Thursday 5 May 2011

Elämää veden kanssa

Kirsikkapuu, jonka kukkimista odotan joka kevät – se on niin kaunis! Kivimuurin edustalla on kevätesikkopelto, jonka ensimmäiset kukat alkavat juuri ja juuri aueta. Koivut eivät täälläpäin ole todellakaan hiirenkorvalla. Meri on vielä jäätävän kylmä (vaikka ei jäässä enää olekaan).
Eilen illalla pesin käteni varmaan 20 kertaa vain siitä ilosta, että ne voi pestä juoksevan veden alla. Pesin myös kahvipannun ja pyyhin kaikkia mahdollisia pintoja vain siksi, että rättiä pääsee puristamaan kaksin käsin (kokeilkaa itse kaataa toisella kädellä kuupasta vettä ja pestä samalla sitä toista, tai puristella sillä rättiä).
Iloitsin myös siitä, kun sain hammasharjan ensimmäistä kertaa kuukausiin huuhdeltua hyvin: pienellä vesiliruhuuhtelulla siihen aina jää hammastahnaa ja seuraavalla käyttökerralla se on tönkkö. Miettikää tätä, jatkuvan juoksevan veden kanssa eläjät, ja iloitkaa seuraavalla kerralla kun huuhtelette hammasharjaa! Niin pieni voi elämän suuri ilo olla. Iloitkaa siitä, sillä sitä ei muuten tule koskaan ajatelleeksi.

I'm sooo glad I got the water pump repaired yesterday – I've been cleaning the house and washing my hands 20 times a day just for the pure enjoyment of being able to do so.

Eilen satoi koko päivän, tänään on ollut upea auringonpaiste. Ransun mielestä vesimyyrät ovat ilmeisesti kaikkein mehukkaimmillaan sadesäällä, sillä silloin Ransu rymyää ojien pohjilla enemmän kuin konsanaan. Ja kotiin tultua tietysti pöydän päälle peseytymään, kuinkas muuten? Minulla on keittiön tuolilla pyyhe märkiä kissoja varten, mutta enhän ehdi edes tarttua siihen ennen kuin tämä epeli on hypännyt pöydälle ja postieni päälle.

Ai mä vai? Olen rrraikas, kokeile vaikka! Pussaillaanko?

Onneksi nyt pöydän pyyhkiminenkin on helppoa, tai siis sen rätin pesu!
Nyt saunaan lotraamaan saunakaivon (käsin kannetulla) vedellä. Iloisia pesuhetkiä kaikille!

23 comments :

  1. Voi teitä onnellisia joilla on kirsikkapuu pihassa!

    Usko tai älä, minä en ole ikinä elämässäni nähnyt kukkivaa kirsikkapuuta! Olen nähnyt vain kuvia ja voi kuinka kaunis onkaan kukkiva kirsikkapuu.. Joskus haluaisin nähdä sellaisen luonnossa :)

    ReplyDelete
  2. Varsinaisia vesipetoja olette Ransun kanssa molemmat :D !

    ReplyDelete
  3. Vesipeto Ransu tuli myös tarkastamaan saunan, tosin vasta lopuksi :-)

    Marika; voi että, toivottavasti pääset näkemään kirsikkapuun! Minun tavallinen kirsikka on valkokukkainen, mutta koristekirsikat saattavat olla vaaleanpunakukkaisiakin, oikeita hattaroita!

    ReplyDelete
  4. Oot aikamoinen insinööri, kun osasit pumpun korjata. Ei se juokseva vesi tosiaankaan ole itsestäänselvyys. Kiitos muistutuksesta!
    Jippii, posti tuli tänään :)

    ReplyDelete
  5. Jippii, minunkin lehti karahti saaren rantaan tänään!

    ReplyDelete
  6. Oletko huomannut eroja Mustin ja Ransun välillä siinä, miten ne suhtautuvat turkkinsa kastumiseen, sateeseen ja veteen noin yleensä? Vernerissä pitäis olla norjalaista vähän ja se selvästi pitää vedestä. Kaikkien edellisten kissojen mielestä on ollut suorastaan pyhäinhäväistys päästää turkkinsa kastumaan. Lempeitä löylyjä!

