Poutapäivä paahdepenkissä

Paahdepenkki ansaitsee nyt ihan oman esittelynsä. Isovuohennokkaa olen jo esitellytkin, muiden sinisten kukkien ohessa. Paahdepenkissä on sille monia luonnonkukan näköisiä kaverikasveja. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, joka muistuttaa luonnon kukkaketoa.
Tässä vuohennokan edessä kasvaa niittyräpelö, Pirkolta saaduista siemenistä kasvatettu. Kiitos tuhannesti Pirkko, haluatko taimen, näitä on minulla nyt ainakin kymmenen! Jos et itse onnistunut niiden kasvattamisessa.
Vuohennokan taustalla kukkii ihana sinileimu.

My heat border is nice, it has many wild flowers or plants that resemble them. I like the natural effect. 

Tässä kuvassa on sama niittyräpelöpuska toisesta suunnasta. Kaivoin muutaman kiven maasta penkin yläpäästä sen takareunaksi. Penkin takaseinämänä ketoa vastaan on muuri, jonka pohjakivet ovat edesmenneen rakennuksen jalkaa, harmi että päällimmäinen kivirivi on hävinnyt, mutta itse tekemäni epämääräinen muuri saa välttää.
Räpelön takana on kookas verikurjenpolvi, yksi ainoa kasvi, pienestä juurenpalasta kasvatettu.

Jostain syystä ylimmäinen niittyräpelö ei ole vielä kukkinut, mutta muut taimet ovat olleet mukavan aktiivisia. Räpelöiden tähkät ovat niin kauniit, tässä päivänkakkaroiden kanssa.

Niittyräpelön kauniita tähkiä vielä lähempää.

Tähkähietaliljakin alkaa kukkia.

Ja hajulaukat.

Kaunoangervo eli kerrottu sikoangervo on aivan ihana. Sikoangervoa kasvaa saarellamme, joten tämäkin viihtyy.

Ketoneilikat ovat alkaneet avautua. Tämä on saaremme luonnonkantaa.

Pihallani oli entuudestaan villejä vaaleanpunaisia siankärsämöitä, tässä yksi ihan tontin toisesta päästä, siellä niitä oikeastaan enemmän on. Näitäkin voi siirtää kukkapenkkiin.

Istutin silti ihan tummanpunaisen 'Cerise Queen' -lajikkeen jo vuosia sitten paahdepenkkiin. Tässä on se vika, että luonnon siankärsämötkin itävät kukkapenkissäni ja niiden kanssa täytyy aina odottaa kukintaan asti, että tietää, voiko kitkeä vai ei. Kaikki valkokukkaiset kitken tästä, muuten niitä kasvaa penkin täydeltä.

Paahdepenkin suloista sekamelskaa. Päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja ystävältä alun perin saatu kangasajuruoho viihtyvät.

Tässä vähän yleiskuvaa paahdepenkistä, tai yli puolesta siitä. Se on noin kahdeksan metrin pituinen ja päättyy metrin marjaomenapensas 'Marleenan' yläpuolelle, sinne päättyy myös entisen rakennuksen kivijalka ja kuiva keto, jota näkyy vähän kuvan oikeassa reunassa.

Lopuksi pojat lähettävät terveisiä omien tärkeiden hommiensa ääreltä.

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kaunoangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Niittyräpelö – Briza media
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinileimu – Phlox divaricata
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum