Tukholman puutarhamessujen pienenpienet pistokkaat vaativat päästä heti multiin. Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' joutui toistaiseksi kaupunki-parvekkeelle, siinä on jo pieni karvainen kukkanuppu nousemassa. Kukan pitäisi olla vaaleansininen. Se pääsee sitten kukittuaan saareen oikeaan maahan, sillä tuskin se selviäisi paahteisella parvekkeella kesää. Unkarinsinivuokon (
Hepatica transsilvanica) lehdet ovat karvaisemmat kuin tavallisen sinivuokon (
H. nobilis), ehkä juuri siksi se on minusta niin söpö.
Tiny
Some cuttings and small plants I bought from Stockholm garden fair last weekend needed transplanting into bigger pots.
Mikroskooppisen pieni sammalleimu (
Phlox subulata) 'Kimonon' pistokas pääsi suureen ruukkuun, sillä se on niin mini, etten uskalla istuttaa tainta maahan ennen kuin aikaisintaan syksyllä, muuten se häviää heinän sekaan. Se tulee ketoni laidalle paahdepenkin taakse, entisen rakennuksen kivi-jalan päälle mistä se saa ryöpsytä. 'Kimonolla' on vaaleanpunaiset kukat, terälehtien reunat ovat valkoiset ja kukan keskellä on pienet punaiset pilkut kehänä.
Niin, ruukku on suuri siksikin, että sinne meni myös muutama hollanninkurjenmiekan sipuli. Lajike on pastelliunelma 'Oriental Beauty'; vaaleaa sinistä ja keltaista.
Pelargonien pistokkaat olivat myös minimaalisen pienissä ruukuissa tai turvepoteissa. Ne ovat nyt kukin omassa saviruukussaan (vasemmalta oikealle melkein valkoinen mårbacka 'Prins Nikolai', edessä kerran-nainen lohenpunainen tähti 'Bev Foster', takana kirjavalehtinen 'Catalina'). Niiden seurana on yksi verenpisara, punavioletti uutuuslajike 'Kenneth'. En yhtään tiedä, miksi ostin verenpisaran, kun niitä saa ihan hyvin suomalaisiltakin messuilta ja myymälöistä! Näitä pelargoneja ei todennäköisesti saa Suomesta kovinkaan yleisesti, tosin googletus osoitti, että Pukin puutarhan valikoimissa olisi tuo 'Catalina'.
Hmm, multaa...
En mä mitään ajatellut sotkea! En edes ehtinyt pohtia mitä sotkisin!
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Kuulostaa ja näyttä ihanalta nuo uudet tulokkaat ruukuissa, mutta en neää jaksa uskoa, että kesä tulee! Kinokset sen kun kasvavat!
ReplyDeleteHyvää keskiviikoa sinne Korppooseen!
-Pia-
Pienenstä ne lähtee... Minä jos vaikka laittasin ohransiemenet itämään... Ransulla aika velmu ilme, jotakin on mielessä! :D
ReplyDeleteAi mahoton kun alkaa syyhyymään! On se kumma, kun ei toisen anneta toteuttaa itseään. Ransu ois varmmaan vaan vähän auttanut sua ;)
ReplyDeleteLiikuttavan pieni ja ihana sammalleimuvauveli ♥
ReplyDeleteKerrottu tähtipelakuu on varmasti hurmaava....
Kissat ovat todella mainioita apulaisia kaikissa multahommissa, ellei muuten ole multa ympäri huushollia, niin assistenttien toimesta ainakin ;))
Risuverstaallani touhuaa yleensä ainakin kolme assaria; kun yritän sitoa risulintua kasaan rautalangalla, välissä on aina kissan häntä, viikset... tai juuri silloin muuten vaan pusketaan ja syliinkin pitäisi päästä.....
Ransu on viimeisessä kuvassa itse viattomuus.....
On ne kyllä pikkuruisia... olisihan kassiin ehkä vielä joku yhtä pikkuruinen mahtunut :-D
ReplyDeleteI hollandicasi googlasin. Jösses, miten kaunis se on! Ihan mielettömän upeat värit. Onneksi olkoon!
Kevään on PAKKO olla tuloillaan pyryistä huolimatta, kun yhdellä jos toisellakin pihalla ovat lumikellot nousemassa, ja talventähdet! Ja puutarhamessut. Eihän niitä pidettäisi ellei kesä taas tulisi eihän?
ReplyDeleteSiemen on ihmeellinen asia, pistokas samoin. Miten pienestä ne tosiaan lähtevät! Sinä on kaikki valmiina. No joo, lähdetäänhän me ihmisetkin mikroskooppisen pienestä alusta.
Ransun naamasta tosiaan näkee kun se suunnittelee jotakin :-D
Voin ihan kuvitella elävän kuvauksen perusteella Risusydämen Marjan tilanteen risuverstaalla. Varsinaiset apulaiset :-D
Hollanninkurjenmiekka ei välttämättä montaa talvea kestä. Otan ne ruukusta syksyllä jääkaappiin talveksi ja mietin ensi keväänä sitten taas mihin ne laittaisin, ja kaivaisiko taas talveksi ylös.
Ransun ilme on kyllä mainio. Samaan aikaan ketku ja viaton. Hellyttäviä kasveja ja superkauniita ruukkuja! Kiitos myös messukuvista, pääsin edes hippusen kevätfiiliksiin.
ReplyDeleteIhania vauvataimia. Eikö kissasi käy kuopimaan multaa? Meidän kissat on aian tassuillaan ottamassa multaa. Tassut on kuin kaivinkoneen kauhat!
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteKissat ovat sellaisia ketkuviattomia ;-)
Onneksi minun kissani eivät paljoa kaavi multaa, Musti joskus saa innostuksen puuskan ja alkaa kuopsuttaa jotakin multakokkaretta pois ruukusta häiritsemästä. Parvekkeella olevat kasvit saavat olla rauhassa ainakin silloin, kun kissat eivät ole siellä.
Käyn aina kurkistelemassa, että mitä kissat ja niiden palvelija puuhailevat, mutta harvoin tulee kommentoitua mitään.
ReplyDeleteNyt on ihan pakko kirjoittaa, kun sain omalle blogilleni mieluisan tunnustuksen ja toiveena oli, että saaja nimeää viisi itselleen mieleistä blogia ja pistää "vahingon" kiertämään. Tämä on ilman muuta yksi niistä.
Plakaatin voi noutaa täältä:
http://www.raakkila.com/2011/03/yllattava-tunnustus.html
Hurrr-rrRansu! Ootpa ahkera. Itekin aina autan multahommissa. Joskus kans ihmiseltä jää osa kasvista mullan alle niin autan tarkempana ja nyppäsen sen kasvin pois sieltä, ettei menis pilalle. Ihmiset on niin kömpelöitä ja hassuja.
ReplyDeleteTerkuin Unna Tuutikki
No nyt sitten ymmärsi tyhmempikin (=tämä mamma) mitä tarkoitetaan pikkuriikkisillä taimilla! Hyvä, ettei tuo leimu hukkunut jo matkalla kotiin! Naukulassa ei multa muuten kiinnosta, paitsi jos se on liian kuivaa, silloin kiinnostaa ja sittenkin satunnaisesti. Eivät ehkä kokoaikaa jaksa asiaan puuttua ja tätä taloutta pyörittää ;)
ReplyDeleteOo kiitos Raakki!
ReplyDeleteJa kiitos Unna!
Onneksi mun tämänhetkiset kissat ei *koputtaa puuta* ole kovin innokkaita viherharrastajia, mitä nyt kesällä käyvät lannoittamassa perunamaata. Ensimmäinen kisuni Stella kun tuhosi kokonaisen käpypalmun, se on kumminkin aika kova kasvi, jonka lehdet ovat melkein piikikkäät. Ja extremevaarallisia lajeja harrastava Viljo söi kaktuksen piikkejä.
Ei hukkuneet pikkuriikkiset, kun olin ottanut kameralaukun väliseinineen, niin niissä linssilokeroissa pysyivät pistokkaat tallessa ja muussaantumattomina.
Naukulan taloudenhoito on varmaan aika kokonaisvaltaista puuhaa, tyttöjen pitää priorisoida.
Kaikenlaisia kasvilapsia oot hankkinu :) On kyllä niin mikroskooppinen leimu että. Otitko kuvan suurennuslasin läpi? ;P
ReplyDeleteNo on se pieni, mutta ei ehkä ihan niin pieni :-D Ruukku on aika suuri, halkaisijalta ehkä 20 cm, niin pikku taimi näyttää entistäkin pienemmältä!
ReplyDeleteAi mitä herkkuja olet ostellut - Tukholman messuille on kyllä joskus päästävä, kuvasato sieltä on niin kaunista.
ReplyDeleteKyllä siellä kannattaa käydä! Vaikka muutaman - viiden vuoden välein tms. Valikoima on kumminkin pikkuisen erilaista. Vaan on meilläkin kasvivalikoima runsastunut huimasti esim. 15 vuodessa. Nyt saattaa todellisia harvinaisuuksia kävellä vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa, tavallisissa pienissä taimikaupoissa tai jopa plantagenilla/bauhausissa tms!
ReplyDeleteVoi miten ihania pikkutaimia, ja tuo yksi suloinen töpö tuossa isossa ruukussa, SE oli niin suloinen. Tälleen keväällä kaikki näyttää niin pieniltä ja säälittäviltä. Varastossa on kauhea kuhina tällä hetkellä, melkein voin kuulla kun kaikki ovat lähteneet pieneen kasvuun, sinisarjat, enkelipasuunat, jokunen kärhö, joita en kerennyt istuttaa syksyllä ja sitten mummolan talon vierustalta lapioitu "kasa" jotain...siinä onkin selvittelemistä mitä ne ovat.
ReplyDeleteKuhinaa on. Ja mie tykkään.!
Ai niin piti vielä kirjoittaa, että Ransu on niiiiiiin ihana, ja se näytti niin ihmettelevältä, mitähän se mamma taas puuhailee.? Kyselee silmät...
ReplyDeleteEikös olekin söpötöpöjä? Tuo pikkuriikinen sammalleimu hurmasi minutkin, kun se nökötti kavereineen peukalonkärjen kokoisena pistokaskennossa, ja vieressä kuvassa oli naivistisen näköinen vaaleanpunavalkoinen kukka.
ReplyDeleteOi että varastosi kuulostaa mahtavalta paikalta! "Kevään paras menomesta" :-)
Ransu on sellainen viaton pieni apulainen...