Pidän kovasti vaaleanpunaisesta puutarhassa, vaikka en oikein ole hempeää tyyppiä muuten. Muotopuutarha keltaisen talon edustalla on ihana näky juuri pastellivärisenä. Muotopuutarhassani on toki monia värejä, mutta näin keskikesällä valkoinen, violetti, sininen ja vaaleanpunainen ovat vallassa.
Portlandruusu 'Comte de Chambord' on viimein, muutaman vuoden polvenkorkuisena vietettyään, heittäytynyt lähes metriseksi puskaksi. Kukkanuppuja on samalla enemmän kuin koskaan. Suuria odotuksia luvassa!
Saman ruusun nuppuja toisesta suunnasta kuvattuna. Tämä on täydellinen väritrio 'Alba' -rohtosormustinkukkien ja 'Six Hills Giant' -mirrinmintun kanssa.
Muotopuutarhan toisessa penkissä tulee neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkaan.
Onneksi joku ruusu sentään jo raottaa nuppuaan, ettei yöunet mene odotuksen jännityksessä! Olen kiitollinen tästä, sillä tämä on vasta viime syksyllä ihan loppusyksystä istutettu. 'Climbing Cécile Brunner' on ihastuttava pieni- ja runsaskukkainen köynnöstävä polyantharuusu, jonka kukissa on rakastamaani lämmintä vaaleanpunaisen sävyä.
Samaa sävyä on kedon reunalla, ihan muotopuutarhan tuntumassa kasvavassa papulanruusussa. Odotan tästä yhtä suurta puskaa kuin parimetrinen ja yli 15 neliön kokoinen juhannusruusuni, mutta ehkä sitä saa odottaa ikuisuuden. Tämä on vasta polvenkorkuinen peukaloinen, mutta kuten portlandruusu juuri opetti: kun ruusu on valmis (juuret riittävän syvällä ja laajasti), sitten se lähtee!
Tontilla siellä sun täällä kasvaa luonnonvaraista orjanruusua. Se on kaunis kaartuvine oksineen. Kukat ovat haalean vaaleanpunaisia ja yksinkertaisia.
Lupailin jotakin shokkipinkkiäkin. Tämä hirveän värinen etelänkurjenpolvi jaksaa aina kukkia, onneksi se ei ole tätä suurempi ja kasvaakin mahdollisimman sivussa, mistä räikeä väri ei hyökkää silmille.
Ihanaa vaaleanpunaista väriä on puolestaan lupailemassa kiinanpioni 'Bowl of Beauty'.
Vaaleanpunaisten rohtosormustinkukkienkin myötä muotopuutarhaan hiipii väriä valkoisen seuraksi.
Lehtoakileijat kukkivat yhä vain.
Luulin ostaneeni tumman purppuraisen tulikukan Rohan-puutarhaani, vaan tämä onkin marjapuuron värinen. Aivan ihana väri, ei haittaa! Toivottavasti tämä vain jäisi eloon. Useimmat erikoiset tulikukat ovat hengissä vuoden tai pari ennen kuin häviävät, eikä siementaimiakaan koskaan löydy, harmi vain. Pitkää ikää tälle kaunottarelle!
Kaunotar vielä lähempää. Purppuratulikukka 'Rosetta'.
Lempinäkymä hempeän hohtavan illakon läpi kohti muotopuutarhaa.
Toinen lempinäkymä: Musti ja 'Nora Barlow' -lehtoakileija.
Hempeää viikonloppua!
Etelänkurjenpolvi – Geranium cinereum var. subcaulescens
Illakko – Hesperis matronalis
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – R. dumalis
Papulanruusu – R. Pimpinellifolia-Ryhmä 'Papula'
Polyantharuusu – R. Polyantha-Ryhmä
Portlandruusu – R. Portland-Ryhmä
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
.JPEG)
.jpg)
Ljusrött och blått är en idealisk kombination. Jag tycker också om kraftigt rosa blommor tillsammans med mörkblått. Vit och grå passar också med stark röd-rosa tycker jag. Det finns så många vackra blommor!
ReplyDeleteDu har rätt, jag måste plantera något gråbladig med den där neon-rosa näva, det kan förbättra den!
DeleteSärskilt på sommarkvällar är pastellträdgård mycket vacker.
Ihanuuksia!
ReplyDeleteNaurattaa tuo hirveän värinen kurjenpolvi :)
Hihii! Pinkki taitaa olla monen lempiväri, mulle tuo neonpinkki on hieman liikaa. Tai sitten sain neonväreistä yliannostuksen teinivuosina 80-luvulla ;-)
DeletePakko varmaan myöntää, että jotkut vaaleanpunaisesi ovat oikein kauniita vaikka hempeilijä en oo..
ReplyDeleteBélelta ♥ terkut, yhdessä yössä valvotaan ja blogataan.
Juu, säkään et ole pastelli-ihmisiä. Musta tuo kontrasti on toisaalta kiva, että ihmisellä, joka ei ole "pastellityyppiä" voi olla ylihempeä puutarha. Ja ruusuja, paljon ruusuja!
