Friday 9 December 2022

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Kevätpuro

Haluan vielä uudestaan nostaa esiin kohdan japaninlehtikuusen alla, johon olen pari vuotta sitten istuttanut lumikelloja ja talventähtiä. Lumikello on korkea, aikainen ja siro risteymälajike 'S. Arnott', jonka jakosipuleita sain ystävältä.

Yritin nyt etsiä kuvia paikan sijainnista ja niin, että näkyisi virtaava puro näiden kukkien vierellä, sillä se on niin kiva. Purossa on vettä vain keväisin ja jos on sateinen syksy ja märkä talvi, niin silloinkin. Kesällä se on kuiva. Kuvan etualalla näkyy tarhajouluruusun lehti, niitäkin olisi tarkoitus saada tähän kukkimaan. Tuo on vasta tähän siirtämäni pieni siementaimi.

Tässä näkyy puron toinen ranta, vastaranta, siellä kasvaa tavallista matalaa puistolumikelloa. Ensi vuonna voisikin sen tuppaita jo jakaa, ne ovat tuuheutuneet nopeaan. Niistä oikealle näkyy iso ruskea jouluruusun lehti, se on kerrottu vaaleakukkainen tarhajouluruusu, taimena ostettu. Vanha koinsyömä villapaita suojaa kuningassaniaista – vielä on pakkasia, kuva on huhtikuulta.

Selventävää näkymäkuvaa etsiessäni tuli vastaan moniakin kivoja kuvia paikasta, niinpä tästä tulikin vähän pidempi juttu. Tämä kuva on otettu pihatieltä käsin, joka on ylempänä, vesi kulkee sen ali salaojassa ja pulppuaa kivipengermän alta. Ylärinteestä kertyvä vesi päätyy ihanaksi kevätpuroksi. Tässä vaiheessa olen vähän haravoinut ojan pohjalta kasvillisuusryönää pois, jotta vesi kulkee kauniimmin.

Joitakin metrejä alempana vesi päätyy mutapuutarhaan. Siellä näkyy vielä lunta, kuva on huhtikuun alusta.

Tämän kuvan otin mutapuutarhalta käsin, edessä näkyy sen kuoppaan kertynyttä vettä. Ruskeat korret kuuluvat pääosin mintulle, joka on vähän villiintynyt. Se on jotakin vanhaa minttua tältä samalta kylältä. Mainio perhoskasvi, joten olen siihen oikein tyytyväinen, vaikka tuossa vaiheessa vuotta se ei pihaa kaunista.

Tämä on taas toisesta suunnasta, jonne oja haarautuu, mutta tänne päin ei vesi virtaa. Ladoin keväällä ojan poikki kivistä kulkureitin, jotta ei tarvitse joka kerta harppoa ojan yli, kun tuosta kulkee.

Toukokuun alussa otetussa kuvassa näkyy aluetta viimein laajemmin. Mutapuutarha on kuvassa ihan alareunassa, siihen virtaa kevätpuro oikealta. Japaninlehtikuusi on vasta puhkeamassa lehteen (neulaseen), sen takana on pihatie kivipengermineen. 
Kuvan keskellä oleva alue on jostain syystä joskus tasoitettu ja ojitettu, se on kaiketi ollut kasvimaana. Jossain vaiheessa siihen on pystytetty lipputanko, joka sittemmin yhdessä syysmyrskyssä katkesi. Pystytin sen huipun humalatueksi: lipputangon juurella kasvaa keltalehtinen humala ja uudempana myös tuoksuköynnöskuusama. Toivottavasti ne joskus kasvavat; toistaiseksi kumpikaan ei ole oikein lähtenyt kasvuun. 

Huhtikuun loppupuolella on jo lumikellojen kukka-aika ohi, vain lehtitupsut ovat jäljellä ja yllättävän pitkiksi ja tuuheiksi ne kasvavatkin. Mukulaleinikki kansoittaa tällaiset kosteikkopaikat ja kaikenlainen muukin kasvillisuus alkaa vihertää.

Saunan nurkalla on hyvin levinnyt kasvusto etelänkevätesikkoa, siitä olen siirtänyt taimia ojan rannalle. Vaaleankeltainen ja kevätesikkoa aikaisempi etelänkevätesikko sopii kevätpuron partaalle mainiosti. Jos on lauhaa ja lumetonta, se tekee nuppuja jo tammikuussa.

Ojassa kasvaa kerrottu rentukka, se kukkii toukokuussa ja päättää puron kevätkauden. Seuraavaksi tässä alkaa jo korkea rehotus, kun mesiangervot, lehtosinilatvat ja muut kohoavat korkeuksiin ja lähes peittävät ojan näkyvistä. 


Etelänkevätesikko Primula elatior
Kevätesikko Primula veris
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Mukulaleinikki Ficaria verna
Puistolumikello Galanthus nivalis
Rentukka, kerrottu Caltha palustris 'Plena'
Talventähti Eranthis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

14 comments :

  1. Ihana puro. Solina kuuluu tänne saakka. Pari viimeistä kuvaa kertoo, kuinka kasvit tykkäävät puroelämästä.
    Näitä keväisiä kuvia katsellessa tuon ajan erityisyys nousee ihan omaan arvoonsa. Kasveilla on kullakin tilaa ja valoa olla esillä ja huomion kohteena kukin vuorollaan.
    Toukokuuhun on vielä pitkä matka, mutta kuvat saavat ideamyllyn pyörimään päässä vinhaa vauhtia. Vähintäänkin etusormi on valmiina napsimaan kuvia toukokuisesta luonnosta entistä enemmän. Ehkä minun on laitettava nämä lauseet kalenterin väliin, jotta muistan ne ajan ollessa käsillä. Niinpä teenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on kaunis kohta, jonka kauneus on avautunut hitaasti. Vieressä nököttävä laho sauna ei aluetta kaunista, mutta onneksi pari vuotta sitten tajusin tuon kevätkukka-asian ja aloin panostaa niihin, tuloksia näkyy jo. Jotenkin minua viehättää vuosi vuodelta enemmän sellainen luonnollisen tyyppinen istutus, jossa sipulikukat näyttäisivät kasvavan itsekseen, spontaanisti, vaikka ovatkin istutettuja. Joskus ahaa-elämyksien kehittymiseen kuluu vuosikausia.
      Loistoidea toukokuulle! Kaikenlaisia kuvia siitä ajasta tosiaan tähän aikaan kaipaa, niin lähikuvia kuin näkymäkuviakin.

      Delete
    2. Puroseudun kuvat veivät huomion niin hyvin, etten kiinnittänyt rakennuksiin mitään huomiota.
      Katsoin yhtenä iltana hetken brittiohjelmaa, jossa Sothebyn kiinteistövälittäjät esittelevät ökykämppiä ja kartanoita maailman miljardööreille. Yhden hulppean kartanon yhteydessä vilahti pientareita, jossa narsisseja kasvoi runsaasti siellä täällä. Ei kai narskutkaan mitään alkuperäisiä brittiläisen luonnon kasveja ole? Ovatko ne kenties joskus istutettujen levinneitä jälkeläisiä? Minulla on tässä asiassa selvästi aukko tietämyksessä.

      Delete
    3. Kyllä useimmat brittilän narsissit ovat istutettua alkuperää, mutta asettuneet niin viihtymään, että näyttää kuin olisivat kasvaneet teiden ja ojien pientareilla aina. Siellä kasvaa luonnossa melko harvinaisena keltanarsissi, mutta se luonnonlaji on sirompi ja pienempi kuin ne monet jalostetut lajikkeet, joita kaupoissa myydään ja joita tosiaan useimmista paikoista sielläkin löytää. Britanniassa kyllä tuntuvat narsissit viihtyvän kuin rusinat glögissä, ja ne leviävät valtavan nopeasti. Haaveilen sellaisista narsissikaistaleista sisääntuloporttieni pielissä kuin siellä monilla on! Hidasta on toistaiseksi ollut niiden kasvattaminen...

      Delete
  2. Toka vika kuva, vau <3 ihana kevään tunnelma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on niin ihana hetki, kun kaikki puskee maasta.

      Delete
  3. Rentukka on kyllä kaunis kasvi, meilläkin tässä rannassa kasvaa. Lumikellot on söpöjä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnon yksinkertaista rentukkaakin voisi hankkia ja istuttaa, sillä tuo kerrottu ei tee itävää siementä. Istutin nyt syksyllä mutapuutarhan reunalle valkokukkaisen rentukan. Rentukkaa olen paljon ihastellut Pohjois-Karjalassa, kun olen siellä joskus käynyt niiden kukinta-aikaan.

      Delete
  4. Aivan ihana kevätpuro lumikellojen ja esikoiden kera! Niin viehättävät kuvat, tulisipa jo kevät!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Ihana valo, hivelee silmiä, ja kaikki tuore vihreys. Toivottavasti tuolloin ensi vuonna Rilla on jo terve!

      Delete
  5. Ai jai tämä postaus tuo mieleeni tuon meidän pienen kevätpuron tuolla uudessa metsässä💚 Joskus toivon ettei se olisi suojelualuetta jotta voisin sinnekin istutella lumikelloja. Vaan ei, siellä kukkivat vuokot, kiurunkannus ja keltaisenaan kevätlinnunsilmä. Ne saavat riittää ja lumikellot kasvakoot talon lähettyvillä. Vaan on tuo kevään valo sitten niin ihmeellistä kuvissasi💛 Ei meinaa uskoa todeksikaan tähän aikaan vuodesta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teidän metsä kevätpuroineen on varmasti todella kaunis ihan luonnontilaisena! (Tai siis teidän hoitamana). Minulla tuo puro on niin näkyvällä paikalla, että sen kaunistaminen on tärkeä juttu ja tuosta aikaiset kevätkukat tulee huomattua, kun ohi kulkee jatkuvasti.
      Niinpä, joskus vielä iltauutistenkin jälkeen voi kierrellä pihalla ilman otsalamppua!

      Delete
  6. Oma puro, voi mitä luksusta! <3 Ihanan näköistä kertakaikkiaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tuo ihana, vaikka siinä onkin vettä vain joskus harvoin. Haaveilen sellaisesta skotlantilaisesta vuoripurosta :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!