Pari vuotta sitten ostin heiltä valkoisen tarhaidänunikon juurakoita (Papaver Orientale-ryhmä). Viime kesänä ne kukkivat ja aargh! Väri oli väärä, se tavallinen kirkas oranssinpunainen. Sinänsä ihan kiva, mutta ei lainkaan sovi kukkapenkkiini esim. tässä verikurjenpolven kanssa. Eikä tämä ollut ensimmäinen yllätys ko. myyjien kanssa.
Tämä on paahdepaikan penkkini, joka sijaitsee täydessä auringossa entisen rakennuksen kivijalan länsireunalla. Kivijalan sisäpuolella, entisen rakennuksen paikalla, on keto.
(Eikös ole ovelaa nimetä heinäinen alue kedoksi; se näyttää heti hienommalta)
Tässä on muuten yksi paahdepenkkini onnistumisista: muualla kituuttanut tähkähietalilja (Anthericum liliago) jonka siirsin tähän kun luin, että se kasvaa alkuperäisillä kasvupaikoillaan kuivilla kedoilla. Siirron jälkeen se alkoi kukoistaa. Sen takana on vaaleanpunaista lehtoakileijaa ja sinistä vuorikaunokkia. Kyllähän tässä kaikenlaisia värejä on, mutta tuo oranssi kuuluu kyllä muualle.
Some years ago I bought some cheap poppy roots from Dutch bulb traders that come to Finnish garden shows each year. They were meant to be white but are bright orangey red. Not quite the colour combinations I had in mind. Now, the show season starting again, it's good to bear in mind it's the quality that counts, not quantity. In the end, it's not even that cheap – especially if you get the wrong plant!
.JPEG)
.jpg)
Juu ei. Ei ole oranssi tuon penkin väri. Jotenkin ihan eri rotua sävyltään. Minä tykkään, että kukkapenkissä on monenlaista väriä ja sävyä ja muotoakin, mutta ne eivät saa riidellä keskenään.
ReplyDeleteJoo, arvaa vain kun katsoin iloisena pullistuvia kukkanuppua, että kohta ne avautuvat...! Ja sitten...
ReplyDelete:-D
Yhden tai kaksi siirsinkin jo huussin viereen, siellä on muitakin punaisia ja oransseja, sinne sopii. Mutta taisin ostaa näitä viisi kappaletta! "Kannattaa ostaa kun saa edullisesti ja näin monta!" Hmph.
Jospa vahingosta viisastuisi?
Minä taas en välitä nyt ollenkaan väriristiriidoista. Voisin viettää loppupäivän noita kukkakuvia tuijottaen... Aah, kesä! Välillä katson Mustia ja hänen toukkokopiotaan ja hihittelen. Kiitos ihanusta kuvista! :) (ja jutuista!)
ReplyDeleteNuo oranssit ovat kyllä upeita, mutta sieluni silmin näen valkoiset niiden tilalla - wau. En edes tiennyt, että niitä saa valkoisina. Voisin minäkin haluta.
ReplyDeleteJotain oransseja unikoita siirtelen täällä myös, mutta vieläkin niitä puskee pionipenkistä, jossa on erivärisiä punaisia pioneja. Kamala yhdistelmä.
Toukka ja ihana siis. Olen näemmä niin kukkien ja kaikkien mustien karvaeläinten lumoissa, etten osaa enää kirjoittaa.
ReplyDeleteJuu, kyllähän tuo aika rajusti riitelee varsinkin ton verikurjenpolven kanssa. Mahtaakohan sitä tänä vuonna mihinkään messuille ehtiä...
ReplyDeleteMulla oli noiden daalioiden mukulien kanssa sama juttu, värit olivat ihan mitä sattuivat, ei niitä mitä piti. ja ai, että ärsytti, sanoppas Saila, mistä kannattaisi ostaa daalian juurakoita?
ReplyDeleteNo joko nyt tiedät millon olet siellä messuilla...en ole mitenkään utelias, mutta haluaisin yllättää sinut ...Heh.heh..I like yllätys...;)))))
Tuo tähkähietalilja näyttää kauniilta! Nappaanpa sen tästä ja istutan mielikuvituspuutarhaani, jonne kerään kauniita kukkia, pensaita ja puita. Täytyy hoitaa tuota mielikuvituspuutarhaa, kun muuta ei ainakaan vielä ole. Niin ja painan vielä mieleeni sen, että se viihtyy paahteisella paikalla/kuivalla kedolla.
