Ikuisuusprojekti

Kun nyt käsitöiden esittelyn makuun pääsin, niin jatkan samasta aiheesta. Kymmenisen vuotta sitten innostuin ideasta tehdä ristipistotyötä, niinpä marssin käsityökauppaan. Asuin silloin Englannissa, joten valikoimassa oli tämä tyypillinen englantilainen kylänäkymä.
Kylän keskellä oli tyhjä kohta, jossa oli mielestäni rumia tammenterhoja ja jokin "home sweet home" -tyyppinen teksti. En ole suuri iskulauseiden ystävä niin tavaroissa kuin vaatteissakaan, niinpä päätin muuttaa tekstikohdan tyypilliseksi kylän keskusnurmeksi, village greeniksi. Village green on lähes jokaisessa vanhassa brittiläisessä kylässä, se oli kylän yhteistä maata laidunnusta ja markkinoitakin varten.
Sitä paitsi minusta pohjakangas on rumaa ja se on tarkoitus peittää. Nämä siis vain omia ajatuksiani, huom., ennen kuin joku ottaa nokkiinsa.

Eihän minulla ollut hajuakaan ristipistoista, niinpä ostin pohjakankaan, jossa oli mahdottoman tiheät ruudut. Lisäksi en tajunnut aloittaa keskeltä, vaan aloitin vasemmasta yläkulmasta - tietysti! - ja huomasin oikeaan yläkulmaan tullessani, että kangasta jää käyttämättä monta hyvää senttimetriä. Levensin siis keskusnurmea, mutta amatöörin alusta jäi muistoksi väkänen keskusviheriön oikeaan yläkulmaan niin, että yksi talo on vähän niinkuin rakennettu väärään paikkaan. No, sekään ei ole vakavaa, eivät ne viheriöt oikeastikaan ole säännöllisiä, saattavat olla kolmikulmaisia, soikioita tai mitä vain.
Minulla ei ollut tarpeeksi yhtä vihreää koko viheriötä varten – olin valinnut itse langat, kaikenlaisia kivoja värejä – niinpä päätin tehdä sen monesta eri sävystä. Siitä tuli vähän raju vihreine raitoineen. Laitoin siihen muutaman lampaan, niin kuin näillä kyläniityillä on alunperin ollutkin. Lisäksi muutin joitakin talojen tai niiden yksityiskohtien värejä, sillä ei sellaista ohjetta, mitä en ryhtyisi muuttelemaan. Muutos on toinen luontoni.

Viheriölle kuuluu tietysti koiran ulkoiluttaja, ja koska olen Saint-Exupéry -fani, tein koirasta Pikku prinssin ketun näköisen.
Projekti kesti ehkä viisi vuotta, sillä välillä kului vuosikin, etten tarttunut tähän käsityöhön. Ristipistotyön ongelmana on se, ettei sitä voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria, sillä työtä ja ohjetta pitää katsoa koko ajan.
Ristipistotyön valmistuttua asuin jo Suomessa, mutta kun menin matkalle Yorkshireen, osuin pienessä kylässä kangaskauppaan jossa myytiin laadukkaita, paikallisia ruudullisia tweed-kankaita. Ostin palan tyynyn selkäpuoleksi. Tyynyn reunat ovat muisto Barcelonan-opiskelu-vuodelta: koristenauhaa pienen nappi- ja nauhakaupan valikoimista Plaça del Pin laidalta. Onkin hauskaa, että käsityöhön voi tulla mukaan paljon muistoja matkan varrelta.

Tyyny on täytetty löyhästi korppoolaisten lampaiden karstavillalla, eli se on kohtuullisen lötkö ja menee helposti littaan. Mutta se onkin kai vain koristetyyny.
Ransu varmaan uneksii kevään tulosta, nyt on taas niin kolea päivä! Hellassa rätisee tuli.
Lämpenevää viikkoa kaikille!