Monday, 21 March 2011

Ikuisuusprojekti

Kun nyt käsitöiden esittelyn makuun pääsin, niin jatkan samasta aiheesta. Kymmenisen vuotta sitten innostuin ideasta tehdä ristipistotyötä, niinpä marssin käsityökauppaan. Asuin silloin Englannissa, joten valikoimassa oli tämä tyypillinen englantilainen kylänäkymä.
Kylän keskellä oli tyhjä kohta, jossa oli mielestäni rumia tammenterhoja ja jokin "home sweet home" -tyyppinen teksti. En ole suuri iskulauseiden ystävä niin tavaroissa kuin vaatteissakaan, niinpä päätin muuttaa tekstikohdan tyypilliseksi kylän keskusnurmeksi, village greeniksi. Village green on lähes jokaisessa vanhassa brittiläisessä kylässä, se oli kylän yhteistä maata laidunnusta ja markkinoitakin varten.
Sitä paitsi minusta pohjakangas on rumaa ja se on tarkoitus peittää. Nämä siis vain omia ajatuksiani, huom., ennen kuin joku ottaa nokkiinsa.

Eihän minulla ollut hajuakaan ristipistoista, niinpä ostin pohjakankaan, jossa oli mahdottoman tiheät ruudut. Lisäksi en tajunnut aloittaa keskeltä, vaan aloitin vasemmasta yläkulmasta - tietysti! - ja huomasin oikeaan yläkulmaan tullessani, että kangasta jää käyttämättä monta hyvää senttimetriä. Levensin siis keskusnurmea, mutta amatöörin alusta jäi muistoksi väkänen keskusviheriön oikeaan yläkulmaan niin, että yksi talo on vähän niinkuin rakennettu väärään paikkaan. No, sekään ei ole vakavaa, eivät ne viheriöt oikeastikaan ole säännöllisiä, saattavat olla kolmikulmaisia, soikioita tai mitä vain.
Minulla ei ollut tarpeeksi yhtä vihreää koko viheriötä varten – olin valinnut itse langat, kaikenlaisia kivoja värejä – niinpä päätin tehdä sen monesta eri sävystä. Siitä tuli vähän raju vihreine raitoineen. Laitoin siihen muutaman lampaan, niin kuin näillä kyläniityillä on alunperin ollutkin. Lisäksi muutin joitakin talojen tai niiden yksityiskohtien värejä, sillä ei sellaista ohjetta, mitä en ryhtyisi muuttelemaan. Muutos on toinen luontoni.

Viheriölle kuuluu tietysti koiran ulkoiluttaja, ja koska olen Saint-Exupéry -fani, tein koirasta Pikku prinssin ketun näköisen.
Projekti kesti ehkä viisi vuotta, sillä välillä kului vuosikin, etten tarttunut tähän käsityöhön. Ristipistotyön ongelmana on se, ettei sitä voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria, sillä työtä ja ohjetta pitää katsoa koko ajan.
Ristipistotyön valmistuttua asuin jo Suomessa, mutta kun menin matkalle Yorkshireen, osuin pienessä kylässä kangaskauppaan jossa myytiin laadukkaita, paikallisia ruudullisia tweed-kankaita. Ostin palan tyynyn selkäpuoleksi. Tyynyn reunat ovat muisto Barcelonan-opiskelu-vuodelta: koristenauhaa pienen nappi- ja nauhakaupan valikoimista Plaça del Pin laidalta. Onkin hauskaa, että käsityöhön voi tulla mukaan paljon muistoja matkan varrelta.

Tyyny on täytetty löyhästi korppoolaisten lampaiden karstavillalla, eli se on kohtuullisen lötkö ja menee helposti littaan. Mutta se onkin kai vain koristetyyny.
Ransu varmaan uneksii kevään tulosta, nyt on taas niin kolea päivä! Hellassa rätisee tuli.
Lämpenevää viikkoa kaikille!

40 comments :

  1. On muistorikas tyyny, melkeinpä kuin elämäntarina, aineksia kolmesta maasta. Tai useammastakin, jos ottaa huomioon tuon Pikku prinssin ketun. Kanavatöihin muillakin liittyy joskus tuollaista elämänhistoriaa (itse en ole vielä tehnyt). Niitä tehdään joko pitkän aikaa vuosien ajan niin kuin sinä tai sitten jossain elämänvaiheessa hyvin intensiivisesti, mikä jää mieleen.

    ReplyDelete
  2. Aivan, tyyny täynnä muistoja eri vuosilta ja eri paikoista. Ja Ransukin tykkää, eli täydellinen käsityö.

    ReplyDelete
  3. Kiva tyyny ja kiva tarina. Minusta viheriö näyttää ihan englantilaiselta viheriöltä. Englannissa on isot valikoimat tuontyylisiä ristipisto- ja kanavatöitä. Yksi siskoni onkin niitä tehnyt, aivan ihania. Itse en pysty oikein tekemään ristipistotöitä kun en tahdo enää nahdä kauhean hyvin lähelle. Niin ihtohimoinen en ole siinä hommassa että alkaisin tehdä niitä suurennuslasin kanssa, niinkuin todelliset friikit. No, sanoisin, että työsi on hieno, vaikka olitkin ensi kertaa asialla.

    ReplyDelete
  4. Kiitos virallisesta tunnustuksesta! Ei ollut tarkoitus että joudut laittamaan virkahatun päähän, Auli, mutta kiitos kumminkin ;-)
    Pidän itse tyynystä, ehkä eniten juuri siihen sisältyvien tarinoiden takia. Jos tekisin sen uudestaan - mitä en todellakaan suunnittele - tekisin joitakin asioita toisin.
    Tyynyssä on sikälikin mukana Ranskaa, että silloisen poikaystäväni, joka oli ranskalainen, äiti on innokas käsityöihminen ja hän neuvoi minua mm., että jokainen pisto on tehtävä samaan suuntaan, kas enhän minä sellaistakaan olisi tullut ajatelleeksi.

    ReplyDelete
  5. Keskusviheriön lampaat <3 Ransu-mytty jättikäpälät silmillä <3

    En usko, että koskaan saisin valmiiksi minkäänlaista ristipistotyötä, joten minun on myös parempi olla moisista innostumatta (liiaksi). Neljä vuotta sitten aloitettu öljyvärimaalaus on yhä "vaiheessa", vaikka sitä olen välillä muistanut jatkaakin.

    ReplyDelete
  6. Hyvän näköisen tyynyn oot saanut aikaan, kyllä tuollasen tekemiseen tarvitaan melko pitkä pinna! :) Mulla ei ole vielä yläasteella aloitettu villapaidan tekelekään valmis..siitäki aikaa jo yli 15v...eikä taida koskaan valmistuakaan! :D

    ReplyDelete
  7. :-D Ehkä nekin villapaita- ja öljyvärimaalausprojektit joskus valmistuvat, ei pidä lannistua!
    Ransu on todella mytty! Paitsi että nyt se meni ulos, sillä aurinko alkoi paistaa. Miten kissat osaavatkin joskus näyttää siltä kuin niiden elämä olisi jotenkin rankkaa? "Rankka päivä taas takana, huh!"

    ReplyDelete
  8. Vautsi miten upea ja muistorikas tyyny! Mulle ristipistotyöt tuovat ekana mieleen ala-asteen kirjailun johonkin pyyheliinaan, mutta sehän voi olla näemmä jotain värikkäämpää, suurempaa, taideprosessimaisesti elävää ja komeaa :)

    ReplyDelete
  9. Olen itsekin joskus aloittanut ristipistotöitä (kukas niitä valmiiksi saakka tekee...) ja jo niiden kokemusten perusteella osaan arvioida tuohon menneen aikaa ja pärettä. Hieno tyyny, johon on ihanasti ommeltu muistoja mukaan.

    Ransu on todella yksi karvalankamytty tuossa tyynyn vieressä. Harjoitelleeko täytteen uraa? No, siitä voisi tulla neulatyyny.

    ReplyDelete
  10. Voi mieletön, sait sen valmiiksi! On tosi ihania värejä ja tunnelmallinen maisema. Kiva lukea tyynyn vaiheita. Eipä sitä mitään päiväkirjoja tartteta kun on luova ihminen kyseessä;) Ransu on tassu silmillä tosi liikuttava! :)

    ReplyDelete
  11. Tassu silmillä nukkuva kissa tai koira on kyllä liikuttava ja huvittava näky :-)
    Juu, ei ristipistotyön tarvitse olla tylsää, ennalta suunniteltua eikä muiden määräämää, eikä siihen edes tarvita erityistä taitoa. Tämä postaus olkoon kannustuksena kaikille!
    Ransuun en kyllä ryhtyisi neuloja pistelemään, mutta se on ihana untuvatyyny noin muuten.

