Kolme päivää sitten tapasin vuoden ensimmäisen kimalaisen, eilen sitruunaperhosen ja tänään suruvaipan! Lämmin muotopuutarha talon eteläseinustalla on paras niiden ja aikaisten kevätkukkien bongailuun.
'Katherine's Gold' -kurjenmiekat ovat avautuneet. Ensin yksi...
... ja pian jo monta. Koko ajan avautuu lisää!
Onkin ihanaa, että nämä ovat näin hyvin lisääntyneet. Näyttää olevan yhtä hyvä lisääntymään kuin serkkunsa 'Katharine Hodgkin'. Molemmissa risteymäkurjenmiekoissa on kai samaa perimää.
Viereisessä penkissä on toisenväriset kukat. 'Pickwick' -kevätsahramit ovat myös levinneet mukavasti.
Ihanaa, että nämä viihtyvät ja leviävät, tulee joka kevääseen vähän aiempaa enemmän väriä! Tässä penkissä sävyt näyttävät olevan sinertäviä.
Taustalla kukkivat persiansinililjat, hyviä leviämään nekin, mutta eivät näin tiiviisti, vaan ne tuottavat näköjään siementaimia aina jonkin matkan päähän.
Nokkosperhosia näkyy paljon. Tämä on persiansinililjassa.
Ja tämä virvaliljassa, kolmannessa penkissä. Tässä penkissä on värimaailma tällä hetkellä vaaleanpunainen.
Tässä nimittäin kukkii myös hempeän vaaleanpunaista 'Rosea' -pikkusinililjaa. Ja se kolme päivää bongattu kevään eka kimalainen! Sillä olikin hyvät apajat, kun kukkia on vieri vieressä. Kimalainen oli aivan siitepölyssä.
Pikkusinililja on ihan paras lisääntymään. Istutin parikymmentä sipulia joskus ehkä kymmenen vuotta sitten. Nyt on kukkamatto parhaimmillaan tällainen. Siinä voi nähdä viisi nokkosperhosta samaan aikaan pienellä alalla, ja niiden lisäksi muut surisijat.
Sointuu myös muotopuutarhan vaaleanpunaiseen metallipenkkiin.
Hauskasti huomaan tänä keväänä näissä värieroja ensimmäistä kertaa. Osa on selvästi valkoisia, vaikka vaaleanpunainenkin on avauduttuaan niin vaalea, että se on lähes valkoinen. Tuolla kuvan keskellä yksi on selvästi valkoisempi, ja samanlaisia on muutama muukin. Siementaimista tulee näköjään joskus eri sävyisiä.
Kaikkein hauskinta on, että viereiseen muutenkin sinisävyisempään penkkiin on ilmestynyt yksi, jossa on sinervää sävyä! Kuvassa voi ehkä erottaa vasemmalla vaaleanpunakukkaisen nuput, ja oikealla sinertävän nuput. Sen lehdissäkin on tummempi sävy.
Tässä se sinertävä lähempää. Kukkia on nyt jo auennut, ja niissä on haileanvaaleaa sinisävyä. Väri on silti ihan eri kuin varsinaisesti sinikukkaisella pikkusinililjalla. Niitäkin täällä kasvaa, mutta ne kukkivat vasta myöhemmin ja kasvavat noin 30 metrin päässä. Ristipölytys on varmaan silti mahdollinen.
Hassua on tämä kukinta-ajan ero. Luulisi ylempänä rinteessä, suojassa tuulilta kivimuurin vieressä ja puiden alla, olevan paremman paikan aikaiselle kukinnalle kuin täällä alempana ja savisemmalla paikalla. Taitaa talon seinästä heijastua paljon lämpösäteilyä tähän sen eteläpuolelle, sillä tämä on todella otollinen kevätkukille.
Onneksi ihan räystään linjalla on sepeliä ja salaoja, muuten olisi kasveilla karua. Joskus kyllä katolta rysähtää lunta penkkien takaosaan, lähinnä tuhoten takareunan puksipuiden taimia ja pistokkaita.
Tällä kertaa ne aiemmin raportoidut jääpuikot putosivat onneksi sepelialueelle, eikä ketään ollut alla.
Ransu esittelee.
Muotopuutarhan neljännessä penkissä ovat atsurihelmililjat alkaneet kukkia ihan salaa. Näitä ehdin jo etsiä, sillä nämä ovat helmililjoista kaikkein aikaisimpia, mutta en huomannut kurkata puksipuuaidan yli. Siinä, aivan aidan juurella – sen eteläpuolella – on jo tällainen rypäs!
Samassa penkissä on pikkuisia sahrameita, laji ja lajike on kai sinisahrami 'Blue Pearl'. Taustalla on salaa jostakin tullut lumikello.
Viereisten penkkien kerrotut lumikellot 'Hippolyta' ja 'Dionysus' ovat yhä kukassa, mutta voi olla, etteivät kauaa näillä lämmöillä. Tänään on aivan tyyntä ja mittari varjossa näyttää +10.
