Thursday 25 May 2023

Varjohiippalove

 Olen joskus väittänyt, että jos autiolle saarelle saisi valita yhden asian, ottaisin varjohiipan. Mutta ehkä se ei oikein toimisi. 

Vaskivarjohiippa 'Orangekönigin' on yksi parhaista. Se on korkea – ja mikä väri!

Tavallinen vaskivarjohiippa on myös kaunis, mutta haileamman värinen. 
Vuosi sitten sen oranssimman edessä vielä kasvoi kookas tarhavarjohiippa, joka vei kaiken huomion ja oikeastaan peitti sen. 
Siirsin sen ja se oli hyvä päätös.

Nyt se viihtyy villissä punaisessa penkissä. Tarhavarjohiippa on hienon värinen – sydämenmuotoisissa lehdissäkin on punertavat reunat näin keväällä. Tämä on yleisimmin myynnistä löytyvä varjohiippa.
Pieni pala sitä jäi edelleen vanhalle paikalle, vaikka luulin kaivaneeni koko kasvuston. 

Kasvupaikka, josta tämän siirsin, on melko kuiva kohta saarnen alla, heti rungon vieressä, missä ei luulisi minkään kasvin viihtyvän. Ensimmäisen kuvan varjohiipan vieressä runko näkyykin. Varjohiippa on loistava kasvi hankalaan kuivaan varjopaikkaan.
Joku raja siinäkin kyllä on; ei sitä ihan toivottomaan kuivuuteen kannata istuttaa. Mutta täällä varjohiipat ovat pärjänneet kuivahkoilla paikoilla hyvin ja se kertoo paljon.

Olen istuttanut varjohiippoja monenlaisille kasvupaikoille ja yrittänyt ottaa selvää, millaisilla paikoilla eri lajit viihtyisivät. Monen varjohiipan tieteellisen nimen keskellä on ruksi, joka kertoo niiden olevan risteymälajikkeita kahden tai useammankin lajin välillä. Tällöin voi kasvupaikkavaatimus olla jopa joustavampi, kun perimä on laajempi. Mutta se riippuu – aina ei ole näin.
Vaaleankeltakukkainen kalvevarjohiippa tuli istutettua entisen ojan pohjalle, vierellään sillä on koiranhampaita (kuvassa näkyy kunnolla vain valkokukkainen Erythronium californicum 'White Beauty', vieressä on myös keltakukkaista 'Pagodaa'). Tummakurjenpolvet tahtovat jyrätä matalahkon varjohiipan, joten täytyy taas ryhtyä kitkentäpuuhiin. 

Ehkä varjohiipalle on tullut ahtaat olot siksikin, että koiranhampaat viihtyvät loistavasti matalassa savipohjaisessa notkelmassa, joka on täytetty humuksella ja jossa ei ole kamalan kuivaa. Voisinkin näin ollen siirtää varjohiippaa vähän kauemmas. 
Haluan kuitenkin, että se on koiranhampaiden vieressä, sillä minusta nämä ovat täydellinen pari: samansävyiset, samanaikaiset kukat ja erimuotoiset, toisiaan täydentävät lehdet.

Kärvistelen nyt olan takaa, sillä jouduin joksikin aikaa kaupunkiin työ-, harrastus- ja perhejuhla-asioiden takia. Tähän aikaan vuodesta ei pitäisi joutua poistumaan tontiltaan puolta päivää pidemmäksi aikaa.
Onneksi muistin kuitenkin ennen lähtöä yhden asian. 
Viime vuonna kukkaan tuli ensi kertaa valkovarjohiippa 'Yenomoto', jonka ostin kai jo neljä vuotta sitten Mustilan taimipäivästä. Mutta niin kävi, että unohdin kuvata sen ensikukinnan ihan kokonaan! Kukat ovat tavallisempaa 'Niveum' -lajiketta suuremmat.
Vähän, tai todella paljonkin, toivon nyt todella viileitä aikoja siihen asti, kunnes pääsen takaisin kotiin – jospa tämä kaunotar olisi silloin vielä kukassa! Lähtöpäivänäni alkoi ensimmäinen kukka juuri avautua.