    ReplyDelete
  12. Hui olkoon, eihän toki kissaan neuloja pistellä! Ransussahan on jo ihan luontaisesti mukana vakiovarustelussa OMAT kippurakärkiset neulat, joita herra vielä automaattisesti teroittaneekin ;D

    ReplyDelete
  13. Juu :-D Ja sitten testaa niiden läpitunkevuutta pistelemällä minua niillä kaulaan ja hartioihin, kaikki tämä siis hellyyden ja pussailun nimissä. Yritänkin välillä sanoa Ransulle, ettei minua saa rei'ittää: mitä se tyhjiin valuneella mammalla tekee.

    ReplyDelete
  14. Upss... Mulla VOI oikeesti jäädä joskus rooli päälle, nyt ei kyllä ollut tarkoitus. Mutta oikeesti jotkut kysyy jostakin (siis tutut, livenä) minkä numeron antaisit minulle tästä, vaikka villasukista. Sanon aina , etten voi arvioida, kun en ole nähnyt suunnittelu- enkä työskentelyPROSESSIA...

    ReplyDelete
  15. Tosi hieno! Ja tosi suuritöinen! Nurmi sopii siihen kivasti. :)

    ReplyDelete
  16. Tuossahan on kuin yksi elämä yhdessä tyynyssä! Elä vain ikinä hävitä sitä vaikka keskusviheriö tuntuisikin liian vihreältä :)
    Mulla kaivelee mieltä yksi kaappiin unohtunut ristipistotyö jota aloin tehdä 13 vuotta sitten. Milloinhan valmistuisi...

    ReplyDelete
  17. Söpö tyyny :) Huh, miten monta pistoa tuohon on mennyt ;) Ollapa Ransu sohvannurkassa...

    ReplyDelete
  18. Kiitos kommenteista!
    Ransulla taitaa olla kissanpäivät, paitsi että taas on asiat huonosti: ei saa huomiota vaikka yrittää kävellä näppäimistön päällä edestakaisin. Ei ainakaan toivomaansa huomiota. Hmh, asioiden tärkeysjärjestys on taas aivan pielessä!

    Auli, aika rankkaa että numeroa kysytään! Miten sellaisia voi edes yleensäkään antaa? Hyvä, että sulla on poiskiemurtelulause ;-)
    Katja, ei kai se siellä kaapissa mihinkään haihdu. Sitten joskus...

    ReplyDelete
  19. Luova projekti sinulla ollut! Lopputulos on minusta tosi hieno ja jotenkin kodikas, tykkään :)

    ReplyDelete
  20. On se, värikylläinen ja ainakin uniikki :-)

    ReplyDelete
  21. Kerrassaan ihastuttava! Ja nyt seuraa vakavamielinen kysymys: Onko jotain mitä sinä ET osaisi tehdä :) ? Epäilen ettei kyllä ole. On kyllä tekemisen makua, taitoa ja tarkkuutta :) ! KIITOS Saila ihanasta blogista!

    ReplyDelete
  22. No jopas nyt :-) Kiitos vain, tuota noin, öh. Tässä on nyt sellainen väärinkäsitys, että olisin jotenkin aikaansaava ja tekisin siistiä jälkeä. En tee. Ideoita kyllä piisaa ;-)

    ReplyDelete
  23. Hei!

    Löysin blogisi tänään ja olen lueskellut riemastuttavia tarinoita kissojesi elämästä saaressa. Itselläni on koira, mutta lapsuudenkodissani maalla oli PALJON kissoja. Nyt asumme niin lähellä maantietä, ettei kissaa uskalla hankkia. Koira onneksi pysyy omalla tontilla.

    Mukavaa kevättä sinulle ja kisuleille!

    -Solja

    ReplyDelete
  24. Hei vaan Solja ja kiitos kommentista!
    Koira on juu tuolla tavalla helpompi, paitsi että koirienkin kanssa olen joskus kuullut ikävistä onnettomuuksista :-( Maantie on tosiaan vaarallinen, Viljo-kissani jäi auton alle vilkkaalla tiellä.
    Koira olisi helpompi myös autolla reissatessa, kun sen voisi päästää ulos tekemään tarpeensa, kissoja ei. Minulla on reissuilla hiekkavati, ja päästän pysähdyksien ajaksi kissat vapaaksi autoon, toinen osaa käydä autossa hiekkavadilla, toinen ei, ja tekee sitten koppaansa jos hätä tulee.