    ReplyDelete
  7. Kiitos, saunassa oli ihanaa kuten aina. Ja ripustin pyykit ekaa kertaa tänä keväänä ulos! On jotain toivoa ehkä niiden kuivumisesta ulkona.
    Hmm. Musti tulee herkemmin sisään kun alkaa tihkua, Ransu taas ei. Viljoakaan ei sade haitannut, mutta Viljossa ei ollut norjalaista tietääkseni. Se vain pörhisti turkkinsa palloksi ja näytti pallokalalta, ja toden totta iho oli ihan kuiva vaikka turkki olisikin ollut märkä.
    Silti, kyllä Mustikin joskus menee sateella ulos kun ei ole vaihtoehtoja (sen mielestä), sisällä ei kumminkaan jaksa koko aika olla. Suurin ero tulee ehkä iän myötä, kun kissat tulevat mukavuudenhaluisemmiksi?

    ReplyDelete
  8. Hianoo :)
    Ihania kirjoituksia, niistä tulee hyvälle tuulelle. Kiitos!

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  9. Juoksevan veden puuttumisen huomaa sitten kun sitä ei ole. Silti tuntuu hassulta ajatella, että minulle edelliselle sukupolvelle juokseva vesi ei suinkaan ollut arkipäivää: siis äitini ja isäni sukupolvelle. Kyllä heidän lapsuutensa vesi kannettiin kaivosta ja minäkin muistan talouksia , joissa oli ämpäri keittiössä ja siitä kuupalla pistettiin vettä kahvipannuun tai pesuämpäriin.

    ReplyDelete
  10. Vettä varmasti arvostaa enemmän kun sen itse kantaa. Kiva, että elämäsi helpottui. Kannoin vähän kukille vettä tänään, maa on aika kuiva. Saisi sataa, vaikka maanantaina. Kyllä Ransulla on mukavaa!

    ReplyDelete
  11. Suloinen raikas Ransu <3

    Tänään iloitsin runsaasta juoksevasta vedestä ihan käskemättäkin pestessäni muuatta kissaneitiä... Ämpäri kerrallaan kannettavalla kaivokylmällä vedellä ei paljon kattia kylvetettäisi etenkin, kun hommassa tulee aina mystisesti kylvettäneeksi laaja-alaisesti myös itsensä :D

    ReplyDelete
  12. Kyllä tuon juoksevan veden kanssa tuleekin helposti lotrattua. Ransu on lotrannut ojissa on selvästi nauttinut ihan niinkuin sinäkin hanan ääressä! Pieni sadekuuro pehmeästi tihuuttaen olisi nyt aivan mahtavaa, vaikka onhan maassa nyt paljon kosteutta lumen sulamisen jälkeen. Sen huomaa ainakin tätä savista maata kaivaessa. Pieni sade puhdistaisi kevään pölyt ja saisi kasvit kasvamaan kohisten.

    ReplyDelete
  13. Kiitos Leena (ja Pojat ;-))!

    Auli; Juuri sen sukupolven vanhassa talossa nyt asustankin, eikä taloa ole uudistettu muuten kuin jossain vaiheessa keittiöön on laitettu juoksevan kesäveden hana. Vähän turhaan moni kuvittelee tällaisen suihkuttomuuden /lämminvedettömyyden olevan kovin vaikeaa, mutta ei se sitä ole. Pitää vain olla systeemit: oma ämpäri ja kuuppa juomavedelle, ja keinot lämmittää vettä esim. isossa pannussa hellalla tai modernimmin vedenkeittimellä. Meillä oli tällaiset systeemit kesämökillä vielä vuonna 2000, joten se oli onneksi entuudestaan tuttua.
    Kyllähän näillä systeemeillä, ja paljon alkeellisemmillakin, ihmiskunta on elänyt ehdottomasti suurimman osan elostaan ja on edelleen hengissä!

