Thursday 22 December 2022

Vuokkokautta kohti

 Niin vain ajatukset pörräävät kevään ympärillä, ei voi mitään!

Mietin valkovuokkoja. Olen keräillyt niitä joitakin erilaisia ja toivon, että ensi keväänä ehkä joku uusi kukkii. Tämä rypäs on nimettömänä hankittu kerrottu valkovuokko. Mahdollisesti 'Vestal'.

Muutaman metrin päässä kasvaa tavallista luonnon valkovuokkoa, jota olen siirtänyt metsästä yhdessä käenkaalin kanssa. Kuvassa ne kukkivat samaan aikaan. 
Käenkaali eli ketunleipä on minulle lapsuudesta rakas kasvi, monen yrityksen jälkeen se viimein suostui asettumaan puutarhaani. Kasvupaikka on saniaistarha kuusen alla.
Kuvassa on myös pystykiurunkannuksia, niin luonnon violettia kantaa kuin hankittua punakukkaistakin. Niiden kukinta vetelee viimeisiään, kun valkovuokot aloittavat.

Samalla alueella, saniaistarhassa kuusen alla, kasvaa myös kerrottua keltavuokkoa. 
Sen vieressä on vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare', kuvassa ihan alhaalla näkyy myös ihana kalvaspikarililja.

Siirrytään muotopuutarhaan. Täällä kukkii jännittävä kokonaan vihreäkukkainen valkovuokkolajike 'Virescens'. Täällä ei ole varjoa keväällä lähes yhtään, ja ehkä siitä johtuen tämä on älyttömän aikainen. Otin kuvan huhtikuun viimeisenä päivänä eli sinivuokkokaudella. Muualla minun puutarhassani sini- ja valkovuokot kukkivat peräkanaa – ensin sinivuokot, sitten valkovuokot – eivät samaan aikaan.
Jätin tästä jutusta pois sinivuokot, niin ihania kuin ovatkin, kun tämä paisui kuin pullataikina ilmankin. Ne ovat eri sukua (Hepatica) kuin muut vuokot (Anemone).

Ehkä eniten vuokkoja kasvaa paikassa, jonka ristin vuosia sitten vuokko-esikkopuutarhaksi. Siinä vain ei yksikään istuttamistani esikoista ole enää hengissä, yksi toisensa perään ovat kuivuuteen kuolleet. Luonnon oma kevätesikkokanta onneksi vyöryy tähän ylempää ennen pitkää.
Tässä kasvaa runsaana hämyvuokko, jonka olen istuttanut kauan sitten, ehkä 12 vuotta. Olen kaivanut kasvuston reunoilta juurenpätkiä ja lisännyt mm. penkin etureunaan, jossa se kukkii tuossa lehteen puhkeavan japaninvaahteran edessä.

Ostin tämän Särkän perennataimistolta nimellä Anemone nemorosa forma caerulea (eli kirjaimellisesti valkovuokon sininen muoto). Nykyisin nimi on 'Robinsoniana', se tavallisin hämyvuokko käsittääkseni.
Tämä epämääräisen värinen vuokko ei kuitenkaan osu ihan värimakuhermooni, joten olen yrittänyt siirtää sitä tästä toisaalle. Esimerkiksi muotopuutarhaan, jossa tällaiset pastellisävyt toimivat, kun niitä on paljon yhdessä. Tässä on ihan samaa sävyä kuin joissakin hyasinteissa, ja ne kukkivatkin samaan aikaan. 
Nyt odottelen, että muotopuutarhan hämyt alkavat runsastua, jolloin ehkä siirrän tämän viimeisenkin tuppaan pois tästä ja laitan jotakin kauniimpaa tilalle, esimerkiksi valkokukkaista. Se taitaa olla valkovuokon kaunein väri.
Mutta valkovuokkoa ei niin vain siirretäkään! Tai kyllä siirretään, mutta kun sitä aina jää. Sehän lähtee kasvamaan uudestaan pienestäkin varastojuuren pätkästä.
Ehkä vain annan tämän olla.