    ReplyDelete
  25. Ei kun ihan totta, olet kyllä varsinainen monitaituri! Ideoita olisi kyllä täälläkin, mutta toteutus....(loistaa poissaolollaan).

    ReplyDelete
  26. Loistaa poissaolollaan :-D
    Se on vain piilevänä, usko pois!

    ReplyDelete
  27. Onpas ihanan muistorikas tyyny ja
    ja kaunis kaikkine väreineen.
    Lohdullista kuulla myös "ikuisuusprojektista", että muillakin ideoiden työstäminen voi kestää. Olin aikaisemmin innokas ristipistotöiden pistelijä, matkan varrella vaan on jäänyt liian monta keskeneräistä työtä jälkeen. itse työvaiheesta pidän, mutta enpä tiedä missä niitä valmiita töitä pitäisi esillä.

    ReplyDelete
  28. Ehkä Ransu näkee unta, että juoksee tuolla tyynyn nurmella ketun näköisen koiran kanssa! :)

    ReplyDelete
  29. Niinpä! Jotakin hyötyesineitä niistä olisi kiva tehdä: pöytäliinoja, no, koristetyynykin menettelee, tai neulatyyny... jostakin syystä en itse pidä seinille kehystetyistä ristipistotöistä.
    Voisiko istuintyynyä, siis pehmustetta tuolille, miettiä, mutta olisihan se ehkä sääli istua työlään käsityön päällä.

    ReplyDelete
  30. Hei Paavo & Harmi,
    niin, ainakin kettukoiralla on yhtä paksu häntä kuin Ransulla ;-)

    ReplyDelete
  31. Hieno työ ja pitkäjänteisyyttä vaativa! Tulee ihan mieleen Englannin maaseutu ja brittiläiset pukudraamat kuten Järki ja tunteet, Ylpeys ja ennakkoluulo... Olen itse huomannut, että tuollaista 'sitoutumista' vaativaa työtä tehdessä ajatukset loksahtelevat omille paikoilleen.

    ReplyDelete
  32. Hyvin sanottu, kun kädet puuhaavat, ajatus kulkee vapaasti. Olen huomannut saman pihatöissä; sinne ei mene varta vasten miettimään työasioita (ainakaan yleensä), mutta niin ne ajatukset vain itsekseen kypsyvät ja loistoideat syntyvät ;-)

    ReplyDelete
  33. Tekeminen on terapiaa parhaimmillaan! Tyynnyttää mielen ja antaa uutta voimaa!:)

    ReplyDelete
  34. Heheh, no joskus... tekeminen myös raivostuttaa ja tuskastuttaa, riippuen vähän projektin ja oman mielentilan laadusta ;-)

    ReplyDelete
  35. Upea tyyny, tosi hieno! Mutsi teki ristipistotyönä minikortin kokoisen taulun mummolle. Sen piti olla isompi...No, Ransulle terveiset, tyynyt voittaa taulut mennen tullen!

    ReplyDelete
  36. Moro!
    Kiitti terkuista.
    *Tuhh*
    *Mjamjam*
    (Kääntää kylkeä)
    RANSU

    ReplyDelete
  37. Hieno työ. Melkein innostuin ajatuksesta aloittaa itsekin - kunhan löytäisi kivan mallin..

    ReplyDelete
  38. Kiva, jos innostuit. Tämän kirjoituksen tarkoitus olikin innostaa kokeilemaan; vaikka ei osaisi niin silti voi saada jotakin hauskaa aikaan samalla kun opettelee. Eivätkä epäonnistumiset maata kaada (vai pitäisikö nykyään sanoa Eurooppaa, kun on nämä pankkien ja talouksien kaatumiset tapetilla?)
    Malleja on itse asiassa paljonkin, käsityökauppojen valikoimissa ja tavallistenkin kauppojen lehtihyllyistä löytyy kokonaisia ristipistoaiheisia aikakauslehtiä. Eiköhän niistä joskus joku kiva tule vastaan!

    ReplyDelete
  39. Sä oot ehtinyt matkailla paljon. Tyyny on kaunis ja "just oikein" tehty :-) pitää toki olla lampaita kans, ja koiran ulkoiluttaja!

    ReplyDelete
  40. Kiitos Zepa. On se minustakin kaunis, vaikka kaikkein eniten hauska: kaikkien siihen liittyvien asioiden takia.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!