Monday 26 December 2022

Viimeinen seinä

 Remppaa kaupunkikodissa

Kaupunkikodin ikuisuusremppa jatkuu, mutta loppu häämöttää. Aloitin sen neljätoista vuotta sitten asunnon ostettuani makuuhuoneen ja eteisen remonteilla, mutta muutaman vuoden takainen putkiremontti pisti puuhaan vauhtia, sillä silloin kylpyhuone purettiin ja rakennettiin uudelleen kokonaan. Tuli paljon valkoisia kylpyhuoneen vastaisia seiniä käsiteltäväksi.
Viimeinen seinä, jolle en vielä ollut tehnyt mitään, oli olohuoneen takaseinä. 
Koko olohuone oli vaaleanharmaa, kun asunnon ostin – ihan ok ja siihen päälle kiinnitinkin nuo perimäni Artekin kirjahyllyt. Niitä en todellakaan lähde ottamaan alas (niitä on 15 kappaletta), joten se seinä saa pysyäkin harmaana. 

Mutta tuo takaseinä... Mietin sitä niin pitkään, että siihen suunnittelemani tapetin valmistus loppui. Ensimmäisen haavetapettini valmistus oli jo loppunut vuosia aiemmin. Niistä kumpikin olisi ollut kasvitieteellisaiheisia. Hitsi.
Joidenkin mutkien kautta onnistuin hankkimaan rullan saman valmistajan (perinteinen amerikkalainen Thibaut) tapettia, mutta sitäkään ei ollut riittävästi tuohon seinään. Kantapään kautta opin, että englanninkielisissä maissa double roll ei tarkoita kahta tapettirullaa, vaan yhtä nykymittaista rullaa. Joku muinainen rullamitta on ollut vain puolet nykyisestä. Tapetti oli sentään onneksi ekstraleveää: kuvassa ensimmäinen vuota on seinässä. Tätäkään ei nimittäin enää valmisteta, ostin yksityiseltä yli jääneen rullan ebayn kautta.

Pähkäillessäni tapetin riittävyyttä aloin haaveilla, että osaisin maalata takaseinään jonkin ihanan maisemaikkunan, sillä kaikki ikkunat ovat asunnon vastakkaisella seinällä. Se auttaisi, että tapettiin voisi jättää aukon. Sitä ei nimittäin riittänyt enää kirjakaapin taakse tai edes ylle niin, että olisi saanut kuviot kohdistettua (niinpä maalasin sen samalla maalilla kuin eteisen seinä, josta se suoraan jatkuu).
Löysin ihanan tarran, siitä kohta lisää. Tässä tapettiin on jätetty tarraa varten aukko. Ajattelin vaaleanharmaan taustan olevan sille liian pliisun, niinpä maalasin aukon reunat lähes samalla maalilla kuin nukketalo vasemmalla, vain ripauksen vaaleampi sävy.

Ta-daa! Ihanaakin ihanampi jättikokoinen maisematarra löytyi Bauhausista. Pitkään googletin ja mietin tilaavani jonkun ison Caspar Friedrich -julisteen, mutta yhtäkkiä kuvahaulla tulikin vastaan tuo. Täydellinen tunnelma. Ja tuo vain lätkäistään seinään, liima on valmiiksi tarran takana.

Vihreäkuvioinen toile de jouy -tapetti ja vanha maalaus pelaavat ihanasti yhteen, kummassakin on puiden silhuetteja. Huone lakkasi olemasta laatikko, nyt näkymä jotenkin jatkuu tuonne maalauksen maisemaan, tai näin sen itse näen.