Tavallisempi 'Niveum' on myös tulossa kukkaan. Siirsin tämän viime kesänä edellisen blogijutun mänty-metsäpuutarhapenkistä hobittipenkkiin, sillä mäntyjen alla oli tälle liian kuivaa. Sinnitteli elossa juuri ja juuri, mutta ei kukkinut. 
Nyt tulee kukkia, joten toivottavasti se viihtyy hobittipenkissä paremmin, seurakin on sopivan kääpiö- tai siis puolituiskasvuista tällaiselle pienelle herkälle kasville.
Ja toivon totisesti, että ehdin nähdä tämänkin kukassa! 

Kukkaan on myös tulossa idänvarjohiippa 'Lilafee' ja sitten on muutama eri laji ja lajike, joissa en ole huomannut nuppuja vielä. Toisaalta varjohiipan nuput ja koko kukkavarret ovat erittäin huomaamattomia, ohuita ja pikkuruisia.
Yksi harvinaisempi, ulkomailta tilattu 'Black Sea' taisi kuolla toissa talveen Rohanissa, nostin sen ruukkuun tehohoitoon viime vuonna, mutta vieläkään ei ruukusta nouse mitään, joten se taitaa olla menetetty.

Rohanissa kuitenkin onneksi viihtyy vaskivarjohiippa 'Orangekönigin' niin hyvin, että jaoin sitä viime vuonna kolmellekin eri alueelle. Väri sointuu lehteen puhkeavaan, tummalehtiseen 'Rohan Weeping' -pyökkiin mahtavasti. 
Ihastelen pyökin sävyjä joka vuosi: tulee lehteen mahonginvärisenä, sitten väri muuttuu aivan tummaksi, kuivuneen veren tai maksan väri kuulostaa ikävältä, mutta juuri sellainen ruskeanmusta se on – ja todella hieno.
Noita tulppaaneja tosiaan nousee tänä keväänä mitä yllättävimmistä paikoista! Tämä Rohanin pääty on melko varjoisa ja joskus kymmenen vuotta sitten istutetut 'Royal Acres' -tulppaanit eivät ole kukkineet vuosikausiin. Itse asiassa, kun olen lehtiä löytänyt, olen yrittänyt kaivaa sipuleita istuttaakseni niitä aurinkoisemmille paikoille. Kukka on ihana purppurainen ja kerrottu.
Löysin blogijutun keväältä 2014, jossa 'Royal Acres' -tulppaanit kukkivat korkeampina kuin tuo pyökki! Silloin olin vasta alkanut muovata ja istuttaa Rohania. Nyt pyökki on kasvanut hitaasti reilun metrin korkuiseksi. 

Ransu osallistuu esittelyyn esittelemällä massuaan.

Sokeri löytyy pohjalta. Ostin myös tämän varjohiipan Mustilan taimipäivästä kolme vuotta sitten: 'Buckland Spider'. Kun syksyllä istuttaa taimia, ei muista, millainen on tilanne keväällä. Siinä paikassa on korkeita ja reheviä tulppaaneja! 
Pelastin varjohiippa-aarteen tulppaaniviidakosta viime kesänä ja istutin parempaan paikkaan, lisäksi käytin hyväksi havaittua luottokonstia upottaa ensin maahan pohjaton, ruosteinen peltiämpäri, jonka täytin mullalla ja sitten istutin varjohiipan siihen omaan yksityiseen eristyneisyyteensä. Ja nyt se kukkii ensi kertaa!

Kukat vain sattuvat kasvamaan istutusalueen keskustaan päin, lisäksi tuulessa oli todella vaikeaa saada tarkkaa kuvaa heiluvista varsista. Mutta ehkä tästäkin näkee jo, millainen ihastuttava kaunotar on kyseessä.

Niin, se ongelma autiolle saarelle varjohiipan ottamisessa olisi seuraava: en osaisi päättää, minkä niistä ottaisin!


