Pienet ilot

 ... ovat parhaillaan peittyneet lumeen, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvat ovat parin päivän takaa.

Täällä kun ei ollut lunta, pääsi kevät hitaasti etenemään kylmistä öistä huolimatta. Katajapenkin kultasahramit ja persiansinililjat muodostavat kivan väriparin.

Mustin kopin edustalla joskus kultasahraminakin myytävä (oikeasti risteymälajike) 'Cream Beauty' on kestänyt –9 asteen pakkasyöt, mutta nyt kukat ovat parin tuuman lumikuorrutuksen alla. Auringossa täyteen kukkaan avautuvat talventähdet kasvavat sahramien lomassa.

Raportoin jo aiemmin talventähtien ympäristöönsä tekemistä siementaimista. Niitä on metrinkin päässä alun perin istutetuista. Ne vain ovat niin pieniä, että hyvä kun niitä huomaa! Täytyy varoa tallomasta, kun ripustan pyykkiä, sillä pari on hakeutunut pyykkinarun tuntumaan. 

Onneksi väri on kirkkaankeltaisena hyvin näkyvä. Laitoin sormen mittakaavaksi – nämä pienet nuput ovat vain kääpiöherneen kokoisia. Tämä laji, jolla on kapeat ylälehdet, on luullakseni turkintalventähti. Vaikka pussissa taisi lukea italiantalventähti, jos oikein muistan. Istuttamisesta on pitkä aika.

Vähän isompaa keltaista edustaa kukkakaupasta hankittu Spring Sunshine eli 'Eaton Song', jonka perimässä on syklaaminarsissia ja jotakin muuta, eli sen ryhmänumero on 12, "muut narsissit". Näin ollen sillä ei ole lajinimeä. Tämä on suloinen pienikasvuinen ja -kukkainen, kääpiöksi laskettu lajike.

Nyt nostin astian pois tuolilta, sillä tavarat lentelevät, meillä on luoteispuuskat yli 25 m/s ja iltapäivän mittaan vielä yltyy.

Osalla kasveista on jäisestä maasta nouseminen ollut hyvin hidasta. Kerrottu puistolumikello 'Flore Pleno' kasvaa monina tuppaina kostealla kevätniityllä, mutta nyt vasta nämä ensimmäiset ovat nousseet.

Kevätniitty sulaa hyvin hitaasti, sillä se on puolivarjoinen ja tosiaan kostea, mikä lisää routaa ja kylmyyttä.

Kasvupaikkojen tilanteissa on isoja eroja. Muutaman metrin päässä, ojan penkalla, on aurinkoisempaa ja paikka ei kai roudikaan niin pahasti. Siinä ovat jo viikkojen ajan kukkineet risteymälajike 'S. Arnott' ja taustalla tavalliset yksinkertaiset puistolumikellot. Reikäinen villapaita suojaa kuningassaniaista.

Rohanissa pysyy lumi pitkään, vaikka sekin on aika aurinkoinen. Siinä taitaa olla routiva, kylmä maa. Lumi on vasta sulanut (ennen kun saatiin uutta päälle), ehdin napata tämän kuvan nousevista 'Viridapice' -puistolumikelloista ennen kuin ne taas peittyivät lumeen.

Lisää lumikelloja löytyi metsäpuutarhapenkistä mäntyjen alta. Näitä olin ehtinyt jo etsiä, mutta en ollut tajunnut, että niiden päälle oli romahtanut männyn oksia. Olin sahannut ison oksan, joka oli ohi ajavien traktoreiden tiellä, ja lisännyt siitä tavaraa risuaitaan. Niitä oli tuulessa romahdellut lumikellojen päälle.

Tämä on varmaankin tähtilumikello.

Ja tämä turkinlumikello. Molemmat ovat peräisin samasta pussista, jossa luki jompaakumpaa. Melkoista lottoamista tämä puutarhanhoito; ikinä ei tiedä, mitä saa!

Tässä paikkaa vähän kauempaa, lumikelloja ei näy, kun taitavat molemmat olla pallohopeakuusen takana. Kartiovalkokuuset eivät oikein kasva, ovat olleet tuossa jo kymmenen vuotta, mutta ovat sentään elossa vuodesta toiseen.

Vaaleajouluruusu siellä vetelee viimeisiä kukkiaan kuvan reunassa.

Mäntyjen alla voi nähdä jo esikoiden lehtiruusukkeita, mutta pisimmällä ovat etelänkevätesikot saunan nurkalla. Tämä on kaikkein aikaisin esikko puutarhassani joka vuosi. Jopa tammikuussa näkyy joskus kukkanuppuja.

Seuraavaa keltaista kukkaa mennään katsomaan muotopuutarhaan. Pienet kurjenmiekat ovat viimein alkaneet nousta! Eilen, kun satoi koko päivän (ennen kuin se kääntyi illalla lumeksi), saattoi niiden nousua havaita oikein kunnolla. En ottanut eilen kuvia, vaan toissapäivänä, kun aurinko paistoi. 

Tämä on risteymälajike 'Katherine's Gold', vaaleankeltakukkainen. Näyttää olevan yhtä hyvä pysymään ja lisääntymään kuin lähisukulaisensa 'Katharine Hodgkin'.

Muotopuutarhan korkeat ja komeat Greatorex-risteymä-lumikellot voivat hyvin. Tämä on 'Dionysus'.

Musti näyttää, missä 'Dionysus' kasvaa. Tuossa noin, nenän suunnassa.

Kurkataan tämänkin kukan sisään, kun niin tehtiin serkulle Hippolytallekin. Voi havaita näiden olevan lähes identtisiä.

Tässä 'Hippolyta'.

Ensimmäiset pikkusinililjat eivät avautuneetkaan timjamipolulla, vaikka luulin sen aurinkoisen paikan ja kiveyksen auttavan asiaa. Ensimmäiset kukat löytyivätkin aivan penkin takareunasta, hyvä kun niitä edes huomasin! Tämä hailean vaaleanpunainen on lajike 'Rosea'.

Vaahteranlehtien lomasta kurkistaa myös tämä, virvalilja! Hyvin samannäköinen kuin läheiset tähtisahramit, mutta lähempi tarkastelu näyttää kukan erilaisen rakenteen ja myös nuo varren paksut, ruskeansävyiset lehdet, jotka ovat aivan erilaiset kuin krookusten heinämäiset. 

Näitä pitäisi olla lisääkin, mutta paksu lehtipeitto pitää ne hyvin piilossa, kunnes kukat ovat riittävän pitkät. Ihan hyvä, kun pakkasta on ollut. Ehkä tämä märkä lumi vähän litistää lehtimassaa.

Toinen ihana punertavanvioletti yllätys löytyi koivikosta. Kun en sinivuokkoja löytänyt Lenholmenin lehtoalueelta, niin tajusin mennä katsomaan minikoivikkooni. Siellä kasvaa vain pari sinivuokkoa, itsekseen tullutta luonnonkantaa, ja näissä on jännä ihan vienosti punertava sävy. 

Koivikko on kuiva, vain vähän routiva ja näin keväällä hyvin valoisa ja lämmin, sillä siinä on etelään viettävä loiva rinne.

Nämä eivät ihan ehtineet avautua ennen lumen tuloa, joten en kirjannut näitä vielä kevätseurantalomakkeeseen.

Ai niin, pitäisiköhän peippoparvi kirjata? Olen tarkkaillut niitä tässä pari päivää, niitä on täällä nyt hyvin paljon varmaan odottamassa, että voisivat jatkaa mantereelle, kunhan siellä tulisi vähän keväisempää.

No nyt tuli tännekin ihan joulumaisema. Eteisen kaapissa oli vielä yksi talimakkara, ripustin sen omenapuuhun. Peippoukkelit kun ovat ahkerasti hyppineet nurmikolla napsimassa siitä syötävää, mutta kun nurmikin on nyt lumen alla ja lisää sataa koko ajan. Kovin kylmä ei onneksi ole, ja nyt tästä pitäisi vähitellen yöpakkastenkin kai loppua.

Aurinko on melkein tulossa esiin pilvien takaa, kun tätä loppua kirjoitan – kyllä se tästä. Valoisaa viikon jatkoa!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Kartiovalkokuusi – Picea glauca 'Conica'

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Kurjenmiekka – Iris

Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'

Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja – Scilla bifolia

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Sinivuokko – Hepatica nobilis

Syklaaminarsissi  Narcissus cyclamineus

Turkinlumikello – Galanthus woronowii

Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Virvalilja – Colchicum bulbocodium