Huhtikuun kalenteripoika

 esittelee pestyt ikkunat.

Asia on mainitsemisen arvoinen, sillä en pese ikkunoita joka vuosi. En muista, koska olen viimeksi pessyt. Ehkä viisi vuotta sitten, ehkä kymmenen. Oikeastaan en ymmärrä, miksi ihminen kuluttaisi aikaansa ikkunoiden pesuun, mutta nyt niiden harmaus alkoi häiritä. 

Iso syy pesemättömyydelle on siinäkin, että ulkoapäin pestessä tarvitaan tikkaat, sillä sokkeli on korkea, ja tikkaiden sovittelu eri puolille taloa, kukkapenkkien ja lautakasojen ja muiden esteiden väleihin, on hankalaa. Sisäpuolelta toki pyyhkäisen aina, kun on tullut mäiskäistyä joku kärpänen oikein mojovaksi läiskäksi klasiin. 

Väleistä en todellakaan pese, se vaatii ikkunapapereiden poistamista ja sisäpokien nostamista pois. Jokin raja sentään! Jos elämässä olisi rajattomasti aikaa, niin ehkä sitten, mutta suoraan sanottuna aikansa voi käyttää erittäin paljon tärkeämpiin ja kivempiin juttuihin.

Homma kuitenkin helpottui. Keksin käyttää viime vuonna hankittua autonpesumoppia, jossa on pidennettävä varsi, vaikka sitä ei saanutkaan lukittua pidempään asentoon. Ikkunalastaankin sai laitettua jonkinlaisen huteran pidennyksen yhdestä toisesta varresta. Se pysyi sen verran paikoillaan, että sain huiskittua ikkunat ensin mopilla ja sitten vedettyä joten kuten lastalla varpailla seisten. 

Sisään palattuani keittiössä oli vastassa huolestunut Ransu. Se vilkuili pelokkaana ympärilleen.

Voi raukkaa, se oli ehkä ollut aivan ihmeissään ikkunaa vasten heiluvasta sinisestä hirviöstä ja kapeammasta pyyhkimestä!

Ransua piti sitten lohduttaa. Sen jälkeen otin kameran ja aloin räpsiä kuvia kirkastuneiden lasien äärellä nousevista nupuista.

Ritarinkukkien kuiva kausi päättyi, kun huomasin vihreää puskemassa sipulin yläosasta. Tästä en ole ihan varma, mutta luulen tämän olevan Evergreen eli 'Fgreen'. Se on luotettava uusintakukkija. Tämä on ainakin viisi vuotta vanha ja viime vuodet kukkinut joka kevät, kun opin tarjoamaan kunnollisen kuivan kauden.

Se tarkoittaa sitä, että laitan syksyllä ritarinkukkien ruukut tarjottimelle lattialle keittiön nurkkaan, jossa en vahingossakaan kastele niitä kuin ihan vähän ja aniharvoin. Se on avain uudelleen kukkimiseen, ja opin sen vasta luettuani asiasta hyvän artikkelin (terveisiä Pirkolle, jos tätä luet). 

Toinenkin alkoi heti pukata kukkanuppua. Tämä on melkoisella varmuudella 'Merengue'; aivan ihana liekehtivänpunainen ja sirokukkainen lajike. Tilasin tämän Viherpeukaloilta vuonna 2006! Joten kertakäyttökukaksi ei ritarinkukkia eli jouluamarylliksiä tarvitse laskea.

Viereiset nuput kuuluvat niin ikään ihanan tummanpunaiselle jalopelargonille. 

Punainen teema jatkuu, sillä olohuoneessa ollaan, täällä on punainen sohvakalusto ja matto. Ja ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' kukkii myös.

Tämä kirkkaanpunainen on 'Cheeky Chappy', oikealla 'Raspberry Ripple', jossa on kuivuneita kukintoja, sillä se on tapansa mukaan kukkinut koko talven. Siinäkin on kaksi uutta nuppuista kukkavartta. 

Muistin kerrankin lannoittaa, joskus viime kuussa kaiketi, ja nyt on kukkia enemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Tuoksupelargonissakin on paljon kukintoja! Täytyykin muistaa lannoittaa useammin, kun sillä on selvästi vaikutusta.

Amppelissa kasvava Pelargonium sidoides on kukkinut syksyn ja talven, nyt siinä on viimeiset kukat meneillään, luulen.

Oikeastaan haluaisin hankkiutua eroon kotipelargoneista ja keskittyä vain näihin pienilehtisiin ja -kukkaisiin, mutta kuinka raaskii elävää kasvia heittää menemään. Viime syksynä kyllä jätin tahallani riippapelargonin ulos, sillä en tykännyt siitä ja vuodesta toiseen mietin, miksi pidän sitä viemässä tilaa olohuoneen ikkunalla, kun ahdasta on muutenkin.

Makuuhuoneessa on hempeämmät kukat, sillä huoneessa on vaaleat värit. Risteymälajike 'Deerwood Lavender Lass' on todella hurmaava. Sillä ei kuuluisi olla punertavat lehdet, mutta se on saanut paahde- ja kuivuusrasitusta liikaa.

Myös ystävältä saatu hempeän vaaleanpunainen perintöpelakuu alkaa kukkia. 

Kyllä vain, heti tämän kirjoitettuani lannoitan!

Hei, tämän piti olla kalenteripoikajuttu!

Niinpä nyt Ransu esittelee. Täällä kasvaa kissanminttu. Se on kuivanakin ihan hyvää.

Nam vain!

Huomaa muhkea manulivyötärö. Ransulla on nyt hyvin tuuhea talviturkki, mutta on sillä kyllä vyötärökin. Siis jos ajatellaan vyötärö niin, että sen kuuluu näkyä eikä olla mikään katkeamispiste.

Ransun kuvaamisessa on usein se ongelma, että se pyörii jaloissa ja kerjää huomiota.

Aamuisin se on pahimmillaan. Harvemmin tilanteesta on kuvaa, vaikka Ransu on naamani edessä joka aamu. Yritän peittää nenääni tyynyllä tai käsivarrella, muuten siinä on hampaanjäljet.

Tänä aamuna Ransu yritti saada minua ylös jo kahdeksalta. Turhaan yritin sanoa, että en ole sellainen mamma, joka nousee kahdeksalta. Olen niitä mammoja, jotka nukkuvat kahdeksalta. Krooh pyyh, yritin demonstroida. Viimeisenä oljenkortena huomautin, että talviaikaa kello olisi vasta seitsemän. 

Musti lähettää terveiset ystävilleen!

Loppuun mainio kyltti, jonka sain ystävältä. Mietin, että se taitaa sopia parhaiten rosmariinille. Vaikka sitruunapuukin on yhä henkitoreissaan.

Aurinkoista huhtikuuta!

Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Kissanminttu – Nepeta cataria

Riippapelargoni – Pelargonium peltatum

Ritarinkukka – Hippeastrum

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Ruusunnuppupelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans