Isäntäpantteria lumi ei haittaa, mutta kaikkia muita kyllä.
Tukholman reissua varten kaupunkiin saapuessani odotti parvekkeella iloinen kevättapahtuma: syksyllä puiseen laatikkoon istuttamani pienet villitulppaanit (
Tulipa bifloriformis) olivat nousseet mullasta! Astia oli koko talven lasitetulla parvekkeella, kun ei ole muutakaan paikkaa minne sen olisi voinut viedä. Sipulit ovat siis kestäneet 30 asteen pakkaset.
Tänään pari kukkaa aukesi! Kukat ovat pieniä valkoisia keltaisin keskus-toin, monta samassa varressa niin kuin villi-tulppaaneissa usein on. Kukkimisen ja lakastumisen jälkeen nostan sipulit mullasta, annan kuivahtaa ja vien saareen maahan, mutta mihin?
Paikan pitää olla sellainen, jonne nämä eivät häviä tai tallaudu jalkoihin. Kasvi on pieni ja hentoinen. Ehkä ne voisivat tulevaisuudessakin olla ruukussa, mutta minua houkuttaa ajatus siitä, että nämä leviävät, toisin kuin jalostetut lajikkeet.
Kuin tapahtuman kunniaksi, oman pienen tulppaanini ensimmäiset kukat aukesivat samana päivänä, kun kävin Tulppaanien lumo -näyttelyssä Kasvitieteellisessä puutarhassa. Tässä näyttelyn lumoa: 'Brunhilde' -tulppaani – lajike yli sadan vuoden takaa – magnolianoksan kupeessa.
Näyttelyn on järjestänyt Villi niitty -nettikauppa, josta olen myös ylläolevan
bifloriformis-tulppaanini tilannut. Näyttely on Kaisaniemen kasvihuoneilla Helsingissä 3.4. saakka.
www.villiniitty.fi
www.luomus.fi
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Isäntä on kyllä niiin isäntä <3! Ihanat pienet tulpaanit!
ReplyDeleteIsäntäpantteri on maailman ihanin isäntäpantteri <3
ReplyDeleteOnpa kauniita, on se kummaa miten luonto voi ollakin sitkeä! Japanin tilannetta olen tässä ajatellut...miten luonto kestää..ehkä kestääkin.
ReplyDeleteMinä käyn blogissasi myös tuon mustan pantterin vuoksi, vaikka sydämeen ottaa oikeesti, meiltä tuollainen kuoli puolitoista vuotta sitten ja se on ollut yksi elämäni ikävimmistä tilanteista, näyttää lapselle kuollut lemmikkikissa. Meillä on nyt uusi kissa joka ei sopeutunut kerrostaloon ja me ollaan sitä hemmoteltu ja hellitty paljon:)
R&T antoi omassa blogissaan idean mennä tulpsunäyttelyyn, ja sinulta sain siihen vielä lisäkimmoketta. Kaisis, huomenna nähdään!
ReplyDeleteÄh, kommentti karkasi kesken. Piti siis vielä jakaman ilosi herkän kauniista tulppaaneistasi. Sitkeitä sissejä! Ja lumoavan näköisiä. <3
ReplyDeleteIhanaa! Itseasiassa näin tänään toisen työpaikkani pihassa krookuksia. En voinut ottaa kuvia kun ei ollut kameraa juuri silloin fölissä, porilaisittain. Ihania kevään todituksia, niin odotettuja.
ReplyDeleteFölissä :-D
ReplyDeleteKevät on, kasvitkin sen tietävät, vaikka me ihmiset epäilläänkin.
Katariina; olen pahoillani rakkaan pantterinne poismenon johdosta. Minäkin käyn yhdessä sellaisessa blogissa, jossa on entistä rakasta Viljoani muistuttava kissa. Viljo jäi auton alle, oli raskasta nähdä ja haudata rakas, ruhjoutunut perheenjäsen vaikka lasta ei ollutkaan tekemässä tilanteesta vielä raskaampaa.
