Vuokko-esikkopuutarhassa ovat käärmeenlaukat tulossa kukkaan. Ne ovat lisääntyneet mukavasti siitä yhdestä, josta pihani käärmeenlaukkapopulaatio alkoi. Tämä kukkapenkki on puolivilli ja siitä saa kitkeä luonnonkasveja ja heinää. Heinän kanssa täytyy olla tarkkana, ettei vahingossa nyhdä käärmeenlaukkaa, sillä on heinämäisen ohuet lehdet ja nuoria siementaimia ei erota heinästä edes kukkavarsista.
Kivimuurin kupeessa, hyvässä tuulensuojassa kasvaa pensasmagnolian raasku. Magnoliat näyttävät kuolevan yksi toisensa jälkeen, tämäkin kuihdutti viime kesänä ensimmäiset kaksi oksaansa ja nyt tämä viimeinenkin on menossa. Missä lienee vika. Magnolian lehdetön tikku näkyy uuninluukun edustalla. Minulta on jo kuollut tähti- ja japaninmagnolia sekä 'Susan', joka heitti viimein henkensä. Kauan se yrittikin pysyä hengissä, mutta kun sen maanpäälliset versot olivat kuolleet ja se teki uutta versoa juuristaan, joku kävi napsimassa uuden nousevan verson kerta toisensa jälkeen. Laitoin verkon ympärille, mutta sekään ei auttanut. Ehkä joku pieni päästäinen, tai etana, tai lintu, mutta sellainen ei olisi enää päässyt viimeisimmästä verkostani läpi. Tuohon taistoon menivät 'Susanin' viimeiset voimat, ja nyt sama kohtalo ehkä odottaa pensasmagnoliaa.
Tässä kuva vuokko-esikkopuutarhasta vähän kauempaa silloin, kun syreenit vielä kukkivat. Kukkapenkki jatkuu kivimuurin edustalla sekä rinnettä alas että ylös jonkin matkaa.
Onneksi puutarhassa on paljon, josta voi iloita, niin koko touhu ei mene murehtimiseksi. Sysiakileija on rehevöitynyt ja kukkii tumman violettina.
Japaninvaahtera 'Osakazuki' on napannut käärmeenlaukan nupun tiukkaan syleilyyn.
Toinen hauska läheisyyshetki tapahtui muotopuutarhassa, kun ikuistin morsiusleinikin uteliaat kukat kurkistamassa samettihortensian nuppua. Luulen, että tuo on ihan tavallinen versonkärki, mutta elättelen toivoa, josko tänä vuonna saisi nähdä kukkia, kun ensimmäistä kertaa tämä ei paleltunut lähes maata myöten.
Viereisellä kedolla kukki valkolehdokki tänä vuonna vasta heinäkuun puolella.
Löysin portaanpielen korkean kasvuston seasta jotakin matalampaa, jossa oli kukkanuppuja. Lisäksi sieltä löytyi yksi hajulaukka. Kaikkea sitä löytääkin, istutin sinne joitakin sipuleita vuonna 2007 enkä ole noita kahta lajia siinä aiempina vuosina huomannutkaan. Siirsin hajulaukan Rohaniin ja tämän ilmeisesti sarjatähdikin purppuraorvokkien sekaan ison katajan juurelle. Auringossa sen kukat avautuivat pian. Varjossa kasvaneet versot olivat pitkiä ja lötköjä ja asettuivat maata pitkin makaamaan, vain kukat jaksoivat nostaa päätään.
Loppuun Ransun terveiset!
Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Pensasmagnolia – Magnolia sieboldii
Purppuraorvokko – Viola adunca 'Purpurea'
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sarjatähdikki – Ornithogalum umbellatum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Valkolehdokki – Platanthera bifolia
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Niin monenlaista hienoa kasvia taas sinulla kuvissa. kylläpä tuo käärmeenlaukka kukkii pitkässä varressa.
ReplyDeleteSe on hassu, kun on niin ohut ja pitkä varsi. Kukat ovat sen verran pienet, että varsi kyllä kestää niiden painon.