DeleteKiitos Bélalle terveisistä! Ensin ajattelin, että kyttäätte päivänlilja-Bélan vieressä odottamassa kukintaa, mutta taitaa vielä mennä parikin viikkoa.
värisävyt juur kohillaan penkeissäsi! ruusut vaan ovat niiiin ihania. tein viikko sitten retken puutarhabloggaajan luokse ja sain pari pahvilaatikollista jakotaimia, myös pari papularuusun pientä alkua, mistä olen todella iloinen.
ReplyDeleteoikein mukavaa ja rentouttavaa viikonvaihdetta myös Sinulle Saila, me lähdetää täksi päiväksi mehiläistenhoidon viimeiseen kurssipäivään, vuorossa emokasvatusta.
Ruusut ovat sanoinkuvaamattoman ihania. Kivaa, että sait papulaa!
DeleteMukavaa kurssiviikonloppua!
Kiitos Saila!!! Kävimme ajamassa reilut tuhat kilometriä, ja ostin lukemista mukaan. Yksi niistä oli oma piha-lehti 4/2015. Kiitos sinulle suuremmoisista kirjoituksista lehdessä, tuntui että pihaa on päästävä laittamaan nyt ja heti, vaikka istuin vielä autossa. Ko. lehteä täytyy ostaa lisää....
ReplyDeleteVoi että, kiitos kovasti palautteestasi!
DeleteKauniita ja hempeitä näkymiä! Itse en käytä ikinä hempeän värisiä vaatteita, mutta puutarhassa hempeys on sallittua. Puutarhaan mahtuu onneksi monenlaisia värejä, vaikka tiettyjä värejä voikin olla vaikea sietää tai saada istumaan muiden kanssa.
ReplyDeleteSama täälä, tosin kerran yllätin itseni ompelemalla hailakan hempeän vaaleanpunaiset pellavahousut. Ja kyllä niitä käytänkin, se on ihan kiva helleväri.
DeleteYhdistely taitaa olla kaiken a ja o värien kanssa.
En muista, olenko jo kertonut, mutta kerron uudestaan. Luin jostain, että tuo Papulanruusu on tullut Suomeen Viipurista " Vonkurin" kartanon kautta. Mun isä on omistanut sen kartanon joskus edellisen perheensä kanssa, eli mulla ei oo mitään osuutta, mutta on jotenkin hauska yhteensattuma.
ReplyDeleteSepä kiinnostavaa! Minulla on omasta takaa pieni Viipurin-yhteys, se oli nimittäin äitini lapsuudenkaupunki, tosin sieltä ei ole sukua, mutta kun hänen isänsä oli upseeri, niin perhe asui 30-luvulla Viipurissa. Sieltä sitten lähtivät sotaa pakoon. Siksikin halusin papulanruusun omalle pihalleni. On hienoa, että kasveilla voi olla suuria merkityksiä. Kai sulla on papulanruusua?
DeleteEi oo ja olen luvannut, että en ikinä enää hommaa sellaista, mikä levii, niin kun toi Kemleenkaunotar tai karjalanneito.
DeleteTuo on periaatteessa ihan hyvä periaate ;-)
DeleteIhana tulikukka! Mulla ei ole koskaan ollut tulikukkaa, vaikka kauan olen sellaisesta haaveillut. Pitää toteuttaa haave. Sormustinkukat ovat niin kauniita.
ReplyDeleteNo nyt heti tulikukkaostoksille! Ne ovat ehkä helppoja siemenkasvatettavia, tai ainakin mulla on ranskantulikukkien siemenkasvatus, ja hyvin näyttävät itäneen. Joten täytynee kerätä tästäkin siemenet talteen. Mulla oli pari vuotta ihana aprikoosinsävyinen tulikukka, mutta se hävisi eikä siementaimia ole vielä kuulunut.
DeleteIhania kukkia ja värejä...nyt oot niinkuin asian ytimessä kun hempeistä puhutaan. ;) Mulla taas pitää olla hempeää ja saa olla shokkipinkkiäkin, ne jotenki aina sykähdyttää. Papulan ruususta ei tule kovin korkeaa, mulla ollut monta vuotta ja metrin korkuiseksi on pysähtyny kasvu. Muutoin pensaalla on kyllä kokoa leveyssuunnassa ja kukintaakin riittää. Juurivesojakin puskee ihan kiitettävällä tahdilla.
ReplyDeleteJa jos jaksat ottaa vastaan, niin blogistani löytyisi sulle haastekin. :)
ReplyDeleteKiva kuulla, kiitos papula-tiedosta ja haasteesta! Nyt muistin, että en ole edelliseenkään haasteeseen vielä muistanut vastata.
DeletePapulani kasvaa paikassa, jossa onkin oikeastaan hyväksi, jos siitä ei tule tuon korkeampaa, siinä on riippukeinun paikka niin lähellä. Juurista se saa kyllä levitäkin, siihen olen varautunut, ei ole heti minkään kukkapenkin vieressä.
Ihanan hempeää ja pastellisen pehmeää. Muotopuutarhasi alkaa olla parhaimmillaan :)
ReplyDeletePionien ja ruusujen aika on ihanaa :-) Sun tuoma sininen salvia alkaa myös kukkia tuolla Comte de Chambordin vieressä.
Delete