Peeveli, sanoi peippo

 Toissapäivänä huomasin keittiön ikkunasta peippokoiraan taas omenapuussa. Se on pyrähdellyt omenapuun liepeillä jo jonkin aikaa. Nappasin kameran ja menin talon nurkalle.

Mutta mikä sää! Lunta tuiskutti niskaan. Peippo ei niin minusta piitannut, sillä oli muita huolia.

Lunta tuli niin sakeanaan, että kun seisoin paikallani muutaman minuutin, olin jo valkoisella kuorrutettu.

Suloiset 'Iwona' -syklaaminarsissit, joita kaupungista ostin, nököttivät pihapöydällä ennen kuin kannoin ne sisään. Tuli liikaa pakkastakin.

Öisin on ollut kunnolla pakkasta. Lähes –9 kahtena edellisyönä. Aamuisin ovat lumikellot kyyryssä.

Osa kukista on laonnut aivan maahan. Tämä ei näytä siltä, että enää nousisi.

Mutta mitä vielä! Auringon lämmitettyä parin tunnin ajan ovat kaikki kukat pystyssä. Nämä ovat lajiketta 'S. Arnott'.

Myös muotopuutarhan kerrotut 'Hippolyta' -lumikellot kukkivat kauniisti ja ovat hieman lisääntyneetkin. Niillä on kaikenlaista suojaa syödyksi tulemiselta: risuja ja lampaanvillan tuppoja. Sekä 'Hippolyta' että 'S. Arnott' ovat risteymälajikkeita usean lajin välillä, näillä ei ole lajinimeä.

Vaikka yöt ovat olleet kylmiä, ovat viimeiset kaksi päivää olleet hyvin tyyniä ja aurinko on päässyt lämmittämään. Aikaisimmat sinililjat ovat nousseet. Tämän kuvasin eilen muotopuutarhassa ja arvelin, että jo tänään voi ensimmäinen kukka avautua, mutta unohdin käydä illansuussa katsomassa. Nämä pikkuiset ja matalat lajit ovat niin nopeita. Tämä on pikkusinililja 'Rosea'. Pikkusinililja on toiseksi aikaisin sinililjoista.

Kaikkein aikaisin on persiansinililja. Nämä ovat kukkineet jo jonkin aikaa eri puolilla puutarhaa. Istutin näitä vuosia sitten kymmenittäin.

Kuistilla astioissa olevilla lumikelloilla ja muilla kukilla on helpompaa, sillä nämä pääsevät pakkasöiden ajaksi eteiseen.

Lunta tuiskutti ihan kuistin sisäänkin! Vaikka tämä on siis avokuisti, mutta on tässä sentään katto. Äkkiä sisälle ja teepannu tulille!

Tarkastellaan ison vadin kukkasia teehetken jälkeen myöhemmin, kun aurinko taas paistaa. Tässä on kotimaisia valkoisia helmililjoja (ilman laji/lajikenimeä) sekä Barnhavenilta tullut esikko-lumikello-jouluruusutilaus. Punaruskea loistokevätesikko on 'Gilded Ginger'. Kasvit ovat yhä hyvässä vedossa. Lumikello ja jouluruusu tuskin tänä vuonna kukkivat.

Kuistin rappujen vieressä on hämmästyttävä löytö: kevätlumipisara! Sen keltapilkkuinen muoto. Tätä kasvaa (vihreäpilkkuisena) lämpimämmälläkin paikalla, mutta siellä ei näy vielä mitään. Olisiko sitten kuivunut, minusta tupas on epäilyttävästi vuosi vuodelta pienentynyt. Tämä tyyppi kasvaa kuistin pohjoispuolella, luulisi maan olevan vielä umpijäässä.

Eilen hämmästyin toden teolla. Keisarinpikarililjat ovat jo näin nousseet! Missä välissä tämä tapahtui, kysyn vain. Ainoastaan tämä kirjavalehtinen 'Aureomarginata' oli näin pitkällä. Taustalla on ukkolaukan versoja.

Tänään löysin tavallisen vihreälehtisen keisarinpikarililjan versonkärjet. Komeat siemenkodat viime vuonna tehnyt 'Vivaldi' ei vielä näyttäydy, toivottavasti se ei pistänyt viimeisiä voimiaan siementuotantoon.

Fritillarioista puheen ollen, Fritillaria sewerzowii on myös noussut. Nämä kasvavat alppipenkissä, ja varmaan jo aika pian kukkivatkin! Huolestuneena olen katsonut, kestävätkö ne pakkasyöt, mutta eivät näytä kärsineen mitenkään. 

Nämä vuoristolajit ovat sitten ihmeellisiä. Tämäkin laji on Keski-Aasian vuoristoista, varmaan sielläkin voi tulla kovia pakkasöitä vielä kukkimisen aikaan.

Tyynen iltapäivän päätteeksi pihaa kertäessä olo oli suorastaan taivaallinen. Linnut liversivät tavattoman kauniisti, aivan ihanasti.

Vasta huomatessani kuusen latvassa visertäjän, tajusin. Sehän on kottarainen! Ihanaa, kottaraiset ovat palanneet! Tervetuloa!

Kottaraisen viserrys on ihanista ihaninta, hassua kujerrusta, vihellystä, naksutusta, lurittelua. Siellä se veteli sydämen kyllyydestä, kurkku suorana.

Jatkoin pihan kiertelyä ja kuuntelin. Miten voikaan tulla linnun laulusta niin onnelliseksi.

Huussin luona kuului toisenlaista, etäisesti tuttua laulua. Mutta olen niin huono tunnistamaan lintuja äänestä; opettelusta huolimatta en muista niistä melkein mitään.

Onneksi tämäkin tyyppi näkyi. Vaahteran oksistossa on punatulkku. Koiras tämäkin; epäilemättä reviirilaulantaa ja ehkä tyttöjen houkutteluakin. Tämän laulussa oli talvisen tuttu huilumainen äännähdys välillä, mutta muuten laulu oli paljon talviääntä monipuolisempaa.

Ah, nämä ihanat aurinkoiset valoisat iltapäivät ja alkuillat. Kyllä se kevät tästä etenee. Ensi yönä ei ehkä ole enää niin kovin kylmä. 

Itsensä sisälle saaminen alkaa olla työn takana, ulkona tekee mieli vain haahuilla ja kierrellä pihaa, kerta toisensa jälkeen. Voisi katsoa, onko uudelleen ripustetun pöntön luona liikehdintää. Olisiko ensimmäinen pikkusinililjan kukka auki. Näkyisikö lumikurjenmiekkojen versonkärkiä viimein.

Sisälle on silti hyvä syy mennä, sillä posti on tuonut mukanaan ihania juttuja.

Vaahteramäen Riinan esikoiskirja Valkoisten kukkien lumo on ilmestynyt! Olin heti tilannut arvostelukappaleen, kun siitä kuulin. Teen kirja-arvosteluita Oma PIHA -lehteen, joten arvostelu tulee sinne. Kirja vaikuttaa aivan ihanalta ja monipuoliselta!

Lisäksi voitin Rivaripihan Sannan instagram-arvonnassa (@tales_from_two_gardens) auringonkukkia Ukrainalle. Aivan mahtavaa! Olin ehtinyt jo hankkia yhden auringonkukkien siemenpussin ukrainalaisten urheutta ajatellessani, mutta tässä on paljon eri sävyisiä auringonkukkia. Sanna toivoo käytettävän tunnistetta #auringonkukkiaukrainalle, ja sen hän oli myös kirjoittanut kirjekuoreen.

Lisäksi liikutti Britanniasta tullut ystävän kirje. Siinä kirjekuoressa on postileima, jossa vedotaan lahjoittamaan Ukrainan humanitaarisen hädän uhrien auttamiseksi. 

Juuri ja juuri Walesin puolella asuva ystävä täytti vastikään 80, ja tuntuu, että emme ole nähneet ikuisuuteen. Kirjeessä tulee ystävä niin eläväksi, sitä muistaa sanat ja äänenpainot, eleet, joita hän käyttää. Toivottavasti vielä näemme. Hän asuu niin valtavan kauniilla seudullakin. Pohdin matkustamista. Täytyy elää hetkessä, eikä lykätä asioita niin pitkälle, etteivät ne enää voi toteutua.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja toiveikasta mieltä!

Helmililja – Muscari

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Kevätlumipisara – Leucojum vernum

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä

Lumikello – Galanthus

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Ukkolaukka – Allium hollandicum