ReplyDeleteMeidän taloyhtiön kesäkukka-asetelmissa minulla on aina nielemistä, kun niissä on kirkuvia väriyhdistelmiä kuten sinipunainen/kretliini-oranssinpunainen-kirkkaankeltainen-tulipunainen, yleensä ei mitään vaaleaa eikä hillittyä vastapainoksi. Ne kirkuvat kukka-asetelmat tehdään tieten tahtoen, eivät tule vahingossa. Joku ehkä ajattelee, ettei värin väliä, kunhan värikästä.
Suurella mielenkiinnolla odotan Tukholman messujen näytteilleasettajien katsastusta: minkälaisia myyjät mahtavat olla siellä? Täällä kotimaassa ne "huutavat hollantilaiset" todellakin kauppaavat ihan mitä tahansa helppoheikkityyliin, mutta onneksi kasveja - vaikka unikot hankalia ovatkin - voi sitten siirtojuoksutella paikasta A paikkaan B. Ja sitten myöhemmin paikkaan C. Ja aina minä niiltäkin jotakin sorrun ostamaan :-/
ReplyDeleteTähkähietalilja kasvaa minullakin aivan mahtavasti auringossa ja kevyessä mullassa. Se on sitten kaunis kukkiessaan. Mutta siemenestä kasvattaminen ei jostakin syystä minulla meinaa onnistua ollenkaan, vaikka kuinka kylmäkäsittelenkin. Laittaisin kasvia mielelläni muuallekin pihassa, mutta yhdestä on paha jakaa...
Saila, minua rupesi ihan hurjasti naurattamaan ajatus että siirsit osan kukista naapurin kukkapenkkiin :D (luvan kanssa) oli ihan hyvä huomautus.
ReplyDeleteNäin sieluni silmin miten oranssit unikot kainalossa keikkuen juoksit naapuriin...
Ikäänkuin olisi pientä riitasointua havaittavissa väriyhdistelmässä ;))
ReplyDeleteEn KOSKAAN osta mitään niiltä hollantilaisilta, heillä on myynnissä paljon sellaisiakin kasveja, jotka eivät edes menesty Suomessa!?
Kurjenpolvet ovatkin mainioita kasveja, kukkivat ja leviävät ahkerasti ja pysyvät hyvin hengissä.
Minulla on pihan ja metsän rajamaalla (oikeastaan välillä tuntuu, että koko piha on sellaista rajamaata) ollut toistakymmentä vuotta luonnonvarainen metsäkurjenpolvi "juhannuskukka". Joka vuosi se puskee sieltä varvikosta ylös:)
Vaikeuskerrointa lisätäkseni olen kantanut kotiin taimistolta valkoista veri- ja peittokurjenpolvea. Valkoiset kukat ovat jostain syystä talvenarempia kuin värilliset....
Mielenkiinnolla taas odotellaan lumien sulamista...
Ja vielä vanhoihin asioihin palatakseni; kiva jos tykkäsit sukista:))
Samanlaisia kokemuksia, voi saada ihan mitä vaan.
ReplyDeleteKurjenmiekan väri on aivan ihana:)
Juu, samanlaisia kokemuksi on, väreistä ei koskaan tiedä...
ReplyDeleteMutta ainakin klorofyllistien kasvattamista taimista tietää mitä ostaa ;)
Ostitko viime keväänä Oulun messuilla heiltä (meiltä) mitään?
Jos, niin lähtivätkö kasvamaan siellä saaristoseudulla...
Minusta tuo kukkapenkki näyttää kauniilta noinkin :) Oranssit unikot sointuvat kauniisti tiiliin ja lilat taas kiviin. Ja koska tiili ja kivikin sopii yhteen, niin miksei myös nuo kukat? Ruskea kurjenmiekka ja oranssit unikot taas vievät kummasti 70-luvulle, eikö?
ReplyDeleteOhoh miten monta kommenttia kukkapenkki on kirvoittanut! Ihanaa, kiitos!
ReplyDeleteJenni; ei pienet kirjoitusvirheet mitään, hyvinhän tuosta sai sanomastasi selvää ;-) Aah kesä!
Omenaminttu; saa valkoisina! Tai saa ja saa... riippuu mistä :-/ Idänunikoilla on vahvat juuret, pari vuotta tuossa kasvaveena en tahtonut saada niiden juuria enää ylös! Kyllä niitä tuostakin vielä puskee...
Tiina; sinullahan on kukkapaljous työpaikalla! Oranssi ja pinkki voisi olla kivakin, mutta se vaatisi lisäksi punaisia ja violetteja eri sävyissä, ja ehkä tummaa punalehtistäkin kasvia... (innostuu! :-D )
Tuija; jaa-a! Eipä niitä juuri muualta saa kuin yksittäin muovipusseissa rautakaupan ja taimimyymälän hyllystä. Kokemukseni mukaan niistä on tullut sitä mitä on etiketissä. Varmaan esim. Viherpeukaloilta tai Exotic Gardenilta saa laadukasta, Jyväskylän Viherlandialla ja Turun Kauppilalla näyttäisi olevan hyvät valikoimat ja teilläpäin kannattaisi ehkä piipahtaa Järvenpään kukkataloon. Hyvälaatuisesta juurakosta kannattaa maksaa, varsinkin, kun siitä vielä tulee se väri mitä toivoo (pussin kuvan sävyt tosin joskus valehtelevat vähän).
Hitsi, mun messuillaolosta ei vielä ole puhuttu (en itse ota asiaa puheeksi pomon kanssa kun en tykkää olla messuilla ;-) Toivon että se unohtaa koko asian. Mutta silloin pe 8.4. olen messukeskuksessa viherkattoseminaarissa koko päivän, eli en silloin ainakaan ole Oma Pihan osastolla paitsi ihan vasta loppuiltapäivästä.
Paula; ihanaa, että kaunis tähkähietalilja päätyi mielikuvituspuutarhaasi!
Nuo shokkiyhdistelmät ovat hämmästyttävän yleisiä. Ihan tosiaan tuntuu, että niitä istuttavat ihmiset, jotka luulevat värikkään olevan kauniin synonyymi. Inhokkikukkani on ahkeraliisa, varmaankin juuri siksi, että sitä aina sekoitetaan niitä kolmea: oranssinpunaista, kretliiniä ja valkoista. Puistattaa kun ajattelenkin!
Intopii; Tukholmassakin niitä lentäviä hollantilaisia varmaan on (en nyt muista olenko nähnyt), enkä nyt halua mollata ketään hollantilaista, enkä varsinkaan Hollannin ansiokasta sipulikukkien tuotantoa, vaan juuri niitä helppoheikkejä. Tukholman messuilla on ainakin aiemmin ollut ihanan paljon puutarhaseuroja myymässä taimia: kotimaista (siis ruotsalaista), laatua, perinnettä ja varma tieto lajikkeesta kun kyseessä ovat sen lajin spesialistit!
R&T; vähän tuota ajattelinkin kun kirjoitin lauseen, nimittäin menin kyllä istuttamaan naapurin kukkapenkkiin kun he eivät olleet paikalla, mutta taisin sentään (ehkä) soittaa ensin, saanko ;-) Olen vähän sellainen heidän kukkapenkkinsä hoitaja kun he eivät ole paikalla ja olen istuttanut sinne muutakin, niin että ehkä otin erivapauden tietäen, että naapuri pitää punaisesta ;-) Suunnilleen noin se meni kuin kuvasit :-D
Risusydämen Marja; ovat ihanat iloiset raitasukat, kyllä, kiitos!
Minä sain hollantilaisilta viime keväänä kylkiäisinä töyhtövanan (siis kyllä, taas ostin heiltä jotakin). Sitä olen nähnyt kukkapenkissä jossakin Irlannissa, ei talvehdi kai edes Englannissa. Niin, mitä he sellaista myyvät... (No, pitäähän niitä daalioitakin talvettaa). No sen sipuli on kellarissa, tokko enää hengissä, kyllä sielläkin on pakastanut tänä talvena.
Ihana metsäkurjenpolvi, minunkin pihani reunassa puiden alla kasvaa sitä, yritän varoa etten aja ruohoa niin pitkälle että ne taantuisivat.