DeleteValkolehdokki on kyllä yksi kiehtovimmista luonnonkukistamme <3
ReplyDeleteSe on hieno, ja mikä tuoksu!
DeleteHarmaa Hiippari!
ReplyDeleteBongattu!
DeleteKyllä ansaitseekin kurkkia noin ihanaa nuppua, kuin tuolla samettihortensialla on. Toivotaan siis, että se on nuppu.
ReplyDeleteHarmi noiden magnolioidesi kanssa. Jos edes yksi, mutta kun kaikki. Ei sille mahda mitään, että joitakin kasveja suree ja harmittelee niiden menetystä.
Tuossa ei ollut koko totuus. En suostu luovuttamaan, vaan ostin polvenkorkuisen japaninmagnolian tutun taimimyynnistä vitosella pari vuotta sitten. SE elää ja on oikein rehevästi lehdessä, tosin ei vielä kasvanut pituutta juurikaan. Pääasia, että on hengissä :-D
DeleteOi, olet saanut nauttia valkolehdokin tuoksusta. Minullakin oli joskus Sysiakileijaa, mutta olen sen hukannut.
ReplyDeleteVoi ei, onko se lähtenyt karkuteille? Minäkin mietin, että ihan tuon lähellä ei saisi kasvaa muita akileijalajeja, mutta kai se risteytyy jossain vaiheessa kuitenkin, sitä ei kai voi estää.
DeleteMonenlaisia upeita kasveja sinulla on. Valkolehdokki on todella upea kukka. Sillä on myös mahtava tuoksu.
ReplyDeleteNiin on. Tuosta yhdestä valkolehdokista ei niin paljoa irtoa tuoksua, mutta kun konttaa viereen nuuhkimaan, niin kyllä se tuoksuu.
DeleteVilken fin överraskning vid trappan! Nattviolerna blommar sent i år, det är säkert det kyliga vädret som gjort att de är sena, jag såg flera vid vägen idag, hos oss har de redan blommat ut men på skuggigare ställen blommar de ännu.
ReplyDeleteNattviolerna är fantastiska - jag flyttade min från vägkanten när de grävdes sista gång, den stora maskinen blev så nära dens växtställe ... jag vet inte om den skulle ha överlevat.
DeleteValkolehdokki kukkikin tänä vuonna runsaslukuisena. Löysin tontiltamme parikin uutta kasvupaikkaa<3 Nyt kukkapenkissä kukkii muuten myös Paratiisin taimitarhalta tullut maariankämmekkä. Oi onnea!
ReplyDeleteMeillä taas ei näytä olevan erityinen lehdokkivuosi. Joskus viisi vuotta sitten oli ihan mahdottomasti lehdokkeja, minunkin pihalla yksi keltalehdokki (pitkien suurennuslasitiirailujen jälkeen tulin tähän tulokseen), mutta sitä ei ole sitä ennen eikä taas sen koommin näkynyt. Nuo ovat kai sellaisia kasveja, että pitävät välillä välivuosia, mutta että näin useita. Hmm. Mutta se ei ollut unta :-D
DeleteOnnea on oma maariankämmekkä!
Ransu on söpö ja suloinen, pusipusi ♡ Ihana väri!
ReplyDelete(ps. on ne kasvitkin ihania).
Ransu on ihanan värinen, samaa mieltä. Mikään kukka ei vedä vertoja!
DeleteValkolehdokki on tänävuonna kukkinut runsaasti. >Pellot ja tienreunat täynnä. En ole koskaan nänyt niin runsasta kukintaa.
ReplyDeleteHarmi magnolien kohtalo. Meillä kukkii ensikertaa magnolimme jonka muutama vuosi sitten istutimme.
Terkut Ransulle,
Ihanaa, että magnolianne kukkii! Minäkin aion vielä joskus onnistua, nyt näyttää japaninmagnolian toinen yritys, ihan nuori taimi, oikein hyvältä.