Kalvevarjohiippa Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Pyökki Fagus sylvatica
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Tummakurjenpolvi Geranium phaeum
Valkovarjohiippa Epimedium × youngianum
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

16 comments :

  1. Varjohiipat ovat kauniita, olen rakastunut niihin ihan sinun ansiostasi. Viime syksynä hankittu kalvevarjohiippa on tulossa kukkaan, tavallinen kukkii jo ja menestyy minulla kuivassa paikassa johon paistaa aurinko aamusta pienen hetken. Pieni ja herkkä on joskus puutarhassa parasta. Toivottavasti nyt luvatut viileämmät säät viivyttävät kukinta ja pääset näkemään sitä kun palaat kotiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten ihana kuulla, että olen auttanut herättämään kasvirakkauksia. Ne eivät näy kauas, mutta toisaalta tuollainen koko kasvukauden lehdessä oleva perenna - ja monet varjohiipat saavat kauniin ruskankin - on tosi kätevä maanpeittokasvi. Ja niiden kukissa on jotain niin herkkää.

      Delete
  2. Ransun massu viihtyy hyvin myös puolivarjoisessa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tekee. Auringossa on ollut joinakin päivinä liian kuuma!

      Delete
  3. Ihana Ransu siellä esittelemässä♥

    ReplyDelete
  4. Varjohiippa oli minulle pitkään täysin vieras kasvi. Hankin mökille metsäpuutarhaan muutama vuosi sitten ensimmäisen, joka on edelleen hengissä ja uskoakseni kukkii tänäkin vuonna. Olikin hyvä kuulla, että varjohiipalle kelpaa vähän kuivempikin paikka, kun juuri tuo metsäinen kohta kuivuu kesän myötä jonkin verran. Toisaalta kesällä on enemmän varjoa tiedossa, kun puut saavat lehtensä suuremmiksi. Ihania hiippoja, ja todella kaunis yhdistelmä Rohanin pyökki - vaskivarjohiippa, upeat sävyt ja auringon kultaama hieno kuva! Vähän viileämpi sää antaisi armoa, kun ei kiireiltään meinaa ehtiä ihastella kaikkea nopeasti kukkivaa! Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla, että se viihtyy mökin metsäpuutarhassa!
      Ihanaa, että tuli vähän viileämpää ja jopa pikkuisen sadettakin, sitä kaivattiin ja nyt on toivoa, että ehdin nähdä joitakin niistä kasveista kukassa, jotka lähtiessäni olivat nupulla.

      Delete
  5. Tähän en nyt voi sanoa muuta kuin että pusipusipusi Ransu! :-*

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin välittämässä pususi Ransun vastapestyyn tuoksuvaan masuun :-)

      Delete
  6. Taas esittelit sellaisia kaunottaria mikä on minulle aivan uusia tuttavuuksia . Olet oikeassa nyt ei saisi poistua mihinkään mutta meidänkin pitää käydä kotona pari yötä ensi viikolla . Anoppia auttamassa meni muutamia päiviä ja kun tuli takaisin niin joidenkin kukinta oli auttamattomasti ohitse . Toivottavasti sinua onnistaa .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy toivoa. Onneksi sää viileni!

      Delete
  7. Kiitos sinulle, että ostin varjohiippoja itsellenikin. En tiennyt kasvista mitään ennen kuin tutustuin sinun blogiisi. Nyt olen varsin ihastunut, vaikka minulla on vain tarhavarjohiippoja ja valkovarjohiippoja. Jos törmään muihin, niin mukaan lähtevät varmasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No vau, onpa ihanaa kuulla, että olen vaikuttanut varjohiippaihastukseen! Samalla se on kamalaa, jos ne eivät viihdykään - toivon, että ne kukoistavat siellä!
      Kestäviä ne kyllä tuntuvat olevan. Istutin ensimmäiset yli kymmenen vuotta sitten aivan tuohon saarnen alle, ja hyvin ovat pärjänneet. Haastavilla paikoilla niillä vain kuluu kauemmin alkaa rehevöityä ja kukkia.
      Niiden lehdetkin ovat todella kauniit ja erikoiset, hyvä lisä muiden kasvien vierelle tuomaan erilaista lehtimuotoa ja tekstuuria.

      Delete
  8. Varjohiipat ovat olleet minunkin hankintalistallani, sillä niin kauniita ne ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat jotenkin erityisiä, eivät muistuta mitään muuta kasvia.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!