Menin pilkkomaan halkoja ja sain todeta, että hiki tuli. Piti ottaa takki pois ja jatkaa hommia yhdellä paidalla ilman takkia! Melko merkillistä.
Menin istumaan muotopuutarhan vaaleanpunaiselle penkille pitämään vähän taukoa ja toivoin, että joku Jeeves toisi lasin jääkylmää gintonicia.
Tässä muotopuutarhan neljännessä penkissä onkin nyt monenlaisia kurjenmiekkoja. Kukkaan on tulossa tumman sinivioletti lumikurjenmiekka ja oikealla vaaleasävyinen 'Katharine Hodgkin'.
Niitä ennen kukkansa ehti avata ensimmäinen viime syksynä istutetuista 'Frozen Planet' -kurjenmiekoista. Nämä ovat todella ihania hailean sinisiä risteymämiekkoja. Toivon, että muutama vuosi sitten istutetuista samansävyisistä 'Painted Lady' -kurjenmiekoista on vielä joku jäljellä, ne eivät ole viihtyneet ja viime vuonna taisin löytää enää yhden versot.
Vielä kerran 'Katherine's Gold'; yksi kauneimmista. Tässä päivän kukkakimppu sinulle!
Atsurihelmililja – Muscari azureum
Kevätsahrami – Crocus vernus
Lumikello – Galanthus
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinisahrami – Crocus biflorus
Virvalilja – Colchicum bulbocodium
Nokkosperhosia näkyy paljon. Tämä on persiansinililjassa.
Onneksi ihan räystään linjalla on sepeliä ja salaoja, muuten olisi kasveilla karua. Joskus kyllä katolta rysähtää lunta penkkien takaosaan, lähinnä tuhoten takareunan puksipuiden taimia ja pistokkaita.
Tällä kertaa ne aiemmin raportoidut jääpuikot putosivat onneksi sepelialueelle, eikä ketään ollut alla.
Ransu esittelee.
Muotopuutarhan neljännessä penkissä ovat atsurihelmililjat alkaneet kukkia ihan salaa. Näitä ehdin jo etsiä, sillä nämä ovat helmililjoista kaikkein aikaisimpia, mutta en huomannut kurkata puksipuuaidan yli. Siinä, aivan aidan juurella – sen eteläpuolella – on jo tällainen rypäs!
Samassa penkissä on pikkuisia sahrameita, laji ja lajike on kai sinisahrami 'Blue Pearl'. Taustalla on salaa jostakin tullut lumikello. 
.JPEG)
.jpg)
Wau, perhonen! Se ois hyvää. Mutta mun pihalla lensi eilen kärpänen!! Melkein sain napattua - Max
ReplyDelete:-D Hienoa, Max!
DeleteKatherine's Gold on superihana. Ja hyvä kuulla että se viihtyisi yhtä hyvin kuin sininen Katherine. Mun atsurinhelmililjoista ei näy mitään vaikka paikka on ollut lumeton jo pitkään. Liekö ovat taantuneet. Siellä on tosi keväisen näköistä, suorastaan mahtavan keväistä.
ReplyDeleteKG on tosiaan ihana, ja sen keltainen sävy on niin raikas, pehmeän keltainen. Toivottavasti se sinullakin viihtyy ja lisääntyy!
DeleteVoisin melkein veikata, että atsurihelmililjasi vielä nousevat. Täälläkin ehdin kaivata niiden(kin) versoja yllättävän pitkään. Olenkin tehnyt tänä keväänä empiirisen pika-analyysin eri kevätkasvien suhtautumisesta jäiseen maahan. Lumikelloja ja krookuksia se ei näytä haittaavan, mutta monia muita kasveja on täytynyt odotella pinnalle kauan sitä ajatellen, että meillä oli maa paljas jo kauan sitten. Helmililjoista ei näkynyt mitään todella pitkään aikaan, eikä vieläkään näy monissa niissä kohdissa, joissa yleensä on lehtiversoja jo kevään alkumetreillä. Se ei selvästi nouse jäisestä maasta, vaan odottaa sen sulamista. Joten sitä luulisin niiden sinunkin helmililjojen odottelevan.
Nyt täällä tuntuu maa sulaneen viimein, ja näitä kurjenmiekkoja nousee urakalla, ja monia muita, tosin vielä odottelen esimerkiksi syklaaminarsisseja, jotka ovat yleensä ihan aikaisimmassa päässä nousemassa mullan pinnalle.
Tuikkiva pikkusinililja mattosi on aivan upea!!! Katherinet näyttävät niin hienoilta. Minulla on ikävä niitä! Omassa pihassa ne olivat monta vuotta pari vuotta sitten hävisivät. Viime keväänä taisi yksi nousta mutta tänä vuonna ei enää. Tänään kävin vielä tsekkailemassa mutta eipä ollut.
