Friday 1 April 2022

Peeveli, sanoi peippo

 Toissapäivänä huomasin keittiön ikkunasta peippokoiraan taas omenapuussa. Se on pyrähdellyt omenapuun liepeillä jo jonkin aikaa. Nappasin kameran ja menin talon nurkalle.

Mutta mikä sää! Lunta tuiskutti niskaan. Peippo ei niin minusta piitannut, sillä oli muita huolia.

Lunta tuli niin sakeanaan, että kun seisoin paikallani muutaman minuutin, olin jo valkoisella kuorrutettu.

Suloiset 'Iwona' -syklaaminarsissit, joita kaupungista ostin, nököttivät pihapöydällä ennen kuin kannoin ne sisään. Tuli liikaa pakkastakin.

Öisin on ollut kunnolla pakkasta. Lähes –9 kahtena edellisyönä. Aamuisin ovat lumikellot kyyryssä.

Osa kukista on laonnut aivan maahan. Tämä ei näytä siltä, että enää nousisi.

Mutta mitä vielä! Auringon lämmitettyä parin tunnin ajan ovat kaikki kukat pystyssä. Nämä ovat lajiketta 'S. Arnott'.

Myös muotopuutarhan kerrotut 'Hippolyta' -lumikellot kukkivat kauniisti ja ovat hieman lisääntyneetkin. Niillä on kaikenlaista suojaa syödyksi tulemiselta: risuja ja lampaanvillan tuppoja. Sekä 'Hippolyta' että 'S. Arnott' ovat risteymälajikkeita usean lajin välillä, näillä ei ole lajinimeä.

Vaikka yöt ovat olleet kylmiä, ovat viimeiset kaksi päivää olleet hyvin tyyniä ja aurinko on päässyt lämmittämään. Aikaisimmat sinililjat ovat nousseet. Tämän kuvasin eilen muotopuutarhassa ja arvelin, että jo tänään voi ensimmäinen kukka avautua, mutta unohdin käydä illansuussa katsomassa. Nämä pikkuiset ja matalat lajit ovat niin nopeita. Tämä on pikkusinililja 'Rosea'. Pikkusinililja on toiseksi aikaisin sinililjoista.

Kaikkein aikaisin on persiansinililja. Nämä ovat kukkineet jo jonkin aikaa eri puolilla puutarhaa. Istutin näitä vuosia sitten kymmenittäin.

Kuistilla astioissa olevilla lumikelloilla ja muilla kukilla on helpompaa, sillä nämä pääsevät pakkasöiden ajaksi eteiseen.

Lunta tuiskutti ihan kuistin sisäänkin! Vaikka tämä on siis avokuisti, mutta on tässä sentään katto. Äkkiä sisälle ja teepannu tulille!

Tarkastellaan ison vadin kukkasia teehetken jälkeen myöhemmin, kun aurinko taas paistaa. Tässä on kotimaisia valkoisia helmililjoja (ilman laji/lajikenimeä) sekä Barnhavenilta tullut esikko-lumikello-jouluruusutilaus. Punaruskea loistokevätesikko on 'Gilded Ginger'. Kasvit ovat yhä hyvässä vedossa. Lumikello ja jouluruusu tuskin tänä vuonna kukkivat.

Kuistin rappujen vieressä on hämmästyttävä löytö: kevätlumipisara! Sen keltapilkkuinen muoto. Tätä kasvaa (vihreäpilkkuisena) lämpimämmälläkin paikalla, mutta siellä ei näy vielä mitään. Olisiko sitten kuivunut, minusta tupas on epäilyttävästi vuosi vuodelta pienentynyt. Tämä tyyppi kasvaa kuistin pohjoispuolella, luulisi maan olevan vielä umpijäässä.