Iltaisin tunnelma on ihana, vaikka siitä on vaikea saada tarkkaa kuvaa.
Kaipasin pitkään jotakin eteisen Ikean metallihyllyjen ja olohuoneen puisen kirjakaapin väliin, sitten välähti: tummanvihreää samettia! Rakastan tummanvihreää samettia ja tuo kohta suorastaan huusi sitä.
Verho löytyi yllättävän helposti (menin muutenkin Hemtexiin ja siellähän niitä oli vaikka missä ihanissa väreissä) ja Ikean verhovaijeri on nyt pysynyt seinässä yli viikon verhon painosta huolimatta. Näihin betoniseiniin on todella haastavaa porata reikiä ja elän jatkuvassa epäilyksessä, että kohta jotakin romahtaa.

Jouluaattona aurinko paistoi ihanasti, kamera esille!

Aiemmin flyygelin yllä oleillut perheemme taideteos siirtyi toiselle seinälle.

Se on muhkurainen kattopellin pala, jonka arkkitehti-isäni bongasi rakennustyömaalta silloin, kun olin aivan pieni ja sitten kotona liimasimme siihen perheen voimin pikkueläimiä: paimenkoiran ja ryhmän kotieläimiä jossakin Mordor-vuoristossa. Tai lähinnä äiti, isä ja sisko liimasivat, minä olin varmaan liian pieni saamaan mitään muuta aikaan kuin sotkua.

Eteinen on käytävä, kuten se monissa asunnoissa on. Muutama vuosi sitten purkamani oviaukko-väliseinä avarsi näkymää, eikä tumma samettiverho sitä liikaa peitä.

Sain ystävältä ihanan yllätysjoululahjan: Marjo Nygårdin grafiikantyön "Kurkistus".

Kapeaan tilaan ei hirveästi mitään mahdu, mutta oma taidenäyttely on ihan kiva. Tuossa myös roikkuu yksi kolmesta tänä vuonna esillä olevasta joulukoristeesta. Sen enempää joulua en jaksa.
Onneksi kohta voi jo avata tv:n katsoakseen uutiset ilman, että sieltä tulee jatkuvia joulukonsertteja. 

Ystävä toi kimpun ihania ruusuja. Maljakkoa ei tahtonut löytyä, kunnes muistin, että olen itse tehnyt tuon ruusukuvioisen. Sepä olikin ruusuille juuri sopiva.
Ruusuisia välipäiviä!

21 comments :

  1. Replies
    1. Tuota on paljon paljon kivempi katsoa kuin sitä vanhaa vaaleanharmaata!

      Delete
  2. On kerrassaan upea! Ja ihan itse teit ja keksit luovat ratkaisut matkan varrella. Lamppukin on tosi hieno. On ollut pitkäikäinen remppa sinulla, varmaan vaatinut kärsivällisyyttäsi. Ja vielä kaksi remppakohdetta, olet sinä mestari. Itse katselen tässä maalipurkkia, jaksaisko mitenkään aloittaa..Kaunis grafiikan lehti tuli jouluksi. Ihana tunnelma nyt huoneessa ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, tuntuu, että aina tarvitaan luovuutta, kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan :-D
      Kaipa pinna menisi, jos asuinkumppani tekisi näin hidasta remppaa, mutta kun itse tekee, niin ei oikein voi raivostua ;-) Ja kun olen kaupungissa riittävän pitkiä yhtenäisiä aikoja rempan tekoon vain näinä kolmena talvikuukautena, niin se pakostakin pitkittää remppaa. Onpahan ollut aikaa miettiä ja kerätä ideoita, toisaalta tuntuu, että ratkaisut syntyvät aina aika ex tempore -tyylisesti.

      Delete
  3. Voi kun mä tykkään sun aivoista, jotka ajattelee niin ihanasti toisin ja tuottaa niin mageita ideoita !! T. Taru

    ReplyDelete
  4. Onpa hieno maisemakuva! Japanilaisvaikutteinen. Flyygelin päälle kuppi höyryävää teetä ja lisukkeena parvekkeelta kuuluvaa bambuisen tuulikellon vienoa helinää. Kunnes katse kääntyy vasemmalle kohdaton kirjahyllyä syleilevän tsehovilaisen samettiverhon. Tunnelmaa maasta toiseen.
    Tällainen ideaköyhä tumpelo nauttii luovien ratkaisujen katselemisesta. Jos tuon kaiken tekemiseen tarvittiin 14 vuotta, oli se sen arvoista.
    Tämä joulu taisi olla elämäni lyhin. Joulukoristeita oli tosi vähän ja niistäkin suurin osa lähti tänään. Muutama valosarja on edelleen ja joulukukkia tietenkin, mutta niitä katselen mielelläni ajankohtaan katsomatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvasta ei varmaan oikein erota, seinätarra ei oikeasti ole yhtään itämaistyylinen, vaan oikein klassinen länsimainen maisemamaalaus. Itse sanoisin, että italialaishenkinen, tai ehkä hollantilainen. Olen miettinyt, onko tuo jonkun maalauksen taustasta otettu kohta - ehkä se on yhdistelmä monien maalausten elementtejä kuvakäsittelyn avulla. Valmistaja on saksalainen.
      Idea tuon olohuoneen takaseinän käsittelyyn syntyi vasta putkiremontin myötä muutama vuosi sitten, se kun kirvoitti irrottamaan typerät, 70-luvun asuntoon sopimattomat kattolistat ja niiden tilalle jäi ruskeat raidat seinien yläosiin. Vielä pitää maalata ne kahdelta muulta seinältä nätimmiksi, sitten alkaakin remppa olla pikku hiljaa valmis! Lähes jokainen seinä on maalattu tai tapetoitu, lattiat hiottu tai päällystetty ja keittiö rempattu, kylppärikin tuli putkirempassa uudistettua ja sinnekin sain vähän omia ratkaisuja. Asunto tuntuu ihan omalta nyt.

      Delete
  5. Olkkarin seinästä tuli oikein hieno, vaikka tapetin kanssa oli useampiakin mutkia. Pitäisi varmaan hankkia tapetit valmiiksi odottamaan heti kun löytyy mieluinen malli eikä odotella remontti-inspiraation syttymistä.
    Iso maisematarra oli hyvä idea. Se sopii todella hyvin sekä väreihin että tyyliin muutenkin ja tuo tosiaan jatkuvuuden tuntua huoneeseen. Sinulla on muutenkin mielenkiintoinen koti. Tuolla viettäisi varmaan tuntikausia jo pelkkiä yksityiskohtia ja taide-esineitä tutkiskellen. Sitten toinen mokoma menisi nukkekodin ääressä :D
    Kuinka vanha tuo flyygeli on? En muista nähneeni missään ihan noin koristeellisia jalkoja ja nuottitelinettä. Onko se vielä soittokuntoinenkin?
    Ruusuista loppuvuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitäisi tosiaan heti hankkia unelmatapetti, mutta kun vaihtoehtojakin oli useita niin en osannut päättää ajoissa! Onneksi tuo maisematarra löytyi ja kauppakin oli lähellä, yllättävän helppoa, mutta eniten olen kyllä yllättynyt siitä, että kaikki meni nappiin ekalla: tapettia riitti juuri kirjakaappiin asti, tarra oli juuri sopivasti vähän alle kahden vuodan levyinen, ja kuvalle melko randomisti valitsemani taustavärikin oli just hyvä. Harvoin näin käy, ettei tarvitse jälkikäteen säätää.
      Heh, minulla on kyllä valkoisen seinän allergia ja olen tehnyt parhaani, jotta yhtäkään sellaista ei löydy. Kaikkea muuta sen sijaan kyllä löytyy runsain mitoin :-D
      Vähitellen voi varmaan nukkekodin rakentamista jatkaa ja maanjäristyksen jälkiä siivota: siellä on mm. eteisen kattolamppu romahtanut alas.
      Tjaa-a, flyygelin iästä. Se on lapsuudenkodistani, isäni soitti päivittäin, mutta ennen tuota meillä oli toinen. Sen ääni ei ollut kovin hyvä, ja vanhempani ostivat tämän, mutta toki tuokin on vanha. Merkki on R. Rathke, Pietari, eli ainakin se on ajalta ennen Leningradia. Olen ajatellut, että nuottitelineen suorat linjat viittaisivat jugendiin tai joka tapauksessa 1900-luvulle, mutta mene ja tiedä. Soittimessa on ollut todella hyvä puhdas sointi, nyt se kaipaa taas virittämistä ja muutenkin tuntuu, että se on alkanut kuulostaa vanhalta. Soittaa sillä toki hyvin voi, mutta pitkät paussit eivät edistä sorminäppäryyttä!

