Lossimatkat eivät ole ihan samaa laineen liplatusta kuin kesällä. Matkalla Korppoon Galtbystä Norrskataan mennään laivaväylän poikki. Sen reunoilla olevien jäävallien ylitys on hidasta ja jylisevää touhua.
Maaliskuun ensimmäisen viikon Mergus-lossi on potenut teknisiä ongelmia, joka tarkoittaa sitä, että yksi lossi on hoitanut koko Houtskari-Norrskata-Galtby -liikenteen. Lossia saattoi siis joutua odottamaan tuntikaupalla. Tietojeni mukaan (Åbo Underrättelser) Mergus on nyt korjattu.
Lossin odottelu ei haittaa, sillä Norrskatasta matka jatkuu oman aika-taulun mukaan jäätietä pitkin. Sinne vaan, maisemat on samat kuin kesällä veneestä niin ei voi eksyä. Tämä on niin kätevää, että aion tästä lähin matkustaa saareen aina jäätietä pitkin ;-)
.JPEG)
.jpg)
Oi, olet päässyt kotiin!! (Näin toivon; etteivät kuvat ole vain joltakin muulta matkalta koti-ikävän keskellä tänne lisättyjä.) Ihanaa.
ReplyDeleteHei, miksi ne eivät ole kertoneet sulle aikaisemmin, että saareesi menee tie??? Ja kaiket kesät turhaan seilaat lautoilla. Noin komia baana...
Taas oli mielenkiintoita lukkea noin erilaisesta matkustamisesta kuin mitä meillä maakravuilla! Kissasi ovat kyllä varmaan tottuneita reissukissoja!
ReplyDeleteOnhan se ihan erilainen talvella kuin kesällä. Talvella on tilaa ja rauhaa ja kaikista vastaantulijoista voi olettaa, että heidät tuntee - vastaantulevia autoilijoitakin tulee katsottua, että kukas siinä menee. Kesällä on ohikiitävä ja jotenkin hassu tunnelma, kun suurin osa on vain ohikulkumatkalla, tai käymässä mökillä. Kauhea pörräys ja kiire on silloin saaristossa.
ReplyDeleteItse pidän eniten toukokuusta; kun on jo vehreää ja kaunista, valoisaa, aurinkoista ja raikasta, luonto on täynnä elämää, mutta pörrääjiä ei vielä juurikaan ole.
Ai niin, Dahlia; puukirkko oli varmasti toisessa saaressa, sillä Utössä ei sellaista ole. Siellä on kirkko majakan tornissa ja erillinen rukoishuone-kivikirkko. Jurmon saaressa on puukirkko, joka on suosittu vihkipaikka, samoin Aspössä ja Nötössä.
ReplyDeleteMinua pelottaa aina vähän jäällä ajaminen...tai että miten pitkään siellä voi ajaa :)
ReplyDeleteJuu, niin minuakin. Auton vajoaminen veteen on yksi painajaisista pahimpia. Turvavyö auki ja tarpeeksi hitaasti, että jää ehtii reagoida painon alla. En nyt ole pitänyt ikkunaa auki, kun en lähde seikkailemaan jäälle ellei sillä ole jo joku muu ajanut samana päivänä. Kyllä täkäläiset tietävät, koska se alkaa olla vaarallista, niin tiedustelupuhelu ennen matkustusaikeen toteuttamista on paikallaan.
ReplyDeleteJuuri jokin aika sitten ajoin täällä Savossa jäätiellä ja kyllä hermostutti, että miten paljon ja tasaisesti on teräsjäätä...luotan toki kylänukkojen taitoon tehdä tie turvalliselle kohdalle ja että jäätilannetta seurataan, mutta kyllä sitä silti miettii et mitä jos.
ReplyDeleteEi sitten kirveelläkään mua sais jäälle!!
ReplyDelete:-D No kun pakko on. Ei se niiiin kamalaa ole. Mutta, onhan se mukava tunne kun pääsee tien toisessa päässä taas maan pinnalle.
ReplyDeleteMuistan, kun joskus oltiin vahtimassa ex-avopin pikkuveljiä vanhempien ollessa saaressa. Sunnuntaina sitten piti viedä pojatkin sinne saareen ja saatiin ajo-ohjeet. No, Laitakarista lähdettiin ajamaan vaan jäätietä eteenpäin, ei kuulemma voi eksyä, ajatte vaan suoraan ja heidän auto näkyy sitten saaren rannassa. No, mitään autoa saaren rannassa ei alkanut näkymään ja aloin kysellä pojilta, että onko tollanen piippu näkyny tuolla, kun olette menny. Joo oli vastaus joka kerta kun kysyin jotain. Lopulta löydettiin itsemme Lankoorin kalasatamasta ja todettiin, että joo, tää taisi olla tässä, tulkoon itse hakemaan pojat.
ReplyDeleteIsä aina kertoo varoittavana esimerkkinä jäällä liikkumisestä juttua miehestä, joka lähti jäälle ajelemaan (en muista oliko joku päämäärä vai huviajelua). No, ilta alkoi siinä sitten hämärtää pikkuhiljaa, kun mies tajusi olevansa eksyksissä jäällä ja käänsi auton. Hetken päästä pimeyden keskeltä alkoi avomeri liplattaa auton valoissa. Mahtoi olla karmaiseva tunne.
Niin ja mitenkään ei ollut tarkoitus pelotella :D
Juuri keskustelin saarella pitkään asuneen naisen kanssa, joka ajaa jäätietä pimeälläkin - mutta hän on ajanut sitä tuhansia kertoja. En minäkään lähtisi hämärän tullen jäälle! Jäätie tänne on onneksi vain muutaman kilometrin, niin se on nopsaan ajettu.
ReplyDeleteNuo on niin tyypillisiä nuo "ette voi eksyä" -ohjeet, kun itselle joku reitti on tuttuakin tutumpi niin ei osaa ottaa huomioon miltä se ensikertalaisesta näyttää.
Hii ja huu! Meistä varmaankin tulee ensi kesän pörrääjiä, kun pitäisi pyörät nostaa auton kyytiin ja suunnata nokka kohti saaristoa. =)
ReplyDeleteTervetuloa pörisemään :-D
ReplyDeleteKyllä talvikin näyttää niin ihanalta - ainakin kuvista! Ransu sitten tietenkin näyttää omaa ihanuuttaan muille lossi/lautta matkustajille!
ReplyDeleteRansu on aina valmiina vastaanottamaan kehuja :-D
ReplyDeleteTänäänkin oli upea päivä, suorastaan ihmeellinen. Ainoa vain, että tuulee niin että tukka sojottaa suorana. Talo natisee, tuulenpuolen tapetti kupruilee (kyllä!) ikkunalasit helisevät (joo, siis ne kaikki mitä en vielä ole ehtinyt kunnostaa), ja kissat eivät viihdy ulkona yhtään. Ne eivät tykkää tuulesta, olen huomannut että tuuli on pahempaa kuin sade ja pakkanen; se huolestuttaa kai jotenkin.
Tuuli on paha juttu täälläkin, menee varmaan enemmän luihin ja ytimiin, sekä korviin. Toivottavasti pian helpottaa ja kevät alkaa toden teolla....
ReplyDeleteHauskannäköistä matkustamista! :D
ReplyDelete