Tänään oli jopa lumipyry. Saarelle ajetaan jäätietä. Vaikka viikonlopun sää oli keväisen aurinkoinen, ei lumi vielä sulanutkaan. Ei ole esitellä kuvia pälvipaikoissa puskevista lumikellon varsista.
Niinpä laitan pienen ennen julkaisemattoman kuvasarjan syyskuiselta sieniretkeltä Ransun kanssa. Ransuhan retkeilee mielellään kaverina ja seuraa hyvin. Musti tekee samoin, mutta ei ollut tällä kertaa mukana. Jos menen Ransun mielestä liian kauas, se alkaa maukua.
Hei oota mä tuun!
Keskittynyt ilme
Mitä sulla on tässä? Onks täällä eväitä?
Ai ei. No sillä voi varmaan sitten matkustaa.
Ja niinhän myöhemmin sitten taas kävi, että sienikori toimi Ransun taksina. Tämä käytäntö on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Hoh hoijaa. Lähdettäis jo tästä tolpalta.
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Puutarhakirjan lisäksi, ehdottaisin, että tekisit kirjan kissa retkellä! Ostaisin heti! Niin on upeitä nämä retkeilykuvat, olipa retki sitten rantaan tai metsään!
ReplyDeleteKiitos, käyn ehdottamassa Ransulle että laittaisi repun selkään ja mentäisiin ulos kuvaamaan...
ReplyDelete(käy makkarissa, jossa R makaa sängyssä vilttiin kaivamassaan kuopassa)
Vastaus: Joo ei nyt tuolla lumessa, eikä myöskään kesähelteessä btw!
Mutta lumipantteri Mustista mun pitää ottaa enemmän retkikuvia näin talvella, se on niin reipas <3
Toki. R hoitaa mieleisensä päivät ja Musti itsellensä sopivat <3. Yksi tilaus täällä!
ReplyDeleteJoo, KAKSI kissakirjaa!!! Kesä-Ransu metsällä ja musta lumipnatteri Musti talvipuuhissa. Mäkin ostan, molemmat!
ReplyDeleteOlin muuten juuri aikeissa katsoa meidän blogista, milloin Cisu ja Toto olivat viime vuonna ekalla metsäretkellä. Kevätkaihoa...
Ulkona kiinnostuneina ja valppaina kulkevat kissat ovat ihana näky, on mahtavaa asua paikassa jossa voi näin ulkoilla! Ne näyttävät olevan niin elementissään, ja niinhän ne ovatkin, pienet luontokappaleet <3
ReplyDeleteSelvä, alan kysellä kustantajaa... (Kukakohan oikeasti suostuisi kustantamaan ko. kirjan, hehee!)
Ihania reippaita kissoja, ainakin melkein aina reippaita siis.. Ihanaa, että kissat saavat kulkea metsässäkin, he ovat onnekkkaita siellä asuessaan! Ja jännää, että ne seuraavat sinua. Minun käsitys ulkoilevista kissoista on se, että ne painelee ihan minne vaan, eikä niitä saa millään minnekään minne haluaisi. Sellainen oli minun jo edesmennyt Mörrini!
ReplyDeleteNiin, minuakin vähän ihmetyttää, kun käsitykseni mukaan melkein kaikki kissat ovat sellaisia itsekseen kulkevia. Tosin ystävien Olga-kissa Nurmeksessa on seuraajatyyppiä, samoin toisen ystäväni edesmennyt Lucifer, sekin meni aina sieniretkelle mukaan.
ReplyDeleteLuulen, että seuraamisen aloitti Musti, jonka paras kamu pienenä oli koira Vanni. Niinpä Musti seurasi Vannia. Viljo alkoi sitten seurata kun kerran kaikki muutkin lähtivät, ja se oli niin seurallinen, ettei halunnut jäädä yksin. Ransu on hyvin samantapainen kuin Viljo ja on myös alkanut seurata ehkä samasta syystä. En tiedä miten, mutta mulla on varsinainen seuraajakissojen kommuuni!
Edit: Eikä ne tietenkään juuri silloin seuraa kun tarvitsisi, esim. autoon. Se on onnistunut ehkä vain kerran täältä lähtiessä, että sain napattua kissat pihalta vierestäni autoon. Vaikka ne yleensä ovat pihatöissä apuna, ei siihen voi todellakaan luottaa, että ne sitten juuri sillä sekunnilla olisivat hollilla kun pitää lähteä.
ReplyDeleteKerran Ransu, joka on yleensä aina korkeintaan viiden metrin päässä minusta, hävisi juuri sillä hetkellä kun minun piti kantaa se autoon. Yhteysalus odotti meitä vartin verran, mutta sitten sen oli pakko mennä. Toisen vartin päästä Ransu sitten ilmestyi. Matka siirtyi seuraavaan päivään siis.
