa kukkia villien kukkien sekaan. Meillä riittää niin kovasti sellaista villiä pihan reunoilla. Millään en jaksasi odottaa lumen poistumista. Vaan tykkään nähdä kuvia tulevasta, joten kiitos tästä! :)

    ReplyDelete
  3. Hei Saila, laitoin sinulle kuvan Männikölle omasta Pionistani, oma se vieläkin on vaikka en ole omistajana paperilla vanhassa asunnossamme.

    ReplyDelete
  4. Niin on, laskiainen on nyt ohi!
    Tuossa taloni edustalla on tosiaan aivan valtava juhannusruusu, joka on pikku hiljaa levinnyt ja levinnyt (ja tällä hetkellä se versoo myös tulevassa työhuoneessani jossa ei ole lattiaa). Sitä pitää kaivaa pois muutama neliömetri uuden kuistin tieltä, mutta riittää tuota silti vielä!
    Villikukkien sekaan voi istuttaa sellaisia kasveja joilla on vanhat juuret, niin kuin pioneja ja päivänliljoja, tai muuten vaan sitkeitä tapauksia, niin kuin nuo siperianunikot. Se on jatkuvaa tarkkailua ja kovemmin leviävien verottamista, mutta tulos on ainakin minusta ihana. Niin, ja tuo kirsikkahan leviää juurivesoilla, niitäkin pitää poistaa...
    Vanhaan pihaan sopii minusta villit paikat, ja itse asiassa myös uuteen, niissä on tunnelmaa! Kontrasti upouuden ja villin välillä on aina mielenkiintoinen.

    ReplyDelete
  5. Sinun blogisi alkaa aina vaan muuttua mielenkiintoisemmaksi, kun tänne on tullut kesä! Minäkin tänään kiersin jo talon seinustoja tutkailemassa näkyykö sulissa paikoissa mitään sipulikukan alkuja, muttei vielä näkynyt.. Parin viikon päästä ollaan jo paljon pidemmällä. Hyvää sunnuntain jatkoa sinulle ja kateillesi!

    ReplyDelete
  6. No ihan vielä ei, mutta ihan kohta varmaan! Kuvasin joskus kukkivaa lumikelloa vanhempieni pihalla Helsingissä helmikuussa, mutta se oli niitä lauhoja ja vähälumisia talvia.
    Hyvää ja kermapitoista laskiaissunnuntaita teille!

    ReplyDelete
  7. Hauskaa laskiasita vaan sinnekin! Kyllä näiden kuvien voimin jaksaa katsoa pihalla olevia lumihankia....Porota aurinko porota, sade tule auttamaan!

    ReplyDelete
  8. Tällaisilla keleillä lumi sulaa kohisten!

    ReplyDelete
  9. Minullakin on tuo Bowl of Beauty. ostin parivuotta Tûrin kukkamarkkinoilta valkoisen pionin, mutta veilä ei oo kukkinut. Samoin ostin sieltä Tillipionin varmaan 10 vuotta sitten, ei oo kertaakaan kukkinut. Pienenä vaan kituu :(

    ReplyDelete
  10. Juu, ja kaikki muutkin kukat... ah... Pidän erityisesti keijunkukista ynnä muista pienikukkaisista, jotka ovat ihan kuin kukkasadetta tai -vaahtoa noiden suurempikukkaisten välissä. Samaa virkaa toimittavat muuten leinikit ja ailakit!

    ReplyDelete
  11. Hei Amalia, minunkin tillipionini on edelleen kovin pieni... mutta nyt kun se on paremmassa paikassa, on se alkanut vähän tulla suuremmaksi. Tuossa viime kesäisessä kuvassa, missä se ensimmäistä kertaa kukkii, kasvi on vasta korkeintaan 15 cm:n korkuinen! Ehkä se siitä, auringossa ja hyvin ravitussa käymäläjätemaassa... aiemmin se kasvoi ruusupenkissä ahtaasti ja kuivassa maassa.

    ReplyDelete
  12. Pitkä label-lista :) pionit ovat ihania kukkia. Ihan mahtavaa, että annat kaikkien kukkien kukkia!

    ReplyDelete
  13. Juu :-) Olen vähän yrittänyt laittaa noita tunnisteita sitä mukaa kun puhun ko. kasveista, niin että lukija voi sitten etsiä juuri niistä kasveista kertovia juttuja... kun tän tarkoitus oli olla puutarhablogi, ja jotain infoa/kokemuksia saattaa joku ehkä joskus tarvita.
    Eihän mitään kukkia oikein raaski pois ottaa, kaikkea kaunista löytyy pihalta kun osaa katsoa ;-)

    ReplyDelete
  14. Aah...:)Sun Bowl of Beauty on kauniimman muotoinen kuin mun,joka myös kukki viime kesänä ekan kerran!Sen kukat oli ihan valtavia,vähän lörtsähtäneitä:).Ja mitä tuohon Duchesse de Nemoursiin tulee,sen tuoksu on kesän ihanimpia,pakko nuuhkaista pitkään ja hartaasti joka kerta ohi kulkiessa,raikas,kielomainen...

    ReplyDelete
  15. Haa, täällähän on puutarhuri herännyt! Mitenkähän...?

    Nippon Beautyssa on ihan mieletön väri, ainakin tuossa kuvassasi. Bowl of Beauty on minun makuuni jotenkin liian... erikoinen. Omalla pihallani on kukkinut toistaiseksi ainoastaan Festiva Maxima, mutta ehkä jo ensi kesänä... Näytän näitä sinun kuviasi niille malliksi :-D

    Oliko sinulla myös se juhannuspioni, vai muistanko väärin?

    ReplyDelete
  16. Tuon Bowlin kaunis muoto johtuu varmaan siitä, että kukka oli vasta juuri auennut... ja ehkä se oli vielä varovaisesti vähän pienempi (ja siten vähemmän lörtsähtävä)? Kuvailit, Tiina, Duchessen tuoksua niin ihanasti, että jos se ei vielä ensi kesänäkään kuki, niin minun on käytävä jonkun muun pihalla sitä nuuhkimassa!

    Puutarhuri heräilee pikkuhiljaa ja pätkittäin... Nippon Beautyssa ON mieletön, voimakas väri, joka tummenee enemmän purppuran suuntaan kukan vanhetessa. Ooh, aah.
    Juhannuspioni on myös pihallani, se onkin arvokas, kun se kuuluu pihan vanhoihin asukkeihin. Sitä on myös naapurisaarella taloni emännän kotitilan ovenpielessä, joten emäntä lienee tuonut sitä sieltä, kenties jo vuoden 1912 tienoilla kun meni taloni isännän kanssa naimisiin. Kiehtovaa puutarhahistoriaa.

    ReplyDelete
  17. Pionit ovat mieli"puutarhakukkiani" hajuherneiden ohella :) Lapsuuden kotini pihassa menestyi runsas ja ihanan tuoksuinen vaaleanpunakukkainen pioni, joka kukki aina syntymäpäiväni aikaan. Sittemmin raukka loukkaantui muutosta, eikä enää kukkinut ja nytpä taisi jäädä kaivamatta mukaan, kun vanhempani viimeisimmän kerran muuttivat talvella.

    ReplyDelete
  18. Minustakin on hienoa, että puutarhassasi on tilaa myös luonnonkukille. Pionit ovat upeita kaunottaria, mutta vaativaat seurakseen jotain pientä, viehkoa ja vaatimatonta. Odotan ja toivon, että sinulta saamani juhannuspioni nousee; sen maanpäällinen osa nimittäin surkastui, mutta juurakko näytti hyvältä istuttaessani sen maahan. Saisin minäkin palan saaristoasi pihaani ;)

    Kukkiva kirsikkapuusi tuossa huussin vieressä kera villin kukkapenkin on ihana.

    ReplyDelete
  19. Voi, pioneja ei varmaan ole tehty siirrettäviksi. Sattuipa hauskasti, että satuin kirjoittamaan juurikin Ellan lempikukista! :-)

    Maria, luonnonkukkia kun on niin paljon ja kauniita! Kuten itsekin tiedät... Sen puolesta onkin kiva, että on piha maalla, ja että pihalla on tilaa myös luonnonkukille (mutta eihän se ole koosta kiinni). Jos pionisi ei nouse, niin tuon sinulle uuden. Luulisin, että nousee, kun sillä on ne paksut juurimukulat, missä luulisi kasvuvoimaa riittävän. Se kukkii juhannuksen aikoihin, ehkä aiemminkin, selvästi varhemmin kuin yleisimmät kiinanpionilajikkeet.
    Kirsikka on hurmaava kukkiessaan! Se on kuin satupuu, voiko tuollaisia edes olla? :-)

    ReplyDelete
  20. Tuo Pioni-kirja on varsin mainio opus, siitä olen löytänyt jo vaikka kuinka monta täytyysaada-kukkaa:)

    ReplyDelete
  21. Se on Vaarallinen Kirja! :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!