Friday 29 April 2022

Ihanat krookukset

Varhaisimmat ovat jo kukkineet ohi, mutta ihania krookuksia avautuu koko ajan uusia. Näidenkin suhteen kannattaa monen eri lajin istuttaminen, jotta saadaan pitkä kukintakausi. 

Tämä toki pätee parhaiten täällä, missä kevät yleensä alkaa aikaisin ja kestää pitkään; seuduilla, joissa talvi kestää pidempään, saattavat kevätkukat kukkia enemmän samaan aikaan ja kiireellä heti, kun lumi on päältä väistynyt.

Muotopuutarhassa kukkivat ensin tähtisahramit, tämä punainen lajike on 'Roseus'. Näistä viimeisetkin, jotka paksun kuivan lehtikerroksen läpi hitaammin nousivat, taitavat jo olla kuihtuneet.

Kevätsahrami 'Pickwick' tuli myös jo esiteltyä, mutta tässä vielä kerran. Se on niin nätti!

Olen istuttanut pariakin eri sinisahramia, tämä on varmaan 'Prins Claus'. Ihanat nuo tummat ulkopuolet.

Tämä hailakka on varmaankin 'Blue Pearl'.

Istutin samaan penkkiin syksyllä 'Vanguard' -lajiketta (risteymä, jolla ei ole lajinimeä), johon ihastuin teidän blogeissa. Pastellinen violetin sävy on täydellinen hempeään muotopuutarhaan. 
Alussa niitä nousi vain pari. Ajattelin jo myyrän vieneen loput.

Lopulta niitä on noussut enemmänkin. Tässä on sekalainen kimara sinisävyjä: atsurihelmililjaa ja joitakin kurjenmiekkoja (olisiko lumikurjenmiekkaa, vaikka en muistakaan sitä juuri tähän kohtaan istuttaneeni). Keskellä nousevat bokharankurjenmiekan kähärät viuhkamaiset lehdet.
Tästä penkistä pitäisi nousta pikarililja Fritillaria raddeana yhtä aikaisena ja kookkaana kuin keisarinpikarililjat, jotka ovat jo nousseet. Raddeanaa vain ei kuulunut. Sitten siirtelin lehtiä ja totesin sen kohdalla olevan kuopan, josta johti käytävä. 
No voi vesirotta. 

Toivoa on aina, kunnes sitä ei enää ole. Löysin tänäkin keväänä tuon saman muotopuutarhan penkin ulkopuolelta, viiden metrin päästä tienvarren ojasta pari 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkaa kukassa. Kaivoin ne sieltä ja istutin puutarhaan, siinä tuli hyvä syy laittaa tätä kaunista kukkaa uusillekin paikoille, nämä menivät paahdepenkkiin.
Näin on käynyt ennenkin. Myyräthän niitä sipuleita kuskaavat tosiaan jopa monta metriä, vaikka osa varmaan myös häviää niiden vatsoihin. Pikarililjan sipuli on myös voitu syödä, vaikka siinäkin pitäisi olla vähän samaa hajua kuin keisarinpikarililjoissa, jotka lähes löyhkäävät. Katson kuitenkin nyt joka päivä ojan puolelle ja vähän muihinkin suuntiin, jos Fritillaria raddeanan tuttua paksua versoa näkyisi.
Jos sitä ei kuulu, ostan syksyllä uuden sipulin. Tai mielummin monta, sillä tuo kellanvihreäkukkainen korkea kasvi on ollut hyvin tärkeä lisä muotopuutarhaan. Normaalisti se on ollut jo kukassa tähän aikaan.

Rohanissa ehdin onneksi ikuistaa uusien, viime vuonna istutettujen 'Viridapice' -puistolumikellojen ensimmäiset kukat. Muutaman tunnin päästä kuvan ottamisesta menin ihailemaan niitä uudestaan, ja hämmästyin. Mihin ovat kukat kadonneet...? Vain yksi, riekaleinen puolikas kukka oli jäljellä. Samassa huomasin vieressä vesimyyrän onkalon.