      Delete
  6. Tapetillakin tuli valtavasti ulottuvuutta huoneeseen ja maisemaikkunan läpi huone jatkuu ihan horisonttiin asti. Ihana!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se onkin jännää, että kuviokuosi ei välttämättä pienennä huonetta vaan päinvastoin. Jotenkin tuota ei nyt kyllästy katselemaan (tai en nyt juuri kyllä ole kaupungissa, mutta en usko, että kyllästyn). Ihan toista kuin tasaisen harmaa seinä.

      Delete
  7. Kiitokset kivasta blogista. Luen usein sitä, mutta kommentoin harvoin. Upea seinä, loistava lopputulos:). Olet kyllä keksinyt loistoratkaisun, kun tapetin riittävyys toi lisähaastetta. Mitä muuten kuuluu teidän kissoille? Minkä ikäisiä he ovat? Meillä on 11,5 -vuotiaat kissaveljekset, joista toinen sai diabetesdiagnoosin neljä vuotta sitten. Onnea kohta alkavalle uudelle vuodelle! Sari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista! Kiitos kysymästä, kissoille kuuluu ihan hyvää. Etenkin nyt, kun palasimme kaupungista kotiin, on Musti erittäin tyytyväinen. Jopa samat kuivat nappulat, jotka kaupungissa eivät ole hyviä, maistuvat täällä paremmilta :-D Ransulle käy kaikki, kunhan sitä ei jätetä yksin ;-)
      Hyvää vointia diabeetikolle, onneksi nykyään on hyviä lääkkeitä. Terveyttä ja onnea uudelle vuodelle!

      Delete
  8. Luin taas niin suuren ihmetyksen vallassa . Olet kyllä yllätyksellisin ihminen minkä kanssa olen ollut tekemisissä .

    ReplyDelete
  9. Helkkarin sormet kun kerkiävät enemmän kuin minä . Piti vielä kirjoittaa että positiivisessa mielessä yllätyksellinen .Minulla on myös nukkekoti minkä minun isäni on tehnyt .Taitaa olla yli kuusikymmentä vuotta sitten puusta . En vaan ole mieltänyt sinua nukkekodin ääreen esimerkiksi .Ihanaa kuulla ja huomata sinussa uusia piirteitä minkä olemassaolosta olen ollut tietämätön .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sormesi ovat ajatusta nopeammat ;-)
      Olisi kiva nähdä nukkekotisi, jospa esittelisit sitä jossakin postauksessa?
      Onhan meissä ihmisissä valtavasti erilaisia puolia. Tässä voin samalla paljastaa, että vaikka en muuten ole jouluihminen, niin nukkekodissani on joulukuusi ja koristeita sekä jouluruokia. Siellä se on oikein ihanaa. Mutta nyt ei ole nukkekodissani tapahtunut mitään muutamaan vuoteen, se on vain siirtynyt paikasta toiseen kulloisenkin remontoitavan kohdan tieltä.

      Delete
  10. Mahtava idea! Enpä tiennyt, että noin upeita maisematarroja on myynnissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään tiennyt, onneksi tuli vastaan juuri, kun sellaista tarvitsin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!