DeleteHarmittaa kun jotain kasvia ei saa yrityksistä huolimatta kotiutumaan. Mulla on ollut yksi magnoliakokeilu, joka päätyi tuhoon alta aikayksikön. Tänään taas multasormessa katselin viimeistä kappaletta, joka olisi lähtenyt ulosheittohintaan, en kuitenkaan ostanut. Onpas hieno tuo valkolehdokki, taas uusi tuttavuus meikäläiselle. Ransu söpöilee <3
ReplyDeleteItse asiassa muistan, että silloin kun te kävitte täällä, oli lehdokkien ennätyskesä. Kävimme kaivoksilla, jossa niitä kasvaa todella paljon, kukkivat muistaakseni silloin (mutta olihan siellä muutakin nähtävää ;-))
DeleteYksi japaninmagnolia, koe nro 2, näyttää lupaavalta. Joten en suostu luovuttamaan, jos jossain tulisi vastaan ulosheittohinta niin tarttuisin ilman muuta. Joskus niiden kanssa täytyy onnistua! Ehkä sama kuin kärhöillä, noin kymmenen epäonnistumisen jälkeen koin muutaman onnistumisen peräjälkeen, viime syksynä istutettu ei taas sitten näytä olevan hengissä.
Valkolehdokki mullekin uusi tuttavuus. Sulla riittää loputtomiin uutta ja ihmeellistä. Onneksi myös tuttua, kuten herra Manuli.
ReplyDeleteManuli on tuttuakin tutumpi, joka viiksikarva on esitelty :-)
DeletePS. Mulla Bélassa kaikki 5 kukkavartta tallella, niitä ei ole syöty! Eivät vielä kuki ehkä pariin viikkoon, jos on näin viileää.
Kaikkea erikoista ja hienoa tarjoilee varjopuutarhasi! Toivottavasti Samettihortensiasi kukkii pian. Luin juuri, että Lakeuden vihertaimistolla se kukkii kai joka vuosi eli toivoa on. Se on aika pohjoisessa. Harmi tuota magnoliahommaa. Mutta onneksi on kaikkea muuta ihanaa ympärillä. Kuten tuo portaiden luona oleva aileijapöheikkö esimerkiksi! Ihana!
ReplyDeleteTuota kiinnostava tieto! Huraa, nuuskin nuput ja voi mahroton - ainakin neljä versonpäätä on tosiaan kukkanuppuja! IIK!
DeleteOnneksi on vaikka mitä ihanaa, ja vaikeudet vain lisäävät sisukkuutta ja yrityshalua.
mua rupes hihityttämään kun näin pikkulan oven sydänikkunan...sunnuntaina isäntä teki uuden kannen yhteen kompostoriin, kansilevyssä oli reikä, minkä paikkaamista varten paikalle oli varattu joku mönjätuubi. mut annas ol, ku illalla menin kattoo, niin kannessahan odottikin kaunis sydämenmuotoinen paikka:))
ReplyDeletevalkolehdokit ovat todella innontuneet kukkimaan tänä kesänä. viikko sitten olimme uimassa läheisellä järvellä, sen rantapolun varressa kasvoi kymmenittäin valkolehdokkeja, tuoksu illan hämärissä oli ihana (päivällähän tuoksu ei niin voimakas olekaan). myöhään kaikki tänä vuonna kukkii, lehdokkikin kukassa yleensä jo juhannuksen tienoilla.
Ransulle ansaitut rapsutukset vahtipoikana olosta:))
Sepä ilahduttava sydänyllätys!
DeleteTosiaan, lehdokit ovat juhannuskukkia yleensä. Kiva näin, paitsi että peurat syövät niidenkin kukkavarsia, olin odottanut näkeväni vielä kukinnan jälkipään, mutta sitä ei nyt sitten ole.
Ransu kiittää!
Ihania yllätyksiä siun puurhassa.
ReplyDeleteOn, kaikkea ihanaa!
DeleteValkolehdokki on todella hieno kasvi, isäni tutustutti siihen minut jo lapsena, kun kuljeksimme metsässä, tuoksu on jäänyt niin mielensyövereihin, että tunnistan heti kun osun kasvin lähistölle, kovin usein siihen ei törmää, ainakaan joka vuosi.
ReplyDeleteMiten ihana muisto isästä ja lapsuudesta!
Delete