Voi miten hauskat kuvat :) Sitä vartenhan henkilökunta on, että edes kantavat jos itte ei jaksa :)
ReplyDeleteNo juuri sitä varten! Tulee vain joskus mieleen, että onkohan Ransu vähän hemmoteltu kun kannan sitä korin päällä sylissä puoli kilometriä kotiin ettei pojan tarvitse itse kävellä jos ei huvita ;-)
ReplyDeleteEiiih :DDDDD Saila, sun pitäis kyllä tehdä joku kissakirja, ehdottomasti! Vitsit, miten ihanan värinen syksyinen metsä, niin tunnelmallinen.
ReplyDeleteAi että sattuikin niin Ransun väreihin sointuva metsä :-)
ReplyDeleteVau mikä apulainen! Seuraavat kissat on kyllä hauskoja, ovat melkein kuin koirat. Otto-kissa täällä on kova auttamaan puutarhatöissä. Minä vain olen avusta vähän toista mieltä kun hyökkäilee kasvien lomasta kitkevien käsien kimppuun :D
ReplyDeleteViime syksynä oli niin laihat sienisadot, että olipahan edes jotakin kotiin kannettavaa!
ReplyDeleteVoi Ottoa! :-D Kitkevät kädet ovat varmaan toooosi kivaa vaanittavaa! Yritä nyt ymmärtää ;-)
Mahtavia kuvia :D ja tosi kaunis sienikori! Metsä tuoksuu kuvissa! Meilläkin Marakatti on keskittynyt työnjohdollisiin tehtäviin vanhempien pihassa. Pitäähän sitä jonkun vähän katsoa perään, että kuka hakee postin tai miten ripeästi kasvimaan hoito sujuu. Rokka sen sijaan huitelee menojaan.
ReplyDeleteAina tarvitaan kissaa vahtimaan miten työt sujuvat, ainakin kissojen mielestä ;-)
ReplyDeleteSienikori on Elsan lempituolin valikoimissa, tosi kaunis kankaalla vuorattu vanhanajan torikori.
"Se jokin sinussa oooon....", eli täytyy sulla olla joku ketunhäntä kainalossa tai muikku taskussa, koska kissat sua noin uskollisesti seuraavat. Tai sitten olet kissojen mielestä hirveän purrrrmaava. Tai kissakuiskaaja. Tai jotain.
ReplyDeleteHyviä kuvia sinä heistä kyllä saat :D
Onpa pehmeän näköistä ja upean väristä tuo sammalikko jäkälineen, missä Ransu ilveksen lailla tallustelee. Satuin juuri tänään selailemaan Itäkeskuksessa sammaleita ja jäkäliä esittelevää kirjaa, samalla kun etsin hyviä ja halpoja luonto-/puutarhakirjoja (mikä kylläkin on mahdoton yhtälö). Monen kirjan kohdalla tuli mieleen, että netistä löytyy jo tarkempaa kuvaa ja tietoa esim. jonkin lajin tunnistamiseen.
ReplyDeleteEräs ystäväni joskus väitti, että olen kissojeni idoli kun ne seuraavat :-D Luulen, että vietän niin paljon aikaa niiden kanssa, että ne samaistuvat minuun aika vahvasti. Ransuhan tässä männä viikolla reagoi vallan voimakkaasti siihen, että kippasin paljon raksuja sille kulhoon, kun lähdin kotoa pariksi vuorokaudeksi. Raukalta jäi porsaankylkiviipale kesken ja se tuli katsomaan minua syyttävästi eteiseen kun lähdin. Tajusi tasan tarkkaan, että nyt se menee ja jättää meidät keskenään ruokakulhojen ääreen IHAN KUIN SE OLISI OOKOO!!!!
ReplyDeleteOnneksi eivät (vielä) osaa soittaa itse Anja Eerikäiselle.
Sammalet ja jäkälät puuttuvat hyvistä maastokasvioista, nyt yritän muistella, mikäköhän kasvio ystävälläni on, jossa nuo ovat mukana? En nyt muista. Joka tapauksessa: hyvään kannattaa satsata. Jo isoisäni kertasi vanhaa viisautta: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Minä ainakin vielä kaipaan oikeaa kirjaa tunnistukseen, jonka voi ottaa mukaan ja lehteillä; olen niin vanha ;-)
Syksyinen, tihkuinen sienimetsä on vihreä ja pörheä, tunnelmallinen paikka.
Oi Rrrrrransu <3 <3 <3
ReplyDeleteTerkuin Unna Tuutikki
PusiPusiPusi ❤ Muks PörPör ❤
ReplyDeleteRANSU
Voi ei miten ihana postaus! Ihanaa luontoa ja suloinen, humoristinen kissa - jos ei eväitä niin taksi ainakin! :D
ReplyDeleteRansu on sellainen hassutassu, niin siitä saa paljon hauskaa materiaalia :-)
ReplyDeleteHauskoja kuvia! Korit on kyllä kissojen mielestä ihan parhaita!
ReplyDeleteNiin, Ransu olisi varmaan halunnut matkustaa koriSSA, mutta ei mahtunut.
ReplyDelete