Olen siirtänyt hämyvuokkoa myös ruusutarhaan, jossa se kukki aivan ränsistyneen rottinkituolin juurella. Tännekin tämän väri käy oikein hyvin. Kukka on muuten nupulla kauniimman värinen kuin avautuneena. Ja nuo lehdet ovat kyllä herkullisen sävyiset.

Takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Täällä kasvaa joitakin balkaninvuokkojakin, mutta ne eivät lisäänny, ikävä kyllä. Joten kuten sinnittelevät hengissä.

Ylempänä rinteessä on runsaasti luonnon kevätesikkoa ja joitakin valkokukkaisia narsisseja; tuo on 'Genève', ja sen ympärillä tavallista yksinkertaiskukkaista keltavuokkoa. Tällä alueella kukkivat myös lukuisat tarhajouluruusut, mutta tässä vaiheessa niiden kukinta on jo lähestulkoon ohi.

Metsäpuutarhapenkissä mäntyjen alla on kerrottu valkovuokko 'Monstrosa', ihana vihreä-valkokukkainen lajike. En vain ottanut siitäkään viime keväänä kuin tämän ainoan kuvan.
Täytyy petrata! Kuvia tarvitaan tsiljoona, jotta selvitään talvesta hengissä.

Yksi ihanimmista valkovuokoista on tämä 'Green Fingers'. Kahdeksan vuotta sitten loppusyksyllä Kauppilan alesta puoli-ilmaiseksi ja puolikuolleena hankittu valkovuokko on elossa ja viimein kukki. Taisi se kerran aiemminkin kukkia, mutta viime keväänä kukinta vasta oli kunnollista ja kukkia tuli useita.
Että osaa olla ihana!
Ja hei, olisiko päivä tänään jo puoli sekuntia pidempi kuin eilen?


Balkaninvuokko Anemone blanda
Hämyvuokkoja ovat valkovuokon sinervä- ja punervakukkaiset lajikkeet ja muodot
Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora
Keltavuokko Anemone ranunculoides
Kevätesikko Primula veris
Käenkaali Oxalis acetosella
Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Valkovuokko Anemone nemorosa

23 comments :

  1. Vuokot , oih! Minua niin harmittaa kun tällä leveyspiirillä ei vuokot kasva niin hyvin. Toin pari vuotta sitten silti lapiollisen perus valkovuokkoja muualta ja olin niin onnellinen viime keväänä kun se oli hengissä ja kukki. Leviämistä odotellessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on hengissä, toivottavasti leviää pian! Joskus siihen tuntuu kuluvan ikuisuus.

      Delete

  2. Ihana valikoima vuokkoja sinulla!
    Pihallani kasvoi luonnostaan valkovuokkoa. Siirtämäni sinivuokko ja ystävältä saatu keltavuokko ovat ilokseni levinneet runsaasti kauaksikin emokasveistaan, vajaan 20 vuoden kuluessa.
    Tuo jännä ’Virescens’ on kyllä hupaisa ja saa suupieleni nousemaan ylöspäin, kun mietin, minkälaisia ajatuksia sen kukinta herättää kukkasiin vihkiytymättömälle. Vaikkei näyttävissä mitään vikaa yleensä olekaan, etsiydyn usein kasviostoksilla juuri niiden pienten luo ja läheiseni yrittää aina silloin kiikuttaa minulle näytille vaihtoehdoksi jotakin valtavakukkaista terassihortensiaa, että ”miksei (mieluummin) joku tällainen?”
    ’Green Fingers’ on kyllä kaunis; hm...se tuo mieleen jonkun näkemäni isokukkaisen kärhölajikkeen.
    Onneksi näistä kuvista saa imeä aurinkoenergiaa ja sitten tulee vielä se 1/2:n sekunnin lisäannos taivaaltakin pilviverhon läpi:D.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vuokot ovat ihania! Viime vuonna istutin ainakin hennon vaaleanpunaista ja uutta valkoista kerrottua. Lisäksi on vanhempia, jotka eivät ole vielä oikein kukkineet, toivottavasti toukokuussa on monta uutta kuvattavaa! Ja kun noista vanhemmistakin täytyy ottaa kymmeniä kuvia, ei vain yksi tai muutama.
      Virescens on tosiaan erittäin kaunis, vaikka osa ihmisistä ei varmaan edes huomaa sen kukkia. Hahaa, naurattaa tuo terassihortensian tuputtaminen! Kaikki eivät näe pienen kukan viehätystä ;-)
      Huomiselle on kai luvassa ihanaa auringonpaistetta - ja silloin ehkä aurinkokin on jo 0,3 mm korkeammalla!