Eilen hämmästyin toden teolla. Keisarinpikarililjat ovat jo näin nousseet! Missä välissä tämä tapahtui, kysyn vain. Ainoastaan tämä kirjavalehtinen 'Aureomarginata' oli näin pitkällä. Taustalla on ukkolaukan versoja.
Tänään löysin tavallisen vihreälehtisen keisarinpikarililjan versonkärjet. Komeat siemenkodat viime vuonna tehnyt 'Vivaldi' ei vielä näyttäydy, toivottavasti se ei pistänyt viimeisiä voimiaan siementuotantoon.

Fritillarioista puheen ollen, Fritillaria sewerzowii on myös noussut. Nämä kasvavat alppipenkissä, ja varmaan jo aika pian kukkivatkin! Huolestuneena olen katsonut, kestävätkö ne pakkasyöt, mutta eivät näytä kärsineen mitenkään. 
Nämä vuoristolajit ovat sitten ihmeellisiä. Tämäkin laji on Keski-Aasian vuoristoista, varmaan sielläkin voi tulla kovia pakkasöitä vielä kukkimisen aikaan.

Tyynen iltapäivän päätteeksi pihaa kertäessä olo oli suorastaan taivaallinen. Linnut liversivät tavattoman kauniisti, aivan ihanasti.
Vasta huomatessani kuusen latvassa visertäjän, tajusin. Sehän on kottarainen! Ihanaa, kottaraiset ovat palanneet! Tervetuloa!
Kottaraisen viserrys on ihanista ihaninta, hassua kujerrusta, vihellystä, naksutusta, lurittelua. Siellä se veteli sydämen kyllyydestä, kurkku suorana.

Jatkoin pihan kiertelyä ja kuuntelin. Miten voikaan tulla linnun laulusta niin onnelliseksi.
Huussin luona kuului toisenlaista, etäisesti tuttua laulua. Mutta olen niin huono tunnistamaan lintuja äänestä; opettelusta huolimatta en muista niistä melkein mitään.

Onneksi tämäkin tyyppi näkyi. Vaahteran oksistossa on punatulkku. Koiras tämäkin; epäilemättä reviirilaulantaa ja ehkä tyttöjen houkutteluakin. Tämän laulussa oli talvisen tuttu huilumainen äännähdys välillä, mutta muuten laulu oli paljon talviääntä monipuolisempaa.

Ah, nämä ihanat aurinkoiset valoisat iltapäivät ja alkuillat. Kyllä se kevät tästä etenee. Ensi yönä ei ehkä ole enää niin kovin kylmä. 
Itsensä sisälle saaminen alkaa olla työn takana, ulkona tekee mieli vain haahuilla ja kierrellä pihaa, kerta toisensa jälkeen. Voisi katsoa, onko uudelleen ripustetun pöntön luona liikehdintää. Olisiko ensimmäinen pikkusinililjan kukka auki. Näkyisikö lumikurjenmiekkojen versonkärkiä viimein.
Sisälle on silti hyvä syy mennä, sillä posti on tuonut mukanaan ihania juttuja.

Vaahteramäen Riinan esikoiskirja Valkoisten kukkien lumo on ilmestynyt! Olin heti tilannut arvostelukappaleen, kun siitä kuulin. Teen kirja-arvosteluita Oma PIHA -lehteen, joten arvostelu tulee sinne. Kirja vaikuttaa aivan ihanalta ja monipuoliselta!
Lisäksi voitin Rivaripihan Sannan instagram-arvonnassa (@tales_from_two_gardens) auringonkukkia Ukrainalle. Aivan mahtavaa! Olin ehtinyt jo hankkia yhden auringonkukkien siemenpussin ukrainalaisten urheutta ajatellessani, mutta tässä on paljon eri sävyisiä auringonkukkia. Sanna toivoo käytettävän tunnistetta #auringonkukkiaukrainalle, ja sen hän oli myös kirjoittanut kirjekuoreen.
Lisäksi liikutti Britanniasta tullut ystävän kirje. Siinä kirjekuoressa on postileima, jossa vedotaan lahjoittamaan Ukrainan humanitaarisen hädän uhrien auttamiseksi. 
Juuri ja juuri Walesin puolella asuva ystävä täytti vastikään 80, ja tuntuu, että emme ole nähneet ikuisuuteen. Kirjeessä tulee ystävä niin eläväksi, sitä muistaa sanat ja äänenpainot, eleet, joita hän käyttää. Toivottavasti vielä näemme. Hän asuu niin valtavan kauniilla seudullakin. Pohdin matkustamista. Täytyy elää hetkessä, eikä lykätä asioita niin pitkälle, etteivät ne enää voi toteutua.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja toiveikasta mieltä!