    Tuire; Voi, teille olisi saanut tulla osa siitä eilisestä sateesta: täällä kun satoi ihan koko päivän ja olo oli sen mukainen (paitsi saatuani pumpun korjattua ei olisi masentanut varmaan edes lumisade).

    Ella; Mitä, halusiko Unnakin märäksi niin kuin ihailijansa? Voi voi.

    ReplyDelete
  14. Maria, ai teilläkään ei satanut? Ilmeisesti eilen ei sitten satanut missään muualla kuin täällä!

    ReplyDelete
  15. Kiitos hyödyllisestä muistutuksesta. Vesi on kyllä niin tärkeä elementti. Minäkin olen ensimmäiset 10 vuottani elänyt ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa. Vasta 1960 muutettiin taloon, jossa oli nämä mukavuudet. Kummallista, etten muista tuossa veden hakemisessa ja likaämpärin tyhjentämisessä ja huussissa käymisessä mitään hankalaa.Ensimmäisessä kodisamme ei alussa ollut edes sähköjä.

    On se kyllä onnea Ransulle, että hän saa rymytä ojien pohjilla vesimyyriä metsästämässä. Ja sitten kotiin pöydän päälle peseytymään. Kyllä muuten Ransulla on aika ihqu ja pähee mamma.

    ReplyDelete
  16. Jos tulin hyvälle tuulelle inkiväärin ankkurinaulakkokeksinnöstä, tulin ihan sinun puolesta onnelliseksi tuosta juoksevasta vedestä. On se takuulla taas IHANAA!! Vaikka onhan sulla märässä Ransussakin yhdenlainen "juokseva vesi" (Ransun inkkarinimi vois olla "Juokseva Vesi", hehheh...)

    ReplyDelete
  17. Voi että olen mykistyynyt sinun pumpunkorjaamisestasi! Kaikki tuollaiset koneet ovat niitä, joiden kohdalla minä en osaa edes yrittää mitään. Olet mun idolini! :-)

    ReplyDelete
  18. No ymmärrän kyllä, että olet iloinen taas kun vesi juoksee, ainahan se on niin, että kun on tottunut johonkin, on vaikeaa olla ilman. Niin kuin nyt esim.meidän kodinhoitohuone+toinen wc....onhan ne ylellisyyksiä, mutta tässä huushollissa missä on monta nuorta, on pakko olla pari vessaa, muuten saisin itse lähteä joka aamu peikkona ulos ja nyt olenkin joutunut lähtemään, onneksi on sen verran aikainen aamu, ettei ole paljon ihmisä liikenteessä, töissä sitten laittaudun ja föönailen hiuksia, en sen kummemmin , mutta kuitenkin niin etteivät nyt ihan sojota pystyssä.Minä voisin asua "tyyliin Saila" mutta ei meillä muut, MINÄ olen maalta missä ei sillon vielä tullut sisälle vedet ja pakkasellakin piti juosta pihan perälle, ei ollut sisävessoja ei. Nyt niihin on tottunut, mutta jos ei olisi, niin ei sitten olisi.

    Kiitti muuten ihan hirveesti upeasta OmaPiha lehden viimeisimmästä numerosta, oikein nauratti, kun siellä oli niin paljon JUST MULLE. Daalioista ja pelargoneista....

    Mulla on ollut vähän hiljaista puutarhapuolella, jotenkin on ollut veto veks tän kylmän kauden takia ja kun on niin kuivaakin, teillä on sentään satanut vettä, mutta täällä ei pisaraakaan, kohta on pakko varmaan alkaa kastelemaan.
    Kovasti on kuitenkin puutarhassa kaikki komeassa kasvussa ja uusia on varastossa istutusta vailla, ens viikolla voisi lomailla ja alkaa oikein ahkeraksi. Kohta varmaan minun Pilvikirsikkani alkaa kukkimaan, se on komea puu.