Näitä asioita ei voi muuttaa millään lihaksilla vaikka kuinka haluaisi, eikä Japanin katastrofiakaan. Luonto paikkaa niin paljon, mutta siihen menee aikaa. Ihmisen teot ovat nopeita ja kaikkialla. Mitenköhän tämän planeetan käy.
Silti rakasta lemmikkiä muistuttavaa toisen lemmikkiä on ihanakin katsoa, niin kuin myös kevään merkkejä. Elämä jatkuu aina jossakin muodossa.
Poismennyttä tulee surtua vaikka iloitsisikin uudesta kissasta. Ihana kuulla että teillä nyt on hyvän ja mieleisen kodin (ja henkilökunnan) saanut onnellinen kissa!
Intopii; tulpsunäyttelyyn mars!
Hitsin pimpulat, kun multa pakkaa aina jäämään kaikki keväiset messut ja muut tapahtumat, kun olen tyyliin aina töissä. Ammatin varjopuolia :)
ReplyDeleteOn kyllä, otan osaa enkä yhtään ironisesti!
ReplyDeleteIhanat tulppaanit! Vie vaan saareen, niin ehkä saat kokonaisen ihanuusmeren!
ReplyDeleteNäyttely oli ihana! Kauniita ovat sinun tulppaanit. Hyvä, että ehdit nauttia niistä. Olisikin aika unelma jos tulppaanit leviäisivät. :)
ReplyDeleteIhanan keväiset tunnelmat!
ReplyDeleteRapsuja isännälle ja sen velipojalle! ;)
Näitä villilajeja kannattaa suosia, ne leviävät (jos viihtyvät!) Paikka saa varmaan olla sellainen, jossa on jopa kuivaa kesällä. Toisaalta talvellakaan ei saa olla kovin märkää, melkein kaikki sipulikukat mätänevät talvimärässä. Saas nähdä. Olisiko paahdepenkkini sopiva paikka, siellä eivät toistaiseksi ole tarhakurjenmiekatkaan mädäntyneet, se on hyvä merkki.
ReplyDeleteVoi että on kaunis ja herkkä kukinto! Joka kevät harmittaa, kun on taas tullut istutettua sipuleita liian vähän. Nuo villitulppaanit ovat olleet mielessä jo vuosia, vaan eipä ole tullut laitettua. Pitäisi laittaa suunnitelmia ylös, joskos toteutuisivat paremmin...
ReplyDeleteTulppaanien lumo -näyttelyyn minäkin kirmaisisin, jos olisin lähempänä Helsinkiä, kauniilta näyttävät ihanat kukat valoisassa lasihuoneessa.
Tämän päivän kirkkaassa auringonpaisteessa tuolla kukkivassa kasvihuoneessa kuljeskelu oli mannaa.
ReplyDeleteVoisit joku kevät suunnitella kevätreissun pääkaupunkiin näyttelyn aikaan, jos se järjestetään tulevina vuosina.
Noita villilajeja saa harmittavan vähän kaupoista, Villi niitystä saa... ja Oma Pihan kestotilaajan lahjana viime syksynä, jota en hoksannut tilata itselle :-/ Kai sen olisi voinut henkilökuntakin tilata. Harmittaa vietävästi! Se olisi ollut tuontapaista leviävää pienikukkaista lajia, melkein samanväriset kukatkin. Hm. Tyhmis mikä tyhmis.
Pitääpä olla tarkkana sitten, kun sipuleiden aika taas tulee. Jotain kasvitieteellisiä tulppaaneita taisi olla syksyllä Plantagenissakin... Tuumasinkin jo, että miksei sitä nytkin olisi Helsinkiin ajellut tulppaaneita katsomaan; toivotaan näyttelyä tulevillekin vuosille.
ReplyDeleteAi, Plantagenista? Siis muutakin kuin sitä tavallista parvitulppaania?