      Delete
  3. Kateudesta vuokkona luen, että valkovuokon siirtämisestä jää aina joku juurenpätkä. Ei suostu jäämään Arvilassa eikä suostu siirtymään. Valkovuokko ja sen eri muodot ovat niitä jotka huonoiten menestyvät puutarhassani. Vain yksi hämyvuokko on lähtenyt lisääntymään, muut vain kituvat, jopa valkovuokon perusmuoto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jatkan vielä kun tuli ajatus mieleen. Täällä meidän ihan lähimetsissä muuten ei ole minkäänlaisia vuokkoja luonnonvaraisena, tai ainakaan en ole yhteenkään törmännyt. Joidenkin kilometrien päässä kyllä löytyy. Voisikohan juuri tässä ihan lähistön maaperässä olla jotain miksi vuokot eivät viihdy.

      Delete
    2. Voi sitten olla, että ne eivät juuri siinä kohdassa viihdy. Minun tontillani ei myöskään ollut valkovuokkoja, vaikka osa oli aika luonnontilaista, tai villiintynyttä ainakin. Metsästä siirtokaan ei heti onnistunut, kuten ei käenkaalinkaan kanssa. Mutta tuo Särkältä hommattu hämyvuokko on osoittautunut todella kestäväksi - tosin sillä on ollut aikaa rehevöityä 12 vuotta. Toivottavasti se sinun hämyvuokkosi osoittautuu yhtä hyväksi.
      Osa istuttamistani lajikkeista vain kituu vuodesta toiseen, ei kasva eikä kuki. Joku mystiikka niihinkin liittyy!

      Delete
  4. Ihanat, pienet söpöliinit <3 'Green Fingers' on kyllä hieno mutta niin ovat kaikki muutkin. Odotan kyllä niin innolla, kuinka viime keväänä hankkimani kerrannainen valkovuokko ('Vestal' kaiketi?) talvehtii ja kukkiiko monta vuotta kituliaana sinnitellyt hämyvuokko vihdoin ensimmäistä kertaa kunnolla. Viime keväänä se teki kuitenkin jo pari kukkaa ja lehtiä oli runsaasti.
    Balkaninvuokot eivät ole muuten täälläkään oikein lisääntyneet. Tylsää. Mitähän ne oikein vaativat viihtyäkseen, kun ei kelpaa saaristo eikä runsaslumisten talvien sisämaakaan?
    Ihan varmasti päivä on jo pidempi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti se kerrannaisesi, ja hämyvuokko myös, kukkivat ihanasti keväällä! Runsaasti lehtiä kuulostaa lupaavalta.
      Luulen, että balkaninvuokko on meillä liian pohjoisilla äärirajoilla. En ole missään nähnyt, että se silleen leviäisi meillä kuin vähän etelämpänä Euroopassa.

      Delete
  5. Hämyvuokon nuppuväri on huikean hieno. Vähän samaan tapaan kuin tulipa Persian Pearlilla, joka on melkeinpä hienompi nupussa kuin täysin auki. Meille valkovuokot levisivät ihan itsestään metsiköstä. Joitakin on ilmestynyt kukkapenkkeihin, joissa annan niiden olla ihan rauhassa siinä toivossa, että runsastuvat. Balkaninvuokkoja en ole koskaan saanut pitkään viihtymään.
    Näiden harmaiden päivien hämyssä on keskityttävä kynttilöihin ja keväisiin ajatuksiin. Ihmeesti toivo tässä jo viriää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hämyvuokon kukka on avautuneena jotenkin oudon värinen. Persian Pearl on minusta todella hieno, vahvan värinen sisältäkin, mutta ulkoapäin se on tosiaan vielä hienompi.
      Valkovuokoilla on aika vahva juurakko, tai mehevä ainakin. Ehkä se voi viedä voimia muilta naapurikasveilta. Yritän kannustaa sitä kasvamaan luonnollisilla alueilla ja sitten noita erikoismuotoja kukkapenkeissä ja muilla hoidetummilla istutusalueilla.
      Huomenna on toivottavasti hämärään tottuneita silmiä shokeeraava auringonpaiste! Sen tuomaa toivon ja energian piikkiä juuri nyt tarvitsemme.

      Delete
  6. Vuakot on hianoja! Ja niitä(kin) mukava keräällä. Mullakin on monia samoja ku sulla, vaikka näin ylähällä oonki. Osa leviää hyvin, osa kituuttaa vuaresta toisehen.
    Mukavaa joulunaikaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että siellä pärjäävät, tai osa vuokoista ainakin. On mysteeri, miksi jotkut lajikkeet eivät oikein viihdy. Punakukkaiset sinivuokotkin ovat minulta hävinneet, mutta yritän uudestaan, kunhan jossain puodissa tulee vastaan.
      Kiitos, hyviä joulunpyhiä!

      Delete
  7. Mikä ihana kevätpostaus, aivan rinnassa läikähti. Valkovuokot ovat kevään ilahduttajia ja niihin liittyy paljon muistoja. Joskus piha on valkoisenaan luonnon valkovuokkoja ja marjapensaan alla kasvaa rypäs kerrottua keltavuokkoa. Arovuokot sain runsastumaan kun siirsin ne kaikkein kuivimpaan kukkapenkkiin.
    Iloista joulua teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on ihana piha, kun on valkovuokkoja luonnostaan. Arovuokko ei ole täälläkään oikein viihtynyt, mutta viimein kun sain jakopalat Vironperältä, alkoivat ne sentään pysymään hengissä! Leviämisestä ei voi vielä puhua, ehkä jonain vuosikymmenenä sekin tapahtuu :-D
      Kiitos, iloista joulua sinnekin!

      Delete
  8. Niin ihana oli lukea tämä juttu näin joulupäivänä köllötellen ja kevättä odotellen. Mitä herkullista kuvaterapiaa vuokkojen parissa! Hyvää ja rentouttavaa pyhien aikaa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, samaa sinne, toivottavasti kaikki sujuu hyvin vähän ison pikkupotilaan kanssa <3

      Delete
  9. Voi että kyllä näitä kevätpostauksiasi vain on niin ihanaa käydä lukemassa🌱 Ka tuo ajatus pidemmästä päivästä, ah miten kutkuttava☀️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, ja pari aurinkoista päivää putkeen nosti mielen kevään odotukseen (viimeistään ;-))

      Delete
    2. Todella suuri vaikutus oli kyllä pyhien aurinkoisella kelillä. Ja nyt luvataan vuoden ensimmäisellekin päivälle aurinkoa, toivottavasti toteutuu ennuste☀️

      Delete
    3. Aurinko on tosi matalalla, mutta onneksi sentään joka päivä vähän edellistä korkeammalla! Tänäänkin se kurkisti varovasti ja ehkä tapaamme huomenna iltapäivällä hetkeksi jälleen. Sunnuntain ennuste näyttää aivan ihanalta!

      Delete
  10. You have wonderful collection of wood anemones! Lot more than I do! :D
    I have a growing interest in all kind of woodlanders and certainly I have to have more wood anemones. What I see around the forests and gardens here in Estonia is that lot of yellow wood anemones have a fungus desease - yellow spotting on leaves and abnormal growth. Do you have that to on your island(s)?

    ReplyDelete
    Replies
    1. I have some, and then some more that have not flowered yet. In the autumn I planted 'Pink Delight' and I should also have a white semiplena, although it's been a few years and I don't remember where exactly I planted it - and where to look for it :-D
      Woodland plants are lovely. I have not seen nor even heard of the disease you mention. Does not sound nice. Hopefully nature restores itself. Fungi are, after all, a part of nature - hopefully Estonian anemones recover.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!