    Mukavaa viikon jatkoa ja oikein lämpöistä ja kaunista viikonloppua sinulle Saila ja pörrötykset Ransulle ja Mustille.

    ReplyDelete
  19. No on varmasti arjen helpotus kun vesi taas kulkee! Ja voi tuota sun kissaasi, aikamoinen vesipeto kun viihtyy vapaaehtoisesti sadesäällä pihalla ;D

    ReplyDelete
  20. Paula; Niin, mukavuuksien puuttumisia päivitellessämme usein unohdamme, että ne ovat olleet taloissamme vasta hyvin lyhyen aikaa.
    Kiitos tunnustuksesta ;-) !

    Intopii; Juokseva Vesi, hahahaa! Todella.
    Naapurin Lea sanoo, että hänelläkin on juokseva vesi, kun mies juoksee kaivolta ämpärit kädessä emännän huutaessa: nopeammin!

    Susanna; Kiitos! Lyönpä vetoa, että yrittäisit jos pakko olisi.

    Tuija; Kiitos, ihana kuulla että lehti on mieleinen! Viime yö oli muuten tosi kylmä, täällä ei ole viime aikoina mennyt pakkaselle mutta nyt meni, kun neljän aikaan kävin ulkona (kuulin että Musti ja leikkaamaton Vippe-kolli mourusivat), kuurainen ruoho ratisi askelten alla.
    On se hyvä ettei sun työhönmenoaikana vielä ole paljon muita kulkijoita, ettei tule kolareita kun pelästyisivät peikkoa ;-)

    Kati; On se ihana helpotus, vaikka ilmankin pärjää niin kyllä tuosta nauttii!

    ReplyDelete
  21. Kuten joku jo aikaisemmin totesi; ihanan elävästi kuvaat elämänmenoa kissapoikien (olivathan ne kaikki poikia..?) kanssa. Minun täytyy tunnustaa että vesikuuppaelämään mökillä työlääntyneenä laitatin sinnekin veden tulemaan sisään ja menemään ulos. Vedenpuhdistussysteemien kera. Mustanmusta pilviä näkyi eilen ajellessani Turusta Paraisille - olivat varmaan siellä sinun ilonasi..

    ReplyDelete
  22. Meillä ei ole satanut moneen viikkoon, joka paikka ihan pölisee kun on niin kuivaa! :(
    Ja edelleen lämpenevää vaan lupaa.
    Ihan tuli mökkielämä mieleen tuosta sun rätin viruttelusta, kuulostaa niin mukavalta tuo sun elämä. Täällä lasten kans touhuillessa sitä ei tosiaan ajattele että ihanaa kun saa viruttaa rättiä hanan alla...:D Sitä saa viruttaa melkosen usein nimittäin...

    ReplyDelete
  23. Kiitos RosaG! Ovat kissat poikia, ensimmäinen kissani Stella oli tyttö mutta sen jälkeen on siunaantunut vain poikia.
    Eilen oli aurinkoinen päivä, mutta toissapäivänä satoi, missä lie se eilinen sade sitten ollut.

    Puutarhuri; Voihan pölinä! Keväällä pölisevä maa ei ole kivaa, varsinkaan samaan aikaan siitepölyjen kanssa. Atsuu!
    Mökkielämää vietän talvella, kun vesi ei kulje - paitsi että tänä talvena sen piti kulkea kun naapurin veli laittoi vastuksen kulkemaan putkiin. Mutta kun se pumppu sitten meni rikki, mutta se ei liity vastukseen eikä kai oikein mihinkään, olin tyhjentänyt pumpun pois lähtiessäni ja ilmeisesti sinne jäi ruokalusikallinen vettä huonoon paikkaan joka jäätyi ja rikkoi yhden osan. Perhana!
    Kaikenlainen pesu on niin paljon helpompaa hanan alla. Jos hanaa ei ole, niin sitä yrittää välttää käsien likaantumista eikä tule siivottua lainkaan, hyvä tekosyy!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!