Helmililja – Muscari
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Lumikello – Galanthus
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Ukkolaukka – Allium hollandicum

26 comments :

  1. Kauniita kuvia ♡ Kuvissa on hienoja yksityiskohtia ♡ Kiitos kirjavinkistä. Kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teemansa takia. Odotan innolla kirja-arvostelua. Olet niin oikeassa - asioita ei kannata lykätä liian pitkälle. Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ♡

    ReplyDelete
  2. Tänä vuonna kylvän minäkin auringonkukkia. Tueksi ja muistutukseksi, että tilanne täällä voisi olla sama. Voi miten paljon jo kevätkukkia. Jotenkin tämä ikuinen talvi lannistaa kun kevättä odottaa jo niin kovasti ja lumien sulamista. Malttamattoman aika on pitkä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä vuonna, ja varmaan tulevinakin, on auringonkukilla iso ja tärkeä merkitys.
      Tsemppiä odotukseen! Viivästyvän kevään alun huono puoli on sekin, että sitten kaikki pamahtaa kerralla. Olen etuoikeutettu, kun saan fiilistellä kevätasioita ja löytää jotakin uutta joka päivä.
      Luin väliin jääneet postauksesi. Kannattaa tosiaan kokeilla krookuksia siihen kivijalan eteen, yllättävän sitkeitä ovat ja kuten moni muu sipuli/mukula, lepotilassa kesällä, kun on rutikuivaa. Pienet kurjenmiekat (kevät-, lumi-, jää- jne) sitä suorastaan vaativat. Persiansinililja kukoistaa minulla rutikuivassakin, sitä on vähän hankala löytää, mutta suosittelen etsimään. Kannattaa panostaa siihen ensin sulavaan kohtaan!

      Delete
  3. Voi miten kauniin keväistä siellä jo on. Luonnolla on ihmeellisen piristävä voima. Lintujen laulu, auringon valo ja kukkien suloisuus tuovat toivoa vaikeidenkin aikojen keskelle. Postin ihanat tuomiset varmasti ilahduttavat nekin. Sinulla on kirjoitus- ja valokuvaustaito hyvin hallussa, jotenkin oikein uppouduin tekstiisi ja kuviisi. Ne jättivät minulle toiveikkaan ja onnellisen olotilan. Kiitos siitä ja ilon täyttämää viikonloppua sinulle! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi ja ihanaa viikonloppua sinullekin ♥ Ihanaa, jos tuli hyvä mieli. Kyllä tämä kevään jo pitkä päivänvalo ja saapuvat muuttolinnut saavat mielen toiveikkaaksi!

      Delete
  4. On se ihmeen iso ero kun mennään täältä mantereen kyljestä meremmälle vaikka kylmä kevät onkin. Samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa: hienoja kuvia, ja auringonkukalla on tänä vuonna iso merkitys monin tavoin. - Meille on pihapiiriin päättänyt muuttaa fasaanikukko. Yhteiselo kissojen kanssa sujuu hyvin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kunnioittavat toisiaan niin että metrin välimatka ei ole ongelma. Hyvää kevättä, kissoille kanssa! mk

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eroa varmaan on, ja voi olla, että teille tuli enemmän luntakin. Täällä oli vuorotellen lumi- ja vesisateita, joten paksua lumipeittoa ei kertynyt. Nyt sitten jännitetään, miten kasvit tällaisen talven kestivät.
      Voi hurja, fasaani onkin iso lintu kissan vinkkelistä. Metri on aika lyhyt välimatka :-D Hyvä, että on sopusointua.
      Kissat kiittävät, Musti on alkanut viettää jo valtaosan päivästään pihalla. Terveiset kissoille sinnekin!