Leena; minustakin tuo 'Kent Pride' on ihana! Ihastuin siihen Kentissä opiskellessani, sitä oli tietysti opinahjoni pihalla. Harva kai mieltää ruskean soveliaaksi kukan väriksi, minusta se on mahtava ja aika hyvä yhdistettynä moneen muuhun kukkaan/lehtien väriin. Tuo ruosteenruskea on herkullinen ja siinä on oranssi "parta". Tilasin samasta paikasta Englannista (Aulden Farm) myös valkoruskean 'Persian Wood' -lajikkeen, mutta sen juuri oli huono, antoivat alennusta mutta se menehtyi silti. Se olisi ollut enempi kahvinruskea.
Oho, kirjoittelin niin pitkät pörinät että väliin ehti tulla pari kommenttia...
ReplyDeleteVaahtera-Maria; ostin suosikkini Särkän taimiston osastolta railinesikon, siis ihan pohjoisesta löytyneen lajin, saas nähdä miten sen käy... se on pihallani kevätesikoiden ja palloesikon lähistöllä. Vielä en tiedä, miten se menestyy. Montaa kasvia en Oulusta voinut ostaa, kun olimme siellä lentokoneella, niin mitään painavaa ei voinut tuoda.
Ja kyllä: taimivaihdoissa, kuten klorofylli-nettipalstan kautta, saa sitä mitä tilaa, ja varmasti kotimaassa kasvanutta, siis talvenkestävää (tai jos ei ole, niin saa neuvot talvetukseen!).
Naukulan Mamma; no joo... se nyt ei ole sitä mitä mielessäni oli, vaikka varsinaista etukäteissuunnitelmaa ei olekaan. Mutta kun ei. Et onnistunut vakuuttamaan ;-) Tosi seventies tuo oranssi-ruskea on, mutta tunkkainen sellainen. Ei käy!
Olipa mielenkiintoinen juttu ja kommentitkin oli mielenkiintoisia. Odotan kyllä innolla kesää, että saan nähdä kaikki kukkasi. Minulla on kaikista menestynein kohta pihassani taas varjokasvipenkki. Johtuu varmaan siitä, etteivät siinä viihdy rikkaruohot kun se on niin varjoisa. Viime kesänä ollut tarpeeksi ahkera rikkaruohojen kitkemisessä kun oli niin helteistä. Nokkoset pääsi valloilleen...
ReplyDeleteOlen niin toivoton kasvien kanssa, että tyydyn ihailemaan muiden taidokkaita puutarhoja.
ReplyDeleteKyllä Musti tuolla edellisessä olikin sitten ylvään upea, oikea rotupantteri!
Auli, nyt on kyllä totuuden nimissä pakko sanoa, että ehkä näistä kukkapenkkikuvista ei paljastu kaikki... pihani on nimittäin 95%:sti pöheikköä+rakennustyömaata. Muutamaan paikkaan olen tehnyt kukkapenkkejä, erilaisille kasvupaikoille, sillä olen haalinut erilaisia kasveja... joka kesä vain lisää vaikka pitäisi keskittyä talojen remontointiin!
ReplyDeleteJoten "kaikki kukkani" on suhteellisen nopeasti käyty läpi, loppujen lopuksi.
Viime kesänä paras paikka oli tosiaankin varjossa!
Zelda; kiva että tulee silmäniloa edes tällä tavalla! ;-)
Musti onkin oikea Rotupantteri :-) ♡
Ihanaa Dahlia, kesällä on niin kivasti tosiaan kukkia! On suuria ja pieniä, korkeita ja ihan maan tasalla olevia, ihan kaikenlaisia!
ReplyDeleteKukkapenkkini olivat viime vuonna jo jonkinlaisen näköisiä, tuon paahdepenkinkin aloitin vasta kaksi vuotta sitten, niin ei se ensimmäisenä kesänä näyttänyt yhtään miltään. Odotankin tältä kesältä taas hivenen parempaa showta...
Mullakin on palavaarakkautta, ihana nimi muuten, se onkin raju! Onneksi se kasvaa sille soveliaiden naapurikasvien kanssa, niin ei tarvitse siirtää.
Mua naurattaa hiustenvärjäämiset, en ole moneen vuoteen enää jaksanut värjätä, mutta niiden pakettien nimet on vaan mystisiä: "tumma tuhkanvaalea"? "Hunajainen kastanja"?? Jne...