On ollut tarkoitus kirjoittaa vesimyyrien tekosista puuvartisten kanssa, mutta en vielä ole ehtinyt. Lopullisen elossa vai kuollut -tiedon saa toisaalta vasta sitten, kun puut puhkeavat lehteen. Tästä lumikellosta parin metrin päässä jaoin isoksi kasvaneen silkkipionin syksyllä. Kun olin kaivanut sen maasta, löysin kuopan sivulta onkalon, joka kohti kohti viereistä japaninkirsikkaa. 
Kaikki nämä onkalot on tietysti tallottava visusti umpeen heti. Olen tallonut maata japaninkirsikan ympärillä myös nyt keväällä, heti kun maa suli, sillä jos puun juuria vielä on jäljellä, ja isoksi kasvaneessa puussa ehkä on, täytyy ne saada multakosketukseen. Silläkin uhalla, että puun ympärillä kasvavat narsissinversot tulee ruhjottua. Mielummin kuitenkin pelastettu puu, ja narsissit ehtii nähdä taas ensi keväänä.

Naapuri sitä kirosikin, että peurat syövät maanpäälliset kasvin osat ja vesimyyrät tekevät selvän juurista!

Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä ei onneksi myyrätuhoja näy. Tässä voi olla jopa niille liian kova savimaa. Onneksi kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' kestää hyvin tässä vuodesta toiseen.

Alueen sävyt ovat kauniit, kun osassa havupensaita on sinivihreät neulaset, sitten on valkoisia krookuksia, vaaleajouluruusut ja muutama lumikello, ja viimeiset persiansinililjat kukkivat aivan samassa sävyssä kuin kuvan hurmaava vaaleansinikukkainen imikkä. Jotenkin aivan ihanan harmonista.

Pihalleni murtautunut metsäkauris popsi sieberinsahramit, mutta onneksi ei ihan hirveän paljon muuta ennen kuin yllätin sen itse teossa ja näin sen pakoreitin, joka oli mahdollisesti sama kuin tuloreitti, ja tukin sen. Sen jälkeen ei ole taas mitään syöty. 
Kevätsahrami 'King of the Striped' on kukkinut jo jonkin aikaa. Jos mainitsin aiemmin Pickwickin klassikoksi, sillä se on 1920-luvulta, on 'King of the Striped' oikea nestori, joka on voitu jäljittää 1880-luvulle.

Kaunis raidoitus näkyy tässä paremmin.

Kunkkujen vieressä on raitatulppaani 'Quebec', joka on yksi Koska kukkii -haasteeseen valitsemistani kasveista. Täytyykin käydä katsomassa, koska arvelin tämän kukkivan.

Siinä vieressä on ruskopenkki, jossa kukkivat pikkuruiset 'Orange Monarch' -krookukset (Crocus balansae on laji). Nämä ovat vähän liian matalia minun puutarhaani.

Tai pitäisikö katsoa peiliin ja todeta, että minun puutarhanhoitoni on liian ryteikköistä näille. 
On kasveja ja ihmisiä, jotka sopivat toisilleen, ja sitten on epäsuotuisia liittoja. 

Paremmin minulle sopii armeniansahrami, johon olen muutenkin rakastunut. Nuo värit! Tuo suippo muoto!

Avauduttuaankin on armeniansahrami kaunis, hienon värinen, mutta nyt eivät näy kukan ulkopuolen kauniit mahonginväriset loimukuviot.

Keväisissä sipulikukissa on paljon lajeja Lähi-Idästä: Armenia, Bokhara sun muut paikat kasvien nimissä kertovat niiden kotipaikoista. Luen parhaillaan G. J. Ramstedtin hyvin kiinnostavaa kirjaa Seitsemän retkeä itään, jossa vilisee näitä kasveista tuttuja alueita; myös kauempana idässä Turkestan ja jopa Mantšuria. 
Ramstedt ei tosin tutkinut kasveja, vaan mongolin sukuisia kieliä. Erittäin yleissivistävä ja kiehtova kirja, suosittelen lämpimästi. Yli sata vuotta sitten tehdyt tutkimusretket olivat välillä hiuksianostattavia seikkailuja! Oma painokseni on vuodelta 1944, joten kirjaa saattaa joutua etsimään antikvariaatista.

