Päivän ilonaiheita

Ilonaiheita on hirmuisesti, tärkeimpänä se, että olemme viimein kotona! Alkukesällä ostamani kallis 'Hewitt's Double' -jaloängelmä on tehnyt varmaan sata pikkuruista kukkanuppua. Jihuu! Kerrottuja pikkuisia ängelmänkukkia koko rahalla.
On se kuulkaa ystävät niin, että taimen ostaminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Tai joskus ne rahat menettää, mutta toisinaan niille saa mahtavaa korkoa.

Ehdin kuin ehdinkin nähdä ystävän viime syksynä antamien pionien kukat. Tässä punaisessa on vielä yksi avautuvakin kukka.

Toinen on valkoinen. Kiitos tuhannesti näistä, Sametti Hortensia!

Tämä on Todella Tärkeä Kasvi, jonka kukinnan missasin viime kesänä, kun olin kaupungissa töissä koko heinäkuun, ja silloin se kukki pihallani ensimmäistä kertaa. Idänmiekkalilja on talvenkestävä miekkalilja, eli tämä kasvaa ihan normaalina perennana ulkona. Kukkavarret ovat jalostettuihin serkkuihin verrattuna sirot, mikä minua tässä juuri miellyttääkin. Kasvi ei näytä niin muoviselta kuin ne isokoiset versiot, vaan miltei luonnonkukalta, tosin hyvin hienolta ja näyttävältä sellaiselta. Tämä kukkavarsi on taipunut vaakatasoon, siksi tällainen erikoinen kukkien asento. Ehkä tätä pitää hieman siirtää, viereinen siniheinä yrittää jyrätä.

Tämä on aito luonnonkukka, varmaankin alsikeapila. Ihastuttava kukka, kuin 'Nora Barlow' -akileijan apilaversio.
Pikkutyttönä kun tutkin kasvikirjaa, minua kiehtoi alsikeapila jostakin syystä. En nyt muista miksi. Yritin bongailla juuri näitä (monen monen muun kasvin ohella). Ja kyllä tämäkin bongaus kannatti, täytyi juosta hakemaan kamera kun kukka oli niin suloinen!

Apilan vieressä kasvavat mustaseljat, on taas seljankukkamehun tekoaika. Tällä kertaa en varmaan vaivaudu laittamaan sitruunahappoa juuri ollenkaan, mehu tulee kumminkin juotua parissa viikossa.

Seljoista muutaman metrin päässä on puolestaan paahdepenkki. Punakukkaisista siankärsämöistä yksi on ihan tumma, muut haaleampia, varmaan tumman 'Cerise Queenin' ja luonnon kärsämöiden risteymätaimia.

Ketoneilikka on levinnyt sinne sun tänne, vaikka alkukesällä en ollut näkevinäni tätä ollenkaan ja pelkäsin tämän hävinneen. Tienposkesta tätä tosin löytyisi lisää, ei tämä sen kauempaa ole tullut.

Nämä tyypit, päivänkakkarat ja kurjenkellot, ovat tulleet tähän ihan omin nokkineen ja ovat tervetulleita.

Penkin yläpäässä kukkii silkkihanhikki, joka on ärtsyn kiva väripari verikurjenpolven kanssa, vaikka en onnistunut saamaan niitä järkevästi samaan kuvaan.

Paahdepenkkiä.

Siinä eivät suinkaan olleet kaikki ilonaiheet, vaan niitä riittää vaikka kuinka. Muotopuutarhassa epäileväisenä tarkkailemani vuorikaunokin siementaimi on kuin onkin 'Amethyst in Snow'! Lajikkeista ei koskaan tiedä, tuleeko niiden taimista lajiketta vaiko perusmuotoa. Anteeksi vain ametisti, kun epäilin! Hauskaa on sekin, että tämä on kylväytynyt monen metrin päähän emokasvista, paikkaan, jossa savimaa on kovaa kuin betoni ja siihen tosiaan kaipasin jotakin, joka ei heittäisi henkeään. Toivottavasti tämä nyt on sellainen.
Yksi syy kasvien menehtymiseen puutarhassani voi olla huono maa. Tänne saarelle kun ei voi tilata kuormallista multaa, tai voisi, mutta sen rahti tulisi järjettömän kalliiksi. Parilla multasäkillä taas ei juuri mitään tee, ja auto tuppaa olemaan täynnä ilmankin. Joten useimmiten en paranna maata mitenkään, kaivan vain kuopan ja toivotan Herran haltuun. Istutusalueet saavat sitten kompostia katteeksi keittiöstä ja huussista, kun sellaista valmistuu, mutta aika vähän sitä vuosittain tulee.

Kuistin viereen pari vuotta sitten istuttamani pikkujasmike 'Erectus' kukkii ja tekee juuri sen, minkä suunnittelinkin. Se levittää ihanaa metsämansikan tuoksua koko kuistille. Tämänkin koen ensimmäistä kertaa, joten siinä meni hetki ihmetellessä, mistä mansikan tuoksu tulee.

Vesitynnyrin toisella puolella on verkolla suojattu valkokukkainen varjolilja myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa näin runsaana. Aiemmin sen kukkavarret on syöty, nyt onneksi ei, vaikka verkko ei yllä suojaamaan korkeampaa vartta.

Nappiniittyleinikki on yhä kukassa, ihanaa!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kukkii ilahduttavan runsaana ja niin kauniin roosana.

Huh, jaksatko vielä lukea? Lähes lopussa ollaan! Tämä pikku ilahdutus oli pakko ikuistaa: sammalkeinuun istuttamani valkomaksaruoho on tehnyt kukkavarren.

Sokerit pohjalla. Olen innosta ymmyrkäisenä. Samettihortensiassa on kuin onkin kukkanuppuja, ainakin neljä! Kaikki versonpäät eivät vielä ole auenneet paljastaakseen, tuleeko näitä vielä enemmänkin. Voi eläköön! Morsiusleinikki on selvästi viskonut terälehtiään ilmaan nupun kunniaksi.

Kesäpoika.
Iloista viikon jatkoa!

There is a lot to celebrate about, many lovely flowers and my sargent hydrangea is coming to bloom for the first time ever!

Alsikeapila – Trifolium hybridum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno' 
Mustaselja – Sambucus nigra
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Pikkujasmike – Philadelphus ✕ lemoinei
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Valkomaksaruoho – Sedum album
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikaunokki – Centaurea montana