Pläräsin tänään kuva-arkistoani ja sehän tarkoittaa taas sitä, että tarjolla on menneiden talvien lumia, kirjaimellisesti. Yritin katsoa, miltä maaliskuun 12. päivä on näyttänyt – tässä kun kärsimättömänä odottelee lumen sulamista!
Kaksi vuotta sitten pihallani näytti tältä. Tämä on Viljo-rakkaan hauta. Vertailun vuoksi: tällä hetkellä tuosta lyhdyn kannattimesta näkyy vain ylimmän kaaren huippu. En ole kaivanut lyhtyä esiin hangesta sytyttääkseni sitä tänä talvena, kerran yritin mutta totesin sen hullun hommaksi.
Tasan kahden vuoden takaa löytyi myös kuva pikkuisesta 5 kuukauden ikäisestä Ransusta isoveli Mustin kainalossa.
12.3.2007 hiekkaranta alkaa paljastua Rumarstrandissa Korppoossa.
Looking at what March 12th has been like before, desperately waiting for the snow to melt!
Hetken etsiskeltyäni tajusin, miksi minulla ei ole lainkaan saaristokuvia maaliskuulta 2008. Vietin silloin koko maaliskuun Ranskassa ja Italiassa. Maaliskuun 12. päivältä ei ollut kuvia, mutta 13. päivä olin Orvietossa. Tässä katedraalin edustaa.
Kukkakiska.
Loistomagnolia kukassa.
Koska me kaikki muistamme, että viime vuonna oli juuri niin paljon lunta ja jäätä kuin nytkin, ei siitä tarvita kuvaa. Sen sijaan laitan viime keväisen karitsakuvan. Tähän sukuun syntyy näköjään ainoastaan mustia lampaita! Mutta ne ovat silti saaneet ylioppilaslakit.
.JPEG)
.jpg)
Tänä vuonna taitaa kyllä kestää kauan vielä, ennenkuin hiekkarantaa näkyy. Minä en ole edes yrittänyt päästä Preiviikin lahden rantaan tuon lumimäärän takia. Viime vuonna muistan, että pääsiäisenä lumet kunnolla lähti ja pelto-ovat alkoivat vetää. Täällä haja-asutusalueella kun se on tärkeää, varsinkin kun asumme lättänään merenpohjaa. Viime vuonna pääsiäinen oli paljon aikaisemmin kuin tänä vuonna. Silti alkaa tuntua, että tänä vuonna voi lumen lopullinen sulaminen olla pääsiäisenä ajankohtaista. Siis viikkoa ennen vappua! Niistä Italian kuvista tuli kyllä niin muutaman vuoden takainen Rooman matka mieleen. Hyvää viikonloppua: lähden tästä töihin. Koulutuspäivä...
ReplyDeleteMangolian kukinta näyttää herkulliselta ja noita ns.pälvipaikkoja oli täälläkin Hämeenlinnantien varressa vielä viikolla,mutta nyt luulen niiden taas peittyneen lumaan. Lumen sulamista minäkin odotan ja hartasti.Ainut hyvä puoli tässä on, että Väinö pysyy puhtaana ulkolenkeillä! Jotain hyvää siis.
ReplyDeleteEihän mustat lampaat nyt tyhmiä/huonoja ole, ovat vain erilaisia kuin tavanomaiset...;)
Ihania kuvia Italiasta...huoh...tuo kukkakauppa olisi oikein herkkupaikka...minua ei sieltä hevin saisi pois.
Mukavaa viikonloppua!
-Tuija-
Jos vaikka yrittäisimme kaikki yhdessä sopia, että ensi talvesta tulisi vähälumisempi? Ihanat kuvat taas, tai siis ainahan sulla on!
ReplyDeleteMikä tahansa näistä kuvista olisi kerrassaan soma tauluna :) Päkättien lakkiaisissa ja kukkakiskassa tosin on tällä hetkellä minua miellyttävintä tunnelmaa. Kissa kellottamassa punaisella sohvalla kun on jo todellisuutta sattuneesta syystä ;)
ReplyDeleteJuu, tänä vuonna on niin hirmuisesti jäätä, eikä meri ala lämmetä ennen kuin jäät ovat sulaneet... Täällä saaristossa voi siis olettaa viimeisten lumien sulavan juhannuksena ;-)
ReplyDeleteMinäkin katselin pälvipaikkoja tuossa kylätien varrella jyrkässä etelärinteessä, mihin lumi ei ollut päässyt kerrostumaan. Ja pihallanikin on yksi sellainen paikka. Mutta ei lumi siitä ympäriltä näytä mitenkään vauhdilla sulavan, odotan todella sitä, kun se lähtee oikein virtaamaan. Se on ihanaa!
Sitten, kun keväämmällä on mustaa maata näkyvissä ja Väinö pääsee siihen kierimään, niin se muistuttaa erehdyttävästi mustaa lammasta ;-) Ehkä juuri tuo päälaki saattaa jäädä puhtaaksi?
Vähälumisemmat Talvet -sopimus kuulostaa oikein passelilta! Mitä ihmettä ne siellä Brysselissä jostain koroista sopivat, keskittyisivät olennaiseen!!
Kissa kuninkaallisen punaisella sohvalla on hieno näky ❤
Toivotaan, että aurinko tekee tehtävänsä ja lumi sulaisi nyt nopeasti. Eilen satoi märkiä isoja hiutaleita - eikös se niin ollut, että uusi lumi on vanhan surma? Tykkään jotenkin erityisesti tuosta hiekkarantakuvastasi. Ja pienistä ylioppilaista :) Kaunis ajatus tuo lyhty kissan haudalla.
ReplyDeleteViljo on ajatuksissa jollakin tavalla päivittäin ja minulle on tärkeää, että on tunne siitä, ettei Viljo ole kaukana, vaan ihan tässä "kotona", niinpä sytytän usein kynttilän, silloin kun lyhty ei siis ole hautautunut lumeen!
ReplyDeleteMinäkin ajattelin tuota sanontaa eilen. Näillä lämpötiloilla ei lumi vielä kai vauhdilla sula, mutta olin näkevinäni eilisessä säätiedotuksessa jollekin lähipäivälle peräti 4 astetta! Kyllä lähtee...
Saisiko VT-sopimukseen pykälän, ettei kuitenkaan tarttis olla mustia talvia ja että pysyvä lumi tulisi marraskuun alussa. Vaikka lumi nyt kyllästyttää, sen aikaansaamia kustannuksia voivotellaan siellä täällä ja kevät pilkistää lupaavasti, niin muistan valoisaa marraskuuta lämmöllä. Kerrankin pimeä ja talventulo ei ahistanut, vaan sai vaipua talvihorrokseen rauhassa.
ReplyDeleteIhania ylppärikuvia!
Ihan samaa mieltä S! Marras-joulukuu on vuoden ahdistavinta aikaa mutta tällä kertaa silloin saikin valohoitoa. Helmikuussa sulavan lumen voisi laittaa direktiiviksi!
ReplyDeleteMusta lammas on hieno! Sillä on lätsä ja mulla on hanska. Mustat on parhaimpia, koska ollaan herkkiä ja villejä samaan aikaan.
ReplyDeleteVoi Kalle, ihanasti sanottu mustista kavereista! Taidat olla sydämeltäsi yhtä herkkä runosielu kuin isoveljesi! Mutta niin kai muusikon pitääkin olla, ei taidetta muuten synny.
ReplyDeleteOrvieto on minullekin tuttu paikka. Muistan, miten alhaalla rautatieasemalla mietin, että täytyy kai sitten kivuta omin jaloin ylös ja uuvutti jo valmiiksi. Onneksi kiltti herrasmies huomautti funicolaren olemassaolosta.
ReplyDeleteIhanaa, että Viljo on liki.
No juu, se ei paljon naurattaisi jos joutuisi kävelemään tuon jyrkän loputtoman mäen ylös - vaikka ihan hyvää liikuntaa se kieltämättä olisi! Mutta tuntikausien päästä perille päästyään saattaisi olla niin poikki, että ei jaksaisi enää tutustua viehättävään kaupunkiin. Me menimme sinne ystäväni kanssa autolla.
ReplyDeleteHienoja kuvia! Terveiset kaimaltasi :)
ReplyDeleteJoo, mun herkkä puoLi tuli esiin kun sain turpiiN eetulta. Nyt kun hullu Eikka on meiLLä niin vasta herkkä oonKin. En runoile, mutta musiikki puhukoon puolestaaN! Ihanaa, kuN mun sieluKKuus tajutaan!!!
ReplyDeleteMä olen vähän "kiistellyt" onko tänä vuonna enemmän lunta kuin viime vuonna? Odotan mielenkiinnolla sitä uutista. Orvieton lumitilanne on paras. :)
ReplyDeleteOlipa kivoja muisteluita vuosien taakse. Erityisesti meidän jengi piti pikku-Ransusta ja Mustista! Lähetämme myös lämpimän ajatuksen Viljolle.
ReplyDeletePaljon mieluummin sitä katsoo kissoja kuin lumikasoja ;)
Kiitos Saila! Ekaksi katsoin, että mitä, olen mennyt kehumaan kuvia ;-D Saila on vähän harvinaisempi nimi, ei tule usein vastaan.
ReplyDeleteTuire, Orvieton lumitilanne on kieltämättä paras :-D. En tiedä, oliko viime vuonna enemmän lunta kuin nyt, mulla ei ole mittaria, ja paksuus varmaan vaihteleekin eri puolilla maata.
Elina, toiveesi kissoista - ei kasoista - on noteerattu ja innolla toteutetaan!
Oh, miten upea magnolia ! Ihan sykähdyttävän kaunis...
ReplyDeleteMinulla vaan näyttää kasvavan magnoliakuume ; )
Tuo magnoliakevät olisi mukava täälläkin ja nyt juuri! Tuo aurinkoinen korppoolainen hiekkaranta kävisi myös!...
ReplyDeleteMinä täysin taannuin palattuani auringosta tänne lumen keskelle. En ole pystynyt oikein mihinkään. Nyt suunta vireämmäksi!
Lammaskin olisi niin kiva, voiskohan sitä pitää aidatulla pihalla koiran kanssa, 4km kaupungista?
Magnoliakuume täälläkin, vaikka tuollaista loistomagnolian kaltaista puuta ei voi tänne edes toivoa. Istutin viime keväänä tähtimagnolian ja 'Susanin', ja niiden selviytyminen talvesta on yksi monista kärsimättömänä odottelevistani asioista juuri nyt!
ReplyDeleteMaaliskuu on valoisuudessaan ihana mutta lumisuudessaan joka vuosi tuskastuttava! Joka vuosi odottaa, että kevät alkaa maaliskuussa, mutta se on vasta lumen sulamista. Aina ne lumet häviävät vasta huhtikuussa, silti sitä taas ensi vuonna tuskailee.
Lammas on laumaeläin ja stressaantuu ilman lajitovereita. Lampaita pitäisi olla vähimmillään kolme. Aidattu (verkkoaidalla, josta lampaat eivät pääse karkaamaan) suuri tarha, jossa niillä on riittävästi ruokaa ja juomaa ja talveksi kuiva suoja sekä heinä- ja kaurajauhoateria kaksi kertaa päivässä (jos uuhi karitsoi niin se tarvitsee enemmän) ovat lampaan vaatimukset. Talvella lisäravinteita esim. suolakiven ja lammaskivennäisten muodossa, ja turkki pitää leikata kaksi kertaa vuodessa. Asemakaava-alueella eläinten pidosta on tehtävä ilmoitus terveysviranomaisille. Lammas ei vaadi paljoa, mutta sen hyvät elinolot ja ravinnonsaanti on taattava. Lampaista on paljon iloa!
Mielenkiintoisia kuvamuistoja!
ReplyDelete