Armeniansahramien yllä on ruusuherukka tulossa kukkaan. Tämä yli 1,5 -metrinen on jo näin pitkällä, alempana rinteessä on toinen, jonka siirsin syksyllä ja katkoin tietysti runsaasti juuria, vastapainoksi leikkelin oksia. Kyllä sekin näyttää lehteen ja ehkä kukkaankin puhkeavan, mutta hitaammin.
Jos siirto onnistui, olen onnellinen, sillä nämä tuli aikanaan istutettua aivan liian lähekkäin puskien kokoon nähden. Ahdas ryteikkö ei ollut näiden kauniiden pensaiden arvoinen.
Tuolla taustalla on myös kultaherukka puhjennut lehteen ihanan vaaleanvihreänä.

Kaunista viikonloppua!


Armeniansahrami – Crocus angustifolius
Atsurihelmililja – Muscari azureum
Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Imikkä – Pulmonaria
Kevätsahrami – Crocus vernus
Kultaherukka – Ribes aureum
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Raitatulppaani – Tulipa Breigii-Ryhmä
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sinisahrami – Crocus biflorus
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

24 comments :

  1. Orange Monarch' -krookuksien väri on upea <3 Vai tekevät myyrät jekkuja ja kuljettavat kukkasipuleita. Voi, mokomia! Katselin ikkunasta puutarhaamme. Näin, että jänöjussi oli popsinut rusopajuangervoa. Toissapäivänä jänis herkutteli juhannusruusun oksilla. Täällä on vielä paljon lunta, mutta nurmikkoa jo paikoitellen näkyy <3 Hyvää vappuviikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oranssinkeltaiset krookukset ovat ihania.
      Myyrät ovat ikävä vitsaus - meillä ei maamyyriä ole, mutta vesimyyriä aina ja nyt erityisen paljon. Nehän voivat syödä kokonaisen puun juuret. Toivottavasti jänisvahingot eivät ole pahat, nuo kasvit ainakin kestävät typistelyä yleensä hyvin.
      Kiitos, iloista vappua sinullekin!

      Delete
  2. Voi, eivätkö peurat ole jo riittävä rasite puutarhassasi, vielä vesimyyrät niille kaveriksi - iso harmi! Huomasin mökillä, että myyriä on nyt paljon, olisiko siis myyrävuosi ja sitten pöllöt lisääntyvät ja myyräkanta taas muutamaksi vuodeksi pienenee... näinhän tämä elämän kiertokulku menee. Metsäpuutarha on pääosin vielä lumen ja roudan alla, joten en tiedä, kuinka kovalla koetuksella ovat kasvien juuret myyrien jäljiltä olleet. On sinulla paljon kauniita lajikkeita krookuksissa! Pickwick on oma suosikkini ja ihanasti se lisääntyy. Blue Pearl on myös omia suosikkejani. Armeniansahramin ulkopuolen väritys on huippukaunis! Ruusuherukkasi alkaa pian kukkia, siitä saamme varmasti kuvia ihailtavaksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhurointi on ikuista taistelua luonnonvoimia vastaan :-D Nyt on vesimyyriä valtavasti, ja viimeiset kaksi vuotta on puolestaan metsä-/peltomyyräkanta ollut huipussaan. Ne tosin tekevät pienempää tuhoa kasveille, vaikka rungon tyven ympäri kalutessaan saattavat myös tehdä puista selvää.
      Ihanaa, kun kaikkia kukkia on jo ja tulossa lisää.

      Delete
  3. Voihan vesimyyrät. Taitaa olla niillä hyvä kasvuvuosi kun noin mellastavat. Täällä niitä on silloin tällöin mutta ei suurta populaatiota, kissat pitävät jonkin verran kurissa. Tosin Iineksestä on tullut iän myötä vähän laiska metsästäjä, Jalo joutuu tekemään enemmän töitä. Almasta en sano mitään :D
    Onneksi siellä nousee kaikenlaista, kuten nuo kaikki krookukset.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyriä on hirvittävästi tänä vuonna. Naapuri kertoi rohkaisevan tarinan 30-40 vuoden takaa, kun he kolmen naapuruksen voimin pyydystivät vesimyyriä loukkuihin ja tulos yhden kesän aikana oli tuhat. Siinä on Mustilla tekemistä! Hyvänä päivänä se kyllä nappaa niitä 3, jopa 5, mutta se ei vielä tunnu missään. Toki ne kaikki ovat poissa lisääntymästä. Ransukaan ei enää jaksa vaivautua :-D
      Onneksi suurin osa puutarhan kasveista on kumminkin elossa!

      Delete
  4. Voihan vesimyyrät! Tuli ensimmäisenä minunkin mieleen. Onneksi löysit tunnelin päästä palautettavia sipuleja kukkineen. Ihania kuvia ja sävyjä kuvissasi. Tässä löytyi taas ideoita ostoslistalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi nuo kaksi Katharinea löytyi, Fritillaria raddeana oli ainokainen, joten sitä suren, mutta sitä saa toki syksyllä tilaamalla. Enemmän harmittaa mahdollinen kauan kasvatetun puun menetys, ja pensasaita, jota ne ovat taas verottaneet. Vesimyyrät estävät minua kasvattamasta aitaa peuroja vastaan :-D

      Delete
  5. Aika uskomatonta löytää oman pihan kasveja tienpenkalta! Ja että edes löysit...
    Kaikki keväällä maasta esiin puskeva ja kukkiva on kaunista. Sinulla riittää ihailemista vaikka kuinka.
    Keväällä aina tulee mieleen, että pitää istuttaa lisää sipuleita. Syksyllä mietin, ett mihin ne mahtuisivat :)
    Hyvää vappua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän nykyään vilkaista tienvarren penkkaa joka kevät sillä silmällä. Nyt menin kiinnittämään aitarimoja uuteen tolppaan ulkopuolelta ja siinä hommassa kukat huomasin. Pelkkiä lehtiä ei kyllä heinikosta huomaisikaan.
      Nyt on juuri oikea hetki kirjata muistiin ne paikat, joihin haluat kevätkukkia ;-) Sitten on syksyllä selvät sävelet, nuotit valmiina, sinun harrastuksesi terminologiaa käyttäen.

      Delete
  6. Olen taas niin auttamattomasti jäljessä blogien lukemisessa, että taidanpa jättää tähän kommentit myös edellisestä postauksestasi (pahoin pelkään, että romaani taas tulee. Koeta kestää :D). Oli niin kauniita sinivuokkoja, että meni pitkään niiden yksityiskohtia tutkiessa. Hienoa, että muratti selvisi taas talvesta vaahteran rungolla. Taitaa olla niin, että kun on kerran selvinnyt, kestää jatkossakin yhä ankarampia talvia.
    Voin muutaman päivän empiiristen tutkimusten perusteella sanoa, että krookukset, kevättähdet, posliinihyasintit ja kevätkurjenmiekat kestävät jopa -10 asteen pakkasen kesken kukinnan. Talon seinässä oleva mittari näytti monelle yölle -7 astetta mutta tarkalla pintalämpömittarilla selvisi, että mm. kasvimaalla suojaamattomissa lavoissa mullan pinta oli -9,5-asteinen. En tullut mitanneeksi muualta, mutta eiköhän samoja lukemia ole ollut ympäri pihamaata. Nyt on toinen aamu putkeen kun herätessä joutuu toteamaan maan olevan valkoinen. Ei hyvä, ei...
    Sitten tähän postaukseen: Ihanat krookukset <3 'Prins Claus' pitää laittaa ostoslistalle. 'Pickwick' minulla jo on melkein kukassa. Paistaisi vain aurinko ja vähän lämpenisi, niin nuput aukeaisivat. Tuo sekalainen kimara eri sinisen sävyissä kukkivia kasveja on suloinen. Ne kun ajan mittaan lisääntyvät, niin tulee vallan hurmaava kukkamatto.
    On sinulla siellä paljon tihulaisia, niin isoja kuin pienempiäkin. Vesimyyrät ovat viheliäisiä kun ei niitä pysty millään estämään eikä huomaa etukäteen, missä ne milloinkin menevät. Tai ehkä Musti tietää, mutta tuskin sekään maan alta niitä esille kaivelee. Pitäisikö sinun harkita jonkun vesimyyrän makuun päässeen terrierin hankkimista tai lainaamista? Työkaverilla on pari jackrusselia, jotka kuuluvat olevan varsin tehokkaita tallin rottapopulaation vähentäjiä. Ne oikein odottavat heinäladon oven aukaisua eivätkä tule pois ilman saalista. Tosin koira puutarhassa saattaisi tehdä myyriä esille kaivaessaan monta kuoppaa kukkapenkkeihin ja sen lisäksi saada ainakin Ransun pois tolaltaan :D
    Toivottavasti löydät sen raddeanan eikä puuvartisille ole tullut pahoja tuhoja.
    Hyvää vappua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, maratonkommentti!
      Voi hiisi mitä yöpakkasia. Onneksi kevätkukat eivät hevillä luovuta. Valkoinen maa ei tosiaan ole enää yhtään kiva tässä vaiheessa kevättä.
      Täytyy yrittää ehkä siivota noita vaahteranlehtiä, jotta kevätkukat pääsevät paremmin lisääntymään. En ole kovin innokas niitä poistamaan kahdesta syystä. Meille kun ei välttämättä tule lunta, niin syksyn lehdistä on edes jotain suojaa. Ja sitten meillä on kuivaa, täällä odotellaan sadetta kieli pitkällä. Pintamaa on jo rutikuiva, onneksi syvemmällä on vielä vettä. Parin päivän takainen (lumi)sadepäivä ei sitten ollutkaan sadepäivä meillä.
      Vesimyyrät ovat tosiaan ärsyttäviä, tekevät tuhojaan näkymättömissä! Musti kyllä tietää, selvästi. Tuosta lumikellojen syöntikohdan lähellä sen yhtenä päivänä tarkkailin, eikä mennyt kyttäysasennosta kuin muutama minuutti, niin se kantoi verta valuvaa, vielä sätkivää vesirottaa eteiseen. Sai se siitä kyllä kehut(kin).
      Terrierit olisivat kyllä rottakoirista parhaita! Vähän haaveilenkin pienestä kivasta terrieristä, mutta en voisi tehdä sitä Ransulle. Raukka pakkaisi nyssykän kepin päähän ja lähtisi etsimään uutta kotia.
      Kiitos ja hyvää vappua teille myös!

      Delete
  7. Oi, miten upea tuo armeniansahrami onkaan. <3 Laitan sen heti ostoslistalleni.

    Voi miten kurjaa, että vesimyyrät ovat tehneet noin paljon tuhoja. Toivottavasti japaninkirsikkasi on edelleen elossa ja F. raddeana löytyy jostakin jemmasta.

    Nyt viime viikkona komea tiikerikissa on käynyt vieraisilla palstallani. Raskain sydämin olen saatellut hänet pois palstalta ettei ota vierailuja tavaksi, ettei tule ongelmia kun Miso on palstalla. Muuten saisi käydä napsimassa kaikki hiiret ja myyrät palstaltani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Armeniansahrami on todella ihana, ja hyvin viihtynyt, vaikka ei juurikaan levinnyt. Toisaalta ei ole hävinnytkään. Jostain kotimaisesta puutarhamyymälästä sen löysin, mutta en enää muista, mistä.
      Japaninkirsikan oletan olevan elossa, niin moneen kertaan olen tallonut maata sen ympärillä mahdolliset onkalot tukkiakseni, eikä jalka ole uponnut. Raddeana voi olla niin syvälle joutunut, jos sitä ei ole syöty, että se ei ehkä enää pääse pintaan. Ikävä juttu! Mutta en lähde mylläämään kokonaista muotopuutarhan penkkiä sen takia kumminkaan.
      Kissa olisi kyllä tosi hyvä, mutta ei tosiaan käy laatuun, että Mison reviirillä käy vieras kissa.

      Delete
  8. Oih ja voih mitä ihania krookuksia. Olen syksyllä pulassa, mikäli hankin kaikkia listalle keräämiäni kukkasipuli-ihanuuksia. Niiden istuttaminen ei ole lempipuuhaani. On kyllä harmi, että puutarhan antimet maistuvat niin hyvin luonnon eläimille. Tuollaiset maanalaiset kaivajat on ehkä kaikkein hankalimpia, kun niitä ja niiden tuhoja harvoin onnistuu havaitsemaan ajoissa ja niiden estäminen on sangen hankalaa. Kiinnostavan kuuloinen tuo kirja. Pitääpä vilkaista, löytyisikö sitä kirjastosta. Ihanaa, että ruusuherukkasi kukkii pian. Toivottavasti saamme sitten kukinnasta kuvia ihailtavaksi. :) Suloisesti siellä jo vihertää. Odotan kovasti, että täälläkin alkaisi tulla lehtiä puihin ja pensaisiin. Iloista vappua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on ihan totta, keväällä kaipaa satoja kukkia, mutta syksyllä niitä ei välttämättä jaksa istuttaa. Ehkä kannattaa ajatella sitä monen vuoden projektina ja hankkia vaikkapa viisi sipulikukkapussia per vuosi, sellaisia, jotka lisääntyvät tai ainakin pysyvät vuodesta toiseen.
      Vesimyyrät ovat tosiaan vihoviimeisiä, kun saattavat tappaa kokonaisen puun ilman, että sitä huomaa ajoissa. Pitäisi istuttaa kaikki metalliverkkopusseihin!
      Ramstedtin kirja on tosi kiinnostava ja sivistävä, opin siitä valtavasti uutta ja tarinointi on mukaansatempaavaa. Kirja olisi nopealukuinen, ellen olisi jossain vaiheessa alkanut tutkia karttoja ja paikkoja selvittäessä kuluikin sitten aikaa. Jos osallistut Helmet-lukuhaasteeseen, niin itse valitsin tuon kohtaan "kirjan nimessä on ilmansuunta", mutta nyt voit pistää sen myös kohtaan, jossa toinen haasteeseen osallistuva suosittelee.
      Ruusuherukka kukkii onneksi oikein pitkään, kun siihen tulee valtava määrä kukkia. Kiitos ja iloista vappua sinullekin!

      Delete
    2. Kiitos! Ehkä tosiaan on järkevämpi lisäillä sipulikukkia hiljalleen vuosi vuodelta. Kiva kun mainitsit tuon lukuhaasteen. Monena vuonna olen ajatellut osallistua sellaiseen, mutta aina se on jäänyt. Nyt tartun toimeen ja osallistun. Kiva että siitä on tuokin pienempi versio, niin voin tyttäreni kanssa osallistua samalla siihen.

      Delete
    3. Totta, ja hauskaa, jos osallistutte yhdessä!

      Delete
  9. Vesimyyrä on kyllä ihan vihonviimeinen puutarhatuholainen... Ihania krookuksia! Niiden pieni koko on minullekin ongelma, mutta yritän muistaa haravoida niiden ja muidenkin pienten sipulikukkien kasvupaikat syksyllä. Yleensä niitä saa kuitenkin keväällä kaivella esiin kuivan ruohon ja lehtien joukosta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyrän tekemä tuho on aikamoista eläimen kokoon nähden.
      Mukava kuulla, että en ole ainoa, jolla on tämä matalien kukkien ongelma! Tuo on hyvä konsti. Täytyy muistaa, ja nytkin voisin kyllä poistaa rytöä pikku kukkien päältä, Orange Monarch näyttää levinneen kivasti. Ihmetyttää kyllä, eikö kasvilla ole halua venyä muutamaa senttiä enempää, jotta kukat yltäisivät paremmin valoon ja pölyttäjille!

      Delete
  10. Vesimyyrien teot ovat kavalia. Vaikka meillä ei pitäisi myyriä olla, ihmettelin myös erään krookuksen kukintaa n kolme metriä kukkapenkin ulkopuolella lähes ojassa vadelmapuskan ja orapihlaja-aidan välissä. Toki myös muut eläimet ovat voineet sen sinne kuljettaa kuin myyrät.
    Minä en enää istuttele pieniä aikaisia kukkijoita tiettyihin kukkapenkkeihin, sillä ne jäävät edellisen syksyn perennan varsien jalkoihin. Onneksi on penkkejä, joissa voi pienetkin kukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyrät ovat tehokkaita tuholaisia. Kuulostaa myyrän touhuilta teilläkin, vaikka rastaatkin kyllä saattavat viskoa kevyitä pikku sipuleita, kun tomerana maata tonkivat.
      Hyvä pointti, että miettii pikku kevätkukkien korkeuksia. Minulle tuo Orange Monarchin mataluus tuli yllätyksenä, en tajunnut. On se levinnytkin, mutta ihmetyttää, miksi se haluaa mm. kukkia puoliksi sormustinkukkien lehtien alla, kun voisi ylemmäskin nousta. Ehkä odotan kasveilta liikoja :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!