Sunday 11 December 2022

Vinttipuuhia ja piuhoja

 Välillä vähän remppa-asiaa.

Kevätkuvien joukossa oli kuvia siitäkin, kun rakensin vintille lattiaa. 
Osassa vinttiä oli jo lattia, mutta isossa osassa ei, eikä liiemmin eristeitäkään. Niitä olen sitten vuosien saatossa lisäillyt ja viime keväänä oli edessä viimeinen kohta, jossa vielä oli keikkuvia, kiikkeriä lautoja kunnon lattian sijasta.

Tähän asti olen aina kulkenut vintin toiseen päähän savupiipun toiselta puolelta, kun tässä ei ole ollut kunnon lattiaa. 
Nyt on! Ponttilautaa jäi kattoremontin jäljiltä. Tuossa keskellä vinttiä menee metrin korkeudella vaijeri, joka luultavasti pitää taloa kasassa. Ihan näen sieluni silmin, kuinka vaijerin katkaisemalla kaatuisivat kaikki talon seinät eri suuntiin kuten Aku Ankassa.

Harpataan vaijerin yli ja kurkataan vintin päätyyn, jossa minulla on ikkunankorjausverstas. Vintti on eristämätön ja rakentamaton, mutta minulle kaikkein hyödyllisin näin, sillä muuta verstasta ei ole, vaikka kipeästi työtilaa tarvitsen. 
Vedätytin tänne sähkön joskus reilu kymmenen vuotta sitten, kun sähkökaappi uusittiin. Nyt on valoa, jotta voi pimeänkin aikaan työskennellä. Lämpöä ei kyllä edelleenkään ole; eristäminen olisi järjetön satsaus, kun kumminkin minulla on tontilla toinenkin asuintalo, jota pitää myös rempata.

Tämä on kyllä ihan hieno maisemakonttori. Kuva on viime keväältä, ei nyt tuollaista valoa ole!

Nyt tässä on hyvä työskennellä, kun on suht tasainen ja ainakin paikallaan pysyvä lattia. Vanhan talon ikkunoita on korjattavana vielä vino pino. Lisäksi korjaan rintamamiestalon ikkunoita, ei niitäkään ollut huollettu vuosikymmeniin.

Realismikuva vintin toisesta päädystä. Täällä ovat työkalut ja kaikki maalit sun muut, jotka kestävät pakkasta. Ja paljon muuta.

Vintille mennään eteisestä. Rappuset olivat p**nruskeat, se perinteinen lattiaväri.

Ryhdyin sitten viime kesänä toiseenkin maalauspuuhaan kuin avokuistin lattia. Maalasin vintin portaat lähes ylös asti.

Tämän kuvan otin joskus keskikesällä. Marraskuussa ehdin sutia vielä viimeisen askelman ylhäällä vintille menevän oven kohdalla.
Maalasin askelmat yksi kerrallaan siksi, että jatkuvasti käyn vintillä ja yhden yli pystyy harppaamaan, mutta vielä enemmän kissojen vuoksi. Vaikka lattiamaali kuivui nopeasti, oli siinä silti haastetta.
Maalin (purkki näkyy kuvassa: Betolux Akva) olin oikeastaan hankkinut eteisen lattiaa varten, tai vielä oikeammin hankin sen sattumalta. Kerran tuli rautakaupassa vastaan ihan lempivärinen virhesävytys-lattiamaalipurkki ja sehän piti pilkkahintaan ostaa. Sittemmin päätin käsitellä eteisen lattian vain kevyesti hiomalla ja öljyvahaamalla, jolloin se jäi kauniin ruskeaksi. Mutta vintin portaat eivät olleet kauniin ruskeat.

Näinhän siinä kumminkin kävi. Mustin lempipaikka on kytätä vintin rappusilla ikkunasta eikä se ymmärtänyt, miksi olin laittanut sinne kaikenlaisia esteitä. 
Tassunjälki on niin söpö, että en raaski hioa sitä pois eteisen lattiasta.

Vintillä on kaikenlaisia aarteita. Pari transistoriradiotakin, jotka kaivoin esiin, kun keväällä puhuttiin poikkeustilaan varautumisesta: kotona pitää olla paristokäyttöinen radio. Mietin, että minullahan on kaksi.
Ylempi Sokol on Neuvostoliitossa tehty ja siitä puuttuu antenni. Ehkä ihan hyvä, ties mitä sieltä tulisi.
Alempi on aivan upea Hitachi 60-luvulta. Avasin sen takakannen, kun yritin selvittää, miksei siitä kuulu kuin kohinaa. Vein sen kaupunkiin, mutta korjaajalle vieminen on jäänyt. Olisi hienoa saada se kuntoon, sillä laite on erittäin tyylikäs. On tuo minusta sisältäkin kaunis, vaikka en ymmärrä noista piuhoista mitään.