ReplyDeleteNiitä pitää hankkia uudestaan ja istuttaa johonkin toiseen paikkaan. Vaaleat Katherinet ovat jotenkin vielä ylivertaisemman ihania kuin tummat kevätkurjenmiekat. :)
Voi ei, toivottavasti seuraava Katherine-istutus onnistuu. Niiden häviämisen syynä voivat olla myyrätkin, jos teillä on niitä. Täälläkin löysin joskus Katharine Hodgkineita kukkimassa tienvarren ojassa, monen metrin päässä niiden istutuspaikasta. Ei siihen muuta syytä keksinyt kuin että myyrät olivat siirtäneet sipulit käytäviään pitkin. Katharinessa ja Katherinessa on ihanat, valovoimaisen vaaleat sävyt.
DeleteOi kun raikasta kevättunnelmaa. ♥ Tuo pikkusinililja on minulle ihan uusi tuttavuus, ihana! Katherine's Gold on upea! Aurinkoista pääsiäistä. :)
ReplyDeletePikkusinililja kuuluu myös niihin sipuleihin, joita pitäisi olla myynnissä paljon laajemmin. Harmittaa, kun kauppojen valikoima on vuodesta toiseen pääosin sama, ainoastaan tulppaani- ja narsissilajikkeita tulee uusia, ja sekin on ihanaa, mutta missä ovat kevätlumipisaran, persian- ja pikkusinililjan sun muiden ihanien lajien sipulit.
DeleteMeillähän oli taannoin pikkusinililja Oma PIHA -lehden tilaajalahjana, yritämme nostaa esiin näitä, joita ei niin helposti löydy, ja jotka ovat hyviä. Tuollainen määrä kukkia on kimalaiselle aivan karjalainen pitopöytä :-D
Kiitos, aurinkoista pääsiäistä teillekin! ♥
Meilläkin näkyi eilen ensimmäinen nokkosperhonen! Ja tänään se toivottavasti löysi herkkuja aamulla avutuneista krookuksista! On tämä upeaa aikaa!!
ReplyDeletePikkusipuleita on paljon paremmin tarjolla suoraan ulkomailta tilatessa, ainakin eurobulbsilla on mun mielestä aika kiva valikoima. Sieltä on meidän puutarhan moni pikkukaunotar kotosin.
Ihanaa, ekat perhoset ja kukat! Tai teillä taisi jo olla lumikelloa ja jouluruusua aiemmin. Tämä on niin ihanaa aikaa. Eilen oli niin lämmin, että tänään pilvisenä päivänä tuntuu hyytävän kolealta (vaikka mittari näyttää tänäänkin 10 astetta!). Siitä huolimatta huomasin pari uutta kukkaa auki.
DeleteTotta, Hollannista niitä kannattaa tilata. Mutta olisi kiva, että meidän kaupoissa olisi parempi ja vaihtelevampi tarjonta niille, jotka eivät halua tilata ulkomailta tai haluavat plärätä sipulipusseja livenä kaupassa. Se on niin mukavaa.
Mikä kukkapaljous! Ei ihme, jos perhoset ovat onnessaan keräytyneet samoille apajille. Kimalaisiakin tulee varmasti lisää tuon yhden siitepölyapajilla seikkailevan lisäksi.
ReplyDelete'Katharine's Gold' on upea, samoin pikkusinililjamatto. Ja kaikki muutkin saman tien. Sinulla tulee vielä kiirettä kuvata jokainen kukkaan poksahtava laji. Kuulostaa siltä, että teilläkin on sen verran lämmintä, että routa varmasti sulaa.
Ransukin rohkaistui esittelemään jäistä talonseinustaa. Onneksi jäät olivat jo pudonneet alas, niin ei ollut Ransu enää vaarassa jäädä alle.
Kiitos näistä auringonpaisteisista kuvista! Meilläkin on ollut tänään pilvistä ja vähän viileän tuntuista. Ei kuitenkaan niin kylmää, ettenkö olisi uskaltanut nostaa kasveja ulos. Pilvisenä päivänä saavat totutella rauhassa ulkoiluun ilman että lehdet kärähtävät.
On kukkapaljous ja perhospaljous ja nyt jo kimalaispaljous ja kaikkipaljous! Havaitsin äsken ne 'Jetfire' -narsissin nuput, joita olen jo kommenteissa kaipaillut, se kun kukkii yleensä ensimmäisenä! Tai siis no, ensimmäisen yhden nupun mullan pinnassa, mutta se lasketaan jo.
DeleteRouta tuntuu nyt hyvin sulaneen, paitsi varjopaikoista, joissa jää on yhä lähellä pintaa. Mikäs kiire tässä, kun on jo kukkapenkkejä, joissa tapahtuu.
Ransu on osallistunut, tänään korjasimme vähän romahtanutta aitaa ja korotimme sekä tihensimme sitä, jotta peurat ja kauriit (minun intressi) ja naapurin koirat (Ransun mielipide puuhasta) eivät pääse meille.
Loppuiltapäivästä tuli aurinko täälläkin esiin. Ihanaa, kun illoissa on jo valoa ja paistetta. Kello on puoli seitsemän ja makuuhuoneeseen paistaa aurinko! Lämmittää Mustia, joka on ahkeroinut tänään vesimyyrien parissa oikein urakalla.
Tuo onkin totta, että aurinko saattaa kärventää tottumattomat taimet.