ReplyDeleteTämä näyttely oli viime vuonnakin Kasvitieteellisessä, vuosi 2009 taisi olla eka kerta ja silloin se oli Sinebrychoffin taidemuseossa. Ehkä se siis alkaa jo olla vuotuinen perinne!
Somat, hennot tulppaanit.
ReplyDeleteKasvihuoneessa kävely olisikin ihanaa. Harmikseni läheltämme purettiin taimitarha kasvihuoneineen, sinne minulla oli tapana aina keväisin mennä keräämään voimia ja katsastelemaan taimia. Kaisaniemikin meni nyt ohi. Voih.
Talvipuutarhassa Helsingissä on ollut monena vuonna pääsiäiskoristelut sipulikukkineen! Ehkä voisit suunnitella retkeä nyt huhtikuussa sinne.
ReplyDeleteKyllä isäntäpantteri osaa,sieltä tullaan varmoin askelin:D,ihania tulppaaneja!
ReplyDeleteSinun pitää tehdä sellainen minipieni kohopenkki-kivikko, johon istutat villitulppaaneita...Luulen, että näin sinut eilen kasvitieteellisessä, mutten ollut ihan varma niin en uskaltanut hihkaista. Kissasi ovat kyllä niin ihania persoonia, toinen kuin ilves ja toinen tosiaan pantteri!
ReplyDeleteIsäntäpantterilla on kyllä niin symppiksen näköiset etutassut, muistuttaa maalaisisäntämiehen länkisääriä.
ReplyDeleteJoskus jostain keväisestä mainoskasviluettelosta katselin hartaasti tuon näköisiä pikkutulppaaneja, joita sanottiin villeiksi. Haaveilin silloin, että olispas nättejä ja olispas kiva istuttaa jonnekin. Niitä oli muistaakseni eri värisiä. En tiedä olivatko aidosti villejä. Upeaa jos vielä leviävätkin kasvupaikallaan.
MuSti, sitkee oot! MeiTä alkaa kyllästyttämään talvi, en enää ees muista millasta on kun ei oO lunTa!
ReplyDeleteJee, kevätpantteri, jee kevätkukat! Oiskin kiva käydä isolla kirkolla katselemassa kevättä!
ReplyDeleteIsolla kirkolla tuntuu olevan kevät vielä hyyyyvin kaukana: lunta on röykkiöittäin! Kasvihuoneissa ei, onneksi.
ReplyDeleteHortensia, voi että! Olisipa ollut hauskaa jos olisit hihkaissut. Mutta ymmärrän hyvin ettet kehdannut, itselle sattuu tuon tuosta mokia, kun erehdyn henkilöstä, viimeksi lossilla sekoitin yhden miehen ihan toiseen ja hän varmaan mietti, olenko seonnut kun puhuin ihan vieraista asioista :-D
Musti on tosiaan sydämeltään maalaisisäntä, no, maalaistalosta se onkin kotoisin ja ollut aina kaupungissa vain vierailulla, niin kuin maalaisisännän kuuluukin.
On niitä monen värisiä villitulppaaneja; punaisia ja keltaisia useimmat, tai lähes valkoisia. Ja yksi on, joka on valkoinen jossa on sininen keskusta! Mutta niitä harvoin löytyy kaupoista, ainoastaan tavallista parvitulppaania (Tulipa tarda), joka on tällainen keltavalkoinen mutta paljon matalampi ja jotenkin leveä.
Kalle, koeta kestää! Kohta se sulaa ja pääset laittamaan tassut rapaan ja tuomaan sen sisälle! Mun kissat hyppää aina suoraan ruokapöydälle kun tulevat rapatassuisina sisään. Mut älä ota tästä esimerkkiä.
Tuo on niin kaunis tuo villiversio. Minä ehkä ottaisin riskin ja laittaisin muualle kuin ruukkuun, mutta en olekaan mikään viherpeukalo niinkuin sinä:)
ReplyDeleteJo onkin kauniit villit tulput. Ka Musti, tuo isäntämiesten alkumeri!