10 comments :

  1. Siinä on radiossa piuha poikineen. Ei hajuakaan mikä tarkoitus milläkin piuhalla on :D
    Vintti on hyvä työskentelypaikka, keväällä ikkunan edessä tarkenee jos aurinko paistaa siihen. Rappusista on tulossa hyvän väriset, valoisat. Meillä on lasikuistin lattia ja portaat sellaisen löydän tuotoksen väristä. Toisaalta en raaski maalata koska lian kannalta on hyvä väri kuistilla jossa kuljetaan ulkokengissä. Eikä sitä maton alta paljoa näy. Sisäportaat ovatkin sitten eri asia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noita piuhoja kun tuijottelin, mietin, että olisi kiva ymmärtää näistä jotain. Ajattele, jos voisi heti katsomalla tajuta, missä vika piilee!
      Se on kumma, kun sitä p-ruskeaa on niin harrastettu. Tuon takia se on kyllä kätevä. Näissä minun lattiamaalauksissa ei juuri järkeä ole, kun tummansinisessä kuistin lattiassa näkyy nyt kaikki kuraiset saappaanjäljet vaaleampina, ja vintin rappusissa tummempina. Ruskeaksi jättämäni eteisen lattia sentään häivyttää kaiken lian ;-D
      Valoisuutta noista vaalean sinivihreistä rapuista on kyllä lisää tullut. Eteinen kun on vielä talon pohjoispuolella, hämärä tila.
      Vintillä on ihan hyvä työskennellä, mutta ikkunakitti ja sormet ovat yhtä kankeat talvikaudella.

      Delete
  2. Lattioiden ja portaiden maalaus on melkoinen haaste lemmikkien kanssa. Meilläkin kissa aikoinaan vilahti ohitseni koko portaiden matkan alhaalta ylös juuri kun oli melkein alhaalla lopettamassa työtäni . Portaisiin jääneisiin kisun tassun jälkiin tuli myös yläkerran lattiaan portaiden maali kisun tassun muotilla. Luulin kissan olevan ulkona, mutta se olikin tullut isännän kanssa sisälle maalauksen aikana 😅.
    Tykkään kovasti tuosta maalin väristä, meillä taitaa olla melkein sama portaiden sävynä.
    Hyvä tila verstaalle tuossa ikkunan ääressä, kivat maisemat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi kissaa! Voi ei, siinä tuli monet tassunjäljet. Maalaamalla portaan kerrallaan oli touhu hidasta, mutta tuli sentään vain yksi tassunjälki.
      Tuollainen vaalea sinervänvihervä on ihana väri.

      Delete
  3. Oikein kauniit sinertävät kodikkaasti valaisevat rappuset. Tuo ruskea vanha kulunut puun väri on myös niin kaunis, mukava kontrasti rappujen värille. Kiitos realismikuvasta; meilläkin on vähintään yhtä ”realistista” vanhan talomme vintillä(kin :-D).
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samaa mieltä, eteisen kulunut puulattia tuli tosi kauniiksi öljyvahalla, ja kontrasti vintin rappuihin on just hyvä.
      Realismia pitää olla; ei elämä ole muuten mitään elämää vaan kulissia!

      Delete
  4. Nauratti ajatus, että vaijerin katketessa talo levähtäisi neljään suuntaan. Vintilläsi on erinomaiset tilat niin työskentelyyn kuin tavaroiden säilyttämiseen. Pientalossa tuollaisia tiloja totisesti tarvitaan. Portaiden uusi väri on huomattavasti sitä p....nruskeaa parempi. Kauanko meni, että maali lähti Mustin tassusta pois?
    Radiossa on piuha poikineen. Kunpa joku tuttusi innostuisi korjaamaan radion ihan vaan harrastuksena. Pelkään pahoin, että johonkin korjaamoon vietynä siellä ilmoitetaan, että "emme korjaa, kaupasta saa uuden halvemmalla".

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tuo vintti loistava, kun vanhoissa taloissa ei ole juuri mitään säilytystilaa ja huoneeni ovat tosi pieniä. Vaatehuoneita ja sen semmoisia alettiin ehkä vasta miettiä 60-luvulla.
      Onneksi huomasin tuon maalijäljen melko tuoreeltaan, niinpä menin pyyhkimään Mustin tassua märällä rätillä ja aika hyvin sen sai vielä pois.
      Joitakin radioharrastajia ja vanhojen radioiden korjaajia onneksi on, olen selvittänyt asiaa, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä keheenkään. Pitääkin toimertua, ihan turhan panttina se radio nyt korjaamista odottelee.

      Delete
    2. Uusissa taloissa näköjään palataan vanhoihin aikoihin, kun säilytystilaa on taas vähemmän ja huoneet pieniä. Tontitkin postimerkin kokoisia, jolloin erillisiä varastoja ei tahdo saada mahtumaan.
      Hyvä, että sait maalin pois Mustin tassuista. Ei pojan tarvinnut pahaa makua maistella.

      Delete
    3. Niinpä tosiaan, minuakin ihmetyttää, että makuuhuoneet ovat sen kokoisia, ettei niissä mahdu sängyn ympärillä kunnolla edes kulkemaan. Sama juttu kuin noissa mainitsemissasi kaupunkitonteissa, ne suikaleet talon ja aidan välissä ovat ikävä "puutarha". Vaikka tavaraa on nykyihmisellä enemmän kuin koskaan ennen! Mihinköhän se kaikki mahdutetaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!