      Delete
  5. Nuo ensimmäiset kuvat ovat jotenkin todella kauniit, vaikka tämä kevään oikuttelu vie kyllä hermot. Tai täällä ei ole ehkä noin paljon vaihtelua. Täällä on tasaisesti kylmää. Tai välillä aurinko kyllä paistaa kauniisti, mutta hanget ovat vielä luvattoman paksut.
    Ihanaa nähdä kevään ensimmäsiä kukkia jo kuvissakin. Se antaa toivoa ja iloa. Ja kyllähän sen kevään on pakko jossain vaiheessa tulla.

    Kiitos todella paljon, että mainitsit kirjani ja esittelet sen Oma Piha -lehdesssä! <3 Arvostan sun mielipidettä tosi korkealle.
    Ihana, että voitit auringonkukan siemeniä. Niitä laitan itsekin erityisen paljon kasvamaan tänä vuonna. Kivasti olen löytänyt valkoisiakin lajikkeita, mutta laitan myös perinteistä keltaista. On jotain kasveja, joiden perinteinen väri on se ihanin. Esimerkiksi auringokukka ja unikko.
    Nykyään saa niin vähän enää kivaa postia, kirjeitä tai kortteja. Tuollaiset yllätykset ilahduttavat erityisen paljon. Ennen tuli itsekin kirjoiteltua valtavan pitkiä kirjeitä ystäville ja Japanissa asuessa perheelle. Nyt en muista, milloin olisin kirjoittanut oikean kirjeen kenellekään. Eli ei tässä voi muita syytellä asiasta. Ehkä näillä blogikommenteillakin on vähän samaa merkitystä. Saa vaihtaa ajatuksia. Ennen olisimme vaihtaneet ajatuksia ja siemeniä kirjeiden välityksellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iiks, ihanan pitkä kommentti! <3
      Lumisadekuvissa on varmaan jotain tiettyä rauhaa, vaikka sitä ei juuri nyt varsinaisesti kaipaisikaan. Onneksi meilläkin lumisateiden välissä paistoi aurinko ja nyt taas ei lunta ole kuin parissa varjopaikassa.
      Auringonkukat ovat kyllä ihania. Toivon, että peurat eivät löydä tietään puutarhaani tulevanakaan kesänä, muuten on vain poikki syötyjä kukkavarsia. Helianthus-suku on niiden suurherkkua. Sinulla täytyy tietysti olla valkosävyisiä auringonkukkia! <3
      Kirjeet ovat kyllä ihania. Itse lähetin ystävälle myöhästyneen synttärionnittelukirjeen, ja se palkittiin ruhtinaallisesti aivan ihanalla kirjeellä. Hänellä on kyllä sähköpostikin, mutta ei tykkää käyttää sitä :-D Blogit ovat tosiaan kuin kirjekaveruuksia!

      Delete
  6. Ei ollut kivaa varmasti peipolla lumisateessa. Eikä sinulla tai kissaherroillakaan sen puoleen. On se vaan hyvä, että aikaisimmilla kevätkukkijoilla on sitkeät pakkasnesteet suonissaan. Heti kun lumet sulavat niskasta tai yön pakkanen kääntyy plussalle, ne ponnahtavat taas virkeinä pystyyn.
    Muuttolintuja ei ole vielä täällä hirveästi näkynyt. Eivät kai uskalla tulla kun lunta on vielä kuutisenkymmentä senttiä ja pakkasta öisin lähemmäs 20 astetta. Maaliskuun viimeisten lämpimien päivien aikana näin työmatkan varrella pellolla pari joutsenta ja samoihin aikoihin naapurin lintulaudalla mustarastaan. Nyt ei ole niitäkään näkynyt pitkään aikaan. Varmaan lähtivät takaisin etelää kohti.
    Kivaa postia sait. Kunnon kirjeitä harvemmin enää kukaan lähettää kun kaikki kulkee niin paljon nopeammin ja halvemmalla sähköisessä muodossa.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nooh, onneksi lumisade on täällä ollut hetkittäistä ja sitten on taas lumi sulanut, toisin kuin teillä! Voi apua, mitä pakkas- ja lumilukemia!!
      Pikaista kevättä!

      Delete
  7. Miten ihanan keväistä pihallasi jo onkaan! Tai siis silloin, kun ei tule lunta. :) Nuo lumikellot ovat niin kauniita noustessaan päivän mittaan taas kohti aurinkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanan keväistä on! Ja viime yönä enää -5 pakkasta. Lunta ei ole onneksi tullut moneen päivään :-)
      Kevään ensimmäiset kukat ovat aivan ihmeen sitkeitä.

      Delete
  8. En voi millään käsittää, miten voit edes muistaa noin monta kukan nimeä, saati sitten tunnistaa ne kaikki ;D Minä putosin kärryiltä jo heti alussa :)
    Säätilat vaihtelevat nopeasti. Täällä nyt aurinkoista, mutta lunta luvassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No höh, kyllä kai sinäkin muistat ystäviesi nimet, tai teidän kissojen? ;-)
      Saisi olla kevätsää. Tai kevätsäähän toisaalta kai kuuluu ajoittainen lumipyry.

      Delete
  9. Yhdyn peipon peeveli-lausahdukseen. Usko kevään saapumiseen on koetuksella niin linnuilla kuin ihmisilläkin. Vaan sieltä se tulee, ei anneta periksi.
    Johan on keisarinpikarililjoilla vauhdikas ote. Varhaisessa keväässä on se etu, että puutarhurilla on runsaasti aikaa kiertämiseen ja ihastelemiseen. Tuleeko kevät tänä vuonna yhdellä rysäyksellä ja on sitten hetkessä ohi? Mielenkiintoista nähdä, kuinka käy. Luin aamulla lehdestä, että tämä säätilanne johtuu polaaripyörteen hajoamisesta. Ymmärsin monimutkaisen selityksen, vaan jätän toistamatta välttääkseni erehdyksen mahdollisuuden.
    Harmi, että kirjeposti on vähentynyt merkittävästi. Ennen minäkin kirjoitin ystäville pitkiä sepustuksia. Nykyisin sähköposti korvaa paperikirjeet. Tosin sekin on parempi vaihtoehto, kuin tekstiviestit.
    Ehkä nyt on vielä tarpeellisempaa elää hetkessä, kuin aiemmin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon, että yhdyt peipon kiroiluun, teillä päin on järkyttävä lumitalvi, joka ei ota häipyäkseen. Polaaripyörteen hajoamisen muistan hyvin, sama ilmiö oli kymmenisen vuotta sitten, silloin oltiin täälläkin koko maaliskuu lumen alla, kyllä siinä tuli kiroiltua moneen otteeseen koko samperin pyörre. Pysyisi kuosissaan :-D Kyse on ymmärtääkseni siitä, että kun ilmapyörre hajoaa, siitä pääsee purkautumaan kylmää tänne etäämmälle, kun muuten sen olisi tarkoitus pyöriä jatkuvana ilmavirtana siellä pohjoisnavan tienoolla ikään kuin donitsi eikä mikään meritähti. Vähän kuin olisi joku moottorin hihna, joka pyörii nätisti pitäen hommaa kasassa, mutta jos se hajoaa, niin riekaleita leviää joka suuntaan.
      Onneksi kevät kyllä lopulta tulee. Olisi mukavaa, jos kevät ei tulisi rysäyksessä ja olisi lähes saman tien ohi. Olen tosi onnekas, kun täällä voi kevään edistymistä nähdä joka päivä, kylmästä säästä huolimatta. Päivisin on kumminkin suht lämmin, tai ainakin muutaman asteen plussalla.
      Etenkin käsin kirjoitetut kirjeet ovat ylellisyyttä. Tosin nyt olin ihan kiitollinen, että ystävä oli naputellut kirjeensä koneella ja tulostanut, sillä hänen käsialansa on erittäin vaikealukuista :-D

      Delete
  10. Lintujen laulantaa on kyllä mukava kuunnella, vaikken niistä juuri mitään tunnistakaan!
    Meillä lumitilanne on lähes ennallaan, eilen satoi jopa vähän lisää, taas. Mutta tänään löysin omenapuun alta kaksi lumikellon nuppua, voi sitä kevätriemun määrää! Ja kasvihuoneessa oli jo oikeasti lämmintä, kun kävin siellä päiväkahvini Miukun kanssa juomassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Linnuista voi nauttia muuten vain :-)
      Ihanat lumikellon nuput! Ja huomasin juuri blogistasi, että jouluruusun nuputkin on siellä bongattu!
      Lämpö tosiaan hellii. Ihanaa. Kyllä se tästä.

      Delete
  11. Ihania pikkusipulikukkia ja muuttolintuhavaintoja! Täälläkin kuului jo peipon laulua, toivottavasti pärjää vaihtelevissa säissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ilmeisesti pärjäävät, kun täällä on näkynyt jo viikkoja. Nyt katselin ikkunasta, kun neljä peippoa nokkii jotakin ruohikolta. Kyllä ne puistakin löytävät onneksi syötävää.

      Delete
  12. Siellä teillä näyttää ihanalta, kaikkea söpöä jo kukassakin! Kyllä täälläkin pääsee muutama voimasana nyt kun lunta tulee taas taivaalta. Viikonlopun aurinkoinen sää antoi toiveita kevään edistymisestä, mutta nyt tuli kyllä kurja takapakki.

    Kirjeitä ei enää tule läheteltyä, mutta aina kun matkustan lähetän muutaman kortin ja aina myös itselleni. :) Kiva jännätä kumpi on ennen kotona, minä vai kortti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi eeeiiii, lunta! Ei ei ei... Toivottavasti se muuttuu pian vedeksi. Täällä oli vähän aamulla valkoista maassa, mutta sittemmin sade tullut vetenä ja se näyttää vaikuttavan nouseviin versoihin niitä herättävästi, vaikka viileää on. Voihan itku. Pikaista kevättä sinulle!
      Kirjeissä on jotenkin ihanaa sekin, että niissä kuluu aikaa. Ei tarvitse kaiken tapahtua sillä silmänräpäyksellä, odotuksessa on oma arvonsa.

      Delete
  13. Peippojen ja mustarastaiden on nyt syytä etsiä itselleen suojaisia paikkoja, jotta selviävät tästä takatalvesta1 Itsekin kuulin viime viikolla peipposen laulun ja ilo ryöpsähti heti pintaan. Nyt todella huolettaa, mihin tämä kevät oikein on jämähtänyt! Sinulla on ympärilläsi kaikenlaista ihanaa katseltavaa, ja vauhdilla ovat lähteneet myös kesiarinpikarililjat kasvuun! Posteljoonikin toi piristystä päivääsi - onnen tyttö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peipot ja rastaat saivat nyt talimakkaraa, tosin en tiedä, syövätkö rastaat sitä. Ovat viime päivinä, ennen kuin lumi viime yönä peitti maan, kaivaneet touhukkaasti kuivien lehtien alta syötävää. Aurinko alkoi onneksi paistaa, joten toivottavasti se pian sulattaa sataneen lumen. Pikaista kevättä sinnekin!
      Oikeaa postia on ihana saada. Nykyään ei edes laskut tule enää paperipostina :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!