ReplyDeleteIsäntämiesten alkumeri :-D Niin, ja todentaa myös oikeaksi sen, että ei mies palleja tarvitse ollakseen isäntä.
ReplyDeleteKai minä sitten laitan noiden sipulit kesemmällä maahan, pitää katsoa joku sellainen paikka missä noiden yli ei jyrätä - eivät rehevämmät kasvit kuin talojen remontoijatkaan.
Ihana parveketapahtuma!
ReplyDeleteJa olitko siis eilen Kaisaniemessä? Niin mäkin, mutta ilmeisesti eri aikaan! Talvipuutarha on muuten ainakin ollut remontissa, on kai vieläkin.
Musti. <3 Minua Musti ei muistuta kuin omasta Suuresta Mustuudestaan, mutta se onkin maailman paras mustuus ja sitä pitää ihailla päivittäin. Ransua myös, toki.
Ei-Kä!!!??? Hitsi, olisi ollut iloinen yllätys tavata! Ihana näyttely, eikö?
ReplyDeleteKaisaniemenkin kasvihuoneissa oli korjaustöitä, mutta huoneet ovat silti onneksi auki. Nyt kun sanoit, muistankin, että Talvipuutarha taitaa olla vallan paketissa.
Musti on niin ihana mustuus, (ja toisinaan myös ruskuus), että sanasta musti on tullut minulle subjektiivi ja toisinaan myös adjektiivi, joka tarkoittaa kaikkea ihannta mitä maa päällään kantaa.
Nuo tulppaanit näyttää ihan semmoisella joka pitää istuttaa semmoisen perinteisen yksinään tien laidassa nököttävän postilaatikon juureen. :D Siinä ne tervehtivät tulijaa. (Emmä oikeasti mitään tiedä...)
ReplyDeleteVoi kunpa meidänkin kissaneiti voisi kävellä vapaasti... mutta eipä se täällä kaipungissa ole viisas ajatus. Haikeana katselen kuvia Mustista ja Ransusta vapaana viilettämässä.
ReplyDeleteCaro; Kaupungissa ei tosiaan uskalla, kun ihminen on keksinyt hevostakin nopeammat ja etenkin vaarallisemmat ajopelit :-( Ja lisäksi on naapureita tiheässä, pitää katsoa ettei kissa mene kiellettyihin paikkoihin, kuten hiekkalaatikoille. Mutta pitää niitä naapureita tarkkailla maallakin, ja katsoa, että ovat eläinystävällisiä, muuten eläimillä ei ole ulos asiaa. Minulle on onneksi siunaantunut eläinystävällinen saari!
ReplyDeleteKiitos vinkistä Sea! Nuo villitulppaanit on vaan niin kauhean pieniä, ettei mihinkään heinikkoon voi, kun sinne ne häviävät. Mutta ruukkuun... paitsi että ei ole postilaatikkoa, kun postit jäävät saaren rantaan :-D Mutta jotenkin kumminkin!
Ehkä portin pieleen? Jonnekin ne on saatava, niin kauniita ovat. :)
ReplyDeleteHehe, ei ole porttiakaan! Kyllä ne JOHONKIN päätyvät :-) Kävin vaan juuri tutkailemassa jänisten/kauriiden tuhoja kukkapenkissäni, jossa on tulppaaneja. Pitää suojata ne verkolla. Tuntuisi vain hölmöltä tarjota kauriille tulppaanit oikein tarjottimella jossain ruukkuasetelmassa ;-)
ReplyDeleteNo jo nyt. :D Sun pitää rakentaa järeät puuaidat (semmoset kun hevosten laitumilla) pitkin tontinrajoja niin ei tule kukaan syömään, niin ja se portti. ;)
ReplyDeleteJoo, niin varmaan pitää... huokaus... Kauriit hyppää korkeammalle kuin hevoset...
ReplyDelete