Wednesday 7 December 2022

Huoneissa kukkii

 Vaihteeksi muuta kuin kevään odotusta, sillä loppusyksyllä ja nyt kukkivat sisäkukat vaativat päästä estradille.

Valkoinen, kerrottu, vaaleanvihreälehtinen pelakuu pukkaa nuppuja. Tämä on ystävältä saatu, lajikenimi tuntematon. Vieressä kukkii punaisia pelakuita.

Tämä on tavattoman kaunis. Lajikkeen piti olla 'April Snow', mutta kun kukkia tuli, selvisi, ettei olekaan. Ystävä ilmoitti, että 'Brookside Betty' olisi tämän tapainen, mutta varmuutta ei voi saada, sillä kotipelargonilajikkeita on tuhansia tai ehkä kymmeniä tuhansia.

Kaikkia nyt kukkivia pelargoneja ei tähän juttuun mahdukaan, muutenkin tästä tulee pitkä, mutta pistetään nyt tämä: 'Thessaloniki'. Erittäin ahkera kukkija tämä kääpiö.

Tavallistenkin pelakuiden lehdet haalenevat vähässä valossa joskus vaaleanvihreiksi. Tässä on kyllä eri kasvin lehdet kuin kukat. Kukka on Pelargonium sidoides.

Se kasvaa amppelissa olohuoneen katossa ja kukkavarret venyvät kukinnan jatkuessa, lopulta viimeiset kukinnot ovat lattialla. Lattialle myös kertyy melkoisesti roskaa, ei mikään siisteysintoilijan kasvi tämä.

Pelargonium sidoides lokakuussa, kun vasta osa kasveista oli kannettu sisään. Nyt ei ole enää vapaita aukkopaikkoja. 

Nerine eli neidikki jätti viime vuonna kukinnan väliin, tänä syksynä toivotin sen nuput ilolla tervetulleiksi. Olin ehkä muistanut lorauttaa tälle vähän lannoitetta jossain vaiheessa kesää.

Neidikki kukki olohuoneen ikkunalla marraskuussa.

Myös makuuhuoneessa on pienilehtinen amppelipelargoni. Se on Pelargonium reniforme × abrotanifolium eli nimessä olevien kahden lajin risteymä. 

Sen kukat ovat pikkuruiset ja vaaleanpunaiset. Kuten näkyy, kukkavarret ovat langanohuet. Kukinto on sekoittunut verenpisaran oksien lomaan.

Meinasin kirjoittaa, että verenpisaroista ei kuki enää yksikään, vaan kukkiipa! Keittiössä asuva pienikukkainen 'Whiteknight's Pearl'. Kohta puoli vuotta kukassa.

Aiemmin syksyllä ilahduin, kun keittiöön kannettu kuvernöörinkukka alkoi tehdä kukkavartta – koko kesä sillä meni pelkästään lehdessä.

Syksyn vähässä valossa kukkavarsi venyi ja lakosi vaakasuoraksi. Toisaalta yhden ja saman kukinnon kukinta on kestänyt viikkokausia, toisin kuin kesähelteellä – minulla ei ole sisällä kovin kuuma. 
Keltainen pöytäliina on kiva tausta violeteille kukille. Viime viikolla huomasin toisenkin kukkavarren nousussa.

Tämäkin ruukku on nyt kannettu keittiöön turvaan pakkasilta, vaikka ei varsinainen huonekasvi olekaan. Menehtyneiden murattisyklaamien mullasta on noussut lähes kymmenen siementaimea: noita hentovartisia sirkkalehtiä, ihanaa! Lisäksi mullasta tunkee ohuita vaaleita piippoja. Istutin tähän hentoisia narsisseja ja pikarililjoja, sellaisia erikoisia pikkuisia lajeja, samalla kun kippasin mullan tarkastaakseni syklaamien mukulat syksyllä.
Niin että syklaamien menetys ei harmita enää yhtään, vuorossa on kasvattamisen ilo ja onni. Mullasta puskeva elämä on ihan parasta pimeimmän kauden terapiaa!


Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä
Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea
Murattisyklaami Cyclamen hederifolium
Verenpisara Fuchsia

12 comments :

  1. Mullasta esiin puskevat pienet alut ovat parasta vastapainoa pimeälle vuodenajalle. Ihastelin noita sinisiä ruukkuja, miten kauniita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat. Ihmeellistä, että tähänkin aikaan jotain mullasta nousee. Sipulikukkien kasvuunlähtöön on kyllä syynä lauha marraskuun alku.
      Kiitos, pienemmät turkoosinsiniset ruukut olen itse tehnyt, isoin on Plantagenilta aikoinaan hankittu.

      Delete
  2. Ihmeesti jaksavat kukkia tänä pimeänä aikana. Minulla alkoi kukkimaan viime kevään äitienpäivä atzalea. nuppuja on paljon, voi kun nyt jaksaisi ne kaikki avata, nyt vasta muutama kukka auki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten ilahduttavaa, että äitienpäiväkukka tekee uudet kukat jouluksi!

      Delete
  3. Nyt pimeimpään aikaan kukkivat, ilahuttavat kovasti! Jänniä nuo pelakuut, joissa kukkavarret roikkuu noin pitkälle. Toivotaan parasta noille hentosille siementaimille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pelakuista on aina joku kukassa jouluna, vaikka ei mitenkään runsaana. Pienikin kukinto ilahduttaa nyt.
      Jotenkin olen erityisen ihastunut noihin pikkukukkaisiin, erikoisiin pelakuihin. Vaikka ne eivät edes kasvutavaltaan ole erityisen kauniita.

      Delete
  4. Kivasti sinulla onkin kukintaa pimeimpään vuodenaikaan. Nuo erikoispelakuut ovat kasvutavaltaan kummallisia (varmaan vähän hankaliakin) mutta niiden kukat ovat valtavan söpöjä. Söpöjä ovat myös murattisyklaamien siementaimet. Voi kun jaksaisivat kasvaa oikein komeiksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On nuo kyllä hankalia, mutta sitten keksin laittaa amppelikoukut kattoon. Voihan noita toki leikatakin, mutta jos on kukkia, ei oikein raaski. P. sidoides pitää lehtikasvuston ihan mukavan kokoisena ja vain vähän ruukusta alas riippuvana, mutta noiden kukkavarsien pituus on ihan hervoton.

      Delete
  5. Oi onnea nuo pienet syklaamin siementaimet😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan ihmeelliset - en odottanut tällaista määrää ja sukseeta, vaikka monena vuonna ne tuossa kasvaneet syklaamit olivat siemenpallojaan multaan laskeneet.

      Delete
  6. Voi mitä ihanuuksia! Oma P. sidoides kukki juuri kun toin sen sisälle eli joskus syyskuun alussa ja neidikkini maaliskuun alussa. Hassua miten ovat ihan eri aikataulussa kuin sinun kasvit. Ja oi, miten lupaavaa, että mullasta pilkistää uusia alkua. Ihan parasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. P. sidoides kukkii tosi pitkään, kun sen kukkavarret vain venyvät ja venyvät. Vähintään loppukesästä asti se on kukkinut ja jatkaa vain - en muistakaan, koska se aloitti. Viime kevään kuvista huomasin, että se kukki silloinkin, aika ahkera! Jännä juttu tuo neidikki, varmaan vaikuttaa kastelu/kuivuus ja lannoitukset